Mä en jaksa sitä, et vaikken oo enää työpaikalla (kirjoilla kyllä, mutta pitkällä s-lomalla), työjutut ja eritoten ihmissuhteet kiertää mielessä aina vaan. Luulen jo päässeeni koko jutusta, siitä on sentään kaks vuotta, kun siellä olin, mutta ei....onko kellään tällasta kokemusta? Välillä aattelen, että irtisanoudun, mutta toisaalta ei kuulema kannata..vaikka mikä vittu tässä elämässä kannattaa...
Antakaa jotain kommenttia.
Antakaa jotain kommenttia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samoja asioita tulee mietittyä ja varmaan moni muukin, harva niistä kumminkaan puhuu.
Jos tässä maassa olisi asiat normaalisti niinkuin ennen 90 lukua, silloin ei olisi mitään näitä ongelmia, lähtis työstä pois ja ottaisi toisen paikan.
Joskus asiat olivat näinkin hyvin täällä, vaikka hölmöläiset nykypäivänä puhuvat että silloin 90 luvun laman aikana?-se saatanan lamaa jatkuu yhä ja sitä koitetaan peitellä vaikka millä selityksillä.
Hyvä esimerkki on just nämä kun työttömiä tulee joka tuutista ja jotkut väittävät että työttömyys on vähentynyt???
Aivopesu on huipussaan täällä nykyään ja jotkut hölmöt vielä uskovat?? tosi outoa??
Minäkin olisin jo lähtenyt aikoja sitten pois paikasta jossa koko johdolla ei ole mitään käytännön järkeä-valtion rahoittama laitos tavalla tai toisella.
Tavan ihminen ei pysty mitään kun yläportaat ovat nykymaailmassa niin saamattomia.
Jospa tuosta on hieman apua?
Ajettele asiota myös toiselta kantilta.
Koita löytää uusi paikka ennenkuin ota loparit(höh höö).
YKs asia on tärkeä jos otat loparit, muista että sukan varressa on ainakin 2:en kk. rahat maksuja ja ruokaa varten(SUKAN VARRESSA/PATJAN ALLA).
Kun menet kelaan he käsittelevät minimissän asioita 2kk. paikkakunnasta riippuen, pitempäänkin aikaan saat varautua jos virkailija on unohtanut painaa nappulaa, jotta saisit raahaa ajallasi.
Moni joutunut kokemaan näitä samoja hankaluuksia, myös minä.
Tänne saisi ison listan ihmisistä jotka joutuvat kokemaan raadollisesti virkaportaan virheistä, harva virkailija edes tajuaa miten paljon vahinkoa he saavat aikaan,liian usein unohtamalla painaa yhtä tietokone nappulaa/hiirellä ruksausta.
Ja jos joudut työttömäksi, tulet huomaamaan samanlaisa ihmisiä muuallakin kuin työpaikallasi.
Tässähän on nyt loppujen lopuksi kysymys missä haluaa menettää hermonsa?
Valintoja esitin kolme, tarvitset kylläkin aimo annoksen ONNEA-nyky maailmassa.
Mullon samanlainen vitutus päällä.
Olen vielä töissä mutta kuinka kauan.En pääse yöllä enkä päivällä eroon niistä vitun asioista .
Ei varaa lähteä työpaikasta kun ei uuttakaan oo odottamassa.En kuitenkaan haluais odottaa niin kauan että köysissä viedään hourulaan.
Henkilö suhteet hiertää ,työni ei palkitse mitenkään,ei siis anna mitään.Olen niin pettynyt ja turhautunut.
Samassa veneessä ollaan.
Minä olen potenut kamalaa ahdistusta jo pidempään. Olen ollut nykyisessä työssäni puolitoista vuotta, mutta jo nyt mittani on ihan täysi! Työ on ns. projektityötä ja työmäärä ja kiire ajoittain ylikuormittavaa. Kaikesta tästä selvittäisiin, jos jokainen työntekijöistä kantaisi oman kortensa kekoon. Mutta joukossa on pari laiskaa p***aa, joiden ainoa tavoite on teettää oman osuutensa muilla ja valittaa sen jälkeen, kun työ ei maistu!
Olen joukon nuorimmainen, joten olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen ja seurata vierestä, kuinka yksi jos toinen yrittää selvitä työpäivästä toiseen. Omaa tilannettani vain pahentaa se, että joudun tekemään tiivistä yhteistyötä noiden kahden kanssa. Ja tämä puolestaan on johtanut siihen, että minä joudun tekemään ylitöitä saadaksemme projektit pysymään aikataulussa!
Olen huomauttanut asiasta esimiehelleni, jota asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Hänen mielestään "henkilökohtaiset asiat eivät kuulu työpaikalle". Muut työntekijät ovat selvästikin luovuttaneet ja ovat sen ikäisiä, etteivät jaksa enää nousta vastarintaankaan ja vaatia toimenpiteitä laiskureille.
No, minä sitten kokeilin siipiäni jälleen kerran ja hain kesän alussa töitä muualta. Ja sainkin heti paikan! Mutta: kun kerroin tilanteesta nykyisellä työpaikalla, koko osaston esimies pyysi minut luokseen ja suostutteli/houkutteli/painosti minua niin kauan, että peruin lähtöaikeeni. Kerroin, etten ole tyytyväinen yksikön tilanteeseen ja siihen että osa porukasta laiminlyö tehtäviään. Hän lupasi puuttua asiaa, mutta mitään ei ole tapahtunut... Sain vielä palkankorotuksen, mutta sekään ei auta tähän pahaan oloon, kun tajusin tehneeni itselleni karhunpalveluksen jäädessäni taloon...
Nyt en siis pääse millään eroon tästä pettymyksen tunteesta. Loppujen lopuksi raha ei todellakaan tee onnellisemmaksi, jos kerran työ ja työpaikka ovat läpimätiä...