Olen tapaillut erästä miestä noin 8kkn ajan, epäsäännöllisesti, sillä hän asui toisella paikkakunnalla koko kevään. Nyt, kun hän palasi takaisin kotipaikkakunnallemme, olen ottanut puheeksi suhteen siirtymisen "toiselle tasolle" eli seurustelun..Tähän hän on vastannut että ei ole hyväksi minulle ja ei tiedä vielä missä aikoo tulevaisuutensa viettää, täällä vai jossain ihan muualla.. Tämän vastauksen kuullessani luonnollisesti otan etäisyyttä mieheen. Mies jatkaa yhteydenpitoa, ja ehdottaa kaikkea kivaa tekemistä, ja luonnollisesti olen viileä..Mutta lopulta lepyn, ja luulen hänen katuneen sanojaan ja tulleensa toisiin aatoksiin.. Mies puhuu kännipäissään, suhteesta, yhteenmuuttamisesta, perheestä ja rakkaudesta ym. mutta kun myöhemmin nostan asian puheeksi, hän joko välttelee aihetta tai vastaa samalla tavalla, ja sama rumba, otan etäisyyttä, hän ottaa yhteyttä jne..
Pää tällaisessa menossa kohta hajoaa.. Sen tiedän että hän minusta välittää todella, ja siksi kai olen jaksanutkin tällaista..Hän tuntuu olevan tosi sekaisin, hän luultavasti tietää mitä haluaa, mutta ei uskalla viedä asiaa ajatusta pidemmälle..
Onko täällaisessa tilanteessa mitään tehtävissä, miten saisin miehen vakuuttuneeksi suhteen kannattavuudesta..odotanko vain, vai annanko olla?
Pää tällaisessa menossa kohta hajoaa.. Sen tiedän että hän minusta välittää todella, ja siksi kai olen jaksanutkin tällaista..Hän tuntuu olevan tosi sekaisin, hän luultavasti tietää mitä haluaa, mutta ei uskalla viedä asiaa ajatusta pidemmälle..
Onko täällaisessa tilanteessa mitään tehtävissä, miten saisin miehen vakuuttuneeksi suhteen kannattavuudesta..odotanko vain, vai annanko olla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se mies sitten tietää, että haluaa, kun todella haluaa. Voithan sinä tietenkin kuukausikaupalla odotella kun mies kännipäissään horisee ja selvinpäin välttelee. Niin, hän luultavasti tietää, ettei todella halua, vaikka heikkona hetkenään kännipäissään luulee haluavansa. Ja sinä luulet hänen todella haluavan sitoutua, sitten kunhan saa ensin päätöksen tehtyä. Enpä jaksa uskoa, itselläni kokemusta samanalaisesta tilanteesta. Älä kiusaa itseäsi enempää. Katsele muitakin, ja jos se mies todella sut haluaa ja yhteenmuuttoa, kyllä hän sitten itse tulee sen sulle kertomaan... ennen kuin joku muu sut vie...
VAikutat aika flegmaattiselta ja vähän negatiiviseltakin, joten mies kaipaa selvästi vaihtelua, mutta ei ilmeisesti vielä ole löytänyt parempaa. En usko, että sinä voisit mitenkään vaikuttaa asiaan. Et tunnu olevan siinä määrin kehityskelpoinen, että mies kiinnostuisi sinusta tuon enempää.
siltä että tyyppi on "roikottaja". Pitää sinua siinä sivussa kun katselee mitä tai ketä seuraavaksi haluaa. Kännipäiten lupailu pitää sinut hyvässä uskossa, mutta selvinpäin...
Miksi odotat, päätä itse, hänen menetyksensä, luulen.
että luulet itsestäsi liikoja?? Että mies hulluna sinuun :) Hän on pelimies ;)
alku on aina hankalaa.
ei osata puhua asioista oikeasti.
ei kaikki suunnittele lainkaan avioliittoa vielä 30 v. ikäisenäkään, toiset suunnittelee jo avioliittoa N:o 2.
joskus voisi sanoa että ei kaikki huomaa sitäkään kun ”se oikea on lähellä” ja seuraavan löytämiseen voi mennä useita vuosia.
(elämä on monimutkaista)
pitäisi osata kuunnella ja puuttua sopivasti asioihin.
esim. mies ei tiedä tai osaa päättää missä paikkakunnalla hän alkaa asumaan ja missä on elämä turvattua.
joillekin voi olla turvallista ja järkevää asua vain synnyinseudullaan.
hän ei uskalla sinulta kysyä, "seuraatko" miehen perässä mihin vaan.
eli asuinpaikasta pitäisi keskustella, tietysti asiallisesti ja ymmärtää sittenkin että se on vain haaveilua.
Enempää en saanut kirjoituksestasi irti.
Tapailen erästä miestä jo melkein kaksi vuotta ja hän jahkailee koko sen ajan "ollakko vai eikö olla". Samanlaista peliä pitää mun kanssani ja se on henkisesti tosi rasittavaa.
Heti kun puhun suhteen "kehittymisestä", hän ottaa takapakkia ja kun taas annan olla, niin alkaa taas ns.lämmittely.
Tiettyyn rajaan asti epäröinti on kai ihan luonnollista, eihän nämä asiat kovin yksiselitteisiä ole.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos toista rakastaa, haluaa olla hänen kanssaan ja asiat etenevät omalla painollaan. Ei sellaisia asioita pitäisi joutua jahkailemaan kuukaudesta toiseen.
Eli kehottaisin miettimään, onko hän sen "odottamisen" arvoinen ja kestätkö sinä sen?
Voi olla, ettei hän koskaan osaa päättää ja tuhlaat aikaasi turhaan.
Itsekkin pähkäilen samaa asiaa ja päätös alkaa pikkuhiljaa selkiytyä...Parempi yksin, kuin epämääräisessä, raskaassa suhteessa, eikö?
Jaksamista sulle!
Että silloin kun kohtaat Sen Oikean, niin sen TIETÄÄ. Ei tartte pähkäillä yhtään mitään. Ei oo sellaista estettä joka sen estäisi. Eikä sellaista välimatkaa. Silloin kun se on SITÄ. Ette Te malta olla irti toisistanne. Jotkut väittää, että sellaisen kokis korkeintaan kerran elämässään. Toivon, ettei asia oo niin, koska oon sen joskus itse kokenu. Se on jotain ihan muuta ku tuollaista jahkaamista. Ainakin minun kohdallani...=)
Kyllä ajattelin samoin,ettei silloin kun Sen Oikean tapaa, ole jahkailuja tms. Mutta uskon,että tämä kyseinen mies,jonka olen tuntenut parisen vuotta(ollut juttua muutamaan otteeseen,kunnes hän on etääntynyt..), On "SE"!!!! Rakastunut olen ollut ennenkin jne. Mutta tämä tyyppi vei jalkani heti alta. Ja tiedän,että hänkin välittää ihan tosissaan,mutta pelkää sitoutua(rakastaa vapautta),vaikka kerta toisensa jälkeen on palannut mun luokse(enkä nyt tarkoita,että hän käyttää mua "patjana",koska asia ei niin ole :) )
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen,että hän on todellakin se,mitä olen etsinyt koko ajan :) Mutta kyllä tämäkin osaa olla perin hankalaa tämä elämä!!Toivon vaan,että elämä meidät vielä yhteen johdattaa lopullisesti!
siinä on vaan joku sellainen "ylimenokausi" meneillään.. mikäli itse olet tilanteeseen tyytyväisempi, kuin mitä olisit yksin, niin silloinhan se kannattaa katsoa loppuunasti. Onhan niitä tarinoita ihmisistä, jotka on löytäneet toisensa uudelleen.
Matti ja Mervikin monta kertaa...;)))
En minä sillä,että olisin tilanteeseen tyytyväinen,mutta tosiaan.. ehkä parempi näin kuin ilman. Ja tiedän,että silti niiden juttujenkin jälkeen hän on tuntenut minua kohtaan jotain muutakin kuin ystävyyttä :) Eli missään vaiheessa se ei kuitenkaan oo ihan "kylmänä" ollut!
En tiiä,mitä tässä vielä tulee tapahtumaan.. aika näyttää.
Moniin miehiin olen tutustunut ennen ja jälkeen häntä,mutta kukaan,ei kukaan ole mennyt hänen ylitseen. Toisaalta minua pelottaakin,että mitä jos hänestä ei tunnnukaan,että olen "se oikea" ja jään sitten kaiken tämän jälkeen rannalle ruikuttamaan ikuisena vanhanapiikana?!? Tunnen itseni kuitenkin sen verta hyvin,että en pysty ajattelemaan muita syvällisemmin,niin kauan kun rakastan häntä.. vaikka olen jo monta kertaa yrittänyt viilentää tunteeni niin se ei yksinkertaisesti onnistu! Sitä vaan vahvemmin ja vahvemmin kiintyy toiseen(ollaan koko ajan jollain tavalla yhteyksissä kuitenkin).
Toivottavasti hän pääsee pelkonsa tms. yli vielä tämän vuosituhannen aikana! ;)
Oli kyllä osuva vertaus toi Matti ja Mervi ;D
Kehottaisin, ettet "odota" liian kauaa. Itse odotin kaksi vuotta ja mitään muutosta ei tapahtunut. Yksinkertaisesti minä en ollut hänelle "se oikea" ja vaikka hän musta välittikin, se ei riitä. Vaikka sinä rakastaisitkin, se ei tarkoita, että tunne olisi molemminpuolinen. Kysy asiaa suoraan jos se sua askarruttaa ja tee päätöksesi sitten.
Joskus ns.välimatka toiseen voi "herättää" miehen tajuamaan sun arvosi.
olen aivan samaa mieltä siitä asiasta, että kun rakkaus on molemminpuolista ei asiaa tarvitse jahkailla, eikä epäröidä...