Millainen oli elämäntilanteesi kun alkasit odottamaan ensimmäistä?
Elitkö parisuhteessa vai yksin?
Oliko lapsi toivottu?
Miten ajattelit lapsen muuttavan elämääsi? Entä parisuhdettasi?
Mikä muuttui lapsen synnyttyä?
Petyitkö toiseen osapuoleen, vai yllätyitkö positiivisesti?
Mikä on elämäntilanteesi nyt?
Kiitos vastaajille. :)
Elitkö parisuhteessa vai yksin?
Oliko lapsi toivottu?
Miten ajattelit lapsen muuttavan elämääsi? Entä parisuhdettasi?
Mikä muuttui lapsen synnyttyä?
Petyitkö toiseen osapuoleen, vai yllätyitkö positiivisesti?
Mikä on elämäntilanteesi nyt?
Kiitos vastaajille. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olin työttömänä, seurusteltiin miehen kanssa joka asui toisella puolella suomea. Lapsi oli yllätys, mutta ei negatiivinen sellanen. Mentiin naimisiin, laps syntyi ja tottakai muutti elämäämme kuten vaavit nyt yleensäkin muuttavat elämää. Nyt odotellaan jo neljättä lasta viimesillään. Parisuhde on syventynyt, tosin kahden keskinen aika on vähentynyt minimiin.
Olin lukion jälkeen välivuodella koska en päässyt hakemaani kouluun. Tein töitä. Tutustuin mieheen. Rupesin odottamaan 4 kk seurustelun jälkeen. Muutimme yhteen.
Kun esikoinen oli 2v aloitin opiskelut. "Jossain välissä" saimme toisen lapsen. Kun pikkuinen oli syntynyt, mieheni jäi työttömäksi...
Nyt kuopus on 2v ja esikoinen 6v. Minäkin olen jäämässä työttömäksi.. Pikkuhiljaa opskelen lisää.
Omaa asuntoa ei ole koska emme ole saaneet lainaa.
7 vuodessa olen lukenut ammatin, ollut töissä ja tullut 2 lapsen äidiksi. Naimisiin tai kihloihin en ole päässyt ja talouskin on ruvella.Ruttujakin on tullut silmäkulmiin....
Still alive!!
Alkaessani odottamaan asuin yhdessä kihlattuni kanssa kaupungin vuokra-asunnossa ja olin vakituisessa osa-aikaisessa työsuhteessa. Miehellä vakituinen kokoaikainen työ. Rahat olivat lähes aina tiukoilla (tuhlaileva elämäntyyli syynä?).
Ehkäisyä emme käyttäneet, ajatuksella "saa tulla jos on tullakseen".
Ajattelin lapsen syventävän parisuhdetta ja parantavan elämänlaatua.
Lapsen synnyttyä menot on pitänyt suunnitella tarkemmin ja kahdenkeskinen aika on kolmenkeskistä aikaa. Osaa todella nauttia, kun joskus pääsemme jonnekin kahdestaan.
Tiesin mieheni olevan hyvä isä, hän oli erinomainen lasten kanssa aiemminkin. Näin on myös oman lapsen kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti miten paljon hän jaksaa lapsen kanssa touhuta ja olla. Äitikin saa levätä.
Olemme nykyään naimisissa ja asumme omassa asunnossa. Rahatilanne on parantunut (tuhlailu vähentynyt huomattavasti) vaikka olen äitiyslomalla. Olemme onnellisia pienestä perheestämme.
Parisuhteessa toistakymmentä vuotta, joten lapsi oli toivottu. Kesti vuoden ennen kuin tärppäsi.
Tiesin lapsen muuttavan kaiken, ja halusinkin. En arvannut että se muuttaa parisuhdetta niin paljon kuin tapahtui. Lapsen synnyttyä jouduin pikku hiljaa myös miehen äidiksi käytännön asioissa. Eli nyt hoidan neuvolat, lääkärit, ruuat, säilönnät, laskujen maksut, veroilmoitukset, auton huollot, ym. ym.
Siis hieman petyin toiseen osapuoleen. Nyt menee hyvin, koska lapset ovat jo isompia eivätkä tarvitse jatkuvaa huolenpitoa.
Asuin yksin, poikaystävän opinnot olivat kesken toisella paikkakunnalla. Lapsen syntymän lähestyessä jätin omat opintoni, katsoin, että en jaksa yksinhuoltajana molempia hoitaa. En myöskään muuttanut poikaystävän luo, vaan päätimme, että hän saa hoitaa opintonsa rauhassa loppuun.
Rahat oli aina loppu, mutta kuitenkin vaipoissa ja ruoissapysyimme hyvin.
Nykyään olemme molemmat töissä, minä opiskelen samalla. Kolmatta lasta odotellaan syntyväksi ihan pian.
Hoidan käytännössä kaikki kotiin liittyvät jutut yksin, mutta siihen tulee toivottavasti muutos, kun mieheni jää keväällä kotiin lasten kanssa. Vuokralla asutaan, tosin tontti on tiedossa, kunhan kaava valmistuu. Sitten lähivuosina olisi tarkoitus oma talo laittaa siihen.
Lapsi oli enemmän kuin toivottu. Yritystä oli 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi. Raskaaksi tullessani asuimme pienessä yksiössä, josta muutimme tilavampaan rivitaloon vuokralle ennen lapsen syntymää. Olin tuolloin "pätkätyössä", josta jäin "äitiyslomalle" n. 5kk ennen laskettua-aikaa. Miehellä on vakityö, joten taloutemme on yleisestiottaen mallillaan.
Toki elämämme on muuttunut paljon, mutta en kaipaa "entisestä" elämästä mitään. Tämä on elämää, josta olemme molemmat jo kauan haaveilleet. Kahdenkeskeinen aika on luonnollisesti vähentynyt, mutta iltaisin pojan nukkuessa jää aikaa yhteisiin kahdenkeskeisiin asioihin. Molemmat saamme tarvittaessa omaa aikaa, ja molemmat ovat tarpeenmukaan valmiita joustamaan omissa menoissaan. Välillä toivon mieheltä enemmän oma-aloitteisuutta, sillä ärsyttää kun joka asiaa pitää erikseen pyytää. Pyydettäessä hän kyllää imuroi, siivoaa yms. En kuitenkaan valita, sillä elämä hymyilee ja olen enemmän kuin kiitollinen sekä onnellinen näistä kahdesta ihanasta miehestäni :)
Millainen oli elämäntilanteesi kun aloit odottamaan ensimmäistä? ~~~~ Onnellinen, rakastunut, woimissaan; Mä HALUUN TÄN LAPSEN :D
Elitkö parisuhteessa vai yksin? ~~~~ parisuhteessa
Oliko lapsi toivottu? ~~~~ Minä Toivoin lasta, mies yritti toppuutella ja toivoi, että odottelisin muutaman Vuoden,,, (pah). Myöntyi kuitenkin Painostukseni alla.
Miten ajattelit lapsen muuttavan elämääsi? ~~~~ Halusin olla äiti
Entä parisuhdettasi? ~~~~ Halusin, että olemme oikea perhe.
Mikä muuttui lapsen synnyttyä? ~~~~ Kaikki muuttui. Ensimmäisen vuoden tunsin olevani tuttipullo.
Petyitkö toiseen osapuoleen, vai yllätyitkö positiivisesti? ~~~~ Petyin usein ja yllätyinkin hyvin monta kertaa , kumpaakin :D
Mikä on elämäntilanteesi nyt? ~~~~ Olen hyvin ylpeä Esikoisestani, erittäin ylpeä, että HALUSIN HÄNET SYNNYTTÄÄ.
Minulla oli tilanne se että elin parisuhteessa miehen kanssa ja yritimme lasta n.4-5kk ja sitten vihdoin tärppäsi... eli haluttu lapsi on...
Kuitenkin raskauden edetessä jäin yksin... =( tilanteet muuttui niin radikaalisti että "jouduin" muuttamaan mahani kanssa pois...
Lapsen synnyttyä mies kävi alussa säännöllisesti tapaamassa lastamme, mutta nyt on "hävinnyt" teille tuntemattomille...
Toivoin että suhde olisi vielä käynnistynyt lapsen tullessa maailmaan , mutta ei...
No myt olen pojan yh mamma ja uus mies on kuvioissa ja nyt odotellaan uutta lasta (siis minun toista ja miehen omaa ensimmäistä)...
Toivon että tällä kertaa en jäisi yksin, mutta sen näyttää aika...
Olen kuitenkin suht onnellinen nykyiseen tilanteeseeni... sillä olen aina halunnut monta lasta ja nyt on jo toinen tulossa... ensimmäinen on terve ja ihana ja toista odottelen innolla... on ihanaa olla äiti =)
No tässä tälläinen vastaus... =)
Millainen oli elämäntilanteesi kun alkasit odottamaan ensimmäistä?
Elitkö parisuhteessa vai yksin?
- Asuin omassa kaksiossa mieheni kanssa. Olimme seurustelleet 1,5 vuotta ja olleet naimisissa melkein vuoden vielä sen päälle. Molemmilla oli vakituinn työpaikka.
Oliko lapsi toivottu?
Oli toivottu, haluttu ja yritetty 8kk kun tärppäs
Miten ajattelit lapsen muuttavan elämääsi? Entä parisuhdettasi?
Toivoin omaa perhettä ja lasta. Olin valmis että lapsi muuttaa koko elämäni ja niinhän se tekikin =) Parisuhde muuttui lämpimämmäksi ja tasaisemmaksi. Rakkaus syveni ja miehestäni tuli upea isä/aviomies.
Mikä muuttui lapsen synnyttyä?
Kaikki.
Petyitkö toiseen osapuoleen, vai yllätyitkö positiivisesti?
Tiesin oikeastaan miten mieheni reagoisi, joten en yllättynyt, vaan olin onnellinen.
Mikä on elämäntilanteesi nyt?
Muutetaan kohta uuteen omaan kotiin. Rahaa on riittävästi. Autokin on suht ehjä. Tyttö on kiltti ja tasapainoinen 3.vuotias. Parisuhde menee hyvin- Molemmat ollaan töissä... Mitäs tässä muuta sanomaan...
Opiskelin ammattikorkeassa kun aloin odottamatta odottamaan esikoistamme, mies silloin väliaikaisesti työssä. Olimme olleet vuoden yhdessä. Elämä oli viel aika villiä, tapeltiin paljon ja juhlittiin.
Ajattelin lapsen ajavan meidät erillen koska luulin että ieheni ei ollut valmis isäksi.
Lapse synnyttyä kaikki muuttui, muutuimme rakastavaksi perheeksi, elämämme rauhottui. Mies oöi säännöllisesti työssä, minä palsain kouluun kun tyttö täytti 10kk:tta. Toiseen osapuoleen yllätyin täysin, hänellä olikin erittäin vahvat perhearvot.
Nyt olemme mieheni kanssa molemmat vakituisissa työpaikoissa, oma talo alla ja edelleen vain yksi lapsi. Nyt voisi olla aika toiselle. Tyttö nyt 4 vuotta. Olemme erittäin onnellisia..
Aloin odottamaan esikoista helmikuussa ja opinnot olivat alkaneet vasta edellisenä syksynä.
Elin parisuhteessa, olimme seurustelleet vasta puoli vuotta ja muuttaneet melkein heti yhteen. Kihlauduimme kuukautta ennen kuin tulin raskaaksi.
Lapsi oli todella toivottu! Tärppäsi heti toisesta kierrosta, kun aloitimme yrityksen saada vauva.
Toivoin hulluna, että lapsi olisi tyttö. Muistan itkeneenikin asiaa, etten osaa hoitaa poikaa. Toinen asia minkä muistan oikein hyvin, oli se, että toivoin kaunista lasta. Nyt se ihmetyttää, mutta sitäkin itkin, että olen ansainnut terveen, kauniin, tyttövauvan. Taisi hormoonit silloin jyllätä oikein kunnolla :D! Ajattelin lapsen tuovan iloa ja onnea elämäämme, tekevän meistä vielä paremman perheen. Parisuhteen uskoin lujittuvan, että olisimme vielä enemmän (jos mahdollista) rakastuneita!
Onnekseni kaikki tuo tapahtui ja niin paljon muuta! Saimme ihanan, terveen, kauniin, suloisen tyttövauvan. Kaikki sujui hienosti. Muutimme takaisin kotipaikkakunnallemme, kihlattuni palasi entiseen työhönsä ja keskeytti uudet opinnot. Ostimme mieheni vanhan kotitalon, jota inhosin sydämeni pohjasta. Muuten kaikki oli ihanasti alullaan :)
En yllättynyt toisesta osapuolesta. Heti seurustelun alkuhetkistä tiesin ja tunsin, että tuossa on oikea ihminen minulle! Hän on ollut ihana mies minulle, upea isä lapsille. Kaikki on sitä mitä olen hakenut ja toivonut miehestä ja lapseni isästä!
Tuon 10v sitten tapahtuneen ensi tapaamisen jälkeen on tultu pitkä taival tähän päivään. Minulla on ammatti ja vakituinen työ. Meillä on ihana, juuri meille sopiva oma omakotitalo. Lapsia tämän elämäni miehen kanssa olemme kiitollisina saaneet ottaa vastaan monta.. suloisen esikoisen jälkeen syntyi vielä ihanat tyttökaksoset sen jälkeen mahtava poika ja pisteenä i: päälle upea tyttö. Olen todella onnellinen, elän elämäni parasta aikaa!
aloin odottamaan ekaa lasta, kun olin koulussa, 17- vuotiaana. viimeinen vuosi jäi suorittamatta. elin parisuhteessa ja lapsi oli toivottu. en muista minkä odotin muuttuvan, mutta olin varma, että lapsi tulee olemaan elämäni keskipiste ja, että lapsi antaa mun elämään jonkinlaista "pysyvyyttä". parisuhteen odotin muuttuvan jollain lailla, jotenkin varmemmaks, jos niin voi sanoa. kaikki muuttui lapsen synnyttyä, ehkä jo vähän ennen sitä; mies petti, meinas jättää. annoin sen mennä, hoidin vaan pikkuistani ja oltiin kahdestaan aina kotona. mies meni pari kuukautta ja sitten lopetti, tuli takas meidän luo (koko ajan se siis meidän kaa asu, mutta kävi vaan syömässä ja nukkumassa..). petyin siis todella paljon mieheeni, mut nyt kaikki on hyvin, tenava täytti just kaks ja toinen on tulossa tammikuussa. ollaan suunniteltu kovasti omaa taloa ja elämä hymyilee.. :) sellanen tarina, ole hyvä! :)
Olin 19v kun aloimme odottamaan. Oltiin seurusteltu vuosi. Takana "kolmiodraama"eli rakastuin silloisen poikaystäväni parhaaseen kaveriin. Lapsi oli toivottu vaikka olimme nuoria,asuimme pienessä vuokrakämpässä.
Sitten meni 4 v ja tuli perheenlisäystä,edelleen olimme vuokra-asunnossa.
Kun aloin odottaakolmatta 26v rakensimme talon,mikä oli sitten suunniteltu kolmen lapsen perheelle. kun nuorimmainen läheni kuutta vuotta, iski vauvakuume ja niinpä sitten teimme vielä yhden ollessani 33v. ja samalla rakensimme toisen talon. no nyt meitä on me vanhemmat 35ja39v sekä lapset 2,9,11,15v 2 koiraa ja kissa ja puolentoista vuoden päästä rakennetaan vielä kolmas talo.
Ei oikeaa aikaa ja ikää voi sanoa milloin lapsia pitää hankkia,meillä on toiminut että lapsia tulee kun siltä tuntuu. No nyt ei enempää tehdä,aletaan oottaa niitä lapsen lapsia T:nimimerkki isoäidiksi ennen 40v:))