Moikkelis!
Olen ollut ikäni lihava. Pulleimpina vuosina painoin, uskokaa tai älkää 118kg. Olen 175cm pitkä. Tänään painan 64kg, mutta elämä on yhtä kaloreiden, hiilareiden, protskujen ym. laskemista. Enkö koskaan pääse normaaliin elämään käsiksi? Ei elämä voi pyöriä pelkästään ruoan ympärillä. Jo aamulla mietin mitä päivän aikana syön ja jos pieniäkin lipsahduksia tulee niin morkkis iskee ja välittömästi.
Kai tämäkin jonkin sortin syömishäiriö on? En tiedä, mutta elämän täytyisi olla muutakin kuin ruokaa ja sen antamia merkityksiä.
Lisäksi koen yhä vain olevani huippuläski vaikka olen ollut näissä hoikissa mitoissa jo useita vuosia. Onko teillä rakkaat kanssasisareet tai -veljet samanlaisia kokemuksia? Kertokaa...
Olen ollut ikäni lihava. Pulleimpina vuosina painoin, uskokaa tai älkää 118kg. Olen 175cm pitkä. Tänään painan 64kg, mutta elämä on yhtä kaloreiden, hiilareiden, protskujen ym. laskemista. Enkö koskaan pääse normaaliin elämään käsiksi? Ei elämä voi pyöriä pelkästään ruoan ympärillä. Jo aamulla mietin mitä päivän aikana syön ja jos pieniäkin lipsahduksia tulee niin morkkis iskee ja välittömästi.
Kai tämäkin jonkin sortin syömishäiriö on? En tiedä, mutta elämän täytyisi olla muutakin kuin ruokaa ja sen antamia merkityksiä.
Lisäksi koen yhä vain olevani huippuläski vaikka olen ollut näissä hoikissa mitoissa jo useita vuosia. Onko teillä rakkaat kanssasisareet tai -veljet samanlaisia kokemuksia? Kertokaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
lisää kulutusta,niin ei ole jokaisesta makupalasta tarvi stressata,päivittäinen riittävän reipas,väh 1,5- h liikunta tuo luonnollisen avun asiaan. tietenkin rasvan määrää kannattaa syömisissään miettiä.itsekkin meinasin jäädä ylipainoon noin 10v sit,päätin että on pakko loppua lihomisen,lisäsin päivittäisen kuntoliikunnan ohjelmaan, "kiitos koiralle siitä".nykyään saan katsoa että tulisi riittävästi rasvaa syötyä,olen käynyt lääkärillä muiden vaivojen vuoksi,missä on sit tulleet ruokavalioni puheeksi,ovat laittaneet ravintoneuvojalle,mikä on käskenyt lisää rasvaa syömään.helppo on tietysti toiselle sanoa.riittävä säännöllinen energian kulutus pitää ,ilman kaloritaulukoita kyllä painon hallinassa,vaatii tietysti kovaa itsekuria,lähteä aina lenkille.
Onnellisia he, joilla on 1,5 h päivässä aikaa liikuntaan. Äläkä vain sano että se on järjestelykysymys! Pitää ihmisellä saada olla tunti päivässä "en tee mitään aikaa", muuten leviää pää... jaahas, minkähänlainen äiti minusta joskus tulee =)) Mutta ihan totta, minä tarvitsen sen tunnin.
Itse tunnustan olevani täydellinen laiskimus, enkä harrastaisi liikuntaa vaikka aikaa olisi, niin kuin nyt esimerkiksi kesälomalla oli. Mutta jos joku älykkö saisi ohjelmaani seuraavan 3 kk ajaksi mahdutettua päivittäistä liikuntaa 1,5h, voisin vaikka vain tuon ihmeteon innoittamana joskus liikkuakin =)
sitä lenkillä olo aikaa ei kyllä tarvitse kellosta katsoa et ihan voit kiireissäs aloittaa vähemmälläkin.vähempi aikakaan sinulle ei tietysti tule kysymykseen,koska et liikuntaa harrastaisi kuitenkaan.itse olen päivittäin vähintään tuon 1h -1,5 lenkillä en tosiaan kelloa tuijottamalla lenkillä kuitenkaan ole,lähtiessä ja palatessa tulee kelloa katsottua.sinulle kai on sit ainot apu olla jatkuvalla, dietillä kaloreitten laskulla.
itse olen kahden "täystuhon" äiti. Silti sain mahdutettua päivääni tunnin kuntopyöräilyä (aamupäivällä) ja 45 pilatesta (lasten mentyä nukkumaan). Tietty olemme kotosalla koko päivän, ohjelmaan kuuluu 2 tuntia lepoa (päiväunet), tunti ulkoilua, tunti ruuanlaittoon ja siivoamiseen vähintään. Eli näin ajateltuna JOS et tee mitään superpitkää työpäivää, aikaa löytyy kyllä:)
Mutta se auttaisi, jos kotona on kuntopyörä, jos ei lenkille tule lähdettyä. Kuntopyöräilessä voi samalla katsoa tv:tä tai lukea:)
Pullerosta en tiedä, mutta ei tuo multakaan onnistuisi!
Tällä hetkellä on meneillään täysipainoiset opinnot, jotka muuttuvat syyskuussa työssäoppimisjaksoksi, kolmivuorotyö varmaankin. Näiden lisäksi teen töitä kolmena päivänä viikossa noin 3-5 tuntia kerrallaan. Syksyn ohjelmaan kuuluu myös opintoihin liittyvä toiminnallinen projekti, opinnäytetyö ja kaiken kruunuksi ylioppilaskirjoitukset. Puhumattakaan kaikista muista itsenäisistä opinnoista, mutta ne nyt kuuluu asiaan.
Edellä mainittujen lisäksi olen äitini työtilanteen ansiosta osa-aikaäiti nuorimmalle ala-asteikäiselle sisarelleni, eli siis harrastuskuljetuksia, ruoanlaittoa, läksyapuja yms. noin kolmena iltana viikossa.
Kaiken kukkuraksi minulla on jo vuosi tolkulla ollut nukahtamisvaikeuksia (liikuntakaan ei helpottanut tilannetta), joten minun tapauksessani aamulenkkeily olisi oikea järjen riemuvoitto.
Nyt sain eilen tuon Winsor Pilateksen 20 minuutin treenin, katsotaan jos sille jostain aikaa repeäisi. Liikunta ON tärkeää, mutta hieman hektisten päivien päätteeni jos valittavana on sohva tai lenkki, päätös ei ole vaikea. Ja joskus pitää saada tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu, ei sitä mitä täytyy, on pakko tai kuuluu velvollisuuksiin.
Terve!
Mulla on täysin samanlainen ongelma kuin sulla, paitsi etten ole saanut laihdutettua yhtään, sillä jos syön yhdenkin karkin jos toinen vaikka tarjoaa niin repsahdan, menen kauppaan ja ostan litran jäätelöä, sipsejä ja karkkia.
Musta tuntuu, ettei mun elämään mahdu mitään muuta kuin sitä iän ikuista morkkista ja ruuan suunnittelua, mitenköhän tästä pääsisi eroon?
Sillä mä elän yhden kerran ja haluaisin nauttia siitä!!!
Mä kadehdin sua... Itse olen vasta urakkani alussa, painan 122kg ja olen kanssasi melkein yhtä pitkä. Kysy kavereilta näkemyksiä lihavuudestasi. Sähän olet tosi hoikka. Valokuvauta itsesi ja katso hoikkaa itseäsi, kun rupeaa ruoka/ruattomuus liikaa puristamaan päätä.
Nauti uudesta itsestäsi, näytät varmasti hyvältä. Painontarkkailu on tietysti tarpeen (ex-lihavana), mutta älä mene liiallisuuksiin. Jos tilanne ei parane, käy juttelemassa asiantuntijan kanssa.
Ihanaa elokuuta sinulle hoikkis