Synnytyspelko

Sektio

Synnytin vastikään alakautta, ja kokemus oli kivun vuoksi niin musertava, etten voi ajatellakaan toista alatiesynnytystä enää koskaan. Todellakin niin traumaattinen kokemus, että aika ei kultaa muistoja. Onko kenelläkään kokemusta sektiosta synnytyspelon vuoksi? Kuulin että lähes joka sairaalassa leikataan jos on kova synnytyspelko, mutten tiedä miten tämä käytännössä toimii.

145

53142

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mammaliini

      Mulla on sellainen käsitys, että se on aika pitkälti paikkakuntakohtainen asia, että mistä lähdetään liikkeelle.

      Mutta mulla oli ainakin niin hieno ja ihana neuvolan täti, että pystyin puhumaan hänen kanssaan kaikesta raskauteen liittyvästä. Raskauden loppua lähentyessä nousi kieltämättä pieniä pelkotiloja tulevaa synnytystä kohtaan.

      Puhuin niistä neuvolantädin kanssa ja sain ohjeeksi, että jos todella pelko alkaa muuttua niin suureksi ettei voi kuvitella synnyttämistä alateitse, niin silloin otetaan yhteyttä äitipoliin ja sitä kautta ruvetaan hoitamaan hommaa eteenpäin.

      No, onneksi pelkoni hälvenivät ja synnytin alateitse. Olen jälkeenpäin puhunut ystävättäreni kanssa jolla on kokemusta sekä sektiosta ja alateitse synnytyksestä ja hän sanoi, että toivo ettet ikinä joudu sektioon, sillä siitä toipuminen vie pidempään ja on lopun perin kivuliaampaa kuin alateitse synnyttäminen. Tämä kommentti vain siksi, että otat huomioon myös sen, että sektiokaan ei ole kivuton!

      Mutta siis, pelon vuoksi tehtävä sektio.... Ota puheeksi äitiysneuvolan ihmisen kanssa asia. Hän osaa ohjata sinut eteenpäin. Toisissa paikoissa joutuu psykologin juttusille ensimmäisenä, mutta se saattaa tehdä vain hyvää. Siis päästä juttelemaan jonkun kanssa traumaattisesta kokemuksesta. Toisissa kohdataan vain gynekologi jonka kanssa keskustellaan. Eli se riippuu paikasta missä asut.

      Tsemppiä! Ja neuvolan tädit ovat sitä varten, että heille saa soittaa mieltä askarruttavissa asioissa.

      • mamma

        Kaikki tavallaan!
        Törkeen typerää on neuvoa muita että minä synnytin niin ja näin ja muut on pelkkiä mameroita. Tää on mammat ihan oikeasti yksilöllinen juttu. Itse hätäsektion ja synnytyksen (melkein) kokeneena että mikään mene koskaan käsikirjoituksen mukaan. Hätäsektion jälkeen kävin kaikki pelkoklinikat ym. läpi ja sitten kun synnytys alkoi ja olin punnertanut kaksi vuorokautta urheasti todettiin ettei onnistu ja sekin vielä niin että lääkäri sanoi että "jos ei olla yhteistyöhaluisia, niin hälyytetään paikalle leikkaussali". Itse tiedän että yritin parhaani mutta ei onnistunut - leikattiin ja todettiin että anestesia oli tehnyt virheen ja laittanut epiduraaliin verenkiertoon ja vauva oli veltto joten ei olisi edes syntynyt alateitse vaikka kuinka olisin yrittänyt. Eli hienoa jos saatte synnytettyä alateitse ilman ongelmia - mutta eikö lopputulos ole hieno teki sen miten tahansa?!

      • sektiosta toipuu huomattava...

        Mulla leikattiin väliliha synnytyksessä ja voin sanoa, että siitä toipuminen on ollut hidas ja tuskallinen prosessi. Synnytyksestä on nyt 4 kuukautta ja paikat ei ole vieläkään täysin toipuneet. Toipumisen kannalta ei todellakaan voi sanoa, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin. Eiköhän se ole ihan tapauskohtaista....

      • ammatti-ihminen

        En ymmärrä sitä, että täällä nettipalstalla jauhetaan synnytyskokemuksista. Ja uskomatonta se, että oma rakas lapsi ei vie kipumuistoja unholaan... minulla ainakin vei vaikka oli pitkä ja rankka synnytys, eikä mitkään kivunlievitykset auttaneet -yhtään! Mutta se palkinto on mahtava! Ja toisekseen: kipuun ei kuole eikä synnytyskipuun menetä tajuaan.

        Ammatti-ihmisenä en missään tapauksessa valitsisi sektiota, elleikö se olisi aivan pakollinen. Sektioon liittyy todella suuret riskit JA paraneminen ei ole helppoa. Mitäs siitä, jos vähän alapää repeää. Tehkää ihmiset lantionpohjanlihasharjoituksia, niin ei luulisi emättimen löysyyden ym. vaivojen haittaavan seksielämäänne.

        Mutta lopettakaa tuo toisten peloittelu ja tuomitseminen. Kivun kokee kaikki erilailla ja siihen on mahdollisuus saada lievityksiä. Myös hyvällä asenteella pärjää pitkälle. Ja täältä ei kannata hakea hyväksyntää omille ajatuksille ja peloille, keskusteltaa niistä ammattinsa osaavien kanssa!

      • yyyyyy
        ammatti-ihminen kirjoitti:

        En ymmärrä sitä, että täällä nettipalstalla jauhetaan synnytyskokemuksista. Ja uskomatonta se, että oma rakas lapsi ei vie kipumuistoja unholaan... minulla ainakin vei vaikka oli pitkä ja rankka synnytys, eikä mitkään kivunlievitykset auttaneet -yhtään! Mutta se palkinto on mahtava! Ja toisekseen: kipuun ei kuole eikä synnytyskipuun menetä tajuaan.

        Ammatti-ihmisenä en missään tapauksessa valitsisi sektiota, elleikö se olisi aivan pakollinen. Sektioon liittyy todella suuret riskit JA paraneminen ei ole helppoa. Mitäs siitä, jos vähän alapää repeää. Tehkää ihmiset lantionpohjanlihasharjoituksia, niin ei luulisi emättimen löysyyden ym. vaivojen haittaavan seksielämäänne.

        Mutta lopettakaa tuo toisten peloittelu ja tuomitseminen. Kivun kokee kaikki erilailla ja siihen on mahdollisuus saada lievityksiä. Myös hyvällä asenteella pärjää pitkälle. Ja täältä ei kannata hakea hyväksyntää omille ajatuksille ja peloille, keskusteltaa niistä ammattinsa osaavien kanssa!

        Huonot synnytyskokemukset ovat usein huonon kätilön syytä. Eihän kukaan kätilö tahdo huonoista synnytyskokemuksista puhuttavan, sillä silloin synnyttäjä tai isä voisivat vaatia kätilöltä ammattitaitoa tai vaatia toista ammattitaitoisempaa kätilöä paikalle.

        Kaikki eivät voi synnyttää "kuten JUMALA on tarkoittanut", mutta sehän ei kätilöille ymmärrykseen mene. Yhteiskunta maksaa isoja laskuja niistä vammoista, mitä aiheutetaan syntyvälle lapselle koko eliniäksi, kun kätilöillä on yksi ainoa käsitys parhaasta ja ainoasta mahdollisesta synnytystavasta.

      • ei-kätilö
        yyyyyy kirjoitti:

        Huonot synnytyskokemukset ovat usein huonon kätilön syytä. Eihän kukaan kätilö tahdo huonoista synnytyskokemuksista puhuttavan, sillä silloin synnyttäjä tai isä voisivat vaatia kätilöltä ammattitaitoa tai vaatia toista ammattitaitoisempaa kätilöä paikalle.

        Kaikki eivät voi synnyttää "kuten JUMALA on tarkoittanut", mutta sehän ei kätilöille ymmärrykseen mene. Yhteiskunta maksaa isoja laskuja niistä vammoista, mitä aiheutetaan syntyvälle lapselle koko eliniäksi, kun kätilöillä on yksi ainoa käsitys parhaasta ja ainoasta mahdollisesta synnytystavasta.

        Oletko ajatellut, että huono synnytyskokemus voi olla myös kaikkitietävän, yhteistyökyvyttömän, ylimielisen ja 'kaikki mulle ja heti'-asenteisen synnyttäjän "syytä"?
        Kuinka moni muu tekisi kätilöiden tavoin niin arvokasta ja haastavaa työtä sellaisella p....palkalla. Etenkin kun sitten nettisivuilla saa kuulla haukut perästä päin. Kyllähän kätilöidenkin joukkoon mahtuu monenlaisia, mutta eiköhän suurin osa tee työtä sydämellä. Ainakin omiin synnytyksiini on sattunut todella mukavat kätilöt.

        Lisäksi voisit huomioida sellaisen seikan, että lääkäri tekee synnytyksessä tärkeimmät päätökset, joten keromuksen "kätilö ei antanut minulle puudutusta" taustalta löytyy jokin tärkeämpi juttu (kuten esim. vauvan sydänäänissä jotain hämminkiä).

        Joten älä please kommentoi täällä asioita, joista et tunnu tietävän faktoja.

      • kenenkään
        yyyyyy kirjoitti:

        Huonot synnytyskokemukset ovat usein huonon kätilön syytä. Eihän kukaan kätilö tahdo huonoista synnytyskokemuksista puhuttavan, sillä silloin synnyttäjä tai isä voisivat vaatia kätilöltä ammattitaitoa tai vaatia toista ammattitaitoisempaa kätilöä paikalle.

        Kaikki eivät voi synnyttää "kuten JUMALA on tarkoittanut", mutta sehän ei kätilöille ymmärrykseen mene. Yhteiskunta maksaa isoja laskuja niistä vammoista, mitä aiheutetaan syntyvälle lapselle koko eliniäksi, kun kätilöillä on yksi ainoa käsitys parhaasta ja ainoasta mahdollisesta synnytystavasta.

        ole pakko hankkiutua raskaaksi. Ei kipu ole kätilön syytä. Kyllä synnyttäminenkin maksaa yhteiskunnalle todella paljon, koska kaikille laitetaan monenlaisia puuduutuksia. Jossain vaiheessa raha loppuu. Jos ei kestä synnytystä niin silloin on lapsen hoitaminenkin varmasti turhan vaivalloista.

      • Murmeli
        ammatti-ihminen kirjoitti:

        En ymmärrä sitä, että täällä nettipalstalla jauhetaan synnytyskokemuksista. Ja uskomatonta se, että oma rakas lapsi ei vie kipumuistoja unholaan... minulla ainakin vei vaikka oli pitkä ja rankka synnytys, eikä mitkään kivunlievitykset auttaneet -yhtään! Mutta se palkinto on mahtava! Ja toisekseen: kipuun ei kuole eikä synnytyskipuun menetä tajuaan.

        Ammatti-ihmisenä en missään tapauksessa valitsisi sektiota, elleikö se olisi aivan pakollinen. Sektioon liittyy todella suuret riskit JA paraneminen ei ole helppoa. Mitäs siitä, jos vähän alapää repeää. Tehkää ihmiset lantionpohjanlihasharjoituksia, niin ei luulisi emättimen löysyyden ym. vaivojen haittaavan seksielämäänne.

        Mutta lopettakaa tuo toisten peloittelu ja tuomitseminen. Kivun kokee kaikki erilailla ja siihen on mahdollisuus saada lievityksiä. Myös hyvällä asenteella pärjää pitkälle. Ja täältä ei kannata hakea hyväksyntää omille ajatuksille ja peloille, keskusteltaa niistä ammattinsa osaavien kanssa!

        Voi miten hyvin kirjoitit asian!!! Olen aivan samaa mieltä että mitä enemmän omia ja muiden synnytyksiä ym. käy läpi ja jauhaa niin alkaa pelkäämään ihan turhia asioita, harva on kuollut synnytyksen tuomaan kipuun. Joten usko puolet mitä näet eläkä mitään mitä kuulet biisin sanat spisivat tähän hyvin...... Tsemppiä kaikille ja luottavaisin mielin eteenpäin vaan!

    • sku81

      Mulla oli kanssa melko rankka synnnytys.Normaalisti se kuulema meni asiantuntijoiden mielestä.En vaan taida unohtaa koskaan sitä tunnetta,että halkeaa kahtia ja kun tuntui,että lapsi ei tule millään ulos.Mun poika painoi 4050g ja oli 53cm.Kohdunsuulla oli vielä joku "lärpykkä" mikä esti vauvan ulos tulon. Kätilö painoi sitä aina sisään,mutta kun ponnistin se tuli takaisin ja lapsi työtyi takaisin sisään.Sanoivat,että kun saa pään ulos,niin se turruttaa paikat,eikä sitten tunne mitään.Ja paskat sanon minä!Ei riittäny,että oli rankka synnytys,vaan hoitajat vierihoito-osastolla samoin kuin lääkärit (likuunottamatta paria poikkeusta)olivat ihan paskoja.Et sen tarkemmin kuvannut synnytystäsi,miten se sulla meni?

      • pää

        kaikki epiduraalit sun muut saa jos haluaa. kaikki meni niin hyvin, että voisin synnyttää vaiks 20 kertaa t: 2 pientä poikaa

      • Paskanjauhantaa....
        pää kirjoitti:

        kaikki epiduraalit sun muut saa jos haluaa. kaikki meni niin hyvin, että voisin synnyttää vaiks 20 kertaa t: 2 pientä poikaa

        Niin parhaat POrissa?! Taidat olla itse siellä töissä, kun noin kovin kehut!

        Mulle tuli kaikki mahdolliset sairaalapöpöt, repeämät, ja sain apua opiskelijoilta. Ainoastaan kätilö oli ammattitaitoinen. Epiduraaliakaan en saanut, koska oli niin kova kiire...

        Et se siitä ja sen hyödyllisyydestä.

    • 3 lapsen äiti yksi leikattu

      olen kolmen lapsen äiti ja 2 synnyttänyt normaalisti mutta 3 leikattiin pelkoni vuoksi jouduin sairaalassa kolme kertaa käydä juttelemas pelostani ja sitten vasta suastuivat leikkaaa jos sitä vaadit niin kyllä niiden on leikattava ei ketään leikkaamatta jätetä mutta yrittävät tietty eka puhuu että synnyttäisi normaalisti mutta kun et myönny niin kyllä leikkaus onnistuu.

      • mies kokenut sen myös

        Ensimmäisten lasteni äidillä oli vastaava tilanne. Oli pelko alateitse synnytyksestä. Sitä sitten vietiin äärimmäisyyksiin... kaikkine uudelleen käynnistyksineen.. yli kaks viikkoa yliaikainen ensimmäinen lapsi. Myös elämässäni ensimmäinen, on jo neljä. Lapsi siis leikattiin sektiolla ulos lopulta kun näytti et sen henki riippuu siitä, myös äidin. Liian monta kätilöä ja lääkäriä mietti asiaa.
        Lopullinen syy oli lapsen "haluttomuus tulla ulos", näin lääkärit selitti. Kilpirauhasen toimimattomuus joka todettiin myöhemmin. En ihmettele pelkoja jotka syntyy joko tunteesta tai fyysisestä pointista. Kumminkin terve lapsi ja äiti.
        Saa pelkoa tuntea mutta ei antaa ylivaltaa sille.

      • Vai?

        Aika outo juttu: Jos "ei myönny synnyttämään", niin kannattaakohan hankkiutua raskaaksi ollenkaan?! Yhtä outoa nykyään on se, että jotkut naiset kyllä haluavat lapsen ja siis tulla raskaaksi, mutta "siitintä en suostu sisääni ottamaan"!

      • päinvastoin
        Vai? kirjoitti:

        Aika outo juttu: Jos "ei myönny synnyttämään", niin kannattaakohan hankkiutua raskaaksi ollenkaan?! Yhtä outoa nykyään on se, että jotkut naiset kyllä haluavat lapsen ja siis tulla raskaaksi, mutta "siitintä en suostu sisääni ottamaan"!

        Naisin kuin kani mieheni kans, mutta raskaaksi - ei kiitos !

      • Seksi hauskaa, kakarat ei!
        päinvastoin kirjoitti:

        Naisin kuin kani mieheni kans, mutta raskaaksi - ei kiitos !

        Voi, kun toi mun ukkoni on niin laiska panemaan, mut onneksi löysin itselleni salarakkaan!!!

      • en niin
        Seksi hauskaa, kakarat ei! kirjoitti:

        Voi, kun toi mun ukkoni on niin laiska panemaan, mut onneksi löysin itselleni salarakkaan!!!

        salaisuudet tekee pahan olon ja omantunnon- viihonviimeistä touhua. en pystyis pettään, vaikka miten mahlat virtaisi.

    • Katkuska

      Kyllä niin monta kertaa oikein huvittaa kuunnella näitä nykyajan synnyttäjiä, on niin vaikeaa ja kamalaa kun tuntuu kipua vähänkään. Itse olen synnyttänyt neljä lasta alateitse ilman mitään kivunlievityksiä. Ensimmäinen v.1974 ja viim. v.1984, eikä mitään traumoja jäänyt, vaan muistelen niitä aikoja lämmöllä ja kaiholla. Ja niinkuin synnyttäjiä nykyään passataan kuin piispaa pappilassa, kaikki mahdollinen tehdään että synnytyksestä jäisi hyvä mieli. Mutta ei, senkuin vain valitetaan ja urputetaan.

      • ...................

        jankuti,jankuti,jankuti. entä jos jollain muulla on erilainen fysiologia kuin sinulla?

      • 3 lapsen äiti..

        Kyllä asia on niin että jokainen synnytys on omanlainen, toisille esim sinulle se on voinut olla super helppo. yksi pieraisu ja hupsista keikkaa.. Mulla oli 2 ekaa synnytystä suht helppoja ja eikä tullut mitään synnytyspelkoa, mutta tää viimeinen todellakin viimeinen, olikin jotain aivan muuta, olin kipeä koko raskaus ajan ja hän päätti mennä vielä 2vko yli lasketun ajan, jouduttiin käynnistämään ja käynnistyksen takia supistukset olivat todella suuret eikä meinannut siltikään tulla, puhkastiin lopulta kalvot ja sitten meidän pieni tytön tylleröinen päätti syöksyä tähän maailmaan ja matkalla repesi äidin koko alapää ja tikkejä jouduttiin laittaa aikas paljon mikä oli myös todella kivulias kokemus, ja voin sanoa että vaikka lapset ovat ihania ja ottaisin niitä vaikka kuinka monta niin en ainuttakaan enää synnytä alateitse. Minusta sinun joka haukut (valittajat) kannattaisi ensin miettiä 2 kertaa. Tuuppaa sinä niitä lapsia maailmaa alateitse jos haluat, ja jätä muut rauhaan!

      • Space Cat
        ................... kirjoitti:

        jankuti,jankuti,jankuti. entä jos jollain muulla on erilainen fysiologia kuin sinulla?

        Kyllä minä ainakin ymmärrän pelkosi.! Itse olen aikeissa hankkia lapsia vasta monien vuosien päästä, mutta silti olen jo ehtinyt monet kerrat kauhistella synnytystä! Että saapa nähdä miten käy sitten kun olen siinä tilanteessa..

      • rv40+3

        Kyllä se nyt on niin että et ole koko totuudesta tietoinen. Kaikilla ei tosiaan käy yhtä hyvä flaksi. Voisi melkein sanoa että viestisi on provo. Menisitkö itse yhtä hyvillä mielin esim polttoroviolle kärvistelemään tai sydän- ym. isoon leikkaukseen ilman kivun lievityksen häivää? Ehkä kirveellä kaiverreltavaksi ja paloiteltavaksi? Osaatko kuvitella että maailmassa on kipua, josta ei voi sanoa mitään myönteistä sanaa, koska se on pelkkää tuperruttavaa, tajun vievää, raakaa, väkivaltaista kipua joka vie huomion kaikelta muulta, et kuule edes omaa huutoasi siltä kivulta? Ja vielä tunteihin venytettynä? Sitä on joidenkin synnyttäminen.

        Itselläni on herännyt psykoosin pelko johtuen ensimmäisestä synnytyksestä,joka oli traumaattisen kivulias, olen käynyt ammattiauttajalla ja pelkopolilla. Mutta rohkea rokan syö. Ei minuun satu enää koskaan yhtä paljon. Minulle luvattiin kivunlievitys. Toivottakaa onnea..

      • Omena

        Kuulehan Katkuska.1 synnytys 42 h,verenhukka 1,3 l.2 synnytys 15h,perätila,verenhukka 2,8 l ja taju pois,lantiomurtuma yms.Että silleen.Jos itse olet niin kovin urhea ja hyvä synnyttäjä,ole onnellinen äläkä mollaa meitä muita joista ei siihen ole! Silti takaan olevani yhtä hyvä äiti kuin sinäkin.Sinä olet synnyttäjä, minä en.Terveisin lapsistaan onnellinen Omena

      • kaikki äitejä?
        Omena kirjoitti:

        Kuulehan Katkuska.1 synnytys 42 h,verenhukka 1,3 l.2 synnytys 15h,perätila,verenhukka 2,8 l ja taju pois,lantiomurtuma yms.Että silleen.Jos itse olet niin kovin urhea ja hyvä synnyttäjä,ole onnellinen äläkä mollaa meitä muita joista ei siihen ole! Silti takaan olevani yhtä hyvä äiti kuin sinäkin.Sinä olet synnyttäjä, minä en.Terveisin lapsistaan onnellinen Omena

        Kaikki tavallaan!
        Törkeen typerää on neuvoa muita että minä synnytin niin ja näin ja muut on pelkkiä mameroita. Tää on mammat ihan oikeasti yksilöllinen juttu. Itse hätäsektion ja synnytyksen (melkein) kokeneena että mikään mene koskaan käsikirjoituksen mukaan. Hätäsektion jälkeen kävin kaikki pelkoklinikat ym. läpi ja sitten kun synnytys alkoi ja olin punnertanut kaksi vuorokautta urheasti todettiin ettei onnistu ja sekin vielä niin että lääkäri sanoi että "jos ei olla yhteistyöhaluisia, niin hälyytetään paikalle leikkaussali". Itse tiedän että yritin parhaani mutta ei onnistunut - leikattiin ja todettiin että anestesia oli tehnyt virheen ja laittanut epiduraaliin verenkiertoon ja vauva oli veltto joten ei olisi edes syntynyt alateitse vaikka kuinka olisin yrittänyt. Eli hienoa jos saatte synnytettyä alateitse ilman ongelmia - mutta eikö lopputulos ole hieno teki sen miten tahansa?!

      • muistaa

        pitää muistaa että ollaan yksilöitä
        se mikä tuottaa toiselle kipua voi olla toiselle kivutonta...
        on ikävää jos ihmisiä aletaan kohdella saman kaavan mukaan kun kuitenkin ollaan yksilöitä kaikissa asioissa...
        siks on tosi tyhmää markkinoida omia ajatuksia yleiseen käyttöön...

      • äiti

        Meinasin jo sanoa tähän että tässä taas henkilö, joka ei ole synnyttänyt. Miten nainen voi olla noin yksinkertainen, että edes esittää tällaisen vastauksen. Olet varmaan kuullut tämän aikaisemminkin mutta toistetaanpa tämä.
        -Niin erilaista synnytystä, kuin on naistakin tässä maailmassa! sama kuin sanoisit todella sairaalle ihmiselle, että emmä ymmärrä miksi sä valitat kipuja...
        Ei todellakaan ole nykyajasta kiinni. Pahimmasssa tapauksessa ennen vanhaan ne vaan kuoli pois eikä saaneet kertoa tarinaansa.
        Terveisin 23h, 11h ja 16h synnyttänyt, vaihtelevilla kivuilla.

      • lähiaikoina

        synnytän ensimmäisen lapseni ihan pian. en pelkää synnytystä, vaikka kaiken maailman "kauhujutut" synnytyksistä olenkin lukenut ja kuullut. ne eivät ole kolahtaneet minuun mitenkään.. olen samaa mieltä kanssasi noista synnytyspelkoisista ihmisistä. sitä vain valitetaan eikä mitään kestettäisi.. kyllä sitä kivun hetken kestää ja sittenhän se loppuu. ja siitähän saa palkinnoksi ihanan pienen ihmisen alun!!!! se on kuulkaas asenteesta kiinni mitenkä sinne synnyttämään lähdetään!!!! tsemppiä kuitenkin kaikille tuleville mammoille!!

      • moninkertainen äiti

        Totta maar on taas uusavuttomilla valittamisen aihetta niinkuin synnytyskipu! Pitäis pikkutyttöjen ajatella jo alulle pannessa ajatella ettei se ole sama asia kuin tekisi valot eteiseen...napista painamalla. Olen itse tehnyt viisi lasta eikä ole edes kysyneet tarvitsenko mitään ja kun kivulla synnyttää niin rakkaudella kasvattaa!Tekisin vielä muutaman lisää jos ikä antaisi myöten!

      • Poison
        moninkertainen äiti kirjoitti:

        Totta maar on taas uusavuttomilla valittamisen aihetta niinkuin synnytyskipu! Pitäis pikkutyttöjen ajatella jo alulle pannessa ajatella ettei se ole sama asia kuin tekisi valot eteiseen...napista painamalla. Olen itse tehnyt viisi lasta eikä ole edes kysyneet tarvitsenko mitään ja kun kivulla synnyttää niin rakkaudella kasvattaa!Tekisin vielä muutaman lisää jos ikä antaisi myöten!

        Mitä helvetin uusavutonta on siinä että ei halua kärsiä? Ihminen on kautta aikojen pyrkinyt lievittämään kipua, ei synnytys ole mitenkään tuosta poikkeava asia. Jotkut kyllä kovasti sanovat että kyllä sitä ennenkin synnytettiin ja selvittiin, joo varmasti, mitä nyt osa naisista kuoli siinä sivussa eikä koskaan päässyt "rakkaudella kasvattamaan" vaikka kuinka kärsivät. Raamattu-hihhulit saavat pyöräyttää maailmaan niin monta kersaa kuin haluavat ilman kivunlievitystä mahdollisine riskeineen, me loput voimme tehdä sen nykyajan lääketieteen sallimin rajoin vähemmän kivuliaalla ja turvallisemmalla tavalla.

      • Ei sitte

        siis sulla ei sitte mennyt taju kesken kaiken... mulla meni. Kolme viimeistä tuntia ihan pimennossa, pieniä välähdyksiä muistan, luulin että kuolen, oikeasti luulin!!! Toinen synnytys meni nopeampaa ja oli kivun suhteen siedettävä vaikka sitä kipuahan ei voi mihinkään verrata!!! Ja nyt taas raskaana... Haluan edelleen synnyttää alateitse, mutta pelottaa se kipu niin perkeleesti!!! Ymmärrän niitä jotka haluaa kaiken mahdolliden lievityksen tai leikkauksen. Me kaikki koemme kivun eritavoin. Eikö voitaisi kunnioittaa toisten tekoja tai mielipiteitä??

      • ???

        Onkohan Katjuskalla kenties vähän leveämpi perse? Itselläni on hyvin kapea ja tiedän suvussani naisia, joilla on tehty sektio juuri kapean lantion vuoksi, eli lapsi ei kertakaikkiaan mahtunut muuten tulemaan ulos. Kyllä se siinä tapauksessa pelottaa aika pirun paljon!

      • äää...
        ??? kirjoitti:

        Onkohan Katjuskalla kenties vähän leveämpi perse? Itselläni on hyvin kapea ja tiedän suvussani naisia, joilla on tehty sektio juuri kapean lantion vuoksi, eli lapsi ei kertakaikkiaan mahtunut muuten tulemaan ulos. Kyllä se siinä tapauksessa pelottaa aika pirun paljon!

        Voi kuule, kun ei se alatiesynnytys tai sektio riipu lainkaan siitä, kuinka leveä tai kapea sinun perseesi on. Vaikka olisit minkälainen "poikaperse", lantiosi voi olla riittävän tilava alatiesynnytykseen; sitä ei kykene päättelemään ulkonäöstä, vaan tarvittaessa ihan mitataan.

        Ja tietysti tehdään sektio, jos tarvitaan lapsen turvallisuuden takia.

      • ei ole sama
        ??? kirjoitti:

        Onkohan Katjuskalla kenties vähän leveämpi perse? Itselläni on hyvin kapea ja tiedän suvussani naisia, joilla on tehty sektio juuri kapean lantion vuoksi, eli lapsi ei kertakaikkiaan mahtunut muuten tulemaan ulos. Kyllä se siinä tapauksessa pelottaa aika pirun paljon!

        Olin todella kapealantioinen ja painoin noin 58 kiloa ensimmäisen lapseni syntyessä. Kuukautta ennen laskettua aikaa olin äitiyspolilla, jossa synnytyslääkäri katsoi lantion koon, onko sellainen, että lapsi mahtuu hyvin syntymään. Lääkäri sanoi, että on tilava, naisellinen lantio synnyttää. Todellakaan ulkomuoto ja "leveä perse" ei kerro sitä.

        Ennen ensimmäistä synnytystä muistan kun kaikki kyselivät, no pelottaako? Mietin, että miten voi pelätä sellaista mitä ei edes tiedä. Ajattelin, että menee sitten omalla painollaan ja otetaan mitä vastaan tulee. Ei se ainakaan etukäteen jännittämisestä parane.

        Kahdessa seuraavassa synnytyksessä meni myöskin hyvin, kun tiesin mitä on edessä eikä tarvinnun sen puolesta jännittää.

        Synnytys menee hyvin, kun ei sitä etukäteen hermoile ja tee siitä itselleen mitään dramatiikkaa. Kolme synnytystäni ovat olleet kaikki ihania kokemuksia, kaksi viimeistä ovat sujuneet tunnissa, toinen alle ja toinen hieman yli. Siis ensimmäisetä poltosta lapsen syntymään. Viimeisellä kerralla ei edes ommeltu.

        Tsemppiä naiset synnytyksiin, kyllä luontoäiti hoitaa. Terv. kolme kertaa luonnollisesti, ilman mitään lääkehörhöjä synnyttänyt

      • mammi
        ei ole sama kirjoitti:

        Olin todella kapealantioinen ja painoin noin 58 kiloa ensimmäisen lapseni syntyessä. Kuukautta ennen laskettua aikaa olin äitiyspolilla, jossa synnytyslääkäri katsoi lantion koon, onko sellainen, että lapsi mahtuu hyvin syntymään. Lääkäri sanoi, että on tilava, naisellinen lantio synnyttää. Todellakaan ulkomuoto ja "leveä perse" ei kerro sitä.

        Ennen ensimmäistä synnytystä muistan kun kaikki kyselivät, no pelottaako? Mietin, että miten voi pelätä sellaista mitä ei edes tiedä. Ajattelin, että menee sitten omalla painollaan ja otetaan mitä vastaan tulee. Ei se ainakaan etukäteen jännittämisestä parane.

        Kahdessa seuraavassa synnytyksessä meni myöskin hyvin, kun tiesin mitä on edessä eikä tarvinnun sen puolesta jännittää.

        Synnytys menee hyvin, kun ei sitä etukäteen hermoile ja tee siitä itselleen mitään dramatiikkaa. Kolme synnytystäni ovat olleet kaikki ihania kokemuksia, kaksi viimeistä ovat sujuneet tunnissa, toinen alle ja toinen hieman yli. Siis ensimmäisetä poltosta lapsen syntymään. Viimeisellä kerralla ei edes ommeltu.

        Tsemppiä naiset synnytyksiin, kyllä luontoäiti hoitaa. Terv. kolme kertaa luonnollisesti, ilman mitään lääkehörhöjä synnyttänyt

        mikäs se on sun sanoa ku kaikki todellakin on mennyt hyvin!meitä vain sattuu olemaan sellaisiakin tapauksia että kaikki ei todellakaan mene hyvin!Mutta hienoa kyllä että jotku saa kokea synnytyksen yhtenä maailman hienoimpana tapahtumana toisin kuin minun kokemukseni oli maailman kauhein!Tietenki oman lapsen saaminen oli järisyttävänkoskettavan mahtavan upea ja maailman mahtavin juttu mut ei synnyttäminen!!!Minulla mitat tutkittiin myös ja sanottiin et kyl se mahtuu mut eipäs mahtunutkaan,4.350kg!Painoin silloin 90kg ja pituutta 172 joten iso koko ei todellakaan takaa et lapsi mahtuu tuleen kyse on vaan siit luustosta!Vaik kuin on hoikka ni voi olla ihanteellinen luusto synnyttää mut lihavalla on vaan siihen luuston päälle tullu ylimääräistä tavaraa se ei tarkota sitä et ois hyvät luustonmallit...se lihava on voinu olla joskus hoikkakin ja se luusto ei sattumoisin liho :)Myöskin hoikalla voi olla leveämpi pepa ja on myös isoja ihmisiä jotka on massiivisia hartioista ja vatsan seudulta mut persus ja lantio on pieni...:)Kuitenki tätä synnytykseen tarvittavaa lantionluuston leveyttä ei kukaan voi päällepäin ihmisestä nähdä!!!Miks muuten sitä sairaalassa lekurit alkaisivat mittaileen röntgenillä?!?

      • Äidiksi
        Poison kirjoitti:

        Mitä helvetin uusavutonta on siinä että ei halua kärsiä? Ihminen on kautta aikojen pyrkinyt lievittämään kipua, ei synnytys ole mitenkään tuosta poikkeava asia. Jotkut kyllä kovasti sanovat että kyllä sitä ennenkin synnytettiin ja selvittiin, joo varmasti, mitä nyt osa naisista kuoli siinä sivussa eikä koskaan päässyt "rakkaudella kasvattamaan" vaikka kuinka kärsivät. Raamattu-hihhulit saavat pyöräyttää maailmaan niin monta kersaa kuin haluavat ilman kivunlievitystä mahdollisine riskeineen, me loput voimme tehdä sen nykyajan lääketieteen sallimin rajoin vähemmän kivuliaalla ja turvallisemmalla tavalla.

        Minä en ole Raamattu-hihhuli; en edes kuulu kirkkoon. Mutta mielipiteeni tähän asiaan on jyrkkä.

        Sektiota ei pidä tehdä ellei se ole aivan välttämätöntä. Tuntuu tosiaan, että nykyajan naiset haluavat päästä KAIKESTA helpolla. Mitään ei kestetä ja kaikesta on lupa valittaa. Buranaa otetaan jo ennen kuin päänsärky alkaa. Halutaan lapsia, mutta ei olla valmiita kestämään raskauden ja synnytyksen mukanaan tuomia vaikeuksia.

        Ensimmäinen synnytykseni lähestyy ja olen todellakin lukenut kauhukertomukset. Tunnen myös paljon äitejä; alakautta ja sektiolla synnyttäneitä. Oma asenteeni synnytykseen on selkeä: siitä selviää, koska siitä on kautta aikojen selvitty. Ihan tavalliset naiset, nuoret ja vanhat, lihavat ja laihat ovat synnyttäneet ja jääneet henkiin. Miksi siis minä en siihen pystyisi? Voi olla, että koen kipua, voi olla, että pahaakin. Mutta tärkeintä on tämä: kipu menee ohi. Ja sen kivun palkinto on suurempi kuin mikään muu.

        Sektio on leikkaus, josta toipuminen vie aikansa. Uusimpien tutkimusten mukaan se mm. lisää riskejä seuraavissa raskauksissa. Kaikkia sektion seuraamuksia ei tiedetäkään, koska se vasta nykyään on jyrkästi yleistynyt. Se tiedetään, että maidon tulossa useimmilla sektiolla synnyttäneillä on ongelmia. Ja sektiovauva ei ole samalla tavalla valmis kuin alateitse syntynyt.

        Ymmärrän toki pelkoja, olen itse kärsinyt mm. paniikkihäiriöstä ja useistakin peloista siihen liittyen. Mutta pelkoon ei kuole. Ja parhaimmassa tapauksessa synnytyksen jälkeen pelkokin on ohi. Etukäteen pelätty kokemus voikin olla kaunis ja ikimuistoinen. Ei pidä luovuttaa kovin helposti!

      • synnyttäjä

        Hohhoijaa!Satuitko muuten sitten ajattelemaan,että ihmiset ei ole samasta puusta veistettyjä,vaan meillä jokaisella on omanlaisensa kokemukset synnytksestä.
        Onneksi olkoon vaan,että synnytyksesi ovat kaikki onnistuneita.Meillä kaikilla vain se ei ole yhtä helppoa.
        Toivoisin sinulta vanhempana ihmisenä hieman edes avarakatsesuutta,vai löytyykö sitä lainkaan?
        Ennen kuin alat mollaamaan muita.

      • susu
        Äidiksi kirjoitti:

        Minä en ole Raamattu-hihhuli; en edes kuulu kirkkoon. Mutta mielipiteeni tähän asiaan on jyrkkä.

        Sektiota ei pidä tehdä ellei se ole aivan välttämätöntä. Tuntuu tosiaan, että nykyajan naiset haluavat päästä KAIKESTA helpolla. Mitään ei kestetä ja kaikesta on lupa valittaa. Buranaa otetaan jo ennen kuin päänsärky alkaa. Halutaan lapsia, mutta ei olla valmiita kestämään raskauden ja synnytyksen mukanaan tuomia vaikeuksia.

        Ensimmäinen synnytykseni lähestyy ja olen todellakin lukenut kauhukertomukset. Tunnen myös paljon äitejä; alakautta ja sektiolla synnyttäneitä. Oma asenteeni synnytykseen on selkeä: siitä selviää, koska siitä on kautta aikojen selvitty. Ihan tavalliset naiset, nuoret ja vanhat, lihavat ja laihat ovat synnyttäneet ja jääneet henkiin. Miksi siis minä en siihen pystyisi? Voi olla, että koen kipua, voi olla, että pahaakin. Mutta tärkeintä on tämä: kipu menee ohi. Ja sen kivun palkinto on suurempi kuin mikään muu.

        Sektio on leikkaus, josta toipuminen vie aikansa. Uusimpien tutkimusten mukaan se mm. lisää riskejä seuraavissa raskauksissa. Kaikkia sektion seuraamuksia ei tiedetäkään, koska se vasta nykyään on jyrkästi yleistynyt. Se tiedetään, että maidon tulossa useimmilla sektiolla synnyttäneillä on ongelmia. Ja sektiovauva ei ole samalla tavalla valmis kuin alateitse syntynyt.

        Ymmärrän toki pelkoja, olen itse kärsinyt mm. paniikkihäiriöstä ja useistakin peloista siihen liittyen. Mutta pelkoon ei kuole. Ja parhaimmassa tapauksessa synnytyksen jälkeen pelkokin on ohi. Etukäteen pelätty kokemus voikin olla kaunis ja ikimuistoinen. Ei pidä luovuttaa kovin helposti!

        lisäisin tähän vielä, että niinkuin ajat muuttuvat, muuttuu myös ihmisen keho... 2002 muutettiin naisten kaavojen mitoitusta sen takia, että suomalaisilla naisilla lantion ympärys on kaventunut huomattavasti! en muista kuinka paljon keskimäärin, mutta huomattavasti kumminkin.. ja edellinen mitoitus oli 80-luvulta eli ei niin kovin kauan sitten... varmasti tämä vaikuttaa myös synnytämiseen ja siihen kuinka helppoa tai vaikeaa se on... eli olisiko niin että ennenmuinoin se synnyttäminen oli fysiologisista syistä hitusen helpompaa...

      • olen ollut

        pian viistoista vuotta.Eka lapseni tuli täydellisesti perätilassa ja alakautta.Toinen lapseni tuli sektiolla istukan irtoamisen takia.Kolmas ja todella viimeinen lapsi tuli sellaisella rytinällä,että en synnyttäisi enää.Repesin peräsuoleen asti ja en istunut kahteen kuukauteen saatikka punnertanut kakkaa.Lupasivat sairaalassa leikata seuraavat vauvat,en voisi enää synnyttää.Kolmannen jälkeen ymmärrän jos jolliain on synnytyspelko,se oli todella järisyttävä tapaus,vaikkakin oli jo kolmas.Kaksi ekaa oli todella ihania tapauksia,mutta se kolmas ,se kolmas....

      • a.k.

        Ja täällä sitten on itse maailman keskipiste - "kun minua ei sattunut, ei voi sattua ketään muutakaan". Kipu on henkilökohtainen kokemus eikä toisen kipua voi arvioida ulkopuolelta. Säälittää noin pienisieluiset ja omahyväiset ihmiset.

      • ***

        ..ja super synnyttäjä. Koska sinä et kipua kokenut ja synnytyksesi olivat helppoja ei muillakaan ole oikeutta traumoihin. Näinkö se taas meni?

      • ****
        Äidiksi kirjoitti:

        Minä en ole Raamattu-hihhuli; en edes kuulu kirkkoon. Mutta mielipiteeni tähän asiaan on jyrkkä.

        Sektiota ei pidä tehdä ellei se ole aivan välttämätöntä. Tuntuu tosiaan, että nykyajan naiset haluavat päästä KAIKESTA helpolla. Mitään ei kestetä ja kaikesta on lupa valittaa. Buranaa otetaan jo ennen kuin päänsärky alkaa. Halutaan lapsia, mutta ei olla valmiita kestämään raskauden ja synnytyksen mukanaan tuomia vaikeuksia.

        Ensimmäinen synnytykseni lähestyy ja olen todellakin lukenut kauhukertomukset. Tunnen myös paljon äitejä; alakautta ja sektiolla synnyttäneitä. Oma asenteeni synnytykseen on selkeä: siitä selviää, koska siitä on kautta aikojen selvitty. Ihan tavalliset naiset, nuoret ja vanhat, lihavat ja laihat ovat synnyttäneet ja jääneet henkiin. Miksi siis minä en siihen pystyisi? Voi olla, että koen kipua, voi olla, että pahaakin. Mutta tärkeintä on tämä: kipu menee ohi. Ja sen kivun palkinto on suurempi kuin mikään muu.

        Sektio on leikkaus, josta toipuminen vie aikansa. Uusimpien tutkimusten mukaan se mm. lisää riskejä seuraavissa raskauksissa. Kaikkia sektion seuraamuksia ei tiedetäkään, koska se vasta nykyään on jyrkästi yleistynyt. Se tiedetään, että maidon tulossa useimmilla sektiolla synnyttäneillä on ongelmia. Ja sektiovauva ei ole samalla tavalla valmis kuin alateitse syntynyt.

        Ymmärrän toki pelkoja, olen itse kärsinyt mm. paniikkihäiriöstä ja useistakin peloista siihen liittyen. Mutta pelkoon ei kuole. Ja parhaimmassa tapauksessa synnytyksen jälkeen pelkokin on ohi. Etukäteen pelätty kokemus voikin olla kaunis ja ikimuistoinen. Ei pidä luovuttaa kovin helposti!

        Toivottavasti synnytyksesi menee hyvin!
        Asiasta voidaan kai keskustella uudestaan sitten kun sinulla on omakohtaista kokemusta asiasta. Siihen asti olet ns. jäävi.
        Tiesitkö muuten että vanhoina hyvinä aikoina jolloin synnytys suoritettiin "luonnollisesti" ja perinteitä kunnioittaen, naisten suurin syy kuolla nuorina olivat synnytys ja sen jälkeiset hoitamattomat tulehdukset.

      • sara
        Äidiksi kirjoitti:

        Minä en ole Raamattu-hihhuli; en edes kuulu kirkkoon. Mutta mielipiteeni tähän asiaan on jyrkkä.

        Sektiota ei pidä tehdä ellei se ole aivan välttämätöntä. Tuntuu tosiaan, että nykyajan naiset haluavat päästä KAIKESTA helpolla. Mitään ei kestetä ja kaikesta on lupa valittaa. Buranaa otetaan jo ennen kuin päänsärky alkaa. Halutaan lapsia, mutta ei olla valmiita kestämään raskauden ja synnytyksen mukanaan tuomia vaikeuksia.

        Ensimmäinen synnytykseni lähestyy ja olen todellakin lukenut kauhukertomukset. Tunnen myös paljon äitejä; alakautta ja sektiolla synnyttäneitä. Oma asenteeni synnytykseen on selkeä: siitä selviää, koska siitä on kautta aikojen selvitty. Ihan tavalliset naiset, nuoret ja vanhat, lihavat ja laihat ovat synnyttäneet ja jääneet henkiin. Miksi siis minä en siihen pystyisi? Voi olla, että koen kipua, voi olla, että pahaakin. Mutta tärkeintä on tämä: kipu menee ohi. Ja sen kivun palkinto on suurempi kuin mikään muu.

        Sektio on leikkaus, josta toipuminen vie aikansa. Uusimpien tutkimusten mukaan se mm. lisää riskejä seuraavissa raskauksissa. Kaikkia sektion seuraamuksia ei tiedetäkään, koska se vasta nykyään on jyrkästi yleistynyt. Se tiedetään, että maidon tulossa useimmilla sektiolla synnyttäneillä on ongelmia. Ja sektiovauva ei ole samalla tavalla valmis kuin alateitse syntynyt.

        Ymmärrän toki pelkoja, olen itse kärsinyt mm. paniikkihäiriöstä ja useistakin peloista siihen liittyen. Mutta pelkoon ei kuole. Ja parhaimmassa tapauksessa synnytyksen jälkeen pelkokin on ohi. Etukäteen pelätty kokemus voikin olla kaunis ja ikimuistoinen. Ei pidä luovuttaa kovin helposti!

        Samaa mieltä, jäävit eli synnyttämättömät olkoon kommentoimatta.

      • ven
        lähiaikoina kirjoitti:

        synnytän ensimmäisen lapseni ihan pian. en pelkää synnytystä, vaikka kaiken maailman "kauhujutut" synnytyksistä olenkin lukenut ja kuullut. ne eivät ole kolahtaneet minuun mitenkään.. olen samaa mieltä kanssasi noista synnytyspelkoisista ihmisistä. sitä vain valitetaan eikä mitään kestettäisi.. kyllä sitä kivun hetken kestää ja sittenhän se loppuu. ja siitähän saa palkinnoksi ihanan pienen ihmisen alun!!!! se on kuulkaas asenteesta kiinni mitenkä sinne synnyttämään lähdetään!!!! tsemppiä kuitenkin kaikille tuleville mammoille!!

        Sinäkin voit olla eri mieltä, kunhan olet synnyttänyt. Synnyttämättömän on kuitenkin jokseenkin vaikea kuvitella, miltä se oikeasti tuntuu. Voi olla, että sullakin siinä touhussa etukäteen asennoitumiset unohtuu. No mutta totta on kyllä se, että useimmat unohtavat kaiken kivun, kunhan se vauva vihdoin on syntynyt. On se sen arvoista. Täytyypä pitää se mielessä taas näinä viimeisinä raskausviikkoina. Vaikka ensimmäiseen synnytykseen olin kyllä asennoitunut niin, että kaikki mahdollinen menee pieleen (pessimisti kun olen), ja kun asiat sujuivatkin ihan hyvin eikä mitään erikoista tapahtunut, oli se positiivinen yllätys!

      • ven

        Ole rauhassa huvittunut ja muistele synnytyksiäsi lämmöllä ja kaiholla. Me vain satumme olemaan kaikki erilaisia. Kyllä esim. minun äitinikin on synnyttänyt neljä lasta ilman kivunlievitystä, mutta hän ei muistele synnytyksiään mitenkään kaihoisasti. Jaa niin, hän myös asui kahden ensimmäisen lapsen kanssa (ikäero 12kk) asunnossa, johon ei tullut vesijohtoa vaan vedet kannettiin kaivosta, ei ollut sisävessaa, ei pesukonetta jne. Äiti oli 18v ja ajankohta sama kuin silloin kun sinä sait esikoisesi. Et kai sinä puolestasi kuulunut meihin uusavuttomiin, jotka vain lastaamme pesukoneen täyteen ja painamme napista, kun täytyy saada pyykit puhtaiksi, väännämme hanan päälle ja lorotamme vettä kun haluamme pestä lapsemme tai itsemme ja istahdamme tyytyväisenä lämpimään vessaan pöntölle tarpeillemme? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sinua voi yhtälailla pitää mamerona, kun vertaa taas joihinkin toisenlaisiin naisiin?

      • Ellen

        lapselle oikeesti tulee hätä pitkittyneessä synnytyksessä, mikä silloin on moraalisesti oikein?

        Se että äiti synnyttää normaalisti alakautta, "kuten -käsketään-urheasti-tekemään"

        vai että lapsi syntyy terveenä leikattuna ilman vaikeassa alatiesynnytyksessä mahdollisesti tulevia komplikaatioita?

      • 34
        **** kirjoitti:

        Toivottavasti synnytyksesi menee hyvin!
        Asiasta voidaan kai keskustella uudestaan sitten kun sinulla on omakohtaista kokemusta asiasta. Siihen asti olet ns. jäävi.
        Tiesitkö muuten että vanhoina hyvinä aikoina jolloin synnytys suoritettiin "luonnollisesti" ja perinteitä kunnioittaen, naisten suurin syy kuolla nuorina olivat synnytys ja sen jälkeiset hoitamattomat tulehdukset.

        Joo ei muuta kun kaikki saunaan synnyttämään kuten se on ennenkin tehty! Ja ilman kivunlievityksiä...... mitä nyt pullo viinaa ja ties mitä hallusinaatiota aiheuttavia "yrttejä". Ei ne naiset ennenkään niin "kovia" olleet ja tosiaan.. kuolemanriski oli melko suuri!

    • mua kyllä

      Mua kyllä pelottaa ja inhottaa kaikki raskauteen ja synnytykseen yms. liittyvä jo etukäteen niin paljon, että enpä hankkiudu tilanteeseen ikinä.

      Onneksi on niitä, jotka uhrautuvat siihenkin, esim. oma äitini....

      • Kaisu_

        Minä myös kunnioitan niitä, jotka uhrautuvat lisääntymään jotta sukupolvet jatkuisivat.
        Itse en sitä myöskään tee, koska koko ajatus kuvottaa. En voi sille mitään että katson säälien aina raskaana olevia naisia..
        Yksikään ystävä tai tuttava ei ole koskaan kertonut ihanasta tai helposta synnytyksestä, vaan aina saa noita kauhutarinoita kuulla.
        Onhan se lopputulos varmasti ihana (jos on tajuissaan siinä vaiheessa).

      • on minusta
        Kaisu_ kirjoitti:

        Minä myös kunnioitan niitä, jotka uhrautuvat lisääntymään jotta sukupolvet jatkuisivat.
        Itse en sitä myöskään tee, koska koko ajatus kuvottaa. En voi sille mitään että katson säälien aina raskaana olevia naisia..
        Yksikään ystävä tai tuttava ei ole koskaan kertonut ihanasta tai helposta synnytyksestä, vaan aina saa noita kauhutarinoita kuulla.
        Onhan se lopputulos varmasti ihana (jos on tajuissaan siinä vaiheessa).

        Lopputulos on musta yhtä kuvottava kuin itse synnytyskin. Varmaan oksentaisin. Olis se hirveä tunne kun tissit lotisi jotain hevetin meijerimössöä, voi YÄK.

      • ?????????????
        on minusta kirjoitti:

        Lopputulos on musta yhtä kuvottava kuin itse synnytyskin. Varmaan oksentaisin. Olis se hirveä tunne kun tissit lotisi jotain hevetin meijerimössöä, voi YÄK.

        "Lopputulos on musta yhtä kuvottava kuin itse synnytyskin. Varmaan oksentaisin. Olis se hirveä tunne kun tissit lotisi jotain hevetin meijerimössöä, voi YÄK."


        Ikävä, että äitisi ei ajatellut samalla tavalla :(

      • a.k.
        ????????????? kirjoitti:

        "Lopputulos on musta yhtä kuvottava kuin itse synnytyskin. Varmaan oksentaisin. Olis se hirveä tunne kun tissit lotisi jotain hevetin meijerimössöä, voi YÄK."


        Ikävä, että äitisi ei ajatellut samalla tavalla :(

        Miksi olisi tuon toisen kirjoittajan pitänyt jäädä syntymättä? Ok, ei ollut kovin aikuismainen kommentti, mutta jokaiselle mielipiteensä sallittakoon. Ei kaikkien ole pakko lapsista pitää tai niitä hankkia. Kyllä maailmaan monenlaista ihmistä mahtuu ja jokainen saa tehdä itse omat päätöksensä. Omasta mielestäni "lapselliset" ihmiset eivät ole säälittäviä/tyhmiä, vaikka itse en haluakaan lapsia. Jos haluaisin, en tekisi itse, vaan adoptoisin. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, mitä lisääntymiskyvyllään tekee.

    • ...kuten jo...

      ...joku totesi! Ota huomioon myös se, että sektiosta parantuminen on monesti huomattavasti pidempi aikainen ja toisella tavalla kivuliaampi prosessi kuin alateitse synnyttäminen!

      • heli

        Ehdotan epipuudusta tai muuta kivun lievitysta ennen kuin sektiota. Sektiosta toipuminen vie kauemmin ja on myos kipeampi(mulle tehty kaks kertaa) lisaksi on tulehdus riskit eika aesteettisesti ole yhta kaunis. Ja toinen synnytys pitaisi olla helpompi muutenkin. Olen sh, joten tiettya nakokulmaa on senkin takia...on sairaalainfektioita yms joten jos ei ole pakko en suosittele.

      • sarsam
        heli kirjoitti:

        Ehdotan epipuudusta tai muuta kivun lievitysta ennen kuin sektiota. Sektiosta toipuminen vie kauemmin ja on myos kipeampi(mulle tehty kaks kertaa) lisaksi on tulehdus riskit eika aesteettisesti ole yhta kaunis. Ja toinen synnytys pitaisi olla helpompi muutenkin. Olen sh, joten tiettya nakokulmaa on senkin takia...on sairaalainfektioita yms joten jos ei ole pakko en suosittele.

        En voi sanoa, että sektiosta toipuminen olisi vienyt enemmän aikaa kuin alatiesynnytyksestä.En tuntenut kipuja sektion jälkeen, ainoastaan tikit kiristivät jonkun verran.Kiirreellisestä sektiosta jäi pystyarpi mutta ei mielestäni aiheuta esteettistä haittaa, kyllä lapsen terveys ja hyvinvointi on sen arvoista!

      • harjoitella
        heli kirjoitti:

        Ehdotan epipuudusta tai muuta kivun lievitysta ennen kuin sektiota. Sektiosta toipuminen vie kauemmin ja on myos kipeampi(mulle tehty kaks kertaa) lisaksi on tulehdus riskit eika aesteettisesti ole yhta kaunis. Ja toinen synnytys pitaisi olla helpompi muutenkin. Olen sh, joten tiettya nakokulmaa on senkin takia...on sairaalainfektioita yms joten jos ei ole pakko en suosittele.

        suomenkieltä. Ei oikein vakuuttanut teksti. Sairaanhoitaja? :))))

    • hölöpölö

      Itse olen 32 vuotias nainen. En voisi kuvitellakaan synnyttäväni kivun vuoksi. En ole uskaltautunut hankkiutua edes raskaaksi asian vuoksi. Onneksi on sisarella ihanat lapset, joiden kanssa saan viettää aikaani. Mikäli joku pitää minua nynnerönä tai muuten epänormaalina, niin voi voi. Ratkaisu on omani ja menetykseni on omani, tiedostan kyllä sen itse.

      • Kissa

        Olen 27v. Ja pelkäsin myös synnytystä koko nuoren aikuisiän, ensimmäiseen synnytykseeni saakka. Luulin etten pelkoni vuoksi koskaan lapsia tee.. Synnytys sujuikin sitten luojan kiitos suht helposti, kivunlievityksenä ilokaasu, aquarakkulat ja kohdunkaulan puudutus riittivät. Ja tieto siitä, että voin saada epiduraalin.
        Nyt onkin sitten toisin. Veritulppa-estolääkityksen vuoksi en voi epiduraalia saada, vaikka kuinka haluaisin. Samasta syystä keisarinleikkauksen pitäisi olla etukäteen suunniteltu; joten toivon ettei mitään yllättävää tapahdu..
        Jos vain kaikki olisi sairaalaan lähtiessä samoin kuin viimeksi, en enää pelkäisi yhtään. Raskaus ei ole sairaus, kyllä sen synnytyksenkin kestää. Mutta mitkä ovat vaihtoehdot jos tämä toinen lapsi ei ota syntyäkseen.. Parasta olla ajattelematta koko asiaa.. Keskityn ajattelemaan sitä hetkeä, kun poikani on sylissäni ja molemmat voimme hyvin. Toivottavasti

      • menetys?

        Siis mikä menetys on sinun omasi? Oletko tosiaan sitä mieltä, että menetät jotain, jos et hanki lapsia. No joo, valvottuja öitä ja vaipan vaihtoa menetät....voi surku kun ihmiset tuntuu rakastavan kaikkee sitä, mitä minä en kontolleni ottais ikimaailmassa.

    • Väkilukukin nousuun

      Kun nykyään on koeputkilapset jne aivan arkipäiväisiä, niin voisiko ehkä tulevaisuudessa olla sijaissynnyttäjät samalla tavoin arkipäivää? Siis naiset, joilla synnytys on helppoa, tekisivät suuren palveluksen niille, jotka suurinpiirtein halkeavat synnytykseen? Sopivaa korvausta vastaan tietenkin.

      Siis noin periaatteessa? Laillisuudet ja oikeusturva pitäisi tietysti miettiä, mutta ne ovat järjestelykysymyksiä jos tahtoa löytyy, ehkä eduskuntaa myöten. Mielipiteitä?

      • äiti9/2005

        Minusta idea on oikein hyvä, ja todennäköisesti muualla maailmassa jo paljonkin käytössä (esim. minulla on homo ystävä pariskunta ulkomailla joille on synnytetty lapsi)

    • vaikea synnytys

      ja repesi TOSI pahasti, sanoi ettei synnytä enää koskaan. Mutta aika kultaa muistot ja tykkää niin paljon lapsista ja äitiydestä, että on päättänyt synnyttää vielä lapsia siinäkin pelossa et synnytys olis taas yhtä kamala. Mut tietääkseni sektionkin saa jos on synnytyspelko.

      • öhöm...

        Pelkään synnytystä jo senkin takia että emättimeni on älyttömän tiukka, tavallinen rakastelu on hankalaa... en minä tiedä vaikuttaako se jotenkin synnytykseen, mutta epäluuloinen ainakin olen.

      • synnyttänyt ja sektioitu

        nykyään on niin paljon kivunlievityksiä ettei tarvi kärsiä kipuja kunhan vain ajoissa käy läpi minkalaisen lievityksen haluaa, minulla on kymmenen synnytystä ja yksi sektio, nämä kaikki synnytykset ei ole yhteensäkään ollut semmosia mitä yksi sektio..

    • airfoil

      Kyllä on naista rangaistu kun 9kk. kantamisen jälkeen vielä synnytys on yhtä tuskaa.
      ei tosiaankaan käy kateeksi.
      Menkat vielä päälle.
      Hyvää jatkoa äideille, miehet eivät kyllä kaikistellen ymmärrä sitä taakkaa, minkä naiset kantaa.
      Minä ymmärrän. syvä kunnioitus äitejä kohtaan.

    • pikkunen

      mulla taas on sellanen ongelma/pelko synnytykseen liittyen että olen pieni nainen, 151cm pitkä.. mitä olen seurannut suvun naisia niin suuret naiset saavat ihan pieniä tirppanoita, alle 3kg, kun taas pienille tulee puolet isompia lapsia.. itse olin n.28 tunnin lapsi, 52cm, 3970g... veljeni oli yli nelikilonen..tätini kaikki kolme lasta ovat olleet yli nelikiloisia, nuorin n.5,5kg ja 60cm pitkä, tätini on minua vain 6cm pidempi.. sektiota en haluaisi kuin hätätilanteessa.. lisäksi minulla on keskipaha astma ja pelkään saavani kohtauksen kesken synnytyksen... vielä ei ole lapsia tulossa, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus saada muutama jos vain mahdollista...
      ymmärrän hyvin naisia jotka pelkäävät synnytystä, vaikka itsekin vähän pelkään niin olen niin itsepäinen (ainakin vielä) että vaikka väkisin aion synnyttää alakautta..

    • noidankehässä?

      Olen nuori aikuinen, yhdessä mieheni kanssa ollaan kuljettu lähes 10 vuotta. Elämäntilanne kunnossa, pidän lapsista ja olen jo pitempään halunnut saada oman lapsen tai parikin. Mutta pelkään synnyttämistä lähinnä kivun vuoksi. Millaista apua pelkoon on saatavilla? Millaista kivunlievitystä alatiesynnytykseen annetaan? Voiko luvan sektioon saada ennen raskautta? Missä tällaisia asioita hoidetaan, minulla on sellainen mielikuva että asiaa ei käsitellä ellei ole jo raskaana. Niin ainakin neuvolassa sanottiin, että jutellaan asiasta sitten kun se on ajankohtainen. Mutta asia on niin, että enhän uskalla edes yrittää hankkiutua raskaaksi pelon takia. Hieman myöhäistä on siinä vaiheessa miettiä, että uskaaltaako synnyttää, kun vauva on jo vatsassa.

      • 2 X ponnistanut

        itse olen synnyttänyt kaksi kertaa. Ekalla kerralla jouduttiin käynnistämään ja lopulta vielä puhkaistiin kalvot.Kivut olivat aikamoiset ja hengittelin ilokaasua, ollen sitten ilokaasu humalassa .Ponnistusvaihe meni siinä olotilassa, enkä siksi oikein muista koko vaihetta. toisen lapseni synnytys alkoi taas itsestään lapsiveden menoon.kun homma ei sitten siitä juuri edennyt aloitettiin keinopoltot.Eivät kuitenkaan tälläkertaa olleet kivuliaat.Ja niin lapseni alkoikin tulla ulos aikamoisella vauhdilla. Isä hälytti kätilön paikalle joka sisään tullessaan näki lapsen pään jo tulossa.niinpä hän joutui leikkaamaan välilihan ilman mitään puudutuksia.Itse ponnistuksen aikana kipu oli sanoin kuvaamaton, mutta sitä kesti vain hetken ja lapsi olikin jo maailmassa.Nyt viimeisestä synnytyksestä on kulunut jo 12vuotta ja rehellisesti sanoakseni, minä todella haluaisin vielä kokea sen synnytyksen tunteen.Se synnytyssalin tuoksu,äänet ja jopa se kipu ja sitten se palkinto oma vastasyntynyt lapsi rinnallasi.Kaikki sitä ennen koettu kipu unohtuu kun lapsi on tullut maailmaan.Ensimmäistäni synnyttäessä taisin valitella aikalailla ja muistan kätilön tuumaanneen , että minä en ole oikeasti sairas joten minun olisi paras lopettaa turha valitus.(sairaalassa kun tunnetusti on niitä "oikeasti" sairaita.)Ja minuun se ainakin osui ja upposi, olinhan hakemassa sairaalasta jotain sellaista mitä kaikki eivät edes saa vaikka kuinka haluaisivat. Toki tuttava piiriini kuuluu myös niitä joilla synnytys on ollut todella vaikea. Mutta kun sitten usean vuoden pelkäämisen jälkeen ovat uskaltautneet siihen tilanteeseen uudestan on kommentti ollut jälkeenpäin, että jos olisi tiennyt toisen synnytyksen olevan näin helppo ei varmasti olisi odottanut niin montaa vuotta.

    • hätäsektio

      mikä ihme vertailu se on synnytyksissä.sektio ja alateitse,molemmat on synnytyksiä.helppo tai vaikee,traumaattinen tai nautinto.meidän muksu syntyi 2kk ennen laskettua aikaa ja hätäsektiolla,ite olin henkihieverissä.jonkun mielestä ehkä helppo mutta minä itse tiedän miltä minusta on tuntunu!vaan äärettömän onnellinen olen lopputulokseen....olkaa työkin..varmasti jokainen on aivan yhtä hyvä äiti omalle lapselleen...

    • Kyllä se siitä

      Eka synnytys kesti 42 h. Kapealla lantiollani yritin ponnistaa ulos 3600kg poikaa. Olin niin väsynyt, että lopulta nukahtelin niiden muutaman minuutin väleilläkin, jotka oli polttojen välillä. Ilokaasusta oli apua jonkin verran, mutta en saanut sitä tarpeeksi. Lopulta synnytys olikin edennyt jo niin pitkälle, etteivät uskaltaneet enää antaa epiduraalia ja välilihankin leikkasivat paikallispuudutuksessa, mikä ei auttanut kipuun yhtään.
      Vauva oli ihana, mutta toista kertaa raskaaksi en suostunut...

      kunnes vahinkoraskaus 10 vuoden päästä. Tämä synnytys kesti 18 h, mitkä tosin alkoi iltamyöhällä ja väsynyt olin nytkin. Sanotaan: jos raskauksien välillä on yli 10 vuotta, on toinenkin yhtä vaikea kuin, jos olisi ensimmäinen. Pitääkö paikkansa?
      Ilokaasulla taas aloitettiin ja kovasti lääkäriä kovistelin, että saan sitten epiduraalin ajoissa. Ei mitään. Taas sama. Liian pitkälle yhtäkkiä edennyt synnytys. Vauvan pää oli niin pitkällä, ettei välilihaa ehditty leikkaamaan. Hoitaja kielsi ilokaasun, ettei synnytyspoltot taas lopu kesken. Alkoi hurja repiminen saada vauvaa ulos, yksi veti ja toinen painoi lujaa mahasta. Ei mitään kivunlievitystä, kun paikat repesi sekä ylhäältä että alhaalta. 10 tikkiä alas ja 8 ylös. Hoitsu mumisi jotain ennätyksestä. Mutta vauva oli taas ihana.

      Sängyn vierellä ramppasi sairaalan vakuutustätiä ja psykologia, jos halusin käydä synnytystä läpi yhä uudelleen. Tekikö joku mielestäni virheen...

      Parannuin kummallakin kerralla todella nopeasti alapäästä. Toka synnytys oli 40-vuotiaan luille rankempi; kesti lähes neljä vuotta ennen kuin lonkkaluut oli kunnossa. Muljahtelivat ja sattuivat. Lievää murtumaa. Nyt täysin parantunut.
      Joten aika parantaa haavat ja pahat muistot. Ja kyllä se kannatti. Usein toivotaan miehen kanssa, että olispa tullut kaksi. Samalla vaivalla?

    • äippä3

      lapsen äiti vastaa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1985 ilman kivunlievitystä ja oli kuin pienoishelvetissä olisi poikennut. Kesto noin 12h. Palauduin nopeasti ja tämä palautuminen jotenkin häivytti pelon. Meni 7vuotta ennen seuraavaa, enkä silloinkaan pelännyt synnyttämään mennessäni pahasti. Mutta, lapsi juuttui synnytyskanavaan ja sellaista rääkkiä en toivo kenellekään. Kaksi tuntia ähkin ja puhkin, eikä tulosta syntynyt. Kahden upean kätilön avulla saimme lapsen sitten ulos. Lääkärit eivät noteeranneet tilannetta mitenkään...
      Tästä synnytyksestä en selvinnyt nopeasti. Olin niin poikki, että makasin ja itkin koko sen kaksi tuntia, mitä vielä synnärin puolella vietin. Sängyllä minut kärrättiin vuodeosaston puolelle. Muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä vasta jaksoin mennä tutustumaan uuteen vauvaani.
      Silloin päätin, ettei enää koskaan... No, seitsemän vuoden kuluttua olin taas synnyttämässä. Nyt oli tilanne toisin. Valmistauduin henkisesti ja tiedollisesti synnyttämiseen, kivunlievitykseen ja ilmaisin pelkoni myös neuvolassa ja lääkäreille etukäteen tiukkaan sävyyn. Kävin myös synnytysvallmennuksessa kahden lapsen äitinä;)
      Sitten tuli ylläri. Kolmas synnytys oli hallittu, hyvä kokemus. Vauva syntyi alateitse ja sai täydet apgar-pisteet. Vähän väsytti heti tapahtuman jälkeen, mutta muuten olo oli mainio.
      Suosittelen perehtymään synnytysasioihin, pelkoihin jne. Synnytys ei ole aina kamalaa ja hyvän lääkärin löytyminen on tärkeää. Lääkäri auttaa, tukee ja neuvoo niinkuin pitääkin. Sektio on sitten se viimeinen vaihtoehto, eikä sekään ole paha, jos ei muuhun koe kykenevänsä.

      • ..minäkään

        3:n lapsen äitinä annan oman neuvoni. Olen kaikki lapseni synnyttänyt alateitse ilman kivunlievitystä, viimesimmän muksun kanssa ( 3 vuotta sitten) halusin epiduraalin, mutta sen laitto ei onnistunut, joten jäin ilman sitä. Ensimmäiseni syntyi -88 ja ei silloin edes ollu mitään pelkopoleja missä voisi käydä juttelemassa ja neuvolassa ne sanoi vain et kyl se hyvin menee. Pelottiihan älyttömästi, mut kun synnytyksen aika tuli meni ihan ok, kesto 16h ja tikkejä 8, toinen syntyi-92 ja meni ihan ok, kesto 5h ja tikkejä vain 3, viimesin lapsi -02, ja tuntui että sattui eniten, kesto 4,5h ja tikkejä 2, mutta pimu ei olisi halunnu laskeutua ja tulla ulos. Kun lapsi tajusi lähteä tulemaan niin kipu oli tosi kamala ja en haluaisi kokea sitä enää, tuntui ihan oikeasti että en jaksa... Kun lapsi syntyi ja oli niin ihana en suostunut muuta tekemään kuin sylissä pitämään ja katsomaan ihanaa ihmisenalkua. Itse kävelin osastolle, olin kumminkin niin hyvässä kunnossa. Ja oma suhtautuminenhan vaikuttaa siihen miten synnytys menee, itse olen aina ajatellut että kotiin on päästävä pikaisesti ja se ei onnistu jos makaa vain sängyssä ja valittaa ja voivottelee. Tiedän: yksilöllistä. Tämä onkin vain oma kokemukseni. Mielummin synnytän kuin menen hammaslääkäriin, mielestäni se kipu on kamalaa... Tsemppiä kaikille mammoille ja puhukaa peloistnne, ne kyllä huomioidaan.

      • sydänäänet heikkeni synnyty...
        ..minäkään kirjoitti:

        3:n lapsen äitinä annan oman neuvoni. Olen kaikki lapseni synnyttänyt alateitse ilman kivunlievitystä, viimesimmän muksun kanssa ( 3 vuotta sitten) halusin epiduraalin, mutta sen laitto ei onnistunut, joten jäin ilman sitä. Ensimmäiseni syntyi -88 ja ei silloin edes ollu mitään pelkopoleja missä voisi käydä juttelemassa ja neuvolassa ne sanoi vain et kyl se hyvin menee. Pelottiihan älyttömästi, mut kun synnytyksen aika tuli meni ihan ok, kesto 16h ja tikkejä 8, toinen syntyi-92 ja meni ihan ok, kesto 5h ja tikkejä vain 3, viimesin lapsi -02, ja tuntui että sattui eniten, kesto 4,5h ja tikkejä 2, mutta pimu ei olisi halunnu laskeutua ja tulla ulos. Kun lapsi tajusi lähteä tulemaan niin kipu oli tosi kamala ja en haluaisi kokea sitä enää, tuntui ihan oikeasti että en jaksa... Kun lapsi syntyi ja oli niin ihana en suostunut muuta tekemään kuin sylissä pitämään ja katsomaan ihanaa ihmisenalkua. Itse kävelin osastolle, olin kumminkin niin hyvässä kunnossa. Ja oma suhtautuminenhan vaikuttaa siihen miten synnytys menee, itse olen aina ajatellut että kotiin on päästävä pikaisesti ja se ei onnistu jos makaa vain sängyssä ja valittaa ja voivottelee. Tiedän: yksilöllistä. Tämä onkin vain oma kokemukseni. Mielummin synnytän kuin menen hammaslääkäriin, mielestäni se kipu on kamalaa... Tsemppiä kaikille mammoille ja puhukaa peloistnne, ne kyllä huomioidaan.

        Mulle tuli synnytyspelko vasta synnytyksen jälkeen kun vauva kärsi lievästä hapenpuutteesta synnytyksessä. Apgarinpisteet oli 8 ja 5 minuutin jälkeen vielä myös 8. Limakalvot ei venyneetkään synnytyksessä hiivatulehduksen takia. Ponnistus oli helppo vaihe ja päätä näkyi vähän mutta limakalvot oli tosi tiukat. Olin rasvaillut niitä canestelilla pari viikkoa ennen synnytystä lääkärin ohjeiden mukaisesti. Kivut nyt kyllä kestin ja epiduraalista ei ollut hyötyä koska se laitettiin väärin, mutta tuo lapsen hapenpuute järkytti. Tuntui, että homma hoidettiin niin huolettomasti, että vastaisuudessa vaadin ehdottomasti sektion, jos onni vielä lisää lapsia suo.

      • !!!!!!!!!!
        sydänäänet heikkeni synnyty... kirjoitti:

        Mulle tuli synnytyspelko vasta synnytyksen jälkeen kun vauva kärsi lievästä hapenpuutteesta synnytyksessä. Apgarinpisteet oli 8 ja 5 minuutin jälkeen vielä myös 8. Limakalvot ei venyneetkään synnytyksessä hiivatulehduksen takia. Ponnistus oli helppo vaihe ja päätä näkyi vähän mutta limakalvot oli tosi tiukat. Olin rasvaillut niitä canestelilla pari viikkoa ennen synnytystä lääkärin ohjeiden mukaisesti. Kivut nyt kyllä kestin ja epiduraalista ei ollut hyötyä koska se laitettiin väärin, mutta tuo lapsen hapenpuute järkytti. Tuntui, että homma hoidettiin niin huolettomasti, että vastaisuudessa vaadin ehdottomasti sektion, jos onni vielä lisää lapsia suo.

        no voi herranen aika, "hoidettiin huolettomasti"!!?? Siis miten se olisi pitänyt hoitaa?? Ponnistusvaiheessa sydänäänet aina on huonot ja pisteethän vauvalla oli erinomaiset!! Tuo on nyt sitä turhaa itsensä ja muiden pelkoon lietsontaa kun ei edes mitään hätää ollut!

      • asda
        !!!!!!!!!! kirjoitti:

        no voi herranen aika, "hoidettiin huolettomasti"!!?? Siis miten se olisi pitänyt hoitaa?? Ponnistusvaiheessa sydänäänet aina on huonot ja pisteethän vauvalla oli erinomaiset!! Tuo on nyt sitä turhaa itsensä ja muiden pelkoon lietsontaa kun ei edes mitään hätää ollut!

        Vauva oli aivan sininen kun se syntyi ja sille jouduttiin antamaan lisähappea. Kysyin sairaalassa, onko tämä yleistäkin ja normaalia ja siihen ne totesi, että on ihan normaalia ja yleistä. Kuinka monella teistä on oikeasti ollut sininen vauva syntyessään??? Happiarvot kuitenkin otettiin verestä. Miksiköhän sitten näin tehtiin ja ne oli hieman alle normaalitason joka tapauksessa. Huolettomuudella tarkoitan sitä, että esim. mun hiivatulehdusta ei mitenkään etukäteen noteerattu synnytyksessä, vaikka sehän on selvä, ettei ne limakalvot silloin toimi samalla tavalla kun terveenä. Lisäksi epiduraali laitettiin miten sattuu, oikein hulda huolettoman meininkiä, eikä ponnistamiseen kannustettu juuri millään tavalla. Kätilö häippäsi siinä vaiheessa kun kohdunsuu rupesi aukeamaan 1,5 tunniksi muualle ja kun palasi niin kohdunsuu olikin jo auki 4 cm ja lähti hakemaan anestesialääkäriä, jota mieheni mukaan odotin puoli tuntia. Välihaleikkaus sitten tehtiin sen takia kun sydänäänet rupesi heikkenemään. Eli tuskin ne nyt kaikilla niin huonot on kun mulle tuo operaatio tehtiin vasta 10 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen....

      • kätilö
        asda kirjoitti:

        Vauva oli aivan sininen kun se syntyi ja sille jouduttiin antamaan lisähappea. Kysyin sairaalassa, onko tämä yleistäkin ja normaalia ja siihen ne totesi, että on ihan normaalia ja yleistä. Kuinka monella teistä on oikeasti ollut sininen vauva syntyessään??? Happiarvot kuitenkin otettiin verestä. Miksiköhän sitten näin tehtiin ja ne oli hieman alle normaalitason joka tapauksessa. Huolettomuudella tarkoitan sitä, että esim. mun hiivatulehdusta ei mitenkään etukäteen noteerattu synnytyksessä, vaikka sehän on selvä, ettei ne limakalvot silloin toimi samalla tavalla kun terveenä. Lisäksi epiduraali laitettiin miten sattuu, oikein hulda huolettoman meininkiä, eikä ponnistamiseen kannustettu juuri millään tavalla. Kätilö häippäsi siinä vaiheessa kun kohdunsuu rupesi aukeamaan 1,5 tunniksi muualle ja kun palasi niin kohdunsuu olikin jo auki 4 cm ja lähti hakemaan anestesialääkäriä, jota mieheni mukaan odotin puoli tuntia. Välihaleikkaus sitten tehtiin sen takia kun sydänäänet rupesi heikkenemään. Eli tuskin ne nyt kaikilla niin huonot on kun mulle tuo operaatio tehtiin vasta 10 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen....

        napaverestä otetaan kaikilta kilpirauhasnäyte ja valtimoveren hapetusarvot! Ihan jokaikiseltä sairaalassa syntyvältä vauvalta! Se ei ole mikään merkki mistään ja noilla pisteillä...hei haloo. Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa esimerkiksi ei koskaan anneta terveelle vauvalle kymmentä pistettä vaan aina vain yhdeksän ja sinun vauvasi sai KAHDEKSAN...nyt järki käteen. Omatkin vauvani ovat kaikki olleet syntyessään sinisiä ja väliliha on leikattu vasta silloin kun pää on jo tunkemassa läpi...ja lisähappeakin on annettu kahdelle nopeasta ja rajusta synnytyksestä johtuen.
        Todennäköisesti välilihasi on ollut tavallista tiukempi, mutta hiivatulehduksesta kärsii joka seitsämäs synnyttäjä joten tuskin se mikään yllätys on ollut kätilöllekään eikä siitä seuraa mitään erityistoimenpiteitä synnytyksen aikana. En tiedä missä olet synnyttänyt, mutta tuskin missään kätilö istuu vieressä koko synnytyksen ajan, vaan joutuu hoitamaan kahta tai kolmeakin asiakasta yhtäaikaa.
        Harvemmin hermostun näistä kommenteista, mutta tässä on kyllä turhaa hätää asiasta jossa ei oikeasti ole ollut mitään hätää. Rauhoitu ja nauti vauvastasi

      • vaihda ammattia
        kätilö kirjoitti:

        napaverestä otetaan kaikilta kilpirauhasnäyte ja valtimoveren hapetusarvot! Ihan jokaikiseltä sairaalassa syntyvältä vauvalta! Se ei ole mikään merkki mistään ja noilla pisteillä...hei haloo. Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa esimerkiksi ei koskaan anneta terveelle vauvalle kymmentä pistettä vaan aina vain yhdeksän ja sinun vauvasi sai KAHDEKSAN...nyt järki käteen. Omatkin vauvani ovat kaikki olleet syntyessään sinisiä ja väliliha on leikattu vasta silloin kun pää on jo tunkemassa läpi...ja lisähappeakin on annettu kahdelle nopeasta ja rajusta synnytyksestä johtuen.
        Todennäköisesti välilihasi on ollut tavallista tiukempi, mutta hiivatulehduksesta kärsii joka seitsämäs synnyttäjä joten tuskin se mikään yllätys on ollut kätilöllekään eikä siitä seuraa mitään erityistoimenpiteitä synnytyksen aikana. En tiedä missä olet synnyttänyt, mutta tuskin missään kätilö istuu vieressä koko synnytyksen ajan, vaan joutuu hoitamaan kahta tai kolmeakin asiakasta yhtäaikaa.
        Harvemmin hermostun näistä kommenteista, mutta tässä on kyllä turhaa hätää asiasta jossa ei oikeasti ole ollut mitään hätää. Rauhoitu ja nauti vauvastasi

        asenteesi on väärä kätilölle.

        Oletko koskaan käynyt katsomassa miten vammauttamasi lapset selviävät elämästä? Kyllä sinun tilallesi varmasti saadaan asenteeltaan ja ammattitaidoltaan parempi kätilö.

        Hei haloo...voisit ajatella synnyttäviä äitejä ja syntyviä vauvoja...vaihda ammattia.

        Hei haloo... miten kätilönä voi toimia asennevikainen teini?

      • kätilö
        vaihda ammattia kirjoitti:

        asenteesi on väärä kätilölle.

        Oletko koskaan käynyt katsomassa miten vammauttamasi lapset selviävät elämästä? Kyllä sinun tilallesi varmasti saadaan asenteeltaan ja ammattitaidoltaan parempi kätilö.

        Hei haloo...voisit ajatella synnyttäviä äitejä ja syntyviä vauvoja...vaihda ammattia.

        Hei haloo... miten kätilönä voi toimia asennevikainen teini?

        neljän lapsen teiniäiti?! Opettele vähän päättelytaitoa. En ole vielä yhtään lasta vammauttanut ja syy miksi hermostuin on se etten halua ihmisten pilaavan kallistakin kalliimpaa vauva-aikaa lapsensa kanssa turhia murehtimalla. Maailmassa on valtavasti murehdittavaa pienen lapsen kanssa muutenkin, sitäpäitsi näillä kommenteilla on yllättävän suuri vaikutus muiden synnyttäjien pelkoihin ja tässä ei todellakaan ollut kyse mistään hädästä. Ja mitä sektioihin tulee synnytyspelkojen suhteen, olen ainoita kätilöitä työpaikallani, joka on niiden puolestapuhuja! Joten jos vaihadan työpaikkaa...tilalleni varmasti saadaan uusi kätilö, mutta mikä on suhtautuminen synnytyspelkoon ja sektioon!?

      • pajoo!
        kätilö kirjoitti:

        neljän lapsen teiniäiti?! Opettele vähän päättelytaitoa. En ole vielä yhtään lasta vammauttanut ja syy miksi hermostuin on se etten halua ihmisten pilaavan kallistakin kalliimpaa vauva-aikaa lapsensa kanssa turhia murehtimalla. Maailmassa on valtavasti murehdittavaa pienen lapsen kanssa muutenkin, sitäpäitsi näillä kommenteilla on yllättävän suuri vaikutus muiden synnyttäjien pelkoihin ja tässä ei todellakaan ollut kyse mistään hädästä. Ja mitä sektioihin tulee synnytyspelkojen suhteen, olen ainoita kätilöitä työpaikallani, joka on niiden puolestapuhuja! Joten jos vaihadan työpaikkaa...tilalleni varmasti saadaan uusi kätilö, mutta mikä on suhtautuminen synnytyspelkoon ja sektioon!?

        eiköhän se sectio onnistu ilman sinun painostusta!Luulempa et siinä painaa paljon enempi synnyttäjän sana mitä sinun!Jos ei kerran synnytä alateitse ni sit ei!vaihtaa vaikka sairaalaa jos siel muka kaikki muut paitsi sinä niin vastaan sitä on!Mut empä usko että asia niin on...:)

      • ei sektio
        kätilö kirjoitti:

        neljän lapsen teiniäiti?! Opettele vähän päättelytaitoa. En ole vielä yhtään lasta vammauttanut ja syy miksi hermostuin on se etten halua ihmisten pilaavan kallistakin kalliimpaa vauva-aikaa lapsensa kanssa turhia murehtimalla. Maailmassa on valtavasti murehdittavaa pienen lapsen kanssa muutenkin, sitäpäitsi näillä kommenteilla on yllättävän suuri vaikutus muiden synnyttäjien pelkoihin ja tässä ei todellakaan ollut kyse mistään hädästä. Ja mitä sektioihin tulee synnytyspelkojen suhteen, olen ainoita kätilöitä työpaikallani, joka on niiden puolestapuhuja! Joten jos vaihadan työpaikkaa...tilalleni varmasti saadaan uusi kätilö, mutta mikä on suhtautuminen synnytyspelkoon ja sektioon!?

        Luulisi kätilön tietävän että kirjotetaan SECTIO eikä sektio...vähän kummastuttaa...???!!!Muilta kyllä ymmärtää kirjotusvirh. mut että noin tietäväinen kätilö...???!!!SectioCaesarea = keisarinleikkaus ja ensimmäinen suomessa tehty onnistunut leikkaus oli jo v.1888...joten ei se mikään nykyäitejen, uusavuttomien juttu ole!!!Tiedoksi niille napisijoille uusavuttomista ja nykylääketieteestä!!!

      • teen = teini
        ei sektio kirjoitti:

        Luulisi kätilön tietävän että kirjotetaan SECTIO eikä sektio...vähän kummastuttaa...???!!!Muilta kyllä ymmärtää kirjotusvirh. mut että noin tietäväinen kätilö...???!!!SectioCaesarea = keisarinleikkaus ja ensimmäinen suomessa tehty onnistunut leikkaus oli jo v.1888...joten ei se mikään nykyäitejen, uusavuttomien juttu ole!!!Tiedoksi niille napisijoille uusavuttomista ja nykylääketieteestä!!!

        Uh tätä palstaa. Oikeasti tämä on aikas korkealla teinien listalla, eikö?

        Paljon käytetetyt sanat vakiintuvat suomen kieleen suomenkielisinä: Sectio on todellakin SEKTIO. Vain harvassa paikassa (lääketieteen julkaisut jne.) on tarpeen käyttää alkuperäistä nimeä.

      • kyllä
        vaihda ammattia kirjoitti:

        asenteesi on väärä kätilölle.

        Oletko koskaan käynyt katsomassa miten vammauttamasi lapset selviävät elämästä? Kyllä sinun tilallesi varmasti saadaan asenteeltaan ja ammattitaidoltaan parempi kätilö.

        Hei haloo...voisit ajatella synnyttäviä äitejä ja syntyviä vauvoja...vaihda ammattia.

        Hei haloo... miten kätilönä voi toimia asennevikainen teini?

        minä ainakin olen vaihtamassa ammattiani kuten ainakin 5 muuta tuntemaani kätilöä. Suurimpana syynä tähän on ns. tavallistenkin synnyttäjien huono käytös.Kohtuuton solvaaminen ja kohtuuttomien vaatimusten esittäminen.Synnytyssairaala ei ole ihmemaa jonne kaikki voivat vain tulla toiveineen ja niiden kaikkien tulee totetutua. Sellaista on vain lasten saduissa.

        Kukaan meistä ei ansaitse kovan paineen alla työtä tehdessämme tällaista solvaamista. Eikä riitä että hakutaan syyttä suotta vaan aggressiivinen käytös yleensäkin on lisääntynyt ja siinä ohella joku sekakäyttäjä vaatii vielä omiaan.Tee sinnä sitten töitä- perhekeskeisesti. Huumeruiskut synnytyssalinen vessoista ovat arkipäivää.

        Toivotaan tosiaan että kätiöt lähtevät muihin töihin, kuten jo ovat ruotissa ja norjassa tehneet. Netissä voi sitten taas paremmin päättää miten synnyttää- eikä kukaan kätilö häiritse.

        Aikuiten luulisi käyttäytyvän aikuisen lailla ja hoitavan asiansa asiallisesti. Näin ei enää ole, siispä muihin töihin tieni mun vie. ( Minä onnellinen).

      • Vanha-äiti :)
        teen = teini kirjoitti:

        Uh tätä palstaa. Oikeasti tämä on aikas korkealla teinien listalla, eikö?

        Paljon käytetetyt sanat vakiintuvat suomen kieleen suomenkielisinä: Sectio on todellakin SEKTIO. Vain harvassa paikassa (lääketieteen julkaisut jne.) on tarpeen käyttää alkuperäistä nimeä.

        Jokatapauksessa se on sectio.Joillakin se on voinut vakiintua mutta joillakin ei ja oikein kirjoitettuna se on sectio ja piste!!!
        tuskin sä college-sanan kirjoitat kolleke niinku suomalaisittain on vakiinnuttu sanomaan...:)

      • fil.maisteri
        Vanha-äiti :) kirjoitti:

        Jokatapauksessa se on sectio.Joillakin se on voinut vakiintua mutta joillakin ei ja oikein kirjoitettuna se on sectio ja piste!!!
        tuskin sä college-sanan kirjoitat kolleke niinku suomalaisittain on vakiinnuttu sanomaan...:)

        yliopiston suomenkielen proffan mukaan käytetään suomenkielisenä sanana joko keisarinleikausta tai SEKTIOTA, ei sectiota. Sillä nyt tuskin lienee pirunkaan verran merkitystä miten sana kirjoitetaan kunhan merkityksen ymmärtää, ja jos se taas on ainoa jolla on merkitystä niin kannattaisi enties tarkistuttaa omatkin kirjoitusvirheensä tai jättää kokonaan kommentoimatta.

      • tuleva ex-ammattilainen
        kyllä kirjoitti:

        minä ainakin olen vaihtamassa ammattiani kuten ainakin 5 muuta tuntemaani kätilöä. Suurimpana syynä tähän on ns. tavallistenkin synnyttäjien huono käytös.Kohtuuton solvaaminen ja kohtuuttomien vaatimusten esittäminen.Synnytyssairaala ei ole ihmemaa jonne kaikki voivat vain tulla toiveineen ja niiden kaikkien tulee totetutua. Sellaista on vain lasten saduissa.

        Kukaan meistä ei ansaitse kovan paineen alla työtä tehdessämme tällaista solvaamista. Eikä riitä että hakutaan syyttä suotta vaan aggressiivinen käytös yleensäkin on lisääntynyt ja siinä ohella joku sekakäyttäjä vaatii vielä omiaan.Tee sinnä sitten töitä- perhekeskeisesti. Huumeruiskut synnytyssalinen vessoista ovat arkipäivää.

        Toivotaan tosiaan että kätiöt lähtevät muihin töihin, kuten jo ovat ruotissa ja norjassa tehneet. Netissä voi sitten taas paremmin päättää miten synnyttää- eikä kukaan kätilö häiritse.

        Aikuiten luulisi käyttäytyvän aikuisen lailla ja hoitavan asiansa asiallisesti. Näin ei enää ole, siispä muihin töihin tieni mun vie. ( Minä onnellinen).

        minäkin lopetan tämän skeidan, suurin osa synnyttäjistä ovat todella ihania, mutta nämä muutamat mammat (täällä palstalla riehuvat ja solvaavat kun ovat samanlaisia synnyttäessäänkin) on kyllä liikaa!
        Parempi lähteä kuin purkaa tätä palstaa lukiessa syntyneitä agressioita synnyttäjiä kohtaan. Ihan tiedoksi vain, kätilön armoilla te olette, ei lääkäri tee keisarinleikkasupäätöstä kun vasta sitten kun kätilö on sitä mieltä ettei alatiesynnytyksestä tule mitään tai vauvalla on hätä. Me yritämme käyttäytyä asiallisesti teitä kohtaan ja samaa odotamme aikuisilta sivistyneiltä asiakkailtammekin. Jos linja menee tällaiseksi niin tuskin kätilötkään kiltisti teidän päätänne paijaavat. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja suurin osa aikuisista ihmisistä ymmärtää tämän kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen merkityksen.
        Huvittavinta tässä kaikessa on se, että suurin osa nuorista kätilöistä lopettaa juuri tämän pahentuneen käytöksen takia ja jäljelle jäävät ne kolmekymmentä vuotta alalla olleet kätilöt, joita yleisesti vihataan heidän epäempaattisuutensa ja kovuutensa takia. No, niin makaa kuin petaa, etten sanoisi.

      • hah
        fil.maisteri kirjoitti:

        yliopiston suomenkielen proffan mukaan käytetään suomenkielisenä sanana joko keisarinleikausta tai SEKTIOTA, ei sectiota. Sillä nyt tuskin lienee pirunkaan verran merkitystä miten sana kirjoitetaan kunhan merkityksen ymmärtää, ja jos se taas on ainoa jolla on merkitystä niin kannattaisi enties tarkistuttaa omatkin kirjoitusvirheensä tai jättää kokonaan kommentoimatta.

        Voisit kai tarkistaa itsekkin viestisi kirj.virheet...:) ennen ku muille paasaat...:)))
        Mutta se on kuitenkin sectio....
        Minkähän "laitoksen" proffasta mahtaa ollakkaan kyse!?No, aivan sama!

      • perustat
        hah kirjoitti:

        Voisit kai tarkistaa itsekkin viestisi kirj.virheet...:) ennen ku muille paasaat...:)))
        Mutta se on kuitenkin sectio....
        Minkähän "laitoksen" proffasta mahtaa ollakkaan kyse!?No, aivan sama!

        väitteesi siitä, että sectio olisi oikea sana? Jo ajat sitten on nämä erilaiset latinalaispohjaiset terveydenhuollon termit muutettu suomenkielen mukaiseen kirjoitusasuun.

        Kun toimenpiteestä halutaan käyttää muuta kuin puhtaasti suomenkielistä nimitystä, sana on sektio. Jos käytät latinalaista nimeä, silloin on kyseessä sectio cesare.

        Jos et usko, voit tarkistaa uusimmasta suomenkielisestä tietosanakirjasta tai kysyä kielitoimistolta.

        Vaikka jotkuthan ovat sellaisia, että mikään asiantuntijavakuuttelukaan ei heidän härkäpäisyyttään murra :(

      • ven
        kätilö kirjoitti:

        napaverestä otetaan kaikilta kilpirauhasnäyte ja valtimoveren hapetusarvot! Ihan jokaikiseltä sairaalassa syntyvältä vauvalta! Se ei ole mikään merkki mistään ja noilla pisteillä...hei haloo. Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa esimerkiksi ei koskaan anneta terveelle vauvalle kymmentä pistettä vaan aina vain yhdeksän ja sinun vauvasi sai KAHDEKSAN...nyt järki käteen. Omatkin vauvani ovat kaikki olleet syntyessään sinisiä ja väliliha on leikattu vasta silloin kun pää on jo tunkemassa läpi...ja lisähappeakin on annettu kahdelle nopeasta ja rajusta synnytyksestä johtuen.
        Todennäköisesti välilihasi on ollut tavallista tiukempi, mutta hiivatulehduksesta kärsii joka seitsämäs synnyttäjä joten tuskin se mikään yllätys on ollut kätilöllekään eikä siitä seuraa mitään erityistoimenpiteitä synnytyksen aikana. En tiedä missä olet synnyttänyt, mutta tuskin missään kätilö istuu vieressä koko synnytyksen ajan, vaan joutuu hoitamaan kahta tai kolmeakin asiakasta yhtäaikaa.
        Harvemmin hermostun näistä kommenteista, mutta tässä on kyllä turhaa hätää asiasta jossa ei oikeasti ole ollut mitään hätää. Rauhoitu ja nauti vauvastasi

        Ainakin TYKS:ssä annettiin tytölle pisteet 10/10/10, ja käsittääkseni sekin on aika iso sairaala(?) Miksi käytäntö siis vaihtelee?

      • sectio
        perustat kirjoitti:

        väitteesi siitä, että sectio olisi oikea sana? Jo ajat sitten on nämä erilaiset latinalaispohjaiset terveydenhuollon termit muutettu suomenkielen mukaiseen kirjoitusasuun.

        Kun toimenpiteestä halutaan käyttää muuta kuin puhtaasti suomenkielistä nimitystä, sana on sektio. Jos käytät latinalaista nimeä, silloin on kyseessä sectio cesare.

        Jos et usko, voit tarkistaa uusimmasta suomenkielisestä tietosanakirjasta tai kysyä kielitoimistolta.

        Vaikka jotkuthan ovat sellaisia, että mikään asiantuntijavakuuttelukaan ei heidän härkäpäisyyttään murra :(

        Nooh...ensinnäkin taas korjailemaan!!!Se on sectio caesarea ei cesare!!!Meneppäs katteleen jostain lääketieteiden kirjoista tai kysymään vaikka sairaalan/leikkurin hlökunnalta miten se kirjoitetaan!?Miten he kirjoittavat sen esim. neuvolakortteihin,synnytyspäiväkirjoihin.Takuulla siellä lukee sectio ei sektio!!!Minulla kokemusta kahdesta suuren kaupungin sairaalasta joissa se on sectio ja olen myös kysynyt miten se tulee kirjoittaa!!!Ihme,kun he eivät sitä kirjoita sitten sektio ihan "suomen" tapaan kun suomessa ollaan!:)))Missä sitä sitten mahdetaan kirjoittaa K:lla? juuri näillä amatöörien sivuilla mikä ei minua haittaa mutta kimpaannuin vain sille niin tietävälle kätilölle asiasta!!
        Myös lapsistani kaksi on leikattu.Toinen hätäsectiolla ja toinen sunnitellulla ja kummastakaan ei mainita sanalla sektio!Lääkärikirjoista etsimällä löytyy tietoa vain keisarinleikkaus nimellä ei sektionimellä...mut lopetan tän pilkunviilauksen tähän!!!:)))Periaatteessa aivan sama mutta uhastakin ei :))

      • perustietoa netistä
        ven kirjoitti:

        Ainakin TYKS:ssä annettiin tytölle pisteet 10/10/10, ja käsittääkseni sekin on aika iso sairaala(?) Miksi käytäntö siis vaihtelee?

        Apgarin pisteet (vauvan kuntoisuusarvio)

        Vauvojen syntymän jälkeisen hyvinvoinnin arvioinnissa käytetään Apgarin pisteytystaulukkoa, jossa vauvan sydämen syke, hengitys, jäntevyys, ärtyvyys ja väri pisteytetään 0, 1 tai 2 arvoiseksi. Siten kuntoisuuspisteet voivat vaihdella nollan ja 10 pisteen välillä. Nämä pisteet lasketaan yhden, viiden ja viidentoista minuutin kohdalla syntymän jälkeen.

        Poikkeavana pidetään ensimmäisen minuutin iässä Apgarpisteitä 0-3. Välitöntä virvottelua tarvitsevat yleensä lapset, joiden pistemäärä on 6 tai sen alle. Huomattavaa on, että ensimmäisen minuutin Apgar-pisteet eivät ole suorassa yhteydessä lapsen ennusteeseen. On hyvin tärkeää arvioida lapsen voinnin kohentumista 5 ja 15 minuutin ikään mennessä.

        Ennenaikaisen synnytyksen syyt ovat useimmissa tapauksissa tuntemattomia, mutta nykymenetelmin voidaan sikiön hyvinvointia ja synnytyksen ajankohtaa "optimoida" sekä sikiön että äidin kannalta parhaaksi mahdolliseksi.

        Lisätietoa:
        Vastasyntyneiden ongelmia
        Neonatology on The Web

           Laatija:
        Kari Viitapohja & Matti Koivu 27.05.2001
           
               Muokattu: 15.03.2004    Edellinen sivu        Sivun alkuun
           Info | Palaute | Sivustokartta | Etusivulle | Tulostusversio    Vernerin etusivulle

      • kysyä
        ven kirjoitti:

        Ainakin TYKS:ssä annettiin tytölle pisteet 10/10/10, ja käsittääkseni sekin on aika iso sairaala(?) Miksi käytäntö siis vaihtelee?

        Miksi on kolmet pisteet kymmenen pisteen vauvalla? Ei täällä oteta vartin pisteitä muuta kuin matalapisteisiltä... Näin sanottiin, ja meidän lapselle vielä (1/1/6) kuulemma merkityksellisimmät ovat juuri nuo kahdet viimeiset, niistä lapsen elpymisen huomaa...

      • ven
        kysyä kirjoitti:

        Miksi on kolmet pisteet kymmenen pisteen vauvalla? Ei täällä oteta vartin pisteitä muuta kuin matalapisteisiltä... Näin sanottiin, ja meidän lapselle vielä (1/1/6) kuulemma merkityksellisimmät ovat juuri nuo kahdet viimeiset, niistä lapsen elpymisen huomaa...

        Mutta mistä minä sen tietäisin? Papereissa vain lukee pisteet 10/10/10, eikä mulla ole ollut tarvetta kysyä siitä mitään keneltäkään. En ole tiennyt, että siinä on mitään erikoista.

      • viittävaille tohtori
        sectio kirjoitti:

        Nooh...ensinnäkin taas korjailemaan!!!Se on sectio caesarea ei cesare!!!Meneppäs katteleen jostain lääketieteiden kirjoista tai kysymään vaikka sairaalan/leikkurin hlökunnalta miten se kirjoitetaan!?Miten he kirjoittavat sen esim. neuvolakortteihin,synnytyspäiväkirjoihin.Takuulla siellä lukee sectio ei sektio!!!Minulla kokemusta kahdesta suuren kaupungin sairaalasta joissa se on sectio ja olen myös kysynyt miten se tulee kirjoittaa!!!Ihme,kun he eivät sitä kirjoita sitten sektio ihan "suomen" tapaan kun suomessa ollaan!:)))Missä sitä sitten mahdetaan kirjoittaa K:lla? juuri näillä amatöörien sivuilla mikä ei minua haittaa mutta kimpaannuin vain sille niin tietävälle kätilölle asiasta!!
        Myös lapsistani kaksi on leikattu.Toinen hätäsectiolla ja toinen sunnitellulla ja kummastakaan ei mainita sanalla sektio!Lääkärikirjoista etsimällä löytyy tietoa vain keisarinleikkaus nimellä ei sektionimellä...mut lopetan tän pilkunviilauksen tähän!!!:)))Periaatteessa aivan sama mutta uhastakin ei :))

        se miten sairaalaslangissa puhutaan tai potilaspapereihin kirjoitetaan ei todellakaan ole sitä parasta tai oikeaoppisinta kielenkäyttöä. Siis suomenkielen oikea väännös sectiosta on nimenomaan sektio, mutta suositeltavin sana on tietysti keisarinleikaus. Jos väittäriin menee kirjoittamaan sectio, tulee se bumerangina suomenkielenlaitokselta takaisin.
        Se, mitä sanoja ihminen käyttää ei välttämättä kerro mitään ammattitaidosta, eihän baarimestarinkaan ammattitaitoa arvostella sen perusteella sanooko hän bubi vai pubi. Vaikka niin pirun sivustymättömältä ja ammattitaidottomalta kuulostaakin.

      • viittävaille tohtori
        viittävaille tohtori kirjoitti:

        se miten sairaalaslangissa puhutaan tai potilaspapereihin kirjoitetaan ei todellakaan ole sitä parasta tai oikeaoppisinta kielenkäyttöä. Siis suomenkielen oikea väännös sectiosta on nimenomaan sektio, mutta suositeltavin sana on tietysti keisarinleikaus. Jos väittäriin menee kirjoittamaan sectio, tulee se bumerangina suomenkielenlaitokselta takaisin.
        Se, mitä sanoja ihminen käyttää ei välttämättä kerro mitään ammattitaidosta, eihän baarimestarinkaan ammattitaitoa arvostella sen perusteella sanooko hän bubi vai pubi. Vaikka niin pirun sivustymättömältä ja ammattitaidottomalta kuulostaakin.

        ...toivottavasti ymmärsit viestini ironian!? Tosin se vaatii kenties vähän enemmän älykkyyttä kuin mitä sinulla on tarjota.

      • mikä hyvänsä
        viittävaille tohtori kirjoitti:

        ...toivottavasti ymmärsit viestini ironian!? Tosin se vaatii kenties vähän enemmän älykkyyttä kuin mitä sinulla on tarjota.

        perusasia ei kuitenkaan muutu: Tällä palstalla on tarkoitus keskustella itse toimenpiteestä tai oikeammin kysyjä kertoi/kysyi SYNNYTYSPELOSTA- ei sen/jonkin toimenpiteen kirjoitusasusta.

        Mikäli haluatte jatkaa, asiallisempi paikka voisi olla jokin "suomenkielen vartijat" tai vastaava kirjoittajapiiri.

        Ehkä ripaus suvaitsevaisuutta olisi myös paikallaan koulustasosta riippumatta? Akateeminen vittuilu ei kuulosta sen paremmalta kuin koulutason vastaava.Oman erinomaisuuden korostamisen ohella se kuulostaa vain kornilta.
        Älykkyys on muutakin kuin koulumenestystä.

        Joskus soisi ihmisten vielä muistavan että sellainenkin sana on keksitty kuin anteeksi- eikä sen käyttö ole kiellettyä myöskään hyvin kolutetuilta.

      • sectio
        viittävaille tohtori kirjoitti:

        ...toivottavasti ymmärsit viestini ironian!? Tosin se vaatii kenties vähän enemmän älykkyyttä kuin mitä sinulla on tarjota.

        Anteeksi pyydän sinultakin,että olen puuttunut kirjoituksesi ulkoasuun ku näyttää tuntuvan toiseksi jäänti noin kovalta palalta...enkä periksi anna vaikka olisit kahta vaille tohtori!
        Kuka tässä on mistään väittäristä puhunut...mutta sopii kokeilla sinnekkin sanaa sectio ja ei takuulla saa paluuta!!!

      • ei enää viittävaille tohtori
        viittävaille tohtori kirjoitti:

        ...toivottavasti ymmärsit viestini ironian!? Tosin se vaatii kenties vähän enemmän älykkyyttä kuin mitä sinulla on tarjota.

        silloin kun lähtee väittelemään jonkun sanan tai ilmaisun oikeellisuudesta, niin tiedoksesi, sana voi olla oikein tai väärin vain jos sitä tutkii nimenomaan suomenkielen kannalta. Ruotsiksi kun tuo sana sectio on oikein.
        Tosin unohdin, että sinun kaksi SEKTIOTASI tekee sinusta älyllisesti ylivertaisen ja kaikkien alojen suvereenin asiantuntijan.
        Kumma juttu muuten, väittärini tuli takaisin juuri siitä syystä, että siinä oli kaksi kertaa sektio c.llä. Ja ystäväiseni, kyseessä oli nimenomaan lääketieteellinen tiedekunta (joten ei paljon painanut sinun teoriasi ammattislangista).
        Mitäs jos sinä vain pysyisit niissä siivojan/keittäjän hommissa ja jättäisit ajattelun sellaisille, jotka sen osaavat.

    • mie

      Minulle tehty 2 sectiota.Eka synnytys jämähti kesken eli ei edennyt.Lapsi ja minä lopulta hengenvaarassa.Selvisimme kuitenkin loistavasti leikkauksen ansiosta!Toinen oli sit suunniteltu sectio,iso lapsi oli tulossa ja en uskaltanut alakautti synnyttää koska ekakin jäi jumittamaan!Lekuri vain sanoi et ei se ois mahtunutkaan tuleen ku niin iso oli!Kuitenki piti pari vuorokautta yrittää!Toivuin älyttömän hyvin toisen lapsen leikkauksesta ja jo kolmantena pvänä oltiin kotona!Haava ei paljo haitannu ja parani itekseen!:)Lapsia jos vielä tulee niin suunniteltu sectio on synnytystapani!Jos kertakaikkiaan ei halua alatietä synnyttää ni ilmanmuuta saa sectiolla ja ei kannata ottaa kuulevin korviin nuita kommentteja muka täydellisistä synnyttäjistä!Pääasia että lapsi saadaan maailmaan jollaki konstilla!:) Olemme yhtähyviä äitejä vaikka vaadimme leikkauksen.Se ei meitä huonommaks tee vaik jotku kuin yrittää sitä jauhaa!!!Jokainen synnyttää omalla tavallaan ja alateitse synnyttäneet voivat olla tyytyväisiä tapaansa mut ei tarvitse tuomita muiden ratkaisuja synnytyksen suhteen!Aivan sama vaik mikä ois syynä sectioon ni sen ei tarvis häiritä muita äitejä!Jokainen olkoon tyytyväinen että on saanu oman myttyränsä viereen tavalla mikä itselle passaa!Nauttikaa niistä pikkusista täysillä,kaikki!Jokainen on lapselleen parhain äiti vaik mitenpäin ja millä konstilla ja miljoonilla kipupuudutteilla on lapsensa maailmaan saattanut! :)

      • Alkuperäinen äiti

        Ihanaa että joku rohkaisee. Tuntuu pahalta kun täällä kritisoidaan sektiota, vaikka minullakin on sairaus joka tekee synnyttämisen epäinhimilliseksi. Ihan kuin olisi oma syyni, että olen sairas.

      • mie
        Alkuperäinen äiti kirjoitti:

        Ihanaa että joku rohkaisee. Tuntuu pahalta kun täällä kritisoidaan sektiota, vaikka minullakin on sairaus joka tekee synnyttämisen epäinhimilliseksi. Ihan kuin olisi oma syyni, että olen sairas.

        Ole vaan rohkea ja puske meneen korvat tukossa ilkeämielisten kommenttien ohitse!Niimpä,joillekkin asioille ei voi mitään eikä lasten tekoa tarvitse siihen lopettaa jos kaikki ei mene niink'ku muut vaativat!Anna palaa vaan niin teen minäkin!:)

      • naurattaa

        "Jokainen on lapselleen parhain äiti"

        Tämä on fraasi, joka EI OLE totta.

        Vai "parhaat äiditkö" pahoinpitelevät lapsiaan, laiminlyövät muutoin niiden hoitamisen ja monesti lapsi otetaan huostaan?

      • sectio
        naurattaa kirjoitti:

        "Jokainen on lapselleen parhain äiti"

        Tämä on fraasi, joka EI OLE totta.

        Vai "parhaat äiditkö" pahoinpitelevät lapsiaan, laiminlyövät muutoin niiden hoitamisen ja monesti lapsi otetaan huostaan?

        No en tietenkään tarkottanut sitä mitä tossa viestissä änkytät....!!!!Meinaan että yhtä hyvä äiti sitä on lapselleen oli synnytystapa mikä hyvänsä sil ei ole väliä mitenpäin ja millä konstilla se lapsi sieltä tulee maailmaan...
        Asia on aivan eri sitten näissä asioissa mistä sinä kirjoitit!!!Lukasehan viestini uudelleen ni käsität mitä tarkoitin!!!

      • Meitä on moneksi

        Niin, eräskin äiti valitsi sektion, kun ei halunnut synnyttää. Kun vauva oli syntynyt, hän ei halunnut imettää, koska tisseihin kävi kipeää.

      • ls asiat toki tärkeitä
        naurattaa kirjoitti:

        "Jokainen on lapselleen parhain äiti"

        Tämä on fraasi, joka EI OLE totta.

        Vai "parhaat äiditkö" pahoinpitelevät lapsiaan, laiminlyövät muutoin niiden hoitamisen ja monesti lapsi otetaan huostaan?

        älä viitsi itse, nimimerkki "naurattaa", poikkeat pilkunviilaamisellasi vaan tahallasi asiasta, nyt on kyse synnytyspelkokeskustelusta

      • imetys
        Meitä on moneksi kirjoitti:

        Niin, eräskin äiti valitsi sektion, kun ei halunnut synnyttää. Kun vauva oli syntynyt, hän ei halunnut imettää, koska tisseihin kävi kipeää.

        synnytyspelko ja imettäminen ovat kaksi aivan eri asiaa!!!!!Koittakaas pysyä aiheessa!!!

    • omakokemus

      Kaupungissani keskussairaalassa oli ainakin 6 vuotta sitten poliklinikka synnytyspelkoisia varten. Ensimmäinen lapseni syntyi vähintään 10 vuotta liian myöhään, koska olin jo nuorena tehnyt päätöksen, etten lähde sellaiseen rääkkiin, josta ei järjettömästi kirkumatta selviä. Olin kuullut, että elävältä nylkeminenkään ei voisi olla kamalampaa kuin synnyttäminen, jossa samalla alapää menee täysin pilalle. Aiheesta myös useita dokumentteja synnytystapahtumasta nähneenä olin varma, että en koskaan tule jatkamaan sukua.

      Useampikin tuntemani synnyttänyt nainen on verrannut synnytyskipuja kuukautiskipuihin, jotka ovat vasta esilämmitystä verrattuna synnytykseen. Kuukautiskivut alistivat minut joka kuukausi vähintään vuorokaudeksi sänkypotilaaksi, oksensin ja ripuloin aivan kuin olisin kerran kuussa synnyttänyt jotakin. Jos synnytys voisi olla jotain moninkertaisesti kauheampaa, niin mitä on helvetti? En kuitenkaan koko aikuisikääni ole onneksi tarvinnut kärsiä kuukautiskivuista, kiitos ehkäisypillereiden.

      Onneksi luonto puuttui asiaan, ja ennenkuin tajusinkaan, olin jo pitkällä raskaana. Elämäntilanteeseen se osui oikein sopivasti ja edessä häämötti se synnytys, jota en ollut aikonut eläessäni kokea. Synnytyspelkopolilla sain uskoa itseeni, ja parasta, mitä siitä sain, oli synnytyslääkärin (nainen) lupaus, että saan varmasti vähintään paracervikaalipuudutuksen (sana on varmaankin väärin kirjoitettu), vaikka olisi viikonloppu tai pääsiäinen.

      Ensimmäisen lapseni synnytin sitten epiduraalissa ja ponnistus 1h 20 min. Ainoa kipu mitä tunsin, oli alaselkäkipu, mutta sitä oli ollut jo 2 kk ennen synnytystä, so no big deal.

      Toista lasta odottaessani en enää ollut milläskään, kunnes todettiin lapsen olevan perätilassa, eikä se kääntynyt vaikka kuinka väkisin yritettiin. Huokaisin pitkään, katsoin mieslääkäriä suoraan silmiin ja ilmoitin ykstotisesti, etten aio ponnistaa edellisen synnytyksen tapaan yli tuntia vauvaa väärinpäin. Kai sen jo maallikkokin ymmärtää, ettei siitä voi vauvalle hyvää seurata. Mielessäni oli jo kaikenlaiset uhkailut, muttei niitä tarvinnut, lääkäri katsoi minua myös silmiin, ja lupasi section. Leikkausaika varattiin samalta istumalta viikon ennen laskettua aikaa, ja kaikki meni suunnitelmien mukaan.

      Toinen lapseni syntyi kuten pitikin, leikattiin. Leikkaus oli rutiinitoimenpide kaikille muille paitsi minulle. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen minulla ei ollut kivuliaita jälkisupistuksia, jotka section jälkeen meinasivat viedä järjen. Leikkauksesta jäänyt arpi on vielä tänäänkin järkyttävän näköinen. Vaikka vatsani koon puolesta se olisi hyvinkin nykymuodin vaativa esiteltävä, ei leikkausarven vuoksi voi käyttää lantiomallisia farkkuja. Tämä on pinnallista, viis siitä. Vaikka luulisi, että leikkauksen jälkeen seksikin luistaisi aikaisemmin, niin mitä vielä, oli kuin puukolla olisi työnnetty sisuksiin vielä 2kk synnytyksen jälkeen. Tämä on tähän päivään mennessä korjaantunut. Mainittakoon tässä vaiheessa, että synnytyksen jälkeen seksikokemukset ovat vain tulleet paremmaksi (en yleistä, tämä on oma kokemukseni).

      Kaikesta huolimatta olen saanut suuren lahjan, parhaan mitä olisin koskaan voinut saada. Olen kahden lapsen onnellinen äiti! Ainoa syy, ettei minulla ole enempää lapsia, on piinaava närästystauti (Refluksitauti) joka puhkesi toisen raskauden puolivälissä. Joudun syömään edelleen päivittäin siihen reseptilääkettä, ja siitä huolimatta ruokatorveni tuntuu välillä palavan karrelle vaikka mitä tekisi. Taas huomautan, etten todellakaan ole ylipainoinen! Refluksitaudin mielletään joskus liittyvän ylensyömiseen ja lihavuuteen. Ongelmaan on olemassa leikkaus, mutta sen sivuvaikutukset eivät sovi elämäntilanteeseeni ihmisläheisessä työssäni. Ja koska olen jäänyt miettimään asiaa liian pitkäksi aikaa, on jo ikäkysymyskin tullut ajankohtaiseksi.

      Jätä negatiiviset palautteet omaan arvoonsa. Osa niistä on provoja tai tietämättömien ehkä jopa miesten kirjoittamia. Kukaan ei voi vähätellä toisen kipuja, pelkoja tai muita tuntemuksia. Tässäkin keskustelussa olen lukenut sinulle tulleita palautteita, joissa sinut rankataan raukaksi. Minulle sanoi naisgynegologi synnyttämisestä, että jos se menee sietokyvyn ulkopuolelle, niin sitten seuraavana voi olla kuolema, ja hän on nähnyt myös sen, tosin hän lisäsi samaan hengenvetoon, että se on nykyisin todella harvinaista, ja melkein jo perui sanansa. Hän kuitenkin tarkoitti, ettei ole ollenkaan tyhmää pelätä synnytystä. Vaikka tälläkin silmänräpäyksellä tapahtuu jos jonkinlaisia synnytyksiä, jokainen niistä on omalaatuinen kokemus. On luonnollista pelätä jotain sellaista mistä ei ole omaa kokemusta. Leikkimielisesti tämä naislääkäri sanoi, että jos vain mies kykenisi tästä edespäin synnyttämään, voisimme kenties vaikka kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Tämä tietysti oli huumoria. Mahtava persoona tämä naisgynegologi. Hän myös sanoi, että suurin palkinto mitä kivusta voi ylipäätään saada on oma rakas lapsi, eikä hän olisi voinut sanoa mitään osuvampaa. Tämän asian tulen muistamaan loppuelämäni.

      Vielä lopuksi kerrottakoon, että kuukautiskivut ovat saaneet minut jopa pyörtymään, mutta molemmat synnytykset menivät täysissä järjin, enkä edes huutanut saatikka kiroillut, joka on tietyissä tilanteissa huono paheeni.

      Sinulle, joka luit referoidun tarinani synnytyksestä alusta loppuun, Ü.

      • kalatyttö

        Hei, olen lukenut tätä aihetta jo jonkin aikaa, ja nyt törmäsin sitten sinun viestiisi. Kiitos!

        Olen nuori kaksikymppinen nainen ja todella synnytyspelkoinen, olen lukenut lukuisia synnytyskokemuksia ja monet ystävättäristäni ovatkin synnyttäneet, ja kokemuksia kysellessäni olen surullinen, tuntuu että vaikka synnytys "ei niin kamalaa ollutkaan" niin se oli silti jotakin aivan käsittämättömän hirveää!
        Minulle tuli viestistäsi todella hyvä mieli, nyt vasta tajusin, että se ei välttämättä ole sitä kirkumista ja repeilyä ja kauhua, vaan se voi olla jotakin hyvää. On kamalan vaikea selittää tuntemuksiani, mutta minulla on nyt viimein levollisempi olo tästä asiasta.
        Minäkin ajattelen nyt että ehkäpä voisin sittenkin synnyttää lapsen joku päivä :)
        Suurkiitos siitä että kerroit omat kokemuksesi ja kerrankin positiivisella ajatuksella, nyt iskee vauvakuume kun tajusin että ehkäpä minäkin voin synnyttää ;)

    • toivottavasti pian äiti

      Itse olen tullut maailmaan keisarinleikkauksella, koska 4 vuotta vanhempi siskonikin näki maailman leikkauksen kautta. Leikkaukseen ei ollut muuta syytä kuin se, että äiti ei ollut aikaisemminkaan synnyttänyt alateitse. Se on mielestäni harvinaisen huono syy.

      Nyt itse synnyttämisiässä ärsyttää, kun ei ole ketään läheistä jonka kanssa puhua synnyttämisestä.

      Olen onnellinen, ettei sitä voi muistaa miten maailmaan on tultu sillä epäluonnollinen on aina epäluonnollista ja väärää.On ikävää että elämän yksi suurimmista kokemuksista on jäänyt kokematta, koska lääkärit eivät halunneet sitä minulle antaa.

      Tiedän, että nykyisin äitejä kuolee vähemmän synnytyksiin juuri leikkausten takia, mutta ei tämän maailman kuulu niin mennä, että koska on keksitty hieno lääketieteellinen keksintö niin sitäpä pitää aina käyttää. Synnytys on aina synnytys ja suotava niille jotka on synnyttämään luotu.

      Jos pelottaa niin sitten pelottaa. Pelottaa se varmasti moni muukin asia maailmassa. Pelätään siis kaikki yhdessä ja synnytetään lapsemme tähän maailmaan.

      • vahvaa

        ihmistä katkaisemaan molemmat solisluusi, niin voit kokea oikein synnytetyn "hurman". Eräällä vauvalla todellakin katkesivat molemmat solisluut ja äiti sai nauttia 3.asteen repeämästä. Synnytys sujui virallisen käsityksen mukaan "normaalisti".

        "On ikävää että elämän yksi suurimmista kokemuksista on jäänyt kokematta, koska lääkärit eivät halunneet sitä minulle antaa."

        Toisaalta itse synnyin yli neljäkiloisena pienestä äidistä alakautta ja olen todella onnellinen etten muista syntymääni. Harva muistaa oman syntymänsä, mutta tärkeintähän on, että sinä pääset antamaan omalle lapsellesi elämän suurimman kokemuksen.

        Mistä muuten tiedät, että oikein synnytettynä sinä olisit terve... sinulle olisi voinut tulla vaikka aivovaurio tai loppuelämän ajaksi hermovaurio. Eikö ole pääasia, että olet terve ja sinulla on ollut äiti. Synnytyksistä voi puhua muidenkin kuin äidin kanssa ja oikeastaan kannattaa keskustella sellaisten kanssa, joiden synnytyksestä on kulunut vähemmän aikaa.

      • syntymätön lapsi
        vahvaa kirjoitti:

        ihmistä katkaisemaan molemmat solisluusi, niin voit kokea oikein synnytetyn "hurman". Eräällä vauvalla todellakin katkesivat molemmat solisluut ja äiti sai nauttia 3.asteen repeämästä. Synnytys sujui virallisen käsityksen mukaan "normaalisti".

        "On ikävää että elämän yksi suurimmista kokemuksista on jäänyt kokematta, koska lääkärit eivät halunneet sitä minulle antaa."

        Toisaalta itse synnyin yli neljäkiloisena pienestä äidistä alakautta ja olen todella onnellinen etten muista syntymääni. Harva muistaa oman syntymänsä, mutta tärkeintähän on, että sinä pääset antamaan omalle lapsellesi elämän suurimman kokemuksen.

        Mistä muuten tiedät, että oikein synnytettynä sinä olisit terve... sinulle olisi voinut tulla vaikka aivovaurio tai loppuelämän ajaksi hermovaurio. Eikö ole pääasia, että olet terve ja sinulla on ollut äiti. Synnytyksistä voi puhua muidenkin kuin äidin kanssa ja oikeastaan kannattaa keskustella sellaisten kanssa, joiden synnytyksestä on kulunut vähemmän aikaa.

        Vaikka joku murtaisi solisluuni tunkisi minut läpi ahtaan putken huutaen samalla en silti kokisi syntymää sellaisena kuin vauva sen kokee. Ei syntymä ole vain solisluiden murtumista.

        Jos minulle olisi käynyt jotain synnytyksessä niin olisi kuulunutkin käydä.

        Arvostan äitiäni ei hänessä ole mitään vikaa. Mutta silti koen häpeää siitä, että oma äitini ei ole joutunut näkemään vaivaa saadessaan minut. hänen ei ole tarvinnut haluta minua sellaisella voimalla että on valmis riskeeraamaan oman terveytensä minun tähteni. Mutta se ei ollut hänen päätettävissäkään. En osaa kuvata tunnettani ja ymmärrän että sitä voi ollu vaikea käsittää. Äitinikin harmittelee, ettei kuullut ensi parahduksiani, koska oli nukutuksessa. Myöskään isää ei päästetty kokemaan lapsensa esiin astumista. Minut näkivät vain tuntemattomat vieraat ihmiset joille en ollut yhtään sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan pieni elämän alku.

        Ja muistutan, että lapselle ja äidille voi aina käydä huonosti myös leikatessa. Leikkaus ei koskaan ole riskitön.

      • Rakkaan lapsen rakas sectio...

        Ja jos tätä hienoa nykytiedettä ei olisi keksitty niin sitten olisin minä ja lapseni kuoltu siihen paikkaan mikä olisin varmaan ollut hyvinkin harmillinen homma toisen lapseni ja mieheni kannalta...kuin myös minun ja pelastetun lapseni!!!Ei vois enää ääliömpiä kommentteja heittää!Synnytä ite omat lapses miten ikinä haluat mutta älä puutu toisten asioihin!!!Voihan se tietty sinunki mieles muuttua jos satut makaan joskus synnytyspöydällä ja kuulet että lapsesi ja oma henkesi on vaarassa!Voi olla että sitten sectio kelpaa sinullekkin!Joten ole hiljaa jos et tajua että aina se alatiesynnytys ei ole mahdollista ja voisit kiittää äitiäs että ylipäätäs olet tässä elämässä!!! Minä kiitän itseäni että PELKÄSIN synnyttää ison lapseni loppuun asti alakautti koska jotain peruuttamatonta olisi voinut käydä!Muistoksi jäi kuitenki lapselleni hemiplegia/toisenpuolen jäykkähalvaus,lievänä!Luulen,että lapseni kiittää minua isona,että tajusin ja uskalsin vaatia section!!!!!!!

      • jo on

        joo, lisää ihmisiä maailmaan, jossa on jo 6 mljrd ihmistä....

      • mukaan
        vahvaa kirjoitti:

        ihmistä katkaisemaan molemmat solisluusi, niin voit kokea oikein synnytetyn "hurman". Eräällä vauvalla todellakin katkesivat molemmat solisluut ja äiti sai nauttia 3.asteen repeämästä. Synnytys sujui virallisen käsityksen mukaan "normaalisti".

        "On ikävää että elämän yksi suurimmista kokemuksista on jäänyt kokematta, koska lääkärit eivät halunneet sitä minulle antaa."

        Toisaalta itse synnyin yli neljäkiloisena pienestä äidistä alakautta ja olen todella onnellinen etten muista syntymääni. Harva muistaa oman syntymänsä, mutta tärkeintähän on, että sinä pääset antamaan omalle lapsellesi elämän suurimman kokemuksen.

        Mistä muuten tiedät, että oikein synnytettynä sinä olisit terve... sinulle olisi voinut tulla vaikka aivovaurio tai loppuelämän ajaksi hermovaurio. Eikö ole pääasia, että olet terve ja sinulla on ollut äiti. Synnytyksistä voi puhua muidenkin kuin äidin kanssa ja oikeastaan kannattaa keskustella sellaisten kanssa, joiden synnytyksestä on kulunut vähemmän aikaa.

        sektiolla syntyneillä lapsilla on enemmän erilaisia vammoja kuin alateitse syntyneillä.

        Ihan vain pienenä kannanottona viestiisi solisluiden murtumisesta ja aivovaurioista synnytyksen yhteydessä.

      • sektio takana
        mukaan kirjoitti:

        sektiolla syntyneillä lapsilla on enemmän erilaisia vammoja kuin alateitse syntyneillä.

        Ihan vain pienenä kannanottona viestiisi solisluiden murtumisesta ja aivovaurioista synnytyksen yhteydessä.

        ..ja vauvalla syntyessään nenä vinossa ja kuhmu otassa. apgar 7/8...

      • kätsy
        mukaan kirjoitti:

        sektiolla syntyneillä lapsilla on enemmän erilaisia vammoja kuin alateitse syntyneillä.

        Ihan vain pienenä kannanottona viestiisi solisluiden murtumisesta ja aivovaurioista synnytyksen yhteydessä.

        ei tuokaan nyt ihan noin mene! En tiedä mihin tilastoihin perustat väitteesi, mutta ainoat "vammat" joita sektoiduille vauvoille on tilastoitu on velttous, huono väri (sinisyys siis) ja promillen luokkaa olevat leikkauksesta syntyneet viillot.
        En nyt kyllä ihan kutsuisi noita vammoiksi jos vertaa esimerkiksi synnytyspelon takia pitkittyneestä ja vaikeutuneesta synnytyksestä aiheutuneisiin todellisiin vammoihin. Jos äiti pelon takia kieltäytyy ponnistamasta ja vaihe pitkittyy, niin kyllä se on suurempi riski kuin sektio.
        Tutkin itse juuri tätä synnytyspelkoa ja se on ihan todellinen synnytyseste, ei mikään "normaali tila" joka korjautuu kunhan vain yrittää synnyttää alakautta.
        Helposti vastaajat sekoittavat oman normaalin jännityksensä ja todellisen patologisen pelon, niitä ei ikävä kyllä voi vertailla, eikä hoitaa samalla tavalla, eli kohtaamalla se pelon aihe =alatiesynnytys!

      • kätsy
        kätsy kirjoitti:

        ei tuokaan nyt ihan noin mene! En tiedä mihin tilastoihin perustat väitteesi, mutta ainoat "vammat" joita sektoiduille vauvoille on tilastoitu on velttous, huono väri (sinisyys siis) ja promillen luokkaa olevat leikkauksesta syntyneet viillot.
        En nyt kyllä ihan kutsuisi noita vammoiksi jos vertaa esimerkiksi synnytyspelon takia pitkittyneestä ja vaikeutuneesta synnytyksestä aiheutuneisiin todellisiin vammoihin. Jos äiti pelon takia kieltäytyy ponnistamasta ja vaihe pitkittyy, niin kyllä se on suurempi riski kuin sektio.
        Tutkin itse juuri tätä synnytyspelkoa ja se on ihan todellinen synnytyseste, ei mikään "normaali tila" joka korjautuu kunhan vain yrittää synnyttää alakautta.
        Helposti vastaajat sekoittavat oman normaalin jännityksensä ja todellisen patologisen pelon, niitä ei ikävä kyllä voi vertailla, eikä hoitaa samalla tavalla, eli kohtaamalla se pelon aihe =alatiesynnytys!

        vastasyntyneiden teho ja seurantaosastolla työskentelevänä kerron sinulle,että useasti sektiolla syntyneet vauvat tulevat tarkkailuun myös alkuvaiheen hengitysongelmien vuoksi.keuhkot eivät aukene kunnolla ne ovat nk.wetlang. sektio tehdään suunnitellusti ennen laskettua aikaa ja ajathan heittävät ja vauvat syntyvät ennenaikaisempina kuin luullaankaan.

      • kätsy
        kätsy kirjoitti:

        vastasyntyneiden teho ja seurantaosastolla työskentelevänä kerron sinulle,että useasti sektiolla syntyneet vauvat tulevat tarkkailuun myös alkuvaiheen hengitysongelmien vuoksi.keuhkot eivät aukene kunnolla ne ovat nk.wetlang. sektio tehdään suunnitellusti ennen laskettua aikaa ja ajathan heittävät ja vauvat syntyvät ennenaikaisempina kuin luullaankaan.

        Nyt en kyllä ajanutkaan takaa gestaatioiältään nuorien vauvojen sektioissa esiintyviä komplikaatioita, vaan nimenomaan esimerkiksi synnytyspelon takia sektiolla täysaikaisina syntyvien lasten vammoja.
        Enkä mitenkään epäile, etteikö näin ole kun sanot, mutta äitien syyllistäminen sillä että he olisivat valmiita oman pelkonsa takia altistamaan lapsensa sektiossa suuremmalle vaaralle kuin mitä alatiesynnytys kyseisessä tilanteessa olisi, ei tilastojen valossa pidä paikkaansa.
        En tiedä missä olet töissä, mutta meillä vauvoja ei sektioida viikkoja etuajassa, vaan vauvan gestaatioikä ja keuhkojen kypsyys varmistetaan tarvittaessa ultraäänellä ja lapsivesipunktiolla. Ja taas kerran vetoan niihin tutkimuksiin, jonka mukaan tätä kyseistä "wetlung" ilmiötä esiintyy selkeästi alle 36 viikkoisilla ja suunniteltua sektiota synnytyspelon takia ei koskaan tehdä kuukautta ennen laskettua aikaa ja laskettu aika (ja sitä myöten lapsen gestaatioikä) ei nykyaikana enää voi heittää viikkoa enempää, joten mielestäni tuollainen "yleistäminen" ei ole näyttöön perustuvaa.

    • äiti73

      Olen myös synnyttänyt -94 vuonna,josta jäi aikas järkyttävät traumat juuri kivun vuoksi.Siitä hommasta,kun ei meinannut tulla lasta eikä paskaa.
      Kipuja lievennettiin kaikin mahdollisin keinoin ja lopuksi lapsikin meinasi menehtyä hapen puutteeseen.Jollain ihmeen konstilla sain kuin sainkin sen pihalle.Koko synnytyshetkestä mulla ei ole edes paljoa muistikuvaa.
      Eli en siis koskaan enää synnytä.Tyttö sai jäädä viimeiseksi.
      Sairaalassa,ainankin meillä on pelkoklinikka,johon pääsee neuvolan lähettämänä.Neuvolassa väen vängällä tuputetaan "luonnolliseeen ihanaan synnytystapahtumaan".Mut jos ei halua niin ei halua.
      Sektiostahan jää pitempi toipumisaika.
      Ennemmin pitempi toipumisaika kuin elää sen helvetillisen kivun kansa.
      Älä kuuntele noita muita synnytys-sankareitten kokemuksia.Päätöshän on sinun.
      Eihän me kaikki olla samanlaisia synnyttäjiä?

    • viiden äiti

      Kun synnytin ensimmäistäni ajattelin etten ikinä enää halua siihen tilanteeseen... paitsi kun tyttö oli syntynyt ja kätilö ompeli välilihaa kiinni sanoin että voisin tulla toistekin :o)
      No, toinen tulikin heti perään paitsi että syntyi hätäsektiolla eteisistukan takia 35 viikkoisena, sektiosta toivuin melko nopeasti...
      Kolmas oli kaikkein kamalin synnytys, olin ihan varma etten ikinä enää hanki lapsia.
      Neljättä odottaessa (oli kulunut 5vuotta) jännitti vähän synnytys, mutta se oli aivan ihanaa... epiduraalin sain heti kun mentiin sairaalaan vaikka oli vasta sentti auki, nautimme molemmat synnytyksestä aivan mielettömästi...
      viides oli vieläkin ihanampi...sattui vielä sama kätilö kuin neljännellä (1v4kk väliä)
      Kokemuksesta voin sanoa, että normaalista synnytyksestä toipuu paljon nopeammin kuin sektiosta ja maitokin nousee nopeamin...
      KAIKKI SYNNYTYKSET ERILAISIA, muista se eli vaikka ensimmäinen olisikin ikävä kokemus niin toinen ei luultavammin olekaan!

      • 7 lapsen äiti

        ensinmäisen lapsen synnytys kesti 7 tuntia ja oli 6 viikkoa etuajassa ja seuraavat oli aina lyhyemmät. Kolme viimeistä ovat syöksysyntyneet ja viimeinen synnytys kesti minuutin en kerennyt enään synnytys pöydälle ja olisin voinut lähteä siitä heti kotiin oli niin autuaallinen olo ja se kannatti Kaikki ovat niin erinlaisia ja minäkin olen pieni kooltani yksi lapsistani oli 4560 g mutta eise katso äidin kokoa. Ei mitään kivunlievityksiä

      • kuuden äiti

        Toisaalta ihan naurattaa lukea tälläistä keskustelua!!Eikohän syntymä ja kuolema ole niitä asioita jotka ovat niin ainutkertaisi ja omakohtaisia,että ei ole vertailukelpoisia.

        Aikoinaan olisin kirjottanut varmaan samantyyppisiä kommentteja,kuin eräät pelon arvostelijat ja "teräs synnyttäjät".

        Minulla on viisi alatiesynnytystä ja yksi sectio.
        Leikkaus tehtiin viidenellä kerralla PELON takia.
        Olen synnyttänyt ilman lievitystä,puudutuksella ja ilokaasun turvin...

        Synnytys on niin monen tekiän summa,että eihän ne koskaan ole samanlaisia edes samalla ihmisellä,saatika eri ihmisillä.

        Tämä on naisten kuuma puheenaihe aina ja ikuisesti!!!!!!

        Itse olen onnellinen saadessani kokea monta ERILLAISTA synnytystä ja toisaalta se on tukkinut myös suuni,enkä enää puhu suurella suulla "oikeasta" synnytystavasta.
        Viimeseen synnytykseen meinasin kuolla,joten sekin puoli on nähty...

    • tosi tarina

      Ystävättäreni halusi synnyttää toisen lapsensa sektiolla synnytyspelon vuoksi(eka lapsi otettiin imukupilla). Ystävättäreni kävi HUS:n pelkopolilla. Hyvä idea sinänsä mutta hoitajat ja lääkärit yrittivät taivuttaa normaali alatie synnytykseen. Ystävätääreni kieltäytyy ja painostuu jatkuu.. Painostus loppuu kunnes käynnille tulee mukaan ystävättreni mies joka laittaa stopin asialle. Ystävättäreni synnytti sektiolla. Synnytyksestä jäi hyvä mieli mutta pelkopolin toiminnasta ei.

    • Häpeilevä äiti

      Luin viestiketjua suurimman osan.

      Ottaa päähän nämä "kipu on kestettävä, palkkio = lapsi on sen arvoinen", "kipu unohtuu", "ei pidä lapsia hankkia jos ei kestä" ja vielä "nykyäidit" - kommentit.

      Sattuu tämä suomen valtiovaltakin olemaan sitä mieltä että lisääntyä pitää!

      Jotkut ihmiset unohtavat että meillä kaikilla on erilaisia kipuja ja tuskia!

      Minun synnytyksestäni on Kymmen vuotta ja en todellakaan ole voinut unohtaa traumaattista kokemusta!

      Lastani rakastan niin että välillä sydämeen sattuu. Sanoisinpa olevani vielä hyvä äitikin.

      Sisarukset on hankittu muutoin kuin synnyttämällä. Synnytyspelkoni on hoidettu sterilisaatiolla. Kivaa? No ei. Olisin enemmänkin voinut hankkia ja rakkaudella kasvattaa. Mutta itseäni en menaa tappaa.

      Kyselin mahdollisuutta sektioon lapseni syntymän jälkeen ja myös kahden vuoden päästä.

      Liirum laarumit ja "katotaan nyt"- puheet eivät auttaneet. Sektio tai ei lasta. Eli ei enää lapsia. Se vasta kalliiksi yhteiskunnalle tuleekin kun ei tule lisää veronmaksajia.

      On hämmästyttävää että asiaani ei ainakaan silloin otettu vakavasti vaikka heillä oli kaikki tiedot synnytyksestäni.

      Silloin kun monet naiset rupeavat kertomaan synnytyksistään ja voivottelemaan kuinka raskasta se oli, minä vaikenen. Vain samalla tavalla tuskaa kokenut tietää kuinka vaikeaa on puhua todellisesta tuskasta.

      Olen surullinen, olisin halunnut lisää lapsia.

      En uskalla.

      Toivon että saat sektiosi.

      Ja ne jotka eivät ole kokeneet traumaattista synnytystä pitäköön päänsä kiinni.

      • samatäällä!!!

        Juuri niin!!!Turha se on tulla veisaamaan luomusynnytyksistä ja sektion huonoudesta jos oma synnytys on mennyt tuosta noin vaan!Ja vielä ne jotka eivät ole edes synnytystä kokeneet lainkaan....suksikaa muualle moraalisoimaan!Teillä ei ole pienintäkään käsitystä mikä on olo/pelkotila järkyttävän synnytyksen jälkeen eikä teilläkään joilla se hoitu kädenkäänteestä!Joten ei kannata kauheasti alkaa vaahtoamaan ku ei ole pienintäkään hajua meidän olotilasta!!!!!

    • pampula

      Ehkä olen tässä asiassa niin kovin naiivi, että kamalimmatkaan synnytyskertomukset eivät saa minua pelkäämään tulevan lapseni syntymää. Aion mennä synnyttämään hyvin mielin ja kokea kaiken omalla tavallani ilman minkäänlaista ajatusta muiden kokemuksista. Sektiota en todellakaan halua, koska se ei ole luonnollista. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin se vain on. Joskus ei ollut mahdollisuutta leikata lasta ulos eikä muutenkaan tutkittu ja seurattu niinkuin nykyaikana...ja silti on omakin mummoni vielä elossa ja hyvissä voimissa, vaikka synnytti 8 lasta. Tottakai ymmärrän myös niitä joita synnytys pelottaa, mutta kovin usein se on vain tuotetta siitä, mitä muut ovat sanoneet ja pelotelleet. Sektionkin minun puolestani saa tehdä, jos joku niin haluaa. Se on jokaisen oma asia. Itse vaan haluan kaiken olevan mahdollisimman luonnollista ja luotan siihen, että kaikki menee hyvin. Kyllä sen hetken tai vähän pitemmänkin ajan kärsii, kun saa pienen paaperon syliinsä.

      • Ellen

        ... ettei synnytetä alakautta, vaikka olisi kuinka luonnollista kaikille muille.

    • 1 x äiti

      Joo, sehän on yksilöllistä, mutta olisin itse kyllä jättänyt sektion (lue pakkosektion) kokematta. Lapsi synty n. 6 vuotta sitte, mutta vieläkin välillä sektiokohtaa bikinirajan alapuolella vihloo tai särkee, jos esim. pikkupöksyt jää just kohdille. Myös synnytyksen jälkeinen vatsalihaskunnon palautuminen ja vatsan kiinteytyminen kesti pitkään, sillä olihan samalla katkottu myös lihakset poikki. Itse olisin mielummin synnyttänyt loppuun asti ilman leikkauksia, mutta kun ei mahtunut niin ei mahtunut. Kannattais keskustella neuvolaihmisten kanssa asiasta.

      • mam

        voi käydä: ilmoittautumisesta suihkuun, siirto synnytyspöydälle. vauva maailmassa nopean n. minuutin kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen ts yksi ponnistus riitti mainiosti
        Eli kysykäpä äideiltänne, miten sujui. Saattaa olla perinnöllistä.Olen itse syntynyt käytävällä ilman ammattiapua, äidin mukaan kivutta.
        Vaikka en ole saanui kivunlievitystä, uskon vakaasti epiduraaliin.

    • sympatiaa

      En läheskään kaikkia viestejä nyt ehdi lukea, mutta sinulle alkuperäiselle kirjoittajalle - itsekin synnytin traumaattisesti (en Suomessa). Repesin hyvin pahasti sisäisesti, arpikudos parantunut huonosti ja lääkärin mukaan "väärin" eli sisukseni eivät todennäköisesti kestäisi toista alatiesynnytystä enää. Ehkä kestäisivät, mutta eivät todennäköisesti. Ja tämä on täällä meillä normaali syy päästä seuraavan kanssa sektioon ilman tappelua.
      Mutta näitä viestejä lukiessani tajuan, että jos ikinä haluan Suomeen palata, en voi siellä ajatella voivani mennä synnyttämään, koska en usko, että Suomen sektiokäytäntö ottaisi mitenkään huomioon tilannettani. Minun vauvani jäi niin pahasti jumiin, että kiitän kaikkia voimia joka päivän joka hetki, ettei hapenpuutosta tullut, ettei olkapää vioittunut hänen loppuelämäkseen tai jotain muuta.
      Kuka tahansa saa lässyttää ja sanoa vaikka kuinka ivallisesti minulle mitä tahtoo siitä, että sektio on väärin - hohhoijaa. Toista en yrittäisi enää alakautta, koska kyseessä ei ole vain itseni murjominen - mitäpä omista repeämistäni - mutta lapseni henki oli niin vaarassa, että toiselle lapselle HETI sektio, jos sellaista tulee. Niin, itsellänikin tosiaan oli hengenlähtö lähellä, kun menetin niin turkasen paljon verta, mutta mitäpä äidin hengestä, kunhan lapsi vain syntyy alakautta ja sukupolvet jatkuvat, niinhän?
      Sinä alkuperäinen synnytyspelkoinen, jos haluat lisää lapsia, ei niitä tarvitse synnyttää Suomessa ;) Ehkä perustan Bed&Breakfastin tänne meille niille, jotka haluavat tulla suunniteltuun sektioon pois Suomesta.
      (Ai että ihanaa teitä tosikkoja vähän sohaista!)

      • Suomessa

        saa sektion lääketieteellisillä perusteilla jokainen. Joten sinäkin saisit. Aina, jos äidin tai lapsen hengen epäillään olevan vaarassa, päädytään leikkaamaan.

        Minutkin meinattiin väkisin leikata, kun lapseni oli perätilassa, vaikka se oli jo toinen synnytys eikä meillä kummallakaan ollut hätää. Onneksi oli aamuyö ja ainoa päivystävä gynekologi joutui hätäsektioon. Ja aamuvuoro ehti tulla töihin ja sain haluamani alatiesynnytyksen.

        Mutta pelko, jota ei edes yritetä auttaa, ei ole ainoana syynä kovin lääketieteellinen.

      • Äidiksi
        Suomessa kirjoitti:

        saa sektion lääketieteellisillä perusteilla jokainen. Joten sinäkin saisit. Aina, jos äidin tai lapsen hengen epäillään olevan vaarassa, päädytään leikkaamaan.

        Minutkin meinattiin väkisin leikata, kun lapseni oli perätilassa, vaikka se oli jo toinen synnytys eikä meillä kummallakaan ollut hätää. Onneksi oli aamuyö ja ainoa päivystävä gynekologi joutui hätäsektioon. Ja aamuvuoro ehti tulla töihin ja sain haluamani alatiesynnytyksen.

        Mutta pelko, jota ei edes yritetä auttaa, ei ole ainoana syynä kovin lääketieteellinen.

        Ja tässähän se ero onkin. Sektioon tulee ilman muuta päätyä, jos epäillään äidin/lapsen terveyden sitä vaativan. Mutta pelko, vaikka kuinka todellinen, on vain pelkoa. Lentopelko ei lähde lentämistä välttämällä, eikä synnytyspelko synnytyksestä kieltäytymällä.

        Ja niille, jotka edellä kommentoivat jääviyttäni, kun en ole vielä synnyttänyt. ENNEN synnytystä se synnytyspäätös tehdään; en koe olevani jäävi ollenkaan.

      • skeidaa
        Äidiksi kirjoitti:

        Ja tässähän se ero onkin. Sektioon tulee ilman muuta päätyä, jos epäillään äidin/lapsen terveyden sitä vaativan. Mutta pelko, vaikka kuinka todellinen, on vain pelkoa. Lentopelko ei lähde lentämistä välttämällä, eikä synnytyspelko synnytyksestä kieltäytymällä.

        Ja niille, jotka edellä kommentoivat jääviyttäni, kun en ole vielä synnyttänyt. ENNEN synnytystä se synnytyspäätös tehdään; en koe olevani jäävi ollenkaan.

        Tuhannenki toope,ku se sattuu yleensä just traumaattisen synnytyksen jälkeen tuleen se synnytyspelko...piä se haavis kiinni ku et todellakaan tiedä asiasta paskan vertaa!!!

      • voi tuntea
        Äidiksi kirjoitti:

        Ja tässähän se ero onkin. Sektioon tulee ilman muuta päätyä, jos epäillään äidin/lapsen terveyden sitä vaativan. Mutta pelko, vaikka kuinka todellinen, on vain pelkoa. Lentopelko ei lähde lentämistä välttämällä, eikä synnytyspelko synnytyksestä kieltäytymällä.

        Ja niille, jotka edellä kommentoivat jääviyttäni, kun en ole vielä synnyttänyt. ENNEN synnytystä se synnytyspäätös tehdään; en koe olevani jäävi ollenkaan.

        Ymmärrän ihmisten kannanottoja, jotka eivät ole tunteneet sairalloista pelkoa.Se on sellanen juttu, jonka tajuaa vasta, kun on sen kokenut!

        Takanani on viisi synnytystä alateitse ja yksi sectio pelon takia.

        Sillon kun pelko alkaa hallita täysin ajatusmaailmaasi ja elämääsi,ja ahdistus alkaa olla jo sairalloista,niin tilaa voi pitää jo sairautena.

      • kätsy
        Äidiksi kirjoitti:

        Ja tässähän se ero onkin. Sektioon tulee ilman muuta päätyä, jos epäillään äidin/lapsen terveyden sitä vaativan. Mutta pelko, vaikka kuinka todellinen, on vain pelkoa. Lentopelko ei lähde lentämistä välttämällä, eikä synnytyspelko synnytyksestä kieltäytymällä.

        Ja niille, jotka edellä kommentoivat jääviyttäni, kun en ole vielä synnyttänyt. ENNEN synnytystä se synnytyspäätös tehdään; en koe olevani jäävi ollenkaan.

        siis tuo on kyllä niin kukku puhetta kuin vain olla ja taitaa. Synnytyspelko on ihan diagnosoitu tautitila nimeltään horror partus.
        Tämä tila on erittäin voimakas synnytyseste ja voi vaarantaa sekä lapsen että äidin terveyden.

        Voimakkaasta pelosta kärsivä ei pysty kommunikoimaan, joutuu paniikkiin ja kieltäytyy pahimmassa tapauksessa suurimmassa hädässään kaikesta yhteistyöstä. Sitä tilaa ei todellakaan paranneta ryntäämällä suinpäin alatiesynnytykseen.

        Olen nähnyt niin monia alatiesynnytystä yrittänyttä, synnytyspelkoista, asiakasta että voin jo sen perusteella vakuuttaa sinulle että kyse ei ole pelosta vaan kauhusta.

        Ihmisillä tuntuu olevan ihan epärealistisia käsityksiä tämän tilan vakavuudesta. Kyse ei ole mistään pienestä jännityksestä. Normaalisti pieni jännitys saattaa jopa "parantaa suoritusta", mutta tässä kauhu estää jopa loogisen ajattelun.

        "Ja tässähän se ero onkin. Sektioon tulee ilman muuta päätyä, jos epäillään äidin/lapsen terveyden sitä vaativan." -juuri tästä syystä sektioon päädytäänkin, voimakkaan pelon voidaan epäillä (todistetusti) vaarantavan molempien tai jommankumman terveyden.

        Jos et muuten usko, niin sektio on niin kallis toimenpide, ettei siihen suostuta ilman perusteita ja pelko on suomessa käypä peruste!

      • Pelkääjä
        kätsy kirjoitti:

        siis tuo on kyllä niin kukku puhetta kuin vain olla ja taitaa. Synnytyspelko on ihan diagnosoitu tautitila nimeltään horror partus.
        Tämä tila on erittäin voimakas synnytyseste ja voi vaarantaa sekä lapsen että äidin terveyden.

        Voimakkaasta pelosta kärsivä ei pysty kommunikoimaan, joutuu paniikkiin ja kieltäytyy pahimmassa tapauksessa suurimmassa hädässään kaikesta yhteistyöstä. Sitä tilaa ei todellakaan paranneta ryntäämällä suinpäin alatiesynnytykseen.

        Olen nähnyt niin monia alatiesynnytystä yrittänyttä, synnytyspelkoista, asiakasta että voin jo sen perusteella vakuuttaa sinulle että kyse ei ole pelosta vaan kauhusta.

        Ihmisillä tuntuu olevan ihan epärealistisia käsityksiä tämän tilan vakavuudesta. Kyse ei ole mistään pienestä jännityksestä. Normaalisti pieni jännitys saattaa jopa "parantaa suoritusta", mutta tässä kauhu estää jopa loogisen ajattelun.

        "Ja tässähän se ero onkin. Sektioon tulee ilman muuta päätyä, jos epäillään äidin/lapsen terveyden sitä vaativan." -juuri tästä syystä sektioon päädytäänkin, voimakkaan pelon voidaan epäillä (todistetusti) vaarantavan molempien tai jommankumman terveyden.

        Jos et muuten usko, niin sektio on niin kallis toimenpide, ettei siihen suostuta ilman perusteita ja pelko on suomessa käypä peruste!

        Olen tässä mielenkiinnosta lueskellut tätä palstaa ja pakko sanoa, että kätsy puhuu asiaa!

        Synnytyspelko ei ole mikään jännitys. Ei siis mitään "voi, toivottavasti kaikki menee hyvin" -huolehtimista, vaan ihan oikea sairaus! Itse olen vasta hyvin nuori (19) ja kärsin kyseisestä pelosta, fobiasta sanoisin. Jonkun mielestä synnytyspelko voi tuntua järjettömältä, mutta niin minustakin on järjetöntä pelätä esimerkiksi perhosia (kuten yksi ystäväni sairaanloisesti pelkää), enkä silti rohkaise häntä lähestymään perhosia, koska ymmärrän, ettei hänen tilansa perhosen kohtaamisella parane. Ja vaikka en ymmärräkään hänen pelkoaan, hyväksyn sen osaksi häntä. Vaikka eihän sekään ole "luonnollista" kuten ei synnytyksen pelko joidenkin mielestä.

        Ihanaa, että täällä joku asiantuntija puhuu synnytyspelon puolesta, itse olen niin ahdistunut koko ajatuksesta, että muutama vuosi sitten ihmisbiologian kurssilla, kun kävimme sikiön kehitystä ja synnytystä läpi, minun täytyi nieleskellä oksennusta. Niin vastenmieliseltä ajatus tuntuu.

        Joku voisi sanoa, olen nuori ja kokematon, en tiedä synnytyksestä mitään. Myönnän sen. Mutta SYNNYTYSPELOSTA tiedän paljonkin! En edes seurustele, en ole koskaan harrastanut seksiä (pelkään sitäkin, mutta siihen onkin sitten jo loogiset syyt), mutta silti jos kuukautiseni ovat myöhässä alan pelätä, että olen raskaana. Pelkoni on siis sairasta, luonnotonta ja hallitsee elämääni.

        SIINÄ teille synnytyspelkoa, joiden mielestä pitäisi mennä vain ja synnyttää. Itselleni ainoa vaihtoehto lasten saantiin olisi keisarinleikkaus. Vaikka sitä ennen pitää päästä seksin ja raskauden pelostani... Mutta ei sitä tiedä jos joskus haluan äidiksi ja saisin siihen mahdollisuuden sektion avulla...

        Kiitos teille asiantuntijoille, sinulle kätsy, ja muille jotka puolustatte synnytyspelkoisia! Minä ainakin ymmärrän teitä erittäin hyvin!

        Ja teille "luonnollinen synnytys kaikille" -julistajille: On lapsellista kieltää synnytyspelon vuoksi naiselta äitiys. On myös typerää sanoa, ettei synnytyspelosta ole haittaa äidille ja lapselle. Minulla on tuttu, jolle luvattiin sektio ja hän sen turvin uskalsi lähteä hankkimaan vahinkoraskaudesta (mutta toivottu lapsi, pelätty vain!) lähtenyttä lastaan. Hän panikoi niin, että lääkärit muuttavatkin mielensä, että sai paniikkikohtauksia (joissa esimerkiksi hänen henkensä salpautui, eikä hän saanut happea, ja kerran hänet piti viedä sairaalaan hapenpuutteen vuoksi, että lapselle ei käy mitään) ja pyörtyili ENNEN synnytyksen tuloa ajankohtaiseksi. Hän olikin vuodepotilaana suuren osan raskausaikaa, kävi terapiassa ja valmentui. Luvattu sektio tehtiin ja nyt kaikki on hyvin. Hän on loistava äiti! SYNNYTYKSEN pelko ei mittaa sitä onko hyvä vai huono äiti! Muistakaa se!

        Että niin.

    • sectio

      Mistäs tiedät mikä ammatiltani olen!?!Sitapaitsi siivoojat/keittäjät ei sen tyhmempiä ole ku sinäkään!!!Jos siivoojia ei olisi ni sä saisit vetää menee metrin paskahangessa tohtorin tittelis kanssa ja mistä lie ruokas saisit jos sitä ei joku nokkas alle vääntäis!?!Meinaa olla nämä akateemisesti koulutetut peukalo keskellä kämmentä,kotityöt eikä muukaan ruumiillinen työ onnistu!Kirja nokassa kiinni meininki!Mutta ei koske kaikkia tietenkään mut luulisin,että sua koska oli niin kova vimma verrata siivojia/keittäjiä alempaan kastiin!
      Minulle tehdyt sectiot ovat tietenki lisänneet älyllisiä lahjojani,sehän on selvä :))))
      Enkä oikeen usko,että sä mikään tohtori olet ku niin lapselliselta tekstisi vaikuttaa mut tosiaan meitä on moneksi ja toi,että olet just kaksi kertaa section väittäriisi kirjoittanut!:)))
      Et pärjää keskustelussa sanasta sectio ni sit pitää alkaa kaiveleen muita ammatteja haukuttavaksi ja jopa pohtimaan minun älyllisiä lahjojani...todella säälittävää vatvomista!!!!
      Tietenki lapsellisena ja vääryyttä puolustavana persoonana pistän takaisin....vaikkakin puolihymy naamallani:))))

      • tsot tsot

        kenties oli tarpeena puolustaa sitä työkaveria, jonka ammattitaitoa sinä panettelit ja mustamaalasit tyyliin "Luulisi kätilön tietävän että kirjotetaan SECTIO eikä sektio...vähän kummastuttaa...???!!!Muilta kyllä ymmärtää kirjotusvirh. mut että noin tietäväinen kätilö...???!!!". Olen sitä mieltä, että se leikin kestäköön joka siihen alunperin ryhtyy.
        Ei ole järin viisasta hyökätä noin rajusti jonkun kimppuun vain mielipiteen takia. Halusin näyttää sinulle, miltä se tuntuu.
        Olen tohtori, tosin akateemisuus ei aina vähennä ihmisen halua/tarvetta piruiluun, silloin kun kokee toista loukattavan.
        Eniten ärsytti se, myönnettäköön, että kyseenalaistit ihmisen ammattitaidon pelkän kirjoitustyylin perusteella. Olen tehnyt sektioita vuodesta 1988 ja aina kirjoittanut epikriisiin sektio, k.lla, enkä usko sen vähentäneen ammattitaitoani sen enempää kuin kyseisen kätilönkään.

      • sectio
        tsot tsot kirjoitti:

        kenties oli tarpeena puolustaa sitä työkaveria, jonka ammattitaitoa sinä panettelit ja mustamaalasit tyyliin "Luulisi kätilön tietävän että kirjotetaan SECTIO eikä sektio...vähän kummastuttaa...???!!!Muilta kyllä ymmärtää kirjotusvirh. mut että noin tietäväinen kätilö...???!!!". Olen sitä mieltä, että se leikin kestäköön joka siihen alunperin ryhtyy.
        Ei ole järin viisasta hyökätä noin rajusti jonkun kimppuun vain mielipiteen takia. Halusin näyttää sinulle, miltä se tuntuu.
        Olen tohtori, tosin akateemisuus ei aina vähennä ihmisen halua/tarvetta piruiluun, silloin kun kokee toista loukattavan.
        Eniten ärsytti se, myönnettäköön, että kyseenalaistit ihmisen ammattitaidon pelkän kirjoitustyylin perusteella. Olen tehnyt sektioita vuodesta 1988 ja aina kirjoittanut epikriisiin sektio, k.lla, enkä usko sen vähentäneen ammattitaitoani sen enempää kuin kyseisen kätilönkään.

        Minulla oli myös tarve puolustaa sitä Äitiä "kanssasisarta" jolle hän kirjoitteli vähän töykeään tyyliin!!!
        Minä kyllä tässä leikissä pärjään...ei siin mitään vaik aika absurdia tekstiä jo välillä tulee :)

        Minulla taasen kokemuksia eppareista c:llä!Mainitsinki siitä jo aikaisemmassa kirjoituksessani!Minulla ei ole myöskään tarvetta leuhkia ammatillani,joka ei sinun ammatistasi koulutuksen määrässä toiseksi jää!:)
        Eikä tarvetta haukkua muita vähemmän koulutettuja.Yhtä hyviä ihmisiä nekin ovat ja käyttävät järkeään varmasti yhtä tehokkaasti kuin korkeasti koulutetutkin mutta eri muodoissa vaan!

        Sinun hyökkäyksesi ei paljon hetkauta minun ajattelumaailmaani ja rauhassa voit jatkaa k:lla kirjoittelua!Enkä epäile ammattitaitoasi vaikka kirjoittelusi toisinaan meni lapsellisuuksiin!:)Kuin myös omanikin!
        En myöskään ala sinulle tilittämään tuntojani pään aukomisesta "työkaverillesi"
        Sitäpaitsi sinä kyseenalaistit ja aika rankasti keittäjien/siivoojien älykkyyttä...!?
        Kai se sinäkin sitten vedit ne herneet nenääsi!?
        Minulla ei myöskään ole tarvetta alkaa enään puolustelemaan muita täällä joten hauku ihan rauhassa sitten muutkin ammattikunnat...luulempa,että aika tulista tekstiä vois tulla niiltä haukkumasi alojen harjoittjien "älyllisen tason" mielipiteistä!?

      • tohtori on?
        tsot tsot kirjoitti:

        kenties oli tarpeena puolustaa sitä työkaveria, jonka ammattitaitoa sinä panettelit ja mustamaalasit tyyliin "Luulisi kätilön tietävän että kirjotetaan SECTIO eikä sektio...vähän kummastuttaa...???!!!Muilta kyllä ymmärtää kirjotusvirh. mut että noin tietäväinen kätilö...???!!!". Olen sitä mieltä, että se leikin kestäköön joka siihen alunperin ryhtyy.
        Ei ole järin viisasta hyökätä noin rajusti jonkun kimppuun vain mielipiteen takia. Halusin näyttää sinulle, miltä se tuntuu.
        Olen tohtori, tosin akateemisuus ei aina vähennä ihmisen halua/tarvetta piruiluun, silloin kun kokee toista loukattavan.
        Eniten ärsytti se, myönnettäköön, että kyseenalaistit ihmisen ammattitaidon pelkän kirjoitustyylin perusteella. Olen tehnyt sektioita vuodesta 1988 ja aina kirjoittanut epikriisiin sektio, k.lla, enkä usko sen vähentäneen ammattitaitoani sen enempää kuin kyseisen kätilönkään.

        Mitäs mieltä itse tohtori sitten on sektiosta pelon vuoksi? Minun ongelmani on paniikkihäiriö.
        Halusin synnyttää ensimmäisen lapseni alakautta vaikka tiesin, että paniikkihäiriöni saattaisi tehdä synnytyksestä vaikean. No, se oli typerä päätös. Synnytyksessä pelkäsin vaipuvani psykoosiin, koska koin tilanteen niin sietämättömänä, vaikka minulla oli Zoloft lääkitys päällä (on yhä). Nyt on toinen lapsi suunnitteilla, ja neuvolan täti sanoi, että tod.näk. saan sektion. Eikös paniikkihäiriö ole ihan lääketieteellinen peruste? En todellakaan lähtisi sektioon kevein perustein.

      • jo!
        sectio kirjoitti:

        Minulla oli myös tarve puolustaa sitä Äitiä "kanssasisarta" jolle hän kirjoitteli vähän töykeään tyyliin!!!
        Minä kyllä tässä leikissä pärjään...ei siin mitään vaik aika absurdia tekstiä jo välillä tulee :)

        Minulla taasen kokemuksia eppareista c:llä!Mainitsinki siitä jo aikaisemmassa kirjoituksessani!Minulla ei ole myöskään tarvetta leuhkia ammatillani,joka ei sinun ammatistasi koulutuksen määrässä toiseksi jää!:)
        Eikä tarvetta haukkua muita vähemmän koulutettuja.Yhtä hyviä ihmisiä nekin ovat ja käyttävät järkeään varmasti yhtä tehokkaasti kuin korkeasti koulutetutkin mutta eri muodoissa vaan!

        Sinun hyökkäyksesi ei paljon hetkauta minun ajattelumaailmaani ja rauhassa voit jatkaa k:lla kirjoittelua!Enkä epäile ammattitaitoasi vaikka kirjoittelusi toisinaan meni lapsellisuuksiin!:)Kuin myös omanikin!
        En myöskään ala sinulle tilittämään tuntojani pään aukomisesta "työkaverillesi"
        Sitäpaitsi sinä kyseenalaistit ja aika rankasti keittäjien/siivoojien älykkyyttä...!?
        Kai se sinäkin sitten vedit ne herneet nenääsi!?
        Minulla ei myöskään ole tarvetta alkaa enään puolustelemaan muita täällä joten hauku ihan rauhassa sitten muutkin ammattikunnat...luulempa,että aika tulista tekstiä vois tulla niiltä haukkumasi alojen harjoittjien "älyllisen tason" mielipiteistä!?

        "Minulla taasen kokemuksia eppareista c:llä" eppari on ammattislangissa episiotomia eli välilihanleikkaus! Ja siitä ei kyllä kenelläkään ole kokemusta c:llä :))
        Anteexipyynnöt on esitetty puolin ja toisin ja viisaat ihmiset osaavat lopettaa viimeistään silloin. Lapsillekin opetetaan että anteeksipyynnön jälkeen juttu unohdetaan

    • esh

      Kylläpä täällä vallitsee töykeä ilmapiiri, asiat esitetään kuin p...skaa suollettaisiin toisille ihmisille.
      Vastauksena kaikille synnytyspelkoisille: KYLLÄ, sektion saa synnytyspelkodiagnoosilla. Käytännössä homma menee niin että terveydenhoitaja kirjoittaa lähetteen pelkopoliklinikalle, josta soitetaan asiakkaalle, varataan ensin aika kätilölle, sitten tarvittaessa lääkärille ja psykologille.
      Pienemmissä sairaaloissa on vielä vallalla ajatus, että sektiota toivova pitäisi jotenkin käännyttää, joten kannattaa kääntyä oman alueen yliopistollisen sairaalan äitiyspoliklinikan puoleen mikäli omasta sairaalasta ei saa tukea.

      • viestistä!

        Kerrankin joku selväjärkinen vastailee kysymykseen...

      • noinko on

        pakko oli jotain laittaa kun noita viestejä lukee...ekana tuli mieleen et jokaisessa sairaanhoitopiirissä ei todellakaan edes ole pelkopolia eikä minkäänlaista halua ymmärtää synnytyspelkoista..itellä eka synnyts oli suht.helppo Epiduraalin vuoksi)tyttö painoi 4200kg ja oli 53cm pitkä.mutta synnytyksen jälkeen sain aivoverenvuodon johtuen synnyksessä puhjenneesta aneurysmasta(aivovaltimopullistuma)suoni on x2 paikattu ja täytetty.nyt kun odotan toista lasta niin otin heti alussa jo puheeksi sektion,neuvolassa kyllä ymmärretään mutta äitiyspoliklinikalla ei.sanoivat vaan että neurologi tekee sit joskus päätöksen magneettikuvien perusteella,.ei mene tajuntaan et miten joku lääkäri voi päättää puolestani uskallanko lähteä ponnistelemaan vai en.kommentteja...

    • Ellen

      mutta puhu siitä jo hyvissä ajoin neuvolassa lääkärin kanssa ja ota yhteys sairaalaan.

    • paniikkihäiriö

      mutta mitä järkeä ihmisten kiduttamisessa todellisuudessa on, miksi pitää väkisin synnyttää kaksi päivää ja sitten tullaan lopputulokseen leikataanpa kuitenkin...eikö jokainen äiti kuitenkin tunne itsensä ja kykynsä ja voimansa parhaiten...jos alatiesynnytys tuntuu karmivalta ajatukselta niin miksei voitaisi leikata?tietääkö joku voiko sektion saada vain pelon vuoksi vai pitääkö siihenkin sepittää karmivia tarinoita jotta onnistuu, itseäni ei huvittaisi alkaa kauheasti värittelemään eikö sana pelko vain yksinkertaisesti riitä...ja onko se lapsenkaan etu että synnytys pitkittyy epäonnistuneiden puudutusten ja voimattomuuden takia?tuskinpa...

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Upea peppuisella naisella

      Upea peppuisella naisella on upea peppu.
      Ikävä
      100
      6444

    2. Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta

      Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t
      Tornio ja Haaparanta
      30
      3863

    3. törniöläiset kaaharit haaparannassa

      isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/
      Tornio ja Haaparanta
      28
      3240

    4. Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!

      https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu
      Maailman menoa
      374
      1761

    5. Mihin se sysipska hävisi?

      Katso Frida Kahlo elämäkerta ja opi.
      Ikävä
      33
      1408

    6. Upea peppuisella miehellä

      Upea peppuisella miehellä on upea peppu.
      Ikävä
      27
      1340

    7. Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän

      Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi
      Maailman menoa
      47
      1003

    8. Anteeksi kulta

      En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv
      Ikävä
      11
      976

    9. Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."

      Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:
      Tv-sarjat
      11
      900

    10. Tykkään susta todella

      Paljon. Olet ihana ❤️
      Ikävä
      42
      879
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt