olin 2 vuotta sitten 6 kk ulkomailla töiden takia. 3 vuotta silloin seurustelua takana, ja olimme yhdessä myös tuona aikana. syyllisyys piinaa muutamasta erinäisestä jutusta. muutaman kerran viikonloppuna humalassa ollessani menin liian pitkälle erään henkilön kanssa josta oli tullut läheinen ystävä. hän lähenteli minua ja torjuin monesti, mutta sitten annoin vaan koskea. emme suudelleet, emme rakastelleet, mutta vain halailimme ja olimme "lähekkäin". kerran menin hetkeksi hänen viereensä makailemaan, olimme lähekkäin muttemme tehneet mitään. oliko tämä pettämistä. minusta tavallaan oli, vaikkei mitään "sellaista" tapahtunut. en ollut nähnyt tai koskenut kultaani kuukausiin ja tämä oli vain läheisyyden kaipuuta mutta sitäkään ei olisi saanut tapahtua. Vai?? jos koko jutun unohtaminen olisi vaihtoehto, pitäisikö tehdä niin? rakastan kultaani yli kaiken enkä ikinä tahtoisi satuttaa häntä. olen aina ollut suhteissa erityisen uskollinen, nyt erehdyin. kertokaa mitä tehdä!!
mitä mieltä?
seviyorum
121142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pettäminen voidaan määritellä monella tavalla. Yksi määritelmä on se, että jos mietit, oletko pettänyt, olet pettänyt. Sen mukaan toimintasi oli pettämistä.
Minusta sinun tekosi ei kuitenkaan ollut mitenkään paha. Sinä kaipasit läheisyyttä, ja sait sitä tuolla tavalla. Jos ette edes suudelleet, niin periaatteessa tuo, mitä teitte, voisi tapahtua hyvien ystävienkin välillä. Tosin et kertonut yksityiskohtaisesti, mitä tapahtui, joten ehkä ylititte jonkin rajan.
Joka tapauksessa asia vaivaa sinua, eikä siitä ole uhkaa sinun suhteellesi tai kullallesi. Anna siis asian olla, äläkä vain kerro sitä kullallesi. Jos kertoisit, satuttaisit häntä vain turhaan. Se, että asia vaivaa sinua, kertoo moraalistasi. Juuri sen vuoksi uskon, ettet toista tekoasi. Sehän tässä nyt on pääasia.
Olen samaa mieltä Jarskin kanssa. Missään ei ole julkaistu virallista määritelmää pettämiselle, joten sinun täytyy toimia omantuntosi mukaan.
Kaiken kaikkiaan ihmisen tulisi tarkkailla omia tunteitaan tekojen spekuloinnin sijasta. Ihmisen elämään mahtuu kertaluontoisia mokia yhdellä jos toisella elämänalueella. Tärkeintä olisi käsitellä asia rehellisesti itsensä kanssa, ja ottaa opiksi virheistään.
Minunkaan mielestäni sinun ei kannata mennä puhumaan puolisollesi mitään tapahtuneesta: eikö kertomisen motiivi olisi kuitenkin oman pahan olon keventäminen toisen kustannuksella. Ei olisi kovin nätisti tehty!
Älä nyt enää jauha noin vanhoja juttuja. Ylös, ulos ja lenkille.
Perheellisiä, eronneita, karanneita ja sinkkuja ystäviäni on ollut lukuisat kerrat työkomennuksella maailmalla, ja erittäin paljon uskomattoman kuuloista sählinkiä on mahtunut näille reissuille. Hyvä jos joku noin vähällä selviää, siellähän ollaan kuitenkin kuukausitolkulla, ja kuka haluaa olla yksin? Ei kai siinä mitään pahaa ole jos nyt löhöää jonkun kanssa, pidä muisto hyvänäsi ja omana tietonasi.
jo pettämistä, mutta ei sen takia kai kannata vaarantaa suhdetta kertomalla asiasta, vaikka syyllisyys painaisikin. Tuntuu hullulta neuvoa näin, kun itse ei hyväksy mitään pettämistä ja omasta mielestä kaiken pitäisi olla läpinäkyvää..
Mutta jos tuossa tosiaan oli kaikki mitä tapahtui, niin ehkä on pienempi paha vain unohtaa? Sitten on tietysti kaikki päin p:tä, jos kultasi saa tietää toista kautta,
Ja paskat tuo mitään pettämistä ole! Eihän tässä olla päästy edes limakalvoille asti.
Itse en pidä tuota pettämisenä. Raja on minulla hiuksen hieno, mutta tuota en vielä laske. suudelma ja siitä pidemmälle meneminen on sitten jo pettämistä minun mielestäni.
Jos sinusta tuntuu siltä että olet pettänyt, niin silloin tod.näk. olet. Jos ei tunnu, niin luultavasti et. Tähän tietysti vaikuttaa myös miehesi ajatukset pettämisestä.
Itse tykkään tanssia miesten kanssa ja halia (tuttujen, ei vieraiden), mutta nämä miehet tietävät että olen varattu ja siksi oloni on ns. turvallinen. Eli nämä miehet eivät odota enempää (tosin jokunen heistä saattaa toivoa...). ilta "hurvitellen" saa minut taas tyytyväisenä kömpimään mieheni viereen. Enkä pistä pahaksi jos mieheni flirttaisi tai tanssahtelisi jonkun toisen naisen kanssa minun poissaollessani, luotan että hän ei menisi liian pitkälle. ja jos menee, niin se onkin toinen juttu, mutta siitäkin voi päästä yli.
Olen ajatellut sen asian, niin että sillon kun kumppanilleen ei asiaa pysty kertomaan niin on pettänyt.
Onhan se totta, että jos kaikki menisi ihanteiden mukaan, puolisolle voisi kertoa kaiken. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja vuodet kuluvat, ja elämä tuo tullessaan monenlaisia juttuja.
Mielestäni joissakin tapauksissa kaiken tilittäminen puolisolle on ennemmin tyhmyyden kuin rehellisyyden osoitus. Ajattelin itse joskus nuorempana, että aivan kaikki kuuluu kertoa.
Enemmän asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että "tunnustamisella" on usein varsin itsekkäät tarkoitusperät. Ihminen haluaa kertoa keventääkseen omaa pahaa oloa - tai sitten ihminen haluaa kuulla saadakseen toista ihmistä enemmän hallintaansa.
Mieti rehellisesti, miksi haluaisit kertoa puolisollesi. Ai siksikö, kun on niin paha olo? Eikö olisi reilumpaa käsitellä siinä tapauksessa asia kaikessa hiljaisuudessa, sillä olet jo tehnyt (omasta mielestäsi) väärin toista kohtaan. Jaettu paska on kaksinkertainen paska.
Totuus kuitenkin on, että kukaan tässä elämässä ei kerro kaikkea puolisollensa. Joku salaa ihastuksensa, toinen ei tee tarkkaa tiliä siitä mitä tuli ostettua alesta ja kolmas kenties omaa seksuaalisia fantasioita, joista ei kehtaa puhua.
Aloittaja, suosittelen miettimään vielä tarkkaan asian kertomista. Et ole tehnyt oikeasti mitään järisyttävän rumaa.
mielestäni kertomatta jättäminen on usein sitä kuuluisaa vastuunottoa itsestään. Ei toista tarvitse rasittaa asioilla, joilla ei ole mitään merkitystä.
Tunnusta vain tuo liian läheinen suhde puolisollesi, ja pyydä anteeksi. Se poistaa syllisyyden!
Kiitokset kaikille vastanneille, olo on paljon parempi. päätin jättää asian sikseen ja keskittyä rakastamaan ;)
hyvää jatkoa kaikille!