Heippa!
Toivoisin teiltä hieman kommenttia ja ehkä neuvojakin. Olen seurustellut viisi vuotta avokkini kanssa, yhteen muutimme maaliskuussa. Aina pitkin suhdettamme on tietenkin ollut hyviä ja huonojakin aikoja, nyt alkaa taas kerran tuntua että sitä huonompaa on enemmän.
Muutimme poikaystävälleni aivan vieraalle paikkakunnalle, koska opiskelen kyseisessä kaupungissa. Matkaa vanhaan kotikaupunkiin on 100 kilsaa. Poikaystäväni sai vakityön uudesta kaupungista heti mutta kaverit ja muut jäivät sinne vanhaan. Nyt siis muutettuamme joka ikinen viikonloppu pitää matkustaa sinne vanhaan kotipaikkaan, kun täytyy tavata kamuja, kalassa käydä ja saunoo isänsä kanssa ym ym. Kyllä mä sen ymmärrän että kaverit jäi sinne mutta valinta on tehtävä, mun mielestä. Olen monta kertaa kysynyt että miksi hän sitten muutti ja vastaus on tietenkin että minun takiani, muuten hän ei olisi ikinä kotikaupungistaan lähtenyt. Se on vaan rasittavaa kun joka ikinen vapaahetki, eli viikonloput, hän viettää siellä.. Samoin oli nyt koko kesäloman ajan, siellä vaan.
Muutenkin nyt kesäloman aikana olen alkanut miettiä, että onko sitä toisen kanssa vain siksi että siihen on tottunut? Vai onko se rakkautta? Hän on vasta ensimmäinen vakava ihmissuhteeni, lähes ainut kokemukseni miehistä. Täytän pian 20. Tähän kesään asti olen koko ajan puhunut meidän tulevista häistämme (tarkoitus oli ensi kesänä..) mutta nyt alkaa epäilyttää. Ei se johdu vaan nykyisestä tilanteesta, vaan aivan kaikesta. Suhteemme alkoi nuorena kännisestä sekstausillasta ja sitten sitä vaan jäätiin yhteen. Yhdessäolomme on aina ollut aika paljon riitelyä ja sovintoja, koska olemme niin erilaiset ihmiset ja meillä on täysin eri arvot.
Tekstini varmasti on hyvin sekavaa, mutta itselleni yritän saada selväksi että jatkaako vai ei. poikaystäväni rakastaa minua erittäin paljon, sanoo sen aina ja tekee kaikkensa minun puolestani. Miten tehdä päätös? Miten te muut olette sen tehneet?
Kyllä sen varmasti täytyy jotain tarkoittaa, kun niin usein suhteemme aikana olen pohtinut, että onko tämä nyt sitä mitä oikeasti haluan.
Suhdettamme hiukan kuormittaa myös se, että hänen kestämisensä petihommissa ovat minuutin luokkaa, jos joskus sitäkään. Tämä varmasti johtuu siitä että hän on nuori ja vain yhden kanssa ollut, mutta silti... Hän kyllä yrittää kovasti, kaikenlaisia keinoja olemme yrittäneet.
Toivoisin teiltä hieman kommenttia ja ehkä neuvojakin. Olen seurustellut viisi vuotta avokkini kanssa, yhteen muutimme maaliskuussa. Aina pitkin suhdettamme on tietenkin ollut hyviä ja huonojakin aikoja, nyt alkaa taas kerran tuntua että sitä huonompaa on enemmän.
Muutimme poikaystävälleni aivan vieraalle paikkakunnalle, koska opiskelen kyseisessä kaupungissa. Matkaa vanhaan kotikaupunkiin on 100 kilsaa. Poikaystäväni sai vakityön uudesta kaupungista heti mutta kaverit ja muut jäivät sinne vanhaan. Nyt siis muutettuamme joka ikinen viikonloppu pitää matkustaa sinne vanhaan kotipaikkaan, kun täytyy tavata kamuja, kalassa käydä ja saunoo isänsä kanssa ym ym. Kyllä mä sen ymmärrän että kaverit jäi sinne mutta valinta on tehtävä, mun mielestä. Olen monta kertaa kysynyt että miksi hän sitten muutti ja vastaus on tietenkin että minun takiani, muuten hän ei olisi ikinä kotikaupungistaan lähtenyt. Se on vaan rasittavaa kun joka ikinen vapaahetki, eli viikonloput, hän viettää siellä.. Samoin oli nyt koko kesäloman ajan, siellä vaan.
Muutenkin nyt kesäloman aikana olen alkanut miettiä, että onko sitä toisen kanssa vain siksi että siihen on tottunut? Vai onko se rakkautta? Hän on vasta ensimmäinen vakava ihmissuhteeni, lähes ainut kokemukseni miehistä. Täytän pian 20. Tähän kesään asti olen koko ajan puhunut meidän tulevista häistämme (tarkoitus oli ensi kesänä..) mutta nyt alkaa epäilyttää. Ei se johdu vaan nykyisestä tilanteesta, vaan aivan kaikesta. Suhteemme alkoi nuorena kännisestä sekstausillasta ja sitten sitä vaan jäätiin yhteen. Yhdessäolomme on aina ollut aika paljon riitelyä ja sovintoja, koska olemme niin erilaiset ihmiset ja meillä on täysin eri arvot.
Tekstini varmasti on hyvin sekavaa, mutta itselleni yritän saada selväksi että jatkaako vai ei. poikaystäväni rakastaa minua erittäin paljon, sanoo sen aina ja tekee kaikkensa minun puolestani. Miten tehdä päätös? Miten te muut olette sen tehneet?
Kyllä sen varmasti täytyy jotain tarkoittaa, kun niin usein suhteemme aikana olen pohtinut, että onko tämä nyt sitä mitä oikeasti haluan.
Suhdettamme hiukan kuormittaa myös se, että hänen kestämisensä petihommissa ovat minuutin luokkaa, jos joskus sitäkään. Tämä varmasti johtuu siitä että hän on nuori ja vain yhden kanssa ollut, mutta silti... Hän kyllä yrittää kovasti, kaikenlaisia keinoja olemme yrittäneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ainoa suuri ongelmanne on tuo miehen laukkaaminen kotipaikkakunnalla, niin en pidä sitä suurena ongelmana. Minusta se kuulostaa hyvinkin luonnolliselta. Hänen elämässään on tapahtunut isoja muutoksia, ja hän haluaa pitää kiinni edes osasta vanhaa elämää. Siten hän saa jotain pysyvyyttä ja turvallisuutta elämäänsä. Onhan teillä illat aikaa olla yhdessä. Anna miehellesi aikaa sopeutua uuteen asuinpaikkakuntaan.
Sänkypuuhiinne on mielestäni helppo ratkaisu. Kun mies laukeaa ensimmäisen kerran, niin jatkakaa vain hommia. Seuraava satsi antaa odottaa itseään jo jonkin verran pidempään.
Niin.. onhan meillä muitakin ongelmia, joita nyt en kirjoittanut. Ehkä ongelma on siinä, että olenko onnellinen..
Kiitos paljon neuvosta kuitenkin.
Kuten sanoin, että kaikkea on yritetty sängyssä ja tokalla kerralla hän tulee myös nopeasti, eikä itseäni enää kolmas kerta huvita. mutta sänkypuuhat eivät tietenkään ole tärkein asia suhteessa.
Aloitanpas sinun viestistä lopusta. Hiero sen palleja. se saa kestämään kauemmin. sitten semmoinen juttu, että ehkäpä noi miehet on enemmän sitä minuutti luokkaa, kuin sitä mitä elokuvissa annetaan ymmärtää. tehkää monta kertaa peräkkäin, niin että oikein alkaa väsyttämään.
Pari suhteesta. sitähän se on, kun on kauan tuntenut toisen. Jos rakastatte toisianne, jos välität miehestäsi erityisen paljon, niin kyllä siinä on ihan hyvästä syystä kestetty sitten ne viisi vuotta. ehkä sinua mietityttää sen takia, kun olet hyvin aikaisin sitoutunut hänen kanssaan.
Se on ihan ymmärrettävää, että avokkisi haluaa entiselle seudulle, onhan siellä perhe ja kaverit. Ne kun on elämässä hyvin tärkeitä. Ole onnellinen, ettette ole siellä vaan kahdestaa koko aika. Ehdotappa avokillesi, että kutsuu kaverinsa teille viikonlopuksi kylään. Kauankohan opiskelet kyseisellä seudulla? Eikö lähenpänä avokkisi kotiseutua ole samantapaista koulua? Muutatte takaisin entiselle paikkakunnalle, kun opiskelusi on ohi. Vai voisitko sinä ajaa vaikka autolla aamuisin opiskelupaikallesi.
Naimisiin meno on iso juttu. sitä täytyykin pohtia. eli ihan normaalia.
Muista että parisuhteessa täytyy antaa. Ei olla ottaja. Kyllä se siitä, kun keskustelette asioistanne ja pohditte yhdessä ongelmanne.
onnea jatkossa!
Pitkässä juoksussa nämä sinun tunteesi ovat niin tyypillisiä. Itsellä ja vaimolla on ollut ja osittain edelleenkin samanlaisia ongelmia varsinkin tämäm kotipaikka ravaamisen takia.
Olemme molemmat kotoisin maaseudulta pieneltä paikkakunnalta, josta lähdimme opiskelemaan eri kaupunkeihin ja tapailimme viikonloppuisin kotipaikkakunnalla. Sitten valmistuimme ja vaimo muutti luokseni samaan kaupunkiin, jossa asumme edelleen. Täältä on synnyinpaikkakunnallle myös matkaa n. 100 km. Silti olimme aina lähes kaikki v:loput vanhalla kotipaikalla ja oikeastaan vain minun tahdostani. Sitten vaimo alkoi kypsyä matkusteluun ja koki luultavasti aika samanlaisia tunteita kuin sinä nyt. Aina viikonlopun kynnyksellä kauhea riita: Miksi sä et ikinä voi olla mun kanssa täällä? Onko isäsi tärkeempi kuin minä? Miks aina pitää mennä? Ilmaantui myös muita ongelmia ja suuri kriisi oli valmis.
Puoli vuotta meni todella viileästi, molemmat miettien omia tuntojaan ja varsinkin vaimo, koska olen myös hänelle se ensimmäinen vakava ihmissuhde.Erosimmekin hetkeksi, mutta molemminpuoleisen suuren ahdistuksen jälkeen palasimme yhteen. Sitten pikku hiljaa alkoivat solmut aukenemaan. Vasta tämä väliaikainen ero (puoli päivää) herätti molemmat, että missä mennään ja mitä on oikeasti menettämässä. Siitä alkoi ylämäki, jotka jatkuu toivottavasti vielä pitkään.
Tajusin omat virheeni, huomioimiset ja hellimiset unohtuneet lähes kokonaan. Vaimo tilitti myös tuntojaan ja edellisten lisäksi hän oli kokenut jatkuvan kotipaikalla kulkemisen uhaksi meidän suhteelle. Vaimon oli saanut sen käsityksen, että en halunnut viettää aikaa kahden kesken omassa kodissamme vaikka oikeasti halusin ja että myös hänen oli aina pakko matkustaa kanssani.
Minulla on kuitenkin paljon tekemistä kotipaikalla ja tulen tulevaisuudessakin usein kulkemaan siellä. Selitin vaimolle, kuinka se on minulle kuin eräänlainen "henkireikä" , jossa pystyy omalla tavallaan lataamaan akkuja ja onneksi hän ymmärsi tämän.
Nykyään kuljen siellä useammin yksin, mutta toki myös yhdessä käydään silloin tällöin ja tämä tuntuu toimivan meillä.
Onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Tämä tulee vastaan aina pitkässä suhteessa. Mielestäni jos aikoo tulevaisuudessakin olla pitkässä suhteessa niin samat ongelmat siinä tulee vastaan oli kumppanina sitten kuka tahansa. Se on eri asia jos hakee suhteelta vain rakastumisen tunnetta, silloin kumppani vaihtuu vuoden välein. Mielestäni se ratkaisee kaikista eniten kuinka arkielämä sujuu.
Tähän seksi juttuun ei voi sanoa muuta kuin, että harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmäm ja useammin seksiä niin sitä kauemmin se alkaa kestämään. Tai rakastelkaa sellaisessa asennossa missä itse laukeat nopeimmin
Kiitos paljon ihanasta viestistä! Olet aivan oikeassa siinä mitä kirjoitat. Minusta tuntuu juuri siltä ettei poikaystäväni halua viettää minun kanssani aikaa koska haluaa aina sinne kotipaikkakunnalle jatkuvasti lähteä. Tänäänkin ollaan taas menossa..
ja aina kun mietin että voisiko sitä jossain olla parempaa tai ehkä sopivampi mies, niin totta se on että arki on aina kohdattava ja jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Tämä täytyisi aina muistaa kun kyllästyttää. Totta on se, että nämä pohdinnat johtuvat vain siitä etten ole ollut kenenkään muun kanssa, enkä tiedä mitä siellä aidan toisella puolella on. Ehkä ei edes kannata lähteä ottamaan selvää.