Parisuhde vaikeuksia ollu toissa talvesta asti,käyty terapiassa ym.Vaimo jatkuvasti väläytellyt eroa johon en ole ollut suostuvainen.Sopassa mukana poikalapsi.
Tänä kesänä taas vältellyt,kartellut minua(käy jatkuvasti vanhemmillaan,yksin kaupungilla,lapsen kanssa milloin missäkin milloin milläkin syyllä.
jatkuvasti puoleltani huolta ja ahdistusta tilanteessa,yksin koko ajan henkisesti ja fyysisesti olen ollut pitkään.
Tietokoneella ollessaan poisti aina selaamansa sivut mm.pankkiasioihin vedoten,joka ainut kerta milloin milläkin syyllä.Kunnes tänään keksin katsoa hänen chatti niccinsä eräästä treffipalvelusta ja PAM siellähän se oli hänen perustamansa miehenhaku sivu.Tosiaan,oli jo selkäni takana moista puuhastellut.Onneksi olin yksin kotona tointumassa järkytyksestä ennen kun taas saapui omilta kaupunki reisultaan.kysyin vaan ett onko mitään salattavaa,ei ole sanoi hän.kunnes näytin tulostamani sivut hänelle.Totesi ett kyllä hän jo henkisesti oli tästä päätänyt lähteä,hyvä kun itse löysit treffi ilmoituksen jo nyt"eipä tarvii mitään enää selitellä"pakkasi lapsen ja tavaroita vähän mukaansa.Ei jäänyt asiasta sen kummemin mitään pyynöstäni huolimatta keskustelemaan ja läksi vanhemmilleen ja keskustellaan tässä "sopivassa ajankohdassa" vaan tuumasi ja pisti menoksi..
Olen lopen väsynyt ja uupunut riidoistamme ja yksinäisyystäni,en kyllä olisi uskonut että tuommoista voisi tehdä.En enää ihmettele miksi kaikki oli aina koneelta poistettu.
Tuntuu että hajoan palasiksi surussani ja MIKÄ IKÄVÄ LASTA JO NYT,haluaisin jatkaa kuiteskin vielä suhdetamme.Ollaan oltu kuitenkin jo 13 ja rapiat yhdessä....PANIIKKI....
Tänä kesänä taas vältellyt,kartellut minua(käy jatkuvasti vanhemmillaan,yksin kaupungilla,lapsen kanssa milloin missäkin milloin milläkin syyllä.
jatkuvasti puoleltani huolta ja ahdistusta tilanteessa,yksin koko ajan henkisesti ja fyysisesti olen ollut pitkään.
Tietokoneella ollessaan poisti aina selaamansa sivut mm.pankkiasioihin vedoten,joka ainut kerta milloin milläkin syyllä.Kunnes tänään keksin katsoa hänen chatti niccinsä eräästä treffipalvelusta ja PAM siellähän se oli hänen perustamansa miehenhaku sivu.Tosiaan,oli jo selkäni takana moista puuhastellut.Onneksi olin yksin kotona tointumassa järkytyksestä ennen kun taas saapui omilta kaupunki reisultaan.kysyin vaan ett onko mitään salattavaa,ei ole sanoi hän.kunnes näytin tulostamani sivut hänelle.Totesi ett kyllä hän jo henkisesti oli tästä päätänyt lähteä,hyvä kun itse löysit treffi ilmoituksen jo nyt"eipä tarvii mitään enää selitellä"pakkasi lapsen ja tavaroita vähän mukaansa.Ei jäänyt asiasta sen kummemin mitään pyynöstäni huolimatta keskustelemaan ja läksi vanhemmilleen ja keskustellaan tässä "sopivassa ajankohdassa" vaan tuumasi ja pisti menoksi..
Olen lopen väsynyt ja uupunut riidoistamme ja yksinäisyystäni,en kyllä olisi uskonut että tuommoista voisi tehdä.En enää ihmettele miksi kaikki oli aina koneelta poistettu.
Tuntuu että hajoan palasiksi surussani ja MIKÄ IKÄVÄ LASTA JO NYT,haluaisin jatkaa kuiteskin vielä suhdetamme.Ollaan oltu kuitenkin jo 13 ja rapiat yhdessä....PANIIKKI....
Vastaukset 12
Vanhimmat
sen jälkeen kerää monta tyynyä ja peittoa mukaan sänkyyn. Jos sinulla on joku hyvä ystävä, soita hänelle. Olen kokenut tuon helvetin. Yritä hetki nukkua vaikka sielu on repaleina.
Kyllähän sitä paniikki iskee vähemmästäkin.
13v on pitkä aika. Siihen mahtuu varmasti monia
hyviä vuosia ja yhteisiä hetkiä,muistoja.ELÄMÄÄ!
pOIKASI sinulla on ! Iloitse siitä ! Vaimo saat-
taapi olla pian ex...(ja parempi niin) Älä enää
uhraa energiaa vaimoosi, vaan ala hoitaa itseäsi jotta poikasi voi hyvin. Jos hajoat palasiksi,
niin muista ,palaset voi aina liimata paikoilleen. Tsemppia !
No ei olisi pitänyt tulla yllärinä, tuossa tilanteessa.
Kannattaa vähän ajatella missä mennään, niin putoaa jaloilleen.
...Yllärinä tossa tilanteessa....Tuli yllärinä tai ei niin kuitenkin ahdistaa.Varsinkin jo aiemmin uhkaillut et hän hakee työnsä vaikka kivensilmästä(työttömänä tällä hetkellä)ja että lasta ett sitten jatkuvasti,jos ollenkaan nää(poikalapsi 3v)
Tiedän kyllä että se on lapsen oikeus tavata isäänsä,jossa äidiltä ei kysytä mitään.Meinan vaan että tältä naiselta kaikkien asioiden vaikeuttaminen kyllä onnistuu(sadisti kun on) ja ompahan vaan vaikeaa hakea lapsi esim viikonlopuksi,jos äiti muuttaa kersan kans esim pääkaupunkiseudulle täältä savosta...hankaluuksia tiedossa.
Tosin maininnut ett toki lasta saat tavata.Mutta en tiedä mitä uskoa kun puhuu ja uhkailee,tiedä sitten mihin uskoa?
Mutta tosiasiat on nähtävä ja elettävä niiden kanssa. Ei turhaa toivoa kannata tekohengityksellä ylläpitää.
Kyllä sinä siitä tokenet. Pieniähän tuollaiset murheet lopulta ovat.
Jos ihmiseltä on perhe hajalla, vaimo lähtenyt lapsi mukanaan, niin ei se nyt kovin pieni murhe ole. Kannattaisi vähän harkita mitä sanoo. Jos et pysty asettumaan sellaisen ihmisen asemaan, jolla on juuri nyt tosi paha olo, niin ehkä on parempi olla kommentoimatta mitään.
On turha ruveta viisastelemaan että olisi pitänyt tajuta ja nähdä mitä on tulossa. Eipä se paljon tätä yksin jäänyttä auta.
Alkuperäinen kirjoittaja, toivon että jaksat uskoa asioiden kääntyvän paremmiksi kun aika kuluu. En tarkoita, että yhteinen tilanteenne välttämättä eheytyisi, mutta sinä varmaan saat elämällesi uusia suuntia, kun pääset pahimmasta yli ja näet valoa tunnelin päässä. Se saattaa viedä aikaa, mutta jonain päivänä huomaat, että elämä onkin taas ihan mukavaa.
Sattuipa keväällä 2003 minulle: Ensin kuoli isäni. Sitten vahvistettiin eromme, ja perheeni hajosi. Sitten kuoli sisareni. Kaiken kukkuraksi poikani määrättiin koulukodintapaisen laitokseen.
Olihan siinä minullakin kakkua kerrakseen, kaikine hautajais- ja perunkirjoitusjärjestelyineen yms.
Mutta siitä notkosta on noustu. Ei pidä jäädä "tuleen makaamaan",
Mene halaamaan puita ja kuuntelemaan Pekka Sauria.
Ei sun löpinöilläsi voi ketään lohduttaa. Ämmämäistä tukiryhmä/vollotivolloti-ahistaa- juttua-.
Asioihin auttaa vaan ja ainoastaan se, että tekee jotain. Eli hommaa itselleen uuden elämän.
Ei mun löpinöitäni ole olemassakaan, ei mulla ole tarjota kirjoittajalle mitään, kuten ehkä huomasit. Enkä ole todellakaan hoiva-alalla, kaukana siitä. Enkä jaksa kuunnella itse mitään hellantuutelis-jauhantaa jossa ei ole mitään konkreettista.
Olen kuitenkin sitä mieltä edelleen, että murheiden suuruus on suhteellista, ja se pitää ymmärtää. Ei toisten murheita pidä mennä noin vaan väittämään pieniksi. Eivät Jallunkaan murheet ole mitään miljoonien nälkää näkevien ihmisten kärsimysten rinnalla, mutta eikö olis aika typerää sanoa noin?
Ärsyttikö taas niin helkkaristi?
Hyväosaisia me suomalaiset kaikki olemme, iloinemme ja suruinemme. Usein vain tuijotamme omaan napaamme, emmekä näe metsää puilta.
Paljolti tällä ajattelutavalla ja ennakoinnilla minä koettelemusten sumasta selvisin.
Vaimo soitti aamupäivällä ja pyysi keskustelemaan asioista luokseen.
No ens alkuun olin kahden vaiheilla et meenkö mut sitten kuitenkin tuli lähdettyä.
Alussa fiilikset oli kireät,mutta loppuiltaa kohden paranivat,mietimme minne olivat jääneet kaikki yhdessä harrastamiset ym kahdestaan puuhailut ja yritämme niitä järjestää.
Moneen kertaan illan aikana kyllä olemistamme veivattiin puoleen ja toiseen,ollaan ei olla ollaan kimpassa.kai molempia ajatelutti ett kannataako 13v ja rapiat heittää hukkaan
jutustelimme myös hänen treffi jutustaan,ollut seurausta huonosta ja riitaisasta suhteestamme ja ollut lähinnä "viihdetta" ja ajankulua,joskin totta toinen puoli,tai ainakin neljänes...
Pääsimme jopa loppuillasta marja/sieni metsään !
paljon puhuttiin,luvattiin ja neuvoteltiin jatkossa vielä yrittämisestä,siis kokeillaan vielä.
no toivossa on hyvä elää.....toivo parasta pelkää pahinta.puoleltani yritän vilpittömästi yritää kuten hän myös?
ja vaimohan vielä jaksaa yrittää...onkohan nyt neljäs kerta...;)
toivottavasti riidat loppuvat...