Sattuu! Välitin sinusta enemmän kuin koskaan kenestäkään. Halusin olla kanssasi, rakastaa... et vain koskaan antanut mahdollisuutta... Käytit hyväksesi, haukuit ja pompottelit miten halusit... yritin aina vain ymmärtää ja jaksoin uskoa että joskus vielä tajuaisit mitä teit minulle. En huutanut, haukkunut, saarnannut teoistasi, koska ajattelin ettei nalkuttamiseni auttaisi, vaan pahentaisi asiaa...
Kerran sitten todella räjähdin, rikkoonnuin sirpaleiksi, purin kaiken pahanoloni, kiukkuni ulos kerralla... sinuun. Suutuit ja ärsyynnyit koska olin sanonut pahasti...
Tajusin etten koskaan voisi sinua saada... rakastin mutta silti katkerana myönsin itselleni ettei meistä tulisi mitään... en voisi olla onnellinen kanssasi jos en voisi sinulle antaa samaa rakkautta. Luovuin haaveista... aloin ajattelemaan vain parastasi. Toivoin vain että löytäisit jonkun, sellaisen josta välität, nätimmän, fiksumman...
Et uskonut... kuvittelit vain että ajan omaa etuani. Halusin auttaa, halusin sinulle pelkkää hyvää, että olisit onnellinen... Itkin aina kun sinuun sattuit, puolustin sinia kaikessa. Kaiken tuon tein vaikka sinä teit kaikkesi saadaksesi minut itkemään, satuttaaksesi. Halusin olla osa elämääsi, en enää rakkaasi vaan se "enkeli" joka vartioi elämääsi...
Nyt sanojesi mukaan rasittavasti roikun sinussa...
Tuo käytökseni oli mielestäsi anteeksiantamatonta...
Anna anteeksi, etten voi kohdella sinua kaltoin, satuttaa ja loukata sinua... ehkä sitten olisit tyytyväisempi!
Kerran sitten todella räjähdin, rikkoonnuin sirpaleiksi, purin kaiken pahanoloni, kiukkuni ulos kerralla... sinuun. Suutuit ja ärsyynnyit koska olin sanonut pahasti...
Tajusin etten koskaan voisi sinua saada... rakastin mutta silti katkerana myönsin itselleni ettei meistä tulisi mitään... en voisi olla onnellinen kanssasi jos en voisi sinulle antaa samaa rakkautta. Luovuin haaveista... aloin ajattelemaan vain parastasi. Toivoin vain että löytäisit jonkun, sellaisen josta välität, nätimmän, fiksumman...
Et uskonut... kuvittelit vain että ajan omaa etuani. Halusin auttaa, halusin sinulle pelkkää hyvää, että olisit onnellinen... Itkin aina kun sinuun sattuit, puolustin sinia kaikessa. Kaiken tuon tein vaikka sinä teit kaikkesi saadaksesi minut itkemään, satuttaaksesi. Halusin olla osa elämääsi, en enää rakkaasi vaan se "enkeli" joka vartioi elämääsi...
Nyt sanojesi mukaan rasittavasti roikun sinussa...
Tuo käytökseni oli mielestäsi anteeksiantamatonta...
Anna anteeksi, etten voi kohdella sinua kaltoin, satuttaa ja loukata sinua... ehkä sitten olisit tyytyväisempi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luitko Miehen surullisen rakkaustarinan? Menin ihan hämmennyksiin kirjoituksestasi. Onko kyse pelkästä sattumasta vai onko kirjoituksesi tarkoituksellinen?? Olen ihan romuna. Mistä päin suomea olet? minä espoosta. Auta minua, pyydän!
että onko kirjoituksessasi kyse minusta/meistä... please, vastaathan minulle!!
En ole... en läheltäkään Espoota... Sorry!
oletko vielä kiukutteleva teini-ikäinen? ensi rakkaus? kokematon?
no jos tuo on mielestäsi kiukuttelua niin kai sitten olen!??!?
Ei ollut ensimmäinen rakkaus mutta ensimmäinen tosi rakkaus.
...ja mielestäni tarpeeksi kokenut.
Minulla oli ihan samanlainen tilanne... rakastin liikaa - nainen halusi erota.
Syykin paljastui lopulta... olin joutunut jo kertaalleen petetyksi. Nyt sattuu, ja paljon.