Meillä on 3v lapsi ja mies, joka itse lähti, haluaa, että lapsi on vuoro viikoin molempien luona.
Itse en koe tätä lapsen kannalta hyvänä ratkaisuna, mutta voiko lastevalvoja ”määrätä” tai suosittelevatko he tällaista ratkaisua näin pienelle?
Olemme menossa lastenvalvojalle ja olen ihan kauhuissani ja peloissani, että joudun suostumaan tähän vko-vko systeemiin.
Itse en koe tätä lapsen kannalta hyvänä ratkaisuna, mutta voiko lastevalvoja ”määrätä” tai suosittelevatko he tällaista ratkaisua näin pienelle?
Olemme menossa lastenvalvojalle ja olen ihan kauhuissani ja peloissani, että joudun suostumaan tähän vko-vko systeemiin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
He päättävät, mikä on lapsen etu. Vanhemmilla ei ole siihen mitään sanomista.
että he ajavat lapsen etua. Mutta mikä heidän mielestään on se lapsen etu? Vko/vko systeemi vai mikä...? Tätä lähinnä mietin.
Meillä oli lapsi ihan vauva, kun erottiin lapsen isän lanssa.. Olemme yrittäneet saada tapaamis-sopimusta aikaiseksi pitkään ja lopulta menemme käräjille taistelemaan niistä..
Lastenvalvojalla juostiin useaan kertaan, ja hänellä oli monenlaisia ehdotuksia, mutta ei niihin ole pakko suostua, jos ei halua..
Meidän tapauksessa tosin oli isä se, jolle ei sopinut mikään..
Lastenvalvoja auttaa kyllä tapaamisten suunnittelussa, mutta ei hän voi sanoa, että "Kuulkaas, te teette nyt näin"
Jos se valvoja on fiksu ihminen, niin se ei noin pientä lasta velvoita asumaan kahdessa eri paikassa! Lapsella tulee olla yksi koti, ja se koti on lähihuoltajan luona!
Samoin isä voisi olla fiksu ja ajatella lastaan, että ei vaatisi pienelle noin suurta muutosta elämään!
Päätöksen tekee aina vanhemmat, ja vasta sitten jos he eivät sopuratkasua löydä, valvoja ehdottaa tai päättää!
Miksi yleensä se on aina lapsi joka velvoitetaan muuttamaan paikasta toiseen, tehkööt sen aikuiset, eikä ihminen joka ei ole syyssä mitenkään!
Olen kerran puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja hän ei mielestäni ollut kovasti tätä vko/vko systeemiä vastaan. Ja siksipä olenkin huolissani,että jos ex-mieheni saa sieltä vaan lisäpontta ajaa tätä "omaa etuaan". En jaksaisi tästä asiasta enää tapella. Mies kun on vielä niin voimakastahtoinen ja itsepäinen, että hänen kanssaan neuvottelu on aika vaikeaa...
Ei se ole isän etu jos haluaa tavata lastaan vaan todellakin lapsen etu.. sillä sinulta on aika itsekästä ajatella et vaan joka toinen viikonloppu lapsi sais olla isällään.. noin pieni unohtaa silloin helpommin toisen vanhemman.. tiedän mistä puhun koska oma ex-mieheni ei edes halunut tavata tytärtään pienenä ja tyttäreni oli silloin saman ikäinen.. nyt tämä samainen tytär muistaa edelleen siitä muistuttaa meille molemmille.. ja varsinkin isälleen nyt niiden välit ovat korjaantuneet ehkä siksi et tytär otti itse isäänsä yhteyttä kun tuli aikuiseksi.... ja se jos mikä oli hirveää katseltavaa kun lapsi odotti et tapais isäänsä mut kun toinen ei kerinnyt "työnsä takia".. monet itkut siinä tuli.. joten kannattaa suostua vk/vk tapaamisiin ja varsinkin jos lähellä asutte ja sitten kun lapsi on tarpeeksi iso niin täysin vapaat tapaamis oikeudet lapsen ehdoilla..
lapselle on isompi muutos olla erostaan isästään vaikka pari vko:a kuin olla joka toinen viikko molemmilla,seon varmasti paras ratkaisu lapselle,ainakin siinä tapauksessa,että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja että hänestä välitetään ja rakastetaan.
Olisitko sinä valmis luopumaan lapsestasi? ja suostunut tapaamaan vaikka joka toinen vkl.
Miksi syyllistät isää,että hän pitää tapaamisista huolta.Miksi et ole sitä mieltä,että äiti voisi jättää lapset isälle ja tapailla sitten vaikka joka toinen vkl.
Alkup. kirjoittajalta kysyisin,millä perusteella hän on sitä mieltä,että lapsi ei voisi olla viikko/viikkosysteemillä molemmilla?
Vai oletko jostain syystä sitä mieltä,että sinä olet jotenkin sopivampi huoltajaksi?
Olis mukava kuulla perusteita,toki näin voi ollakin,mutta muista,että lapsi on iah yhtä paljon isän kuin sininkin,sinulla ei ole mitään oikeutta "omia" lasta itsellesi.
Eri asia tietenkin on jos on väkivaltaa,alkoholia ym.
...että haluaisin lapsen olevan isästään erossa esim pari vkoa. En kannata vko/vko systeemiä, mutta en myöskään tätä joka toinen vkonloppu tapaamista. Mielestäni joku näiden välimuoto olisi hyvä. Joten en todellakaan ole omimassa lasta itselleni. Mistähän tämänkin käsityksen sait?
Vko/vko systeemistä en pidä siksi, kun koen, että näin pienellä lapsella pitää mielestäni olla vielä selkeästi yksi koti.
Ja en todellakaan ole valmis luopumaan lapsestani, siitä syystä en iki päivänä voisi kuvitellakaan lähteväni perheeni/lapseni luota ilman että olisin ensin kaikin keinoin yrittänyt saada avioliiton kuntoon ja säilyttää ehjän perheen. Ja miksi ihmeessä minun pitäisi luovuttaa lapsi isälle, jos isä kerran itse lähti luotamme?
Olisinko sopivampi huoltajaksi… Itse en ole tuonut esille, etteikö exäni sopisi lapsemme huoltajaksi siinä missä minäkin. Mutta aika monet läheiset ihmisemme mm. exäni vanhemmat ovat ääneen sanoneet että lapsemme olisi parempi olla enemmän minulla. Ja nämä vanhemmat ovat ihan hyvissä väleissä poikansa kanssa ja välittävät hänestä. Exä kun nyt vaan on vähän tasapainoton ja rauhaton sielu.
Tässä on Tuulialla tuttuun tapaan jälleen kerran ajatuksena saada mahdollisimman paljon rahaa lapsen avulla tai sitten (kostoksi avioerosta) lapsen vieraannuttaminen isästään. Lapseen edusta ei ole kysymys. Viikko-viikko-systeemi ei vahingoita ketään, mikäli lasta hoidetaan hyvin molemmissa kodeissa (siis myös äidin luona ;)). Elatusmaksun venyttäminen pilviin on tietenkin hieman vaikeampaa, mutta saa senkin "lapsen edun" nimissä hilattua melko ylös ja lapsensa tulevaisuuden, taloudellisen ynnä muunkin, ryssittyä, vaikka oliskin viikko-viikko-systeemi. Riittää kun kulkee vain käräjillä ja veronmaksajien maksamissa sossulan virastoissa omaa etuaan ajamassa. Hävetkää! Kommentit, joissa puhuttiin molempien vanhempien vastuusta ovat täyttä asiaa. Vastuunsa vanhemmat hoitavat siten, että he molemmat osallistuvat täysipainoisesti oman lapsensa elämään. Pahinta, mitä voi tehdä, on vierottaa toinen vanhemmista (eli isä) lapsensa elämästä. Palakaa helvetin tulessa sellaiset pedot, jotka moista idiotismia harrastavat!!! Ja samoin tuota menoa tukeva sukupuolirasistinen virkakoneistomme.
Voin äitinä sanoa, että kyllä sattuu ja paljon, kun lapsi oin joka toisen viikon isänsä luona. Ero ei kuitenkaan ole lapsen syy. Lapsen edun mukaista on kuitenkin, että hänellä on molemmat vanhemmat yhtä läheisiä. On itsekästä viedä isältä mahdollisuus tähän. Minun ex-mieheni ei ehkä ollut minulle se elämän mies, mutta hän on äärettömän hyvä isä. Meillä on 1,5-vuotias lapsi, joka on hyvin sopeutunut vko/vko systeemiin. Minulla on ikävä...hirvittävä ikävä, mutta lapsen etu ja onni on, että kummatkin vanhemmat pysyvät läheisinä.
Oikein ajateltu.
Olen itse etä-äiti, lapset luonani viikonloput.
Lasten etua ajatellessani, jouduin myöntämään(vaikea ja raskas hyväksyä), että lasten on parenpi olla isänsä luona.
Itselläni vuorotyö, pienet tulot, pieni kerrostalo-asunto.
Mies tekee työnsä kotoa käsin(läsnä siis)Huomattavasti paremmat tulot, paljon turvallisenpi kasvu-ympäristö.
Hän pystyy myös kuljettamaan harrastuksiin ja ottamaan niihin osaa ihan erilailla,kun itse voisin.
Yksinkertaisesti, hänellä paremmat edellytykset pyörittää arkea.
Kaikenlisäksi, hän on hyvä isä.
Minä saan lapset perjantaina ja vien kotiin sunnuntaina, joka viikonloppu :)
Molemmat rakastamme lapsiamme ja tahdomme heidän parastaan, vaikka yhteiselomme ei enää onnistunutkaan.
Lapsista on kuulemma mukavaa kun on molemmat vanhemmat,ja ne saavat olla heille yhtä rakkaita.
Näin meillä, ja toimii.
Lastenvalvoja voi ainoastaan tukea vanhempia näissä neuvotteluissa. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun niin käräjäoikeus sitten ratkaisee - ja silloinhan sos.toimi tekee selvityksen.
Vuoroviikkoasuminen on kyllä hyvä ratkaisu lapselle jos vaan perusasiat on kunnossa. Siis vanhemmat asuvat tarpeeksi lähellä, kummallakin kykyä ja halua hoitaa lasta ja vanhemmilla asialliset välit. Tutkimusten mukaan vuoroviikkolapset voivat keskimäärin paremmin kuin muut erolapset - johtuen varmaan siitä että lapsi saa säilyttää läheiset suhteet kumpaankin vanhempaan.
kannattajille: oletko itse halukas muuttamaan joka viikko? Oletko valmis vaihtamaan asuinpaikkaasi joka viikko? Kun sinulta kysytään kotiosoittettasi, mitä vastaat? Kokeilepa sitä itse, olkaa vanhemmat niin fiksuja, että lapsi pysyy paikoillaan ja vanhemmat muuttavat... =)
Itse kannatan ehdottomasti laajoja tapaamisoikeuksia, mutta en kerta kaikkiaan ole vielä päätynyt kannattamaan vuoroviikkosysteemiä, ainakaan alle kouluikäisillä. Jos lapseni isompana ovat itse valmiita moiseen, on asia sitten eri. Ja tämäkin tietenkin vaatii, että vanhemmat asuvat hyvin lähellä toisiaan, jotta kouluasiat yms. hoituvat kätevästi.
Tällä hetkellä meillä on lapset isällä joka toinen viikonloppu ja -isän töistä riippuen- ainakin yhden, yleensä kaksi arki-iltaa viikolla. Lisäksi olemme sopineet, että tapaamista voi koska tahansa muulloinkin ehdottaa ja jos kaikkien aikataulut natsaa, asia on selvä. Loma-ajat pyrimme järjestämään niin, että lapset saavat olla paljon kummankin vanhemman kanssa. Lisäksi meillä pyörii joka toinen pyhä -systeemi eli jos lapset tänä vuonna minulla jouluna, ensi vuonna isällään jne. Tosin senkin olemme tähän asti onnistuneet järjestämään niin, että aatto ja joulupäivän aamu toisella, loput toisella. Saa nähdä miten uudet mahdolliset puolisot tulevat asiaan vaikuttamaan...
Kyselit ja ihmettelit tätä "oletko itse halukas muuttamaan joka viikko? Oletko valmis vaihtamaan asuinpaikkaasi joka viikko? Kun sinulta kysytään kotiosoittettasi, mitä vastaat?
Meillä näin, tyttö 11 ja poika 17. Pojan osalta ei sovittu miten ja koska asuu kumman luona, vaan päättää itse. Tytön osalta sovittu viikko/viikko ja toimii loistavasti, tyttö jopa itse halusi näin. On vaatteet molemmissa kodeissa, molemmat ovat KOTEJA eikä mitään 1.koti ja 2.koti. Kotiosoitteeksi vastataan se missä on kirjoilla, meidän tapauksessa äidin osoite. Näin helppoa se on kun vanhemmat osaa olla fiksuja ja kuuntelee lasten mielipiteitä.
Kyllähän se joskus tuntuu pahalta, kun poika sanoo äitinsä asuntoa kodikseen.
Aikansa kutakin. Uskonpa, että puukotus menee aikanaan tehottomaksi.
Tässä kannattaa miettiä, että jos lapselta kysytään, halusiko lapsi, että vanhemmat erosivat?? Todennäköisesti ei. Aikuisena kuitenkin tiedät, että lapsi ei pysty asiaa vielä tarpeeksi laajasti näkemään. Meidän lapsella on kaksi kotia. Jos osoitetta kysytään hän voi sanoa ne kummatkin (äidin luona poika on virallisesti kirjoilla). Minä näen pojastani hänen rakkautensa isään. Minä en voisi koskaan tehdä sitä lapselleni, että erottaisin isän hänestä. En myöskään katso, että isä on velvollinen sen enempää maksamaan elastusmaksuja tms.koska hänhän on samanveroinen huoltaja kuin minäkin. Lapsilisä menee pojan vaatteisiin tms. Mitä on laajat tapaamisoikeidet??? Pelkkää saivartelua. 4x vkossa isällään?? Aina kun siltä tuntuu?? Eli elämää täysin ilman ennakointia, siinähän voi puoliso kiristää tapaamisilla vaikka kuinka. Entäs sitten kun sovitaan 4x viikossa tietyt päivät. Voitko kertoa, kuinka lapsi tekee eron siihen, että koti on koti vaan toisen luona kun on siellä kolme päivää enemmän kuin toisen?
Eron myötä lapsella on joko kaksi kotia - tai sitten hän menettää toisen vanhempansa. Makuasia onko sitten parempi lyhyet pomppiset edestakaisin - vai haluaako rauhallisempi järjestely missä lapsi saa viettää pidempiä aikoja kerralla toisen luona.
Tietysti vuoroviikkoasetelmassa ei voikaan enää pompottaa ex-puolisoaan - ja sen takia monet sitten vastustavat tätä.
se on hankalaa,mutta niinhän se ero on joka tapauksessa lapselle.Voi vain miettiä mikä olsisi eron jälkeen mahdolllisimman hyvä ratkaisu.Eihän se koti ole enää entinen eron jälkeen lapsellekkaan,oli eron syynä mikä hyvänsä.
Jaana puhuu asiaa.
että kuinka niin lapsi menettää toisen vanhempansa, jos hänellä on yksi varsinainen koti jossa on enemmän, ja sitten tapaa etä-vanhempaa esim viikon välein 2-3 päivää.
Vai onko lapsella tällöin kaksi kotia...?
Ehkä itselläni on vielä nämä käsitteet vähän hakusessa...
Olisi julmaa lasta kohtaan ettei hän saisi olla osana etävanhemman perhettä ja hän joutuisi olemaan siellä "kylässä". Makuasia on sitten miten noi luonapidot sitten menee - onko viikko/viikko vai joku muu jaksotus. Kannattaa pyrkiä "pitkiin" vuoroihin niin ei ole jatkuvaa edestakaisin pomppimista.
järjestetään lapsen edun mukaisesti. Siinä ei ole mitään merkitystä sillä kuka lähti ja minne (jos ei nyt ihan linnaan..). Jos yhteiselo vanhemmilla ei samankaton alla onnistu, ei saa lasta silti toisesta erottaa väkisin. Jos on mahdollisuus yhdessä sopia, mikä on lapselle hyväksi niin, miksi ei? Hyvä isä on yhtä tärkeä kuin hyvä äiti lapsen kehitykselle. Kaksi kotia ei ole kamala asia, näitä kaksi kotisia on paljon... Mieluummin kaksi hyvää kotia kuin yksi huono.
Lapsi asuu yhdessä osoitteessa.
Vanhemmat asuvat vuorotellen lapsen kanssa.
Se, tarvitaanko kolme asuntoa, vai voisivatko vanhemmat vuorotella yhdellä asunnolla riippuu, kuinka aikuisia olette.
Näin ei lapsi muuta minnekkään,vaan vanhemmat muuttavat vuoroviikoin.
Silloin ei lapsella muutu, muu kuin läsnäoleva vanhenpi.
Voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.
Ensinnäkin nostan hattua kaikille, jotka antavat lapsen asua yhdessä asunnossa ja vuorottelevat itse "poikamieskämpässä" vuoroviikoin. On haastava, mutta lapselle hyvä ratkaisu ero tilanteessa. En vain itse kestä sitä, että mikään asunto ei ole oma.
Mutta kenellä on vara pitää kolmea asuntoa? Yksi lapsille ja molemmille aikuisille oma. Ideaaliratkaisu, mutta ei onnistu edes keskituloisille. Pitäisiköhän miettiä exän kanssa yhteistä kaksiota, mutta vain omaa huonetta saisi käyttää? Ikään kuin soluasuntoon taas. Voisiko toimia?
tiedätkin varmaan että näitäkin on.
ja lapselle tämä systska on paras. sellaisia vanhempia vaan joilla on rahkeita (huom tarpeellisin ei ole raha vaan hermo!) tähän ei juur löydy.
Tutkimuksissa on ihan todettu että niin muodikas mediaseksikäs ja kaikkien vanhempien oikeuksia puolustava viikko ja viikko systeemi ei ole monienkaan lapsien kohdalla toimiva. Riippuu lapsesta tietysti, mutta monet meistä pohjimmiltaan kaipaavat kotia, seiniä, turvapaikkaa... jos on kaksi "kotia" ei ole yhtään kotia ilman lainausmerkkejä. Kuka aikuinen semmoiseen suostuisi?
valitettavasti usein on niin - useimmiten - että avioero merkitsee myös sitä että lapsi menettää "arjesta" toisen vanhemman. ja tämä toinen vanhempi menettää lapsensa arjestaan.
Miten asia hoidetaan on vanhemman vastuulla - isän puolesta isän vastuulla ja äidin puolesta äidin. Perheen hajoaminen on oikeasti surullinen ja vaikea juttu, ja työläs. Ratkaisut pitää räätälöidä tapauskohtaisesti ja lapsen tuntemuksia ja oikeuksia (turvaan, huolenpitoon...) pitää kunnioittaa.
Tässäkin systeemissä lapsella on kaksi kotia - vaikka onkin samassa asunnossa. Isän viikolla isän säännöt, äidin viikolla äidin säännöt - ja sen lisäksi tuo systeemi taas tuo joukon lisäongelmia. Siinähän aikuisilla ei ole kotia ollenkaan (paitsi jos on kolme asuntoa) ja he ikäänkuin vierailevat lastensa luona. Lapset kokevat helposti turvattomuutta - ja vanhempien toipuminen hidastuu.
Tässä tutkimusta.
http://www.jaettuvanhemmuus.net/Kaksi_kotia.doc
Ei yhtään huono idea että lapset on vko/vko systeemillä. On isiä jotka haluavat pitää lapsiaan mahdollisimman vähän ja yhtäpaljon äitejä jotka kiroavat kun ei ole ns omaa aikaa ollenkaan. Voi tunua äidistä pahalta ajatukselta olla viikko ilman lasta mutta miksi kukaan ei ajattele miltä isästä tuntuu tavata lastaan vain kahden viikon välein viikonloppuisin... Ei isä yhtään vähempää lastaan rakasta...