Nyt kyrsii ja kovasti, aina tulee rahasta riitaa.
Tällä hetkellä en saa itse mistään rahaa, joudutaan tulemaan miehen palkalla lapsilisillä toimeen, tosin ei meillä ole puutetta mistään, ruokaa on kaapissa jne.
Koko ajan saan kuulla kuinka minä tuhlaan enemmän kuin hän, minä teen isommat puhelinlaskut yms.
Ei tässä kohta uskalla ottaa jääkaapista ruokaakaan ettei siitäkin tule sanomista. Mihinkään en voi mennä, kun siinäkin kuluu bensaa ja se maksaa.
Alkaa muutenkin rasittamaan kun äijä vinkuu aina kuinka jollain muulla on enemmän rahaa, isompi talo tai parempi auto kuin meillä. Vittu mä olen ainakin tyytyväinen elämääni vaikkei rikkaita ollakaan!
Tällä hetkellä en saa itse mistään rahaa, joudutaan tulemaan miehen palkalla lapsilisillä toimeen, tosin ei meillä ole puutetta mistään, ruokaa on kaapissa jne.
Koko ajan saan kuulla kuinka minä tuhlaan enemmän kuin hän, minä teen isommat puhelinlaskut yms.
Ei tässä kohta uskalla ottaa jääkaapista ruokaakaan ettei siitäkin tule sanomista. Mihinkään en voi mennä, kun siinäkin kuluu bensaa ja se maksaa.
Alkaa muutenkin rasittamaan kun äijä vinkuu aina kuinka jollain muulla on enemmän rahaa, isompi talo tai parempi auto kuin meillä. Vittu mä olen ainakin tyytyväinen elämääni vaikkei rikkaita ollakaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu,meillä on sama ongelma! Miehen palkalla ja lapslisillä eletään,tai on eletty koko kesä koska mulla ei ole ollut töitä ja ens viikolla alkaa sit opiskelut. Mut ei se opinto tukikaan mikään iso ole,192,24 puhtaana käteen kuussa...
Aina ukko narisee siitä että tuhlaan sen rahoja jos käyn vaan ruokakaupassa! V...u, kävis sit ite jos kerta mä niitä tuhlaan!!! Alkaa muuten muakin kyrsii tää jumalaton valitus!!! En enää tiedä mitä pitäs tehdä. Ollaan sentään jo oltu liki 13 vuotta yhdessä ja on 2 lastakin siunaantunut joten kyllähän niille täytyy syömistä olla,itestä ei niin väliä..vaan ku ukko vaan valittaa ku se antaa rahaa et käy kaupas ja osta ruokaa, siitä saa sit valitukset päälle!!!
on toisille niin paljon tärkeämpää, kuin toisille... ja toiset ihmiset sitten taas tavallaan tekee niitä ongelmia, jos elämä on muutoin liian helppoa/tasapaksua. Unohdetaan tai ei osata arvostaa sitä kaikkea, mikä on hyvin...
Oletko vaimo ajatellut hankkiutuvasi töihin? Eikö olisi mukavampaa ansaita omat rahat ja jättää miehen lompakko rauhaan? Tuossahan kärsii naisen itsetunto, itsekunnioitus, kaikki. Kääri hihat ja ala vaikka siivota iltaisin niin pysyy sopu talossa ja saat ostettua itsekin evästä taloon.
Itse en olisi päivääkään toisten elättinä.
Mutta kukin tavallaan...
Sehän riippuu toki tilanteesta. Itse en näe muuta järkevää ratkaisua, kuin pyytää avomieheltä hieman avustusta.
Olen opiskelija, vanhempieni palkkojen vuoksi en saa opintorahaa, ja avomieheni palkan vuoksi en saa asumislisää. Minulla ei siis ole tuloja. Kun opetusta on miten sattuu arkisin klo 8-20 ja joskus lauantaisin 8-18 ja työssäoppimisjaksoilla (4kk) ehkä kolmivuorotyö, on aika vaikeaa yrittää saada töitä. Sitä paitsi en menisi vannomaan, että minulla peruskoulupäivien, opinnäytetyön ja yo-kirjoitusten lisäksi riittäisi mehuja mihinkään duuniin...
Toki voisin nostaa opintolainan. Mutta se on mieheni kanssa yhdessä sovittu päätös, että se ei ole fiksua. Opiskeluvuosia on edessä vielä 5-6, ehkäpä joskus harkitsemme auton vaihtamista tai asunnon ostamista, kannattaako lainaa alkaa kerätä nyt kun ei ole aivan pakko?
Miehelläni on kohtuullisen muheva palkka. Kun puhuimme yhteenmuutosta, sanoin, että siinä vaiheessa en enää äidin lompakolla roiku, ja taloudellinen tilanteeni oli miehelle hyvin selvillä. Hän tiesi mihin ryhtyi. Nyt kesätyörahoilla pystyn elämään ehkä lokakuun tai marraskuun loppuun, sitten pitää taas varmaan kääntyä rakkaan ukkoni puoleen.
Tunnen joskus syyllisyyttä tästä siivelläelosta. Mutta minusta minun ei pitäisi. Päätös oli myös miehen, ja hän halusi meille yhteisen arjen - iloineen ja ongelmineen. Jos tilanne olisi toisin päin, en todellakaan olettaisi miehen "nöyrtyvän palvelukseni ansiosta" eli esimerkiksi hoitavan kotityöt. Minulla on aina ollut malli vain parisuhteesta, jossa on "meidän rahat". Se on ehkä epäreilua kumppania kohtaan, kun tilanne on nyt näin päin, mutta ajattelisin samalla tavalla vaikka olisi itse se varakkaampi.
Kukin tavallaan...
En tiedä sen tarkemmin nyt, mut parikyt vuotta takaperin sai hyvin iltaduuneja opiskelun oheen.
Varmaan sais nytkin? Ja jotain eurojakin tulis?