olen kolmen pojan äiti .(7,4 ja 2 vuotiaiden) ja olen ollut kotona nyt 7 vuotta.
olen kyllä itsekin vasta 24 vuotias joten en ole töitä tehnyt vielä :D
ongelmana on poikaystäväni.
olemme olleet 9 vuotta yhdessä ja hän on muuttunut.
Alussa olimme kun paita ja peppu ja nyt hän on kylmä ja etäinen.
ja LAISKA!
Teen kaiken:siivoan,pyykkään ja teen ruuat.
vien lapset puistoon tai ostoksille ja mies makaa kotona.
ei tee yhtään mitään.käy töissä 7.00-16.00 ja kun tulee kotiin makaa vain sohvalla tai pelaa typeriä tietokone pelejään =/
olemme puhuneet asiasta ja riidelleet että haluaisin joskus omaa aikaa.mennä vaikka kauppaan yksin tai ulos lenkille.
ei tipu,mies ei halua yksinkertaisesti olla lasten kanssa yksin.
oma aikani on iltaisin kun lapset nukkuvat.joko luen tai katselen telkkua.
mies käy viikonloppuisin kavereiden kanssa kaljalla tai ulkona ja minä istun kotona lasten kanssa.
ei leiki eikä jaksa olla lasten kanssa.puuhastella ym..
minä leikin ja puuhastelen.
olen väsynyt tähän kaikkeen.
todella ärsyttävää.haluaisin todellakin yksin omaa aikaa tai miehen kanssa kahdestaan tai ystävieni kanssa.
ystäväni käyvät meillä aina kun en "pääse" minnekkään.
äitini asuu 200 kilsaa meistä joten en saa poitsuja sinnekkään hoitoon.eikä mieheni äiti halua hoitaa jos minulla on menoja.mutta jos on meillä yhteisiä menoja niin hoitaa.(ärsyttävä akka) en ole ikinä tykännyt hänestä.
en saa hellyyttä enkä muutenkaan pusuja ja hierontoja kuten ennen)
seksi elämänne on laimeaa.ehkä pari kertaa kuukaudessa.
olen vasta 24 vuotias ja tunne itseni 50 vuotiaaksi =(
tappelemme usein kun hän menee ja minä jään.
onneksi pojat eivät huomaa ja eivät kysele mitään.
ymmärrän että mieheni on töissä ja väsynyt mutta silti voisi ymmärtää minua.
ja että meillä on nyt perhe johon kuuluu kolme ihanaa lasta.
olen vaan niin kyllästynyt tähän kaikkeen,onko kohtatovereita?
olen miettinyt että joskus lähden jos tämä ei muutu.otan pojat ja lähden.
ehkä mies sitten ymmärtää mitä menettää.
ei ole siivoajaa,ei puhtaita vaatteita eikä hellalla ruokaa hänen tullessaan kotiin.
en haluaisin olla koko ajan sidoksissa lapsiin.
olen kyllä itsekin vasta 24 vuotias joten en ole töitä tehnyt vielä :D
ongelmana on poikaystäväni.
olemme olleet 9 vuotta yhdessä ja hän on muuttunut.
Alussa olimme kun paita ja peppu ja nyt hän on kylmä ja etäinen.
ja LAISKA!
Teen kaiken:siivoan,pyykkään ja teen ruuat.
vien lapset puistoon tai ostoksille ja mies makaa kotona.
ei tee yhtään mitään.käy töissä 7.00-16.00 ja kun tulee kotiin makaa vain sohvalla tai pelaa typeriä tietokone pelejään =/
olemme puhuneet asiasta ja riidelleet että haluaisin joskus omaa aikaa.mennä vaikka kauppaan yksin tai ulos lenkille.
ei tipu,mies ei halua yksinkertaisesti olla lasten kanssa yksin.
oma aikani on iltaisin kun lapset nukkuvat.joko luen tai katselen telkkua.
mies käy viikonloppuisin kavereiden kanssa kaljalla tai ulkona ja minä istun kotona lasten kanssa.
ei leiki eikä jaksa olla lasten kanssa.puuhastella ym..
minä leikin ja puuhastelen.
olen väsynyt tähän kaikkeen.
todella ärsyttävää.haluaisin todellakin yksin omaa aikaa tai miehen kanssa kahdestaan tai ystävieni kanssa.
ystäväni käyvät meillä aina kun en "pääse" minnekkään.
äitini asuu 200 kilsaa meistä joten en saa poitsuja sinnekkään hoitoon.eikä mieheni äiti halua hoitaa jos minulla on menoja.mutta jos on meillä yhteisiä menoja niin hoitaa.(ärsyttävä akka) en ole ikinä tykännyt hänestä.
en saa hellyyttä enkä muutenkaan pusuja ja hierontoja kuten ennen)
seksi elämänne on laimeaa.ehkä pari kertaa kuukaudessa.
olen vasta 24 vuotias ja tunne itseni 50 vuotiaaksi =(
tappelemme usein kun hän menee ja minä jään.
onneksi pojat eivät huomaa ja eivät kysele mitään.
ymmärrän että mieheni on töissä ja väsynyt mutta silti voisi ymmärtää minua.
ja että meillä on nyt perhe johon kuuluu kolme ihanaa lasta.
olen vaan niin kyllästynyt tähän kaikkeen,onko kohtatovereita?
olen miettinyt että joskus lähden jos tämä ei muutu.otan pojat ja lähden.
ehkä mies sitten ymmärtää mitä menettää.
ei ole siivoajaa,ei puhtaita vaatteita eikä hellalla ruokaa hänen tullessaan kotiin.
en haluaisin olla koko ajan sidoksissa lapsiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta oli ikävää lukea, että teillä on asiat noin. Oletko koittanut järjestää jotain yllätyksiä? Tosin niitä on varmaan vaikeaa järjestää, jos lapset ovat aina kotona. Mites joku viinipullo ja elokuva tai hieronta, kun lapset on jo nukkumassa?
Minä tekisin ehkä niin, että olisin hetken pesemättä miehesi pyykkejä enkä myöskään tekisi hänelle ruokaa valmiiksi. Silloin hän ehkä ymmärtäisi sinun panoksesi kodin pyörittämisessä...?
Tai sitten yksinkertaisesti ilmoitat miehellesi joku päivä, kun hän tulee töistä, että sinulla on sovittua menoa esim. ystävien tapaaminen ja lähdet hetkeksi ystäviäsi tapaamaan. Pakkohan miehesi on lapsia vahtia, kun sinä lähdet tuulettumaan.
Tai sitten voisitte joskus palkata jonkun lastenhoitajan, että pääsette kahdestaan esim. leffaan. Näillä palstoilla on lukenut että MLL:n hoitajan palkka pyörii jossain 4-5 eurossa...
Mikset vaan mene harrastuksiisi ja jätä lapsia miehesi hoitoon. Vai etkö uskalla jättää lapsia isän kanssa ? Ei kai sellaisesta asiasta tarvii riidellä, mun mielestä se on vaan ilmoitusluonteinen asia, sanot äijälle moido mä meen salille/leffaan jne. Älä anna kohdella itseäsi tuolla tavoin. Sulla on yhtälainen oikeus mennä omia menojasi kuin miehelläsikin.
Sulla taitaa olla pitkästi samanlaista kuin mulla.
Meilläkin minä teen kaiken kotona,hoidan lapset ja kodin.Mies käy töissä mutta voisi osallistua kotiuduttuaan...mutta kun ei niin ei.
Itse tosin pääsen esim.viikonloppuna käymään paikallisessa mieheni kanssa koska miehen vanhemmat asuvat tosi lähellä ja ovat mielellään lapsenvahteina...omat vanhempani ovat sen verran kaukana (200km päässä) etteivät pysty niin paljon olemaan läsnä lasten elämässä.
Tuo voisi olla kokeilemisen arvoinen konsti että yksinkertaisesti vain lähtisi esim. lenkille tai vastaavaa...mutta siinäpä se,se ei välttämättä niin yksinkertaista ole vaikka se siltä kuullostaa!
Yritähän piristyä,et ole ainoa tuossa tilanteessa... =)
vastaukseni "mitä jos" Huomaistko, että olitte kirjoittaneet minuutilleen samaan aikaan ja samasta aiheesta? Aikamoinen yhteensattuma! Et ole yksin tämän ongelman kanssa...
te olittekin saaneet "luolanaisen" kanssa samaan aikaan vastaukset.. sorry tämä sekoilu :-)
Siis olette olleet 15-vuotiaista asti yhdessä ja nyt jo kolme lasta. En yhtään ihmettele miehesi käytöstä. En sano, että se olisi oikein, mutta häneltä on mennyt nuoruus ihan totaalisesti ohi. Hän on ilmeisesti suht samanikäinen kuin sinä, eli tässä iässä vielä pitäisi olla, mennä ja nauttia elämästä.
Minkä lapsen jälkeen tilanne on muuttunut? Oletteko molemmat varmasti halunneet näin nuorena lapset ja näin monta?
Kyllä ne lapset kuule huomaa kireän ilmapiirin kotona vaikka eivät siitä puhuisikaan.
Kyllä,15 vuotiaasta tässä on oltu yhdessä ja mies on vuoden minua vanhempi.
onhan hän saannut mennä.minun mielestä liikaakin ja liian usein mutta ei kuuntele minua.
en uskalla lähteä noin vain ulos koska pelkään että mies ei hoida lapsia.
ei anna ruokaa eikä vanhdi mitä he touhuavat.
meillä on pieni koti mutta silti mies ei näytä vahtivan vaan makaa tai pelaa =/
nuorimmainen voi tehdä mitä vain sillä aikaa.
kai sitten menisi katsomaan jos itku/huuto alkaisi.
nuorimmainen oli muistaakseni 9kk ikäinen ja mies laittoi hänet sitteriin olohuoneen pöydälle että näkisi paremmin telkkua (siis poju) ja sitten poika keikutti itsensä pöydältä alas ja hirveä huuto.
mies ei nähnyt sen vertaa vaikka oli vieressä.
ja minä olin keittiössä.
voitteko uskoa? =(
Siis ihan oikeasti on noin välinpitämätön?? No, miehesi on nuori, niinkuin sinäkin. Miehet kypsyvät hitaammin kun naiset, mutta miten ihmeessä et ole huomannut aikaisemmin miehesi vastuuntunnon puutetta?? Oletko aina passannut häntä? Kun äiti passasi kotona sinä jatkoit teidän omassa kodissa...jos näin on olet itse aiheuttanut nykytilanteen.
Mitä jos et tee enää muuta kuin hoidat lapset. Jätät kaiken ylimääräisen siivouksen ym. pois.
Mitä miehesi sitten tekee?
Täytyy kyllä kuitenkin vielä kysyä, että miksi olette hankkineet kolme lasta näin nuorena, jos kaikki on sinun harteillasi?
Ehkä suurin syy miehen haluttomuuteen olla lasten kanssa on juuri tämä kyseinen tapaturma. Et luota mieheesi pätkääkään lastenhoidossa, niin miksi hän luottaisi itsekään omiin kykyihinsä?? Luultavasti huusit kuin hyeena lapsen tippuessa ja mies pelästyi reaktiotasi sekä omaa huolimattomuuttaan, eikä halua olla enää lasten kanssa tekemisissä. Hän pelkää ettei todellakaan osaa hoitaa lapsiaan, sanoithan sen hänelle päin naamaa lapsen tippuessa. Ja mikset tosiaan lähde ja jätä lapsia miehen hoitoon?? Ei sitä vastuuta opi ellei sitä anneta. Tuskin lapset parissa tunnissa nälkään kuolee?? Vai onko mielessäsi pitempikin pakoaika arjesta? Lapsesi ovat jo sen ikäisiä että kyllä osaavat kiljua isältään ruokaa jos on nälkä. Eikä lapsia voi muutenkaan koko ajan olla vahtimassa. Sattuu ja tapahtuu sitä kelle vaan vaikka kuinka vahtisi.
Olet muutenkin ottanut kaiken vastuun lasten hoidosta ja kodista itsellesi. Miksi siis mies tekisi mitään. Sä teet kuitenkin kaiken ja vieläpä paremmin kuin hän. Ei hän siksi edes viitsi yrittää, kun kokee tulevansa vertailtavaksi sinun kanssa ja olet ylivertainen lasten ja kodinhoitaja häneen nähden. Höllää vähän sitä narua miehen nilkassa ja ala jakamaan sitä vastuuta hänen kanssaan.
Siis että mieheltä on mennyt nuoruus ihan ohi? Entäs naisen nuoruus, lähes samanikäisiä kun ovat? Eikö molemmilla, siis myös naisella, ole oikeus "mennä ja nauttia elämästä"? Oli nuori tai vähän vanhempi? Siksihän ihmislapsella on kaksi vanhempaa, jotta jälkeläisistä huolehtijoita olisi useampi kuin yksi!
Sitä, ovatko molemmat varmasti halunneet "lapset näin nuorena ja näin monta", on myöhäistä pohtia nyt, kun lapset ovat olemassa. On elettävä olemassaolevan tilanteen mukaan, kaikki osapuolet huomioiden. Ei kaikista päätöksistään voi kiemurrella eroon keksimällä jälkeenpäin että "en mä halunnutkaan" - ei varsinkaan lapsista.
adoptioon ottavat mielellään joka lapsen, jota sinne tarjotaan, JOS kumpikin suree vain menetettyä nuoruuttaan...
Harmi kuulla, että asiat ovat noin kun kerrot. Kodin hoitaminen on paljon rankempaa, kuin tavallinen päivätyö, joten miehesi pitäisi ehdottomasti auttaa sinua kaikessa. Ihme, että hän ei sitä tajua.
Näin minä tekisin: Älä tee ruokaa miehellesi, tee vain itsellesi ja lapsillesi. Jätä hänen pyykkinsä pesemättä, silittämättä ja viikkaamatta. Älä yksinkertaisesti tee mitään hänen hyväkseen, vaan käytä jäävä aika itsesi hyväksi ja omiin juttuihisi. Anna miehesi hoitaa omat pyykkinsä, asiansa, ruokansa yms. Kyllä hän hetken päästä huomaa, miten rankkaa sen on, kun joutuu itse laittamaan kaiken!
Tsemppiä sinulle, jos jaksat vielä yrittää. Minä olisin jättäny mokoman idioottin jo kauan sitten. Potkaissut munille ja häipynyt.
nyt olis kiva neuvoa sua jotenkin; kertoa "tee näin , suhteenne paranee " .. se olis tosi upeeta, kun pystyis auttamaan netin välityksellä perhettä :D
Sinulla on monta mahdollisuutta mielestäni.
Yksi olisi jakaa miehellesi töitä; toinen olisi lähteä kotoa hetkeksi pois, kun hän tulee töistä; kolmas olisi illalla ottaa omaa yksityistä aikaa; neljäs olisi jättää kotitöitä tekemättä; viides olis jättää isäntä ruoatta.
Mahdollisuuksia on monia :D
Kerran se kirpaisee, Toisella kerralla se on jo Wanhan toistoa :D
(*.*)
molskis!!!
Mulla on todella vaikea päätös, avomieheni vanhemmat muutti tänne meille meillä on maatila Minulla ja avomiehelläni on 2,5vuotias tyttö ja anoppi on siinä kokoajan höösäämässä ei niinku anna muitten pitää lasta sylissä kun se on heti tuu mummin syliin..tosi ärsyttävää sitten se kokoajan puuttuu muitten asioihin...ja haukkuu kokoajan kuinka huono äiti olen en osaa edes pukea lastani...käyn silloin tällöin yöllä töissä ja silti pitäis kokopäivän jaksaa tehä hommia muuten olen laiska...anopilla on tyttö joka on toisella luokalla sen kanssa menee hermot ku se on niin villi ja sitä ei saa komentaa...silloin kun avomieheni osti tän talon ne laittoi sopimukseen että vanhemmilla pitää olla lämpö ja sähkö 10vuotta..jos ne joutuu lähtemään mieheni joutuu ostamaan niille talon eikö olekkin ihan järjetöntä touhua???nyt ne sitten asuu poikansa elätettävänä ja ostelee kaiken maailman juttui... luulis että ne tajuais että ne lähtis meidän tieltä pois mutta ei.. olen avomiehelleni puhunut että jos me lähtäis vähäks aikaa pois mutta se ei oikeen tykkää ajatuksesta...mä en haluais miestä jättää kun meillä menee muuten hyvin...ja ollaan onnellisia mutta mä en vaan jaksa enää sen vanhempia...auttakaa nyt joku ja kertois mitä mä teen?pitäiskö mun vaan kylmästi lähteä ja katsoa kummat on tärkeämpiä myö vai sen vanhemmat...Lapsi on vähän kehityksestään jälessä ja saatu juosta kaiken maailman lääkärit ja terapeutit..mulla on sellain tunne että se johtuu tästä meidän tilanteesta...kiitti jo etukäteen...
Ei sitä omaa aikaa saa jos ei järjestä. Joka päivä pitää olla äidillä vähintään puoli tuntia omaa rauhaa!
Laitat pojille ruuan valmiiksi ja kaikki kotona hyvin ja kun mies tulee töistä otat ja lähdet vaikka vain puoleksi tunniksi ulos! Siitä se lähtee, haukkaamaan happea, kävelemään katselemaan, viettämään aikaa omien ajatustesi kanssa! Sitten pikkuhiljaa lisäät aikaa, tunti tai kaks! Ei se mies tajua ikinä jos et itse jotain ratkasevaa päätöstä tee!
-näin meillä-
Itselläni oli samanlaista, kun vielä asuimme yhdessä. Mies ei osallistunut mihinkään, alkoi kaikenlaiset mökötys, tekemättömyys, kosto- jne. kierteet. Perheneuvolastakaan ei ollut apua. En voinut lopulta lähteäkään minnekään, kun mies huudatti lapsia tahallaan sillä välin kun kävin kaupassa tahi muualla.
Oivalsin lopulta ettei hän koskaan tulekaan muuttumaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ero.
Toivottavasti te löydätte ratkaisun, ettet sinä pala loppuun. Voisitkohan pyytää häntä lukemaan näitä mielipiteitä täältä? Sanoisit hänelle että jos hän välittää perheenne yhteisestä tulevaisuudesta, niin nyt hänen olisi aika tehdä jotain. Ennen kuin se on liian myöhäistä. Ja ennenkuin rakkaus kuolee väliltänne. n.40v