Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Niin yksin...

    Olen 16 vuotias ja veljeni kuoli pari vuotta sitten. Kaikki itkivät häntä. Minä itkin ainoastaan kuullessani tuon katalan uutisen. En itkenyt tapausta enää sen koommin. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Kyyneleet eivät tulleet. Mutta nyt asiat ovat toisin. Itken niin valtavasti! Tunnen olevani niin yksinäinen ilman häntä... Häneltä on jäänyt niin paljon näkemättä! Hän ei tahtoisi nähdä minun itkevän... Hän oli niin ihana ihminen. Hänen ei olisi kuulunut kuolla. Ei olisi... Hän oli aina niin onnellinen ja sai kaikki hyvälle tuulelle. Hän oli elämänhaluinen ihminen. Tiedän että hän elää sydämessäni aina ja ikuisesti, mutta olen silti yksin... Minulla on ystäviä, rakastava perhe, ja tyhjä aukko sydämessä. Hän on siellä yhä, mutta ei kokonaan. Hänen kuuluisi elää vanhaksi ja saada lapsen lapsia! Mutta ei... Hänellä ei ole lapsia. Hän on kuollut... ikuisesti...
    2604
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    ...

    Äänestä

    • Joku kriisipsykologi sanoi että aika ei ratkaise vaan se että ne kyyneleet tulevat ennemmin tai myöhemmin.Pääasia että suree surunsa.
      Ihmiset reagoivat eri tavoin.Se voi kestää kauankin ennekun kykenee itkemään ja suremaan.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tähtökäinen kirjoitti:

    Olen 16 vuotias ja veljeni kuoli pari vuotta sitten. Kaikki itkivät häntä. Minä itkin ainoastaan kuullessani tuon katalan uutisen. En itkenyt tapausta enää sen koommin. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Kyyneleet eivät tulleet. Mutta nyt asiat ovat toisin. Itken niin valtavasti! Tunnen olevani niin yksinäinen ilman häntä... Häneltä on jäänyt niin paljon näkemättä! Hän ei tahtoisi nähdä minun itkevän... Hän oli niin ihana ihminen. Hänen ei olisi kuulunut kuolla. Ei olisi... Hän oli aina niin onnellinen ja sai kaikki hyvälle tuulelle. Hän oli elämänhaluinen ihminen. Tiedän että hän elää sydämessäni aina ja ikuisesti, mutta olen silti yksin... Minulla on ystäviä, rakastava perhe, ja tyhjä aukko sydämessä. Hän on siellä yhä, mutta ei kokonaan. Hänen kuuluisi elää vanhaksi ja saada lapsen lapsia! Mutta ei... Hänellä ei ole lapsia. Hän on kuollut... ikuisesti...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu