Miehestä, joka kulkee omia polkujaan. Tekee omat sääntönsä. Ei välitä pätkääkään mitä muut hänestä mieltä ovat. Ei mukaudu siihen tylsään harmaaseen massaan, jonka tulevaisuuden näkee jo 15 vuotiaana mihin se johtaa. Miehestä joka ei aina valitse sitä tuttua ja turvallista vaihtoehtoa?
Mitä naiset funtsivat
Kiesa
232043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miehille.. jotka kulkevat omia polkujaan ;)
Camel Boots, miehille jotka laukeavat omia aikojaan....
kyllä se oma pää pitää jokaisella olla. Semmoset miehet on rasittavia jotka aina kyselevät esim. naisensa mielipidettä joka helvetin asiaan. Minä olen ite ottanu sen linjan että vastaan aina "tee oman pääsi mukaan" tai "mitä sinä sitä minulta kysyt".
Se on kans hyvä ettei välitä muiden mielipiteistä. Ne jotka välittää, kärsivat huonosta itsetunnosta ja syrjäytyvät, tai ovat aina tappeluissa päällään.
Tietysti oman polun kulkija- mies voi myös karkottaa niitä naisia, jotka kaipaa vierelleen turvallisen miehen. Se voi olla kova pala, jos miehelle vaikuttaa oma elämä ja omien teiden kulkeminen olevan paljon tärkeämpää kuin parisuhde.
Tuo tekee omat sääntönsä-hommeli kuulosti osin epäilyttävältä. Siis jos se meinaa sitä, ettet ole ikinä valmis kompromisseihin. Elämässä kun on joskus tehtävä kompromisseja, vaikka olisi kuinka omapäinen. Niin ja tietysti se, että noudattaa aina omia sääntöjään lakien sijaan. Luulen kummiskin että et sitä tarkoittanut.
Semmoinen pointti myös, että kun niitä omia polkujaan kulkee(joka ei siis ole itsessään huono juttu) täytyy silti ottaa vastuu teoistaan ja sanoistaan. Sellaisia v-pää miehiä nimittäin on paljon:oman polkunsa kulkijoita joilta puuttuu kuitenkin selkäranka. Ja vastuuntunnoton mies on aina säälittävä.
Mielenkiintoinen aihe, kuulun itse näihin omien polkujen kulkijoihin. Kuten aloittajakin, niin huomasin jo ennen rippikoulua, etten ole ihan samasta puusta veistetty samanikäisteni kanssa.
Kaikki vähänkään isommat päätökset olen tehnyt täysin oman pääni mukaan. Ja yleensäkin mielipiteeni eroavat aika tavalla muiden mielipiteistä, ja enkä ujostele tuoda niitä esille, tämä saattaa ärsyttää muita. Harrastan ja vietän vapaa-aikaani pelkästään sellaisten asioiden parissa, jotka minua kiinnostavat. Viina en juo ja baarit eivät voisi vähempää kiinnostaa, tämä on kieltämättä rajoittanut sosiaalista kanssakäymistä ainakin samanikäisteni(25v) kanssa. Mutta kun ei baarit kiinnosta, niin ne eivät kiinnosta.
Minulle on kunnia-asia hoitaa asiani hyvin, olla aina sanojeni mittainen ja ottaa vastuu tekemisistäni.
tiedän useamman tämäntyylisen oman tien kulkija-miehen. He ovat oikeita valopilkkuja tässä maailmassa :)
Ei tämän tyyppinen elämä kuitenkaan mitään täydellistä ole. Olen huomannut, että jotkut katselevat hiemaan kieroon (varsinkin naiset) jopa pelkäävät. Saa jatkuvasti tapella ennakkoluuloja vastaan, jne. jne.
Tuollaisen miehen minä ainakin haluaisin, koska kuljen itsekin omia polkujani siitä huolimatta mitä muut ovat mieltä. Edellyttäen että pyörisimme suhteellisen samoilla galakseilla. Perinteinen avioliitto-asuntolaina-omakotitalo-2 lasta, koiraa ja autoa -kuvio ei ole minua varten.
Ei, ei se täydellistä ole, vaikka monesti kulissi siltä näyttääkin. Valinnoistaan saa kärsiä eniten itse.
Omia polkuja voi kulkea rauhassa kunhan ei raahaa niille väkisin esim. vaimoaan ja lapsia.
Oma isäni oli todellinen omantien kulkija niin henkisesti kuin fyysisestikin ja me lapset saimme kärsiä siintä todella pahoin kun oltiin pieniä. Jos isä sai päähänpiston, että muutetaan Etelä-Amerikkaan niin siellähän sitä asuttiin muutaman kuukauden päästä. Äiti oli oikea myötäilijä, joka teki juuri isän pään mukaan. Jos haluat kulkea omia polkujasi älä tee lapsia ja harkitse sitä vaimonkin ottamista.
Niin, edelliseen viestiinkin vastaten..missä on itekkkyyden ja oman tien kulkemisen raja?
Toki saat kulkea omaa tietäsi, mutta jos tallot muut siinä sivussa, se ei ole hyvä. Mieti sitä.
Minulla on sellainen mies ja ehkä juuri siksi häneen rakastuinkin. Mutta suhteemme ongelma on juuri siinä, että kun hän kulkee omia polkujaan, minä joudun olemaan lasten kanssa yksin kotona ja jättämään omat polkuni kulkematta.
kannattaako tuollaisen miehen kanssa alkaa lapsia tekemään?
Oman polkunsa kulkija on usein itsekäs ja itseriittoinen. Jos oman "pahuutensa" tunnistaa, ei tarvitse alkaa hyötymään ja loukkaamaan toisia ihmisiä.
että perheen perustaminen saa kulkijan asettumaan aloilleen. Niin hyväuskoinen voi ihminen olla...:)
Hyvä sentään, että on uskoa. Ilman sitä kuolisimme varmaan sukupuuttoon. ;) Kiitos varoituksesta, koitan olla lankeamatta samaan ja pitää omat polkuni. ;)
se polku johtaakin leppoisaan perhe-elämään? Jos on luonteeltaan sitä aviomiesmateriaalia? Aviomiesmateriaalia voi olla ilman, että sitä volvoa ostaa.
Tekstistäsi sain muutenkin käsityksen, että lapsia tehään. Eihän lapsia tehä/valmisteta vaan niitä saadaan. Ei lapset ole mitään esineitä/palkintoja. Ei lapset ole mitään palkkaa, joita tehdään hyvin tehdyn työn jälkeen.
Mielestäni jokaisen lapsellisten(huom mieti miten sana tulkitaan) suhteiden pitäisi perustua rakkauteen - rakkauden, joka mielestäni on elämän perusta. Kun on rakkautta, on kunnioitusta, on vastuuntuntoa jne. Jokainen meistä on yksilö, mutta jokaisella meistä on loppujen lopuksi sama maali. Jokainen toteuttaa sitä maalin tekoa vain hiukan eri tavalla ja tähän tämä omien polkujen käyttö juuri viittaa.
Hienosti sanottu, mutta... Ehkä rakkaus on meidän kaikkien maali, mutta siihen ei tarvita lasten saamista. Rakkautta, kunnioitusta ja vastuuntuntoa voi olla ilman lapsiakin ja niitä kaikkea voi olla vaikka kuljetaan omia polkuja.
Vaikeinta ja tärkeintä on löytää se oikea ihminen, joka ymmärtää ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Niin, se on Kiesa just se, että mikä on itsekkyyttä ja mikä on erilaisuutta (eli valtavirrasta tai normista poikkeavuutta). Missä se raja menee? Ja kuka sen määrittää. Valitettavasti mielestäni osa ihmisistä, jotka kovasti mainostavat olevansa oman tien kulkijoita, on yksinkertaisesti vain jumalattoman itsekästä porukkaa. Eli käytetään oikeutuksena ja pestään puhdasta omaatuntoa tuolla, että "olen oman tein kulkija; erilainen; minua ei voi kahlita". Osa on sitten ei itsekästä ja muuten vain ei-vaki-teitä kulkevia. Ero on suuri.
Minun mielestäni ihminen, joka ei kykene tekemään itsenäisiä päätöksiä on munaton lammas.
Jokainen meistä on joskus itsekäs. Terveen ja liiallisen itsekkyyden raja ja määritelmät vaihtelevat arvioijan ja tilanteen mukaan. Moni oman tiensä kulkija on itsekäs mutta niin on moni "normaalireitteijä meneväkin". Oman tien kulkeminen ei tarkoita, että kyseinen ihminen hyödyntäisi tai loukkaisi muita. Se ei ole sama kuin piittaamattomuus tai julmuus.
Missä määrin ihmisen pitää luopua omista haaveistaan ja tavoitteista muiden hyväksi? Ja miksi? Ollakseen normaalia valtavirtaa ja muille mielisi? Teoistaan pitää kantaa vastuu ja ottaa toiset huomioon, mutta viime kädessä jokainen on itsensä herra ja tilivelvollinen ennen kaikkea itselleen. Toisen ihmisen "kahlitseminen" vasta itsekkyyttä onkin.
Mitäkö miettiin! Miettii, että tässä taas yksi niitä itseään täynnä olevia tylsimyksiä, joka luulee jumalan armosta olevansa jotain erikoista. Tavallinen tallaaja olet. Tällaisiin kun paremmin tutustuu, niin tylsyys tappaa. On vain minä minä minä - eikä mitään muuta. Kuka sellaista jaksaa katsella saatikka sitten kuunnella.
Olen pakana, joten ilmeisesti tämä erakkosieluisuus on jumalan rangaistus harhauskoiselle. En useinkaan ole paikalla niin kauan että kukaan ehtisi katsella eikä minua tarvitse kuunnella silloinkaan kun olen läsnä. Ja sekin vain siksi, että olen niin tylsä enkä halua ketään tappaa.
;)
minä olen omasta mielestänikin, olen aika hiljainen ja ujo. Joten mikä mättää?
Mitäs sellaisesta pitäisi sitten funtsia, joka menee omia polkujaan. Ei sellaiseen törmää. Heh heh.
Kai sitä nyt aikuisen ihmisen pitäis kulkeakin jollakin tapaa omia polkujaan. Täydellinen narsismi on sitten ihan toinen juttu.