Kertokaa mitenkä selviän hengissä kun vaimo muuttaa lähiaikoina pois kotoa?.Olo on aivan kauhea en pysty mihinkään oikein kunnolla.Jään tähän tytön kanssa kahdestaan.Iskee jo nyt paniikkia päälle kun hän on välillä poissa.
Auttakkee hyvät ihmiset!
J.j.h
162476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
se on meinaan maailman loppu nyt.
mutta niin hyvin sanottu ja mikä pisti kyllä nauramaan, vaikka itsellä on erotilanne menossa.
Kerro lisää niin saa vähän iloa elämään.
Mä olen nainen, mutta sen ei pitäis vaikuttaa tähän.
Mä olin myös aika paniikissa eron tullessa, lähinnä miten pärjään pienten lasten kanssa.
Hoksasin aikas pian, että juuri lapset mua auttoi selviämään, tietämättään. Kun on pakko kantaa yksin vastuu, sitä vastuuntuntoo löytyy kummasti ja paljon!
Nyt mun lapset on aikuisia ja voin sanoo, että selvisin hyvin ja voin olla ylpee ittestäni.
Korvikesuhdetta ei kannata aloittaa, se vie pään sekaisin. Käsittele ero päässäsi ensin, niin jossain vaiheessa voit alkaa katseleen ympärilles ja huomaat, että muitakin naisia on.
Yks juttu vielä, älä anna kenenkään naisen alkaa äidiksi lapsellesi, se ei tuu onnistuun. Äläkä missään nimessä hauku äitiä lapselle, se tekee todella vaikeaksi asian lapsen kannalta.
Hae ammattiapua jos siltä tuntuu.
Pointtini oli siis, että mistä tahansa selviää jos haluaa.
- lapsi on apusi selviytymiseen
- älä ryhdy uuteen suhteeseen pariin vuoteen ts. ennen kuin olet selvinnyt todella erosta
- panosta omaan ja tyttäresi hyvinvointiin
- älä hauku lapselle tämän äitiä
- pidä hyvät välit äitiin, vaikka hammasta purren, maksaa vaivan ja pelastaa tyttäresi tulevaisuuden
- tsemppiä
- selviät kyllä. minäkin selvisin
sun tarvii mennä lääkärin puheille. Ei normaalisti aikuiselle tule paniikkia jos puoliso on välillä poissa. Vähän arveluttaa tosiaan miten pärjäät lapsen kanssa, jos mielentilasi on tuollainen. Onko se mahdollisesti syy vaimosi lähtöön ?
Mies lähti vuosi sitten, vuoden itkin, kärsin ja luulin etten selviä. Nyt olen energinen ja onnellienn kahden lapsen yh-äiti täynnä tarmoa. Onneksi sulla on tyttö. Se on todella suuri onni. Keskity aluksi häneen ja yhteiseen hyvinvointiinne. Tehkää kivoja asioita. Siivoa kotisi, tee siitä omanlaisenne. Siivoa ex pois. Avaa uusi luukku uuteen elämään ja tsemppiä.
Vaikeuksia tulee jos olet ns paniikki-ihminen.
Varo tartuttamasta paniikkia tyttäreesi.
Käyppä kertomassa huolesi ammatti-ihmiselle,joka
arvioi tilasi ? Apua kyllä saat jos et itse pär-
jää. Tässä tärkeimmät.
Moi
Kyllä siitä selviää.
Itse jäin 3kk sitten yksin tytön kanssa.
Tee lista mitä pitää ensin tehdä ja tee ne hommat!! Ja hoida että tytöllä on kaikki hyvin niin varmasti hyvin menee.
Todella siivoa huone kerrallaan kaikki ex:n romppeet pois ja tee kodista Sinun koti.
Näin tulee itselle hyvä olo. Ja pidä huoli fyysisestä kunnosta vielä siinä siivellä niin jaksat paremmin koko rumpan läpi.
Lippu korkealle ja eteenpäin::))
jäi kans kahden pikkulapsen kanssa, kärsi tosi paljon alkuun, sit jutteli kavereittensa kanssa, juoksi ja kävi uimassa ja jonkun verran baarissa (ei uskaltanu vetää räkäkännejä ku pelkäs hermoromahdusta krapulassa), tuhlas energiaa ex-vaimonsa haukkumiseen, sit tuli järkiinsä (noin vuosi kului aikaa) ja löysi mielettömän nastan, älykkään ja kauniin mimmin ja on ENSIMMÄISTÄ kertaa onnellinen. Jospa sulle olisikin käymässä samoin? Yleensä se kärsimys ja ikävä kyllä onneksi johtuu jostakin muusta kuin sen "oikean" menettämisestä. Tsemppiä, paska olo menee takuuvarmasti ohi.
Miksi hankki lapsen ja toisenkin jos ei ollut onnellinen?
Eikös elämä ole usein sellaista, että ihminen luulee tietävänsä miten asiat on, mutta ei sitten tiedäkään. Hänen kohdallaan kävi näin ja olen onnellinen, että alkoi "ajattelemaan". Kärsimys kun usein tuo elämässä pintaan hoitamatta jääneet asiat. Ja, toki oli onnellinen alussa...ehkä 18-vuotias ei ole valmis käsittämään kaikkea. Mene ja tiedä hänestä.
Sinä Päivi et varmaan ole vielä elämää paljon elänyt..
Saisinko mielipiteesi perustelut myös vai käytkö näillä sivuilla vain arvostelemassa ihmisiä ilman perusteita?
Mutta siitä pääsee onneksi yli... ja sitten aukeaakin taivas, olen ainakin omakohtaisena kokemuksena sen huomannut.
Jos suostut myöntämään omat virheesi, tuskin toistat niitä uudestaan, sillä maailma on pullollaan mielenkiintoisia ja älykkäitä vaihtoehtoja, joten kun pelaat korttisi oikein, niin ex- vaimosi tulee vielä katumaan lähtöäsi.
Kas, minulta murskattiin 20- vuotisen yhteisen elon aikana itsetunto ja nyt kun olen saanut sen takaisin, elämä on ihanaa.
Katsele ympärillesi avoimin mielin ja silmin, sillä sen uuden onnen voi löytää yllättävistä paikoista.
Ai, miten niin olen ihastustunut uudestaan?
Ainakin minua auttoi se, että ystävät neuvoivat minut muiden eronneiden vanhempien yhteisöihin. Siellä kun ei tarvinnut vääntää rautalangasta, ei syyllistetty eikä muutenkaan suhtauduttu ikävästi.
Olen saanut paljon tukea eroperhe.netin keskustelupalstalta ja paikallisen yh-yhdistyksen toiminnasta.
Eroseminaari oli sitten ihan huimaava kokemus.
Lisää:
http://www.eroperhe.net (tietoa ja keskustelupalsta)
http://www.yyl.fi (yh-yhdistykset)
http://www.kiianmaa.com (eroseminaarit)
http://lskl.fi (lapsi ja ero)
Unohdin mainita, että olin lukenut eroseminaarissa käytettävän kirjan jo ennen eroseminaaria ja siitäkin oli jo paljon hyötyä. Bruce Fisher, Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy.
Eroperhe.netissä on kuulemma alkamassa nettieroseminaari.