Elämäni on pysähtynyt enkä tiedä miten selviän!Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta eikä meillä ole ollut suuria ongelmia.Nyt mieheni kuitenkin ajautui seksi suhteeseen joka kesti yhdenkuukauden ja sisälsi seksiä 3 kertaa.Seurasin viimeistä kertaa livenä lukuunottamatta itse toimitusta.Vietimme iltaa naapureiden kanssa ja mieheni oli jonkun verran humalassa ja flirttaili avoimesti mikä on hänen tyylinsä.Kun kyllästyin sitä katsomaan ja muutkin suurelta osin poistuvat paikalta lähdin kotiin ja oletin hänen tulevan myöhemmin kun kalja ei enää maistu eikä jaksa olla iloinen seuramies.Vaan eipä tullut ja kun tiesin mnne hän oli mennyt menin sinne katsomaan ja siellähän he olivat hyvin syyllisen näköisinä!Nainen sanoi heti että muijas tuli ,kiinni jäätiin!Se paljasti että jotain oli tapahtunut ja mieheni kertoi kyllä heti seuraavana päivänä kun oli selvinnyt että oli ollut 3 kertaa nainut tämän naisen kanssa humalassa kuukaden aikana!
Hän oli kauhuissaan ja pyysi anteeksi tekoaan eikä osannut sanoa mitään syytä tekoon paitsi tilaisuuden ja uteliaisuuden!Siitä on nyt 2 kuukautta ja tiedän että hän rakastaa minua ja minä häntä eikä suhdetta enää ole ja olen luvannut että jatkamme ja selviämme tästä!
Haluaisin vaan kuulla jonkun,joka on kokenut saman,kertovan kuinka kauan tämä tuska kestää!Haluan jatkaa eteenpäin ja myöskin luottavaisena tulevaisuuteen!
Hän oli kauhuissaan ja pyysi anteeksi tekoaan eikä osannut sanoa mitään syytä tekoon paitsi tilaisuuden ja uteliaisuuden!Siitä on nyt 2 kuukautta ja tiedän että hän rakastaa minua ja minä häntä eikä suhdetta enää ole ja olen luvannut että jatkamme ja selviämme tästä!
Haluaisin vaan kuulla jonkun,joka on kokenut saman,kertovan kuinka kauan tämä tuska kestää!Haluan jatkaa eteenpäin ja myöskin luottavaisena tulevaisuuteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sattuu varmasti pirusti. En vähättele tunteitasi. Olet kuitenkin rohkea nainen, kun haluat katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja eteenpäin. Ei 20 vuoden liittoa kannata "pienen" syrjähypyn takia kumota. Sinä onnistut!
Olen kokenut viime keväänä saman kuin sinä, en kylläkään nähnyt itse tapahtumaa enkä naista joka mieheeni ihastui, mutta tiedän että 3 viikon suhde heillä oli ja tapasivat muutaman kerran.
Elämältä meni sillä hetkellä tarkoitus kun asia tuli
ilmi, ja tuntui etten selviä siitä. Olemme olleet
20 vuotta naimisissa ja meillä on kaksi lasta ja
elämän piti olla kohdallaan.
Seksielämässä oli kyllä puutteita ja niinkuin mieheni sanoi hän tarvi seksiä ja kärsi siitä kun minä pihtasin, ja tämä oli yksi syy miksi kuullemma näin kävi.
Voimia asian hyväksyminen vaatii minulta edelleen
mutta elämä hymyilee jo vähän. Selvitimme asiat
perinpohjaisesti, juttelimme vuosien saatossa painaneet asiat ja tulevaisuuden tarpeet ja toivomukset. Nyt elämme päivä kerrallaan ja katse
suunnattuna yhteiseen tulevaisuuteen.
Luottamuksen puute on ehkä se suurin ongelma joka
minua vaivaa ja epäilys kaikkeen, yritän elää sen kanssa ja katsoa kuinka meidän käy.
Tiedän että mieheni rakastaa minua,katuu tekoaan, ja haluaa jatkaa avioliittoa, niin myös minä.
Olemme aloittaneet avioliiton uudesataan ja opetellut avioliiton alkeita ihan uudella tavalla.
Puhuminen ,avoimmuus ja rehellisyys on nyt kaiken
A ja O.
Zemppiä ja jaksamista sinullekkin..........
Puhuminen varmaan auttaa ja puhuttu on!Olemme puhuneet todella yksityiskohtaisesti kaikki asiatläpi.En tiedä oliko oikein itseni kannalta tentata kaikkea mutta se vaan tuntui silloin että on pakkO!Mieheni vastasi ja kärsi varmasti yhtä paljon kun minä!Ehkä asuinpaikan vaihdos tulee eteen koska asumme kaikki samassa pihapiirissä ja se ei todella helpota tilannetta!Uskon silti joskus pääseväni tämän yli ja luulen että tämä toinen nainen kärsii ja ehkä myös häpeää yhtä paljon kun minä!
Miten pystyit kyselemään mieheltäsi yksityiskohtia ja oletko varma ettei hän keksinyt vastauksia päästäkseen asian ohi!Tuntuu aika uskomattomalta että mies kertoisi naima jutuistaan vaimolle???
Minun mieheni ei suostunut puhumaan asiasta mitään vaikka uskon että olisi ollut helpompaa jos olisi tiennyt eikä olisi tarvinnnut mennä mielikuvutuksen mukaan tilanteisiin!Ne on aina kuitenkin vertailevia omiin yhteisiin kokemuksiin!
Onko muilla kokemusta miten saada vastauksia!
Jos..et olisi asiaa nähnyt..olisit elänyt ihanaa elämääsi..
et voi väittää etteikö itsesikin joskus tekisi mieli uteliaisuuttasi kokeilla ns. kiellettyä hedelmää?
Jokainen ihminen kaipaa huomiota..sinäkin.
Nauti elämästäsi ja unohda tuo, niitä tulee ja menee..mutta elämää se vain on.
Miten joku voi ajatella noin yksinkertaisesti?Tuskaa ei olisi jos mies ei olisi nussinut vierasta!
Anna anteeksi miehellesi, niin pääset tuskasta!
ei välttämättä ole aina noin helppoa!
Olen antanut anteeksi ja olemme puhuneet asiasta uudestaan ja uudestaan ja kyllä vähän on ehkä helpompaa.Nyt on kulunut kärystä 7 viikkoa ja kyllä kerran päivässä tulee joku yksityiskohta mieleen ja siitä seuraava huono olo!Suhteemme on kyllä nyt hyvä mutta en tiedä uskallanko luottaa siihen että etten pety uudelleen!Toivon totisesti että epäilykseni on turha!
Mies kärähti kun oli n. puoli vuotta kerennyt naimaan toista naista. Ensin ajattelin että painukoot äijä alimpaan helvettiin ja mieluiten eri kuin missä itse olin sillä hetkellä miehen teon takia. Jotenkin mies onnistui vakuuttamaan mut ja niinpä jatkoimme suhdettamme joka oli kestänyt kuitenkin jo 5 vuotta.
Eka vuosi oli ihan yhtä helvettiä, en kestänyt miehen kosketusta yhtään ja kaikki, mitä hän teki epäilytti. Jotenkin elämä vaan alkoi soljua eteenpäin ja "muistot" pettämisestä alkoivat unohtua. Kaikki on periaatteessa tällä hetkellä, 4 vuoden jälkeen ok. Olen kuitenkin huomannut että nykyään rakkauteni miestä kohtaan on ikäänkuin "satunnaista". Välitän hänestä, mutta minun on kuitenkin ajateltava että mitäs jos se kuitenkin tekee uudestaan saman tempun. Tällä hetkellä ajateltuna en enää kaiken kokemani jälkeen jatkaisi miehen kanssa, joka on pettänyt. Voi olla , että minä päivänä hyvänsä jätän petollisen mieheni sillä pettäminen kuolettaa rakkauden vähitellen. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan epäilemiseen. Toisaalta mikään ei ole hienompaa kuin kasvaa yhdessä ihmisinä, vaikka se välillä satuttaakin pirusti.