Ihmettelen joitakin Työterveyslaitoksen tutkijoita, jotka antavat lausuntoja eri lehdille ja tietotusvälineille ikäänkuin kiusatun näkökulmasta, vaikka heillä ole pätkän vertaa kokemusta kiusatuksi joutumisesta.
Tällaiset asiat pitäisi kysyä kiusatuilta itseltään eikä keneltäkään tutkijalta. Silloin siihen tulisi rehellinen ja oikeudenmukainen mielikuva.
Jokainen työyhteisö on erilainen. On erilaiset työtavat, erilaiset urakkamenetelmät, erilainen työkulttuuri jne.
Sitten nämä tutkija antavat muka lausuntoja ikäänkuin kokeneen ammattimiehen silmin ja kiusatun perspektiivistä tähän tapaan:
Kiusaajat lähtevät ja kiusatut jäävät. Voihan vitsi, en paremmin sano.
Kyllähän se asia on juuri toisin päin.
Mikäli kiusattu ei halua sairastua niin hän kyllä lähtee.
Toinen vaihtoehto on sairastua ja sairaassa työyhteisössä varmasti sairastuu pitemmän päälle. Sitä ei varmasti kukaan haluaisi.
Tällaiset asiat pitäisi kysyä kiusatuilta itseltään eikä keneltäkään tutkijalta. Silloin siihen tulisi rehellinen ja oikeudenmukainen mielikuva.
Jokainen työyhteisö on erilainen. On erilaiset työtavat, erilaiset urakkamenetelmät, erilainen työkulttuuri jne.
Sitten nämä tutkija antavat muka lausuntoja ikäänkuin kokeneen ammattimiehen silmin ja kiusatun perspektiivistä tähän tapaan:
Kiusaajat lähtevät ja kiusatut jäävät. Voihan vitsi, en paremmin sano.
Kyllähän se asia on juuri toisin päin.
Mikäli kiusattu ei halua sairastua niin hän kyllä lähtee.
Toinen vaihtoehto on sairastua ja sairaassa työyhteisössä varmasti sairastuu pitemmän päälle. Sitä ei varmasti kukaan haluaisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.kaiken kokenut.Samaa mieltä olen ettei sitä kukaan ymmärrä jos ei itse ole tullut kiusatuksi.
Roikun vielä työsuhteessani vaikka jaksaminen on ihan lopussa.
Tässä nyt yritän selvitellä miten elämä jatkuu jos irtisanoudun.Otan vielä paineita siitä mitä ihmisetkin sanoo jos heittäydyn työttömäksi kun uutta työtä ei ole tilalle.Olen varmaan huono ihminen kun en jaksa olla yksin vuodesta toiseen
kiusan ja ilkeilyn kohteena.
Huono ihminen, jos/kun et jaksa kiusaamista.
Itsekin jaksoin vain reilut 2 vuotta ja onneksi pääsin eroon kyseisestä työpaikasta, ennen kuin minusta olisi tullut työkyvytön lopullisesti.
On viisaampaa heittäytyä työttömäksi ja etsiä uusi paikka, kuin tuhota terveytensä ja pilata elämänsä kiusaamisen vuoksi.
Et ole huono ihminen.
Huonosta ilmapiiristä voi sanoa ettei se johdu niinkään ihmisistä vaan organisaatiosta. Ainakin ryhmäurakkasysteemit ruokkivat erilaista kilpailua, valkkaamista, aidan alituksia ja ylityksiä.
Erilaisia kyräilyjä ja halpamaisia nimittelyjä. Jos jonkun pärstä tai mielipiteet ei jota kuta miellytä niin joukkohengen voimin saadaan vaikka minkälaisia perättömiä kummervinkkejä liikkeelle juoruisssa porukassa.
Näin tein, kokenut. Et menetä mitään kuin rahaa. Itse kadun ainoastaan sinnittelyäni liian pitkään. Sairaaloihin, lääkkeisiin ja toimenpiteisiin meni aivan liikaa rahaa vuosien aikana. Lisäksi häiritsijä yrittää edelleen haitata työllistymistäni ja rikkoo työsopimuslakia ja asia pitäisi viedä eteenpäin. Kiittämättömyys ja hänen sairas persoonansa jaksaa hämmästyttää vaikka olen päässyt pois järkyttävästä työyhteisöstä. Tätähän ei voi suoraan sanoa uudelle työnantajalle. Koska aina työntekijässä on vikaa vaikka asia on päinvastoin. Virallinen lausunto olisi hyvä, että nämä räikeät epäkohdat (valehtelu esim. irtisanoutuneen mielenterveydestä edelleen häirintätarkoituksessa vaikka mitään perusteita väitteeseen ei ole) saataisiin kuriin irtisanoutumisen jälkeen.
Tässä kiusattujen näkökulmaa niin kiusaamisen kokemuksesta kuin siitä selviytymisestäkin:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/pg/tuomola/tyopaikk.pdf