Poikamme täyttää pian 5vuotta. Olemme huolissamme hänen puheestaan ,josta ei vieraat meinaa millään saada selvää. Häneltä puuttuvat ainakin r ja s kirjaimet, mikä tekee puheen "vauvamaiseksi"
Kävimme puheterapeutilla n.vuosi sitten ja hän sanoi, että kaikki on kunnossa,koska hän osaa sanoa rrrrr ja shhhhh mutta lauseissa ja yksittäisissä sanoissa ne kuitenkin jää puuttumaan esim. Sika on ika ja risto on itto.
Onko muilla kokemuksia tällaisista tapauksista?
Pitäisikö mennä uudestaan terapiaan vai oppiiko hän ajan myötä liittämään sanoihin nämä puuttuvat äänteet?
5v ja s + r puuttuu
mamma-79
29
5872
Vastaukset
- äitee +4
puheterapian ajoitus on aika hankalaa. toisaalta lapsen olisi oltava niin iso että osaa keskittyä ja oikeasti seurata ohjeita ja katsoa esim peilistä kieltään ja tunnistaa äänne-eroja. kuitenkin eskarissa viimeistään puheen olisi alettava olla kunnossa jotta koulutyöhön voi sitten keskittyä kunnolla. 5-6 on hyvä ikä aloittaa terapia, mutta jotenkin tuntuu ettei tuolla terapeutilla ole ollut ihan homma hallussa.. ei taito päristä tai suhista kerro kuin fyysisestä kyvykkyydestä eli kielen motoriikasta. teillä selvästi lapsella on sanahahmojen kanssa ongelmaa ja se voi olla myös lukemisessa että kirjottamisessa vaikka todennäköisesti onkin vain puheessa. eli kyllä kävisin uudelleen tarkastamassa tilannetta, mutta jollakin toisella jos mahdollista. tuollaisilla puutoksilla olisi ainakin luullut kehoittavan uudelleen käyntiin juuri vuoden kuluttua viimeistään jos ei puhe ala korjaantua..
- Animus
Että älä vielä huolestu! Mun poika todellakin täyttää kohta 9 eikä ärrää kuulu. On juossut puheterapeuteilla niin että itse piti lopettaa mokoma pelleily (otti kovasti puheterapeutin ammattiylpeydelle kun ei onnistunut). Olisi pitänyt kotona harjoitella ihan joka päivä - maalaisjärkikin sanoo että se olis ollu väärin - ei siis harjoiteltu ollenkaan. S on usein kieli ulkona, eli suhahtaa, muttei enää aina, vähenemään päin. R on r:n ja l:n välimuoto.
Mun pojalla on hyvä itsetunto eikä tule juuri kiusatuksi asiasta, eikä häntä itseä asia häiritse yhtään. Joskus joku (huonosti kasvatettu) uusi luokkakaveri tai naapuri ilkkuu, mutta meidän keksimä vastaus lopettaa aina kaiken kiusan heti alkuunsa: koska pojan r on pehmeä ja ilman tärinää on hän kauan sitten alkanut vastata kyselyihin että osaa vain englantilaisen ärrän, jonkin verran myös ranskalaista, muttei yhtään suomalaista.
Sitäpaitsi tämän pojan serkun puheesta ei saanut selvää ennen kouluikää, nyt (12v) puhuu kuin aikuinen.
Tsemppiä!- vanhempana:((
Tuskimpa puheterapeutin itsetunto siitä muuksi muuttuu jos äitiä ei kiinnosta kotona harjoitella, typerää viedä aikoja niitä todella tarvitsevilta jos siellä käydään vain ilkkumassa ettei me haluta että meidänpoika ärrää oppii hahaa ei varmaan harjoitella....
- ei vielä osaa
myöskään lausua R-kirjainta ja saattaa välillä menne lauseiden tavujärjestyksetkin sekaisin. Eli hakusessa on. Kävimme puheterapeutilla joka sanoi ettei vielä ole mitään hätää opetella R-kirjainta, kyllä se sieltä tulee. Älä hätäile mamma-79, annetaan lapsillemme aikaa oppia :))))
Mukavaa syksyn alkua!!!- mamma-79
Kiitos kaikille vastauksista =) Eiköhän ne kirjaimet sieltä tuu ajan kanssa. Hyvää alkavaa syksyä kaikille.
- Myös äiti -79
Viimeistään esikoulussa lapsi ohjataan puheterapeutille. Sitä lasta on myös kotona opetettava sen kirjaimen ääntämiseen!! Kerran viikossa tapahtuva terapeutin puheharjoitus ei riitä.
Harmi lapselle jos vanhemmat eivät laiskuuttaan ole olleet aktiivisia, kuten edenpänä kirjoittava kertoo olevansa. Ei se terapeutin elämästä ole pois eikä ota ammattiylpeyteen jos jonkun lapsen vanhemmat on tyhmiä ja tahallaan aiheuttavat lapselle elinikäisen häpeän.
Meillä poikamme opetteli s-kirjainta eskarissa ollessaan puheterapeutilla, että tulisi se sitten koulussa oikein. Se oli kotonakin "kovaa" harjoittelua leikin avulla, vähän kerrallaan että kiinnostus säilyy, mutta palkitsevaa! Ässä suhahtaa nyt oikein kitalaessa eikä hampaidenvälissä! Ja me osaamme monta s-lorua!
Menkää vain uudelleen puheterapiaan jonkun ajan kuluttua. Neuvolasta Teitä ohjataan.
Kaikkien kannalta parempi niin, vaikka lapsi ei itse sitä häpeä, niin vanhemmat selittelevät muille aikuisille sitä sitten kaikilla keksimillään ranskalaisilla-äänteillä ja lapsi alkaa uskoa siihen itsekin. Mitäs sitten kun hän tajuaa että kaikki onkin ollut vain tarinaa vanhempien laiskuuden peittelemiseksi...
Kuitenkin mukavaa alkavaa työn täyteistä syksyä kaikille äideille ja isille!- JaanaS
Aika huonoa käytöstä mollata toista laiskaksi tietämättä asiasta juuri mitään. No, oletkin aika nuori ;))
Eikös Animus kertonut ettei kukaan häpeä lapsen puhetta? Paitsi puheterapeutti...
Oma 7v lapseni on käynyt erittäin pätevällä puheterapeutilla, jonka mielestä päivittäinen opetus on todella stressaavaa lapselle. Parasta opetusta on kausittainen ja kuuriluontoinen. R ei tule vielä kahden vuoden treenaamisen jälkeenkään. Mutta ei me(kään) stressata, tulee jos tulee ja jos ei tule...so what! - Animus
Näillä keskustelupalstoilla ei yleensä ole tapana mennä henkilökohtaisuuksiin. Koska kuitenkin haukuit mua sekä tyhmäksi että laiskaksi, katson paremmaksi hieman opettaa sinua ;))
Mun lastenkasvatuksen tärkein päämäärä on se, että heistä tulisi onnellisia ja tyytyväisiä aikuisia, ei mielialalääkkeiden suurkuluttajia. Aina välillä on pakko ottaa ohjat omiin käsiin ja esittää eriävä mielipide ns. kasvatuksen ammattilaisille. Koska minä tunnen lapseni parhaiten. Näin ei voi sanoa kaikista äideistä. Sitä mikä on minun lapsille tärkeintä ei opita kasvatustieteellisessä eikä muita lapsia hoitamalla.
Kun herkkä ja kiltti poika alistuu puheterapeutin päivittäiselle negatiiviselle palautteelle (kuuntelin kerran oven takana) ja tuntee olevansa viallinen ja epäkelpo, on minun äitinä lyötävä nyrkkiä pöytään ja puolustettava lastani. On äärettömän tärkeää rakastaa lasta juuri sellaisena kun hän on. Kaikkine valuvirheineen ja osaamattomuuksineen. Mitä merkitystä on r-kirjaimella kun lapsi on onnellinen ja positiivisesti maailmaan suhtautuva? - äitee +4
Animus kirjoitti:
Näillä keskustelupalstoilla ei yleensä ole tapana mennä henkilökohtaisuuksiin. Koska kuitenkin haukuit mua sekä tyhmäksi että laiskaksi, katson paremmaksi hieman opettaa sinua ;))
Mun lastenkasvatuksen tärkein päämäärä on se, että heistä tulisi onnellisia ja tyytyväisiä aikuisia, ei mielialalääkkeiden suurkuluttajia. Aina välillä on pakko ottaa ohjat omiin käsiin ja esittää eriävä mielipide ns. kasvatuksen ammattilaisille. Koska minä tunnen lapseni parhaiten. Näin ei voi sanoa kaikista äideistä. Sitä mikä on minun lapsille tärkeintä ei opita kasvatustieteellisessä eikä muita lapsia hoitamalla.
Kun herkkä ja kiltti poika alistuu puheterapeutin päivittäiselle negatiiviselle palautteelle (kuuntelin kerran oven takana) ja tuntee olevansa viallinen ja epäkelpo, on minun äitinä lyötävä nyrkkiä pöytään ja puolustettava lastani. On äärettömän tärkeää rakastaa lasta juuri sellaisena kun hän on. Kaikkine valuvirheineen ja osaamattomuuksineen. Mitä merkitystä on r-kirjaimella kun lapsi on onnellinen ja positiivisesti maailmaan suhtautuva?siis ihan oikein että epäammatillisesti käyttäytyvältä terapeutilta otat lapsen pois, mutta vaivauduitko selvittämään tuota asiaa mitenkään? siis kokeeko joku toinenkin saman kohtalon? yhteistyö on puheterapiankin kantava voima, siis lapsen ja terapeutin välinen!
voi olla että mielestäsi puhevikainen lapsesi on aito ja onnellinen, mutta jossakin vaiheessa tulee tilanne jolloin hän varmasti olisi onnellisempi osatessaan kaikki kirjaimet! puhevika olkoonkin yksi kirjain tekee vieraiden kielten lausumisen vielä vaikeammaksi kuin suomen joka on vokaalipainotteinen kieli. eli suljit pois lapseltasi kaikki ammatiti tulevaisuudessa joissa vaaditaan kielitaitoa koska kirjoitettu kieli ei riitä. lisäksi teet hänelle mahdottomaksi työskennellä lasten kanssa koska silloinkin puhetaidon on oltava kunnossa. myöskään palveluammatissa ei ole ruusuinen tulevaisuus ärrättömällä tai ässättömällä ihmisellä.. toivottavasti lapsesi kuitenkin on onnellinen ja sinäkin hänen puolestaan kun valinnanvaraa on noin paljon vähemmän tulevaisuudessa! ymmärrän ideasi, mutta se ei todella ole lapsen parhaaksi lopulta, vaan on todella helpointa antaa asian olla sen sijaan että hakee oikeutta tuossa tilanteessa kaltoin kohdellulle lapselleen.
kaikkein harmittavinta todella olisi jos lapsellasi olisi selkeästi lahjoja tiettyyn suuntaan ja noilla eväillä hän ei haaveitaan ja taitojaan pysty toteuttamaan - siinä voi mennä pilleri ja pullo onnellisuutta etsien!
kärjistänköhän nyt edes tätä asiaa?? - Animus
äitee +4 kirjoitti:
siis ihan oikein että epäammatillisesti käyttäytyvältä terapeutilta otat lapsen pois, mutta vaivauduitko selvittämään tuota asiaa mitenkään? siis kokeeko joku toinenkin saman kohtalon? yhteistyö on puheterapiankin kantava voima, siis lapsen ja terapeutin välinen!
voi olla että mielestäsi puhevikainen lapsesi on aito ja onnellinen, mutta jossakin vaiheessa tulee tilanne jolloin hän varmasti olisi onnellisempi osatessaan kaikki kirjaimet! puhevika olkoonkin yksi kirjain tekee vieraiden kielten lausumisen vielä vaikeammaksi kuin suomen joka on vokaalipainotteinen kieli. eli suljit pois lapseltasi kaikki ammatiti tulevaisuudessa joissa vaaditaan kielitaitoa koska kirjoitettu kieli ei riitä. lisäksi teet hänelle mahdottomaksi työskennellä lasten kanssa koska silloinkin puhetaidon on oltava kunnossa. myöskään palveluammatissa ei ole ruusuinen tulevaisuus ärrättömällä tai ässättömällä ihmisellä.. toivottavasti lapsesi kuitenkin on onnellinen ja sinäkin hänen puolestaan kun valinnanvaraa on noin paljon vähemmän tulevaisuudessa! ymmärrän ideasi, mutta se ei todella ole lapsen parhaaksi lopulta, vaan on todella helpointa antaa asian olla sen sijaan että hakee oikeutta tuossa tilanteessa kaltoin kohdellulle lapselleen.
kaikkein harmittavinta todella olisi jos lapsellasi olisi selkeästi lahjoja tiettyyn suuntaan ja noilla eväillä hän ei haaveitaan ja taitojaan pysty toteuttamaan - siinä voi mennä pilleri ja pullo onnellisuutta etsien!
kärjistänköhän nyt edes tätä asiaa??...mielipiteestäsi. Kaikki ajatuksenvaihto on hedelmällistä, tai ainakin jos se laittaa ajattelmaan. Mutta mun täytyy taas puolustella.
Mun mielestä kevyt r-vika ei sulje yhtään mitään pois (s-virhe on häviämässä). Menestys perustuu pitkälle itseluottamukseen. Eikö meillä ole presidenttinä nainen, jolla on puheessa selvä virhe? Eikö Matti Vuori ole yksi menestyneimmistä asianajajista ja hänen puheessa on paha vika? Eikö naapurin leikkikoulussa ole hoitajana änkyttäjä? Eikö lasten kaverin koulussa ole sijaisopena nainen, jonka ärrä kuullostaa aivan kamalalta? Kertauksen vuoksi, mitkä ammatit olen siis sulkenut pojaltani pois? Hän osaa täydellisen ärrän enkuksi, mikä on maailman tärkein kieli. Suomen kielen ärrä on todella terävä ja tärisevä verrattuna moneen muuhun kieleen. Puhun itse sujuvasti niistä neljää joten tiedän (saksa nyt on muutenkin tosi rumaa).
Mun lapsellani on selkeästi lahjoja tiettyyn suuntaan ja se suunta vie hänet tutkijanlaboratorioon, jossa tohtoreilla voi olla harvoin ehjät sukat jalassa, puhumattakaan hyvistä sosiaalisista taidoista. Ja tämä perustuu myös laaja-alaiseen kokemukseen ;))) - oikein vanhemmille
Animus kirjoitti:
...mielipiteestäsi. Kaikki ajatuksenvaihto on hedelmällistä, tai ainakin jos se laittaa ajattelmaan. Mutta mun täytyy taas puolustella.
Mun mielestä kevyt r-vika ei sulje yhtään mitään pois (s-virhe on häviämässä). Menestys perustuu pitkälle itseluottamukseen. Eikö meillä ole presidenttinä nainen, jolla on puheessa selvä virhe? Eikö Matti Vuori ole yksi menestyneimmistä asianajajista ja hänen puheessa on paha vika? Eikö naapurin leikkikoulussa ole hoitajana änkyttäjä? Eikö lasten kaverin koulussa ole sijaisopena nainen, jonka ärrä kuullostaa aivan kamalalta? Kertauksen vuoksi, mitkä ammatit olen siis sulkenut pojaltani pois? Hän osaa täydellisen ärrän enkuksi, mikä on maailman tärkein kieli. Suomen kielen ärrä on todella terävä ja tärisevä verrattuna moneen muuhun kieleen. Puhun itse sujuvasti niistä neljää joten tiedän (saksa nyt on muutenkin tosi rumaa).
Mun lapsellani on selkeästi lahjoja tiettyyn suuntaan ja se suunta vie hänet tutkijanlaboratorioon, jossa tohtoreilla voi olla harvoin ehjät sukat jalassa, puhumattakaan hyvistä sosiaalisista taidoista. Ja tämä perustuu myös laaja-alaiseen kokemukseen ;)))Huomaatko miten puolustelet poikasi puhevikaa?? Olet jo suunnitellut hänelle urankin tutkijana. Luulen että suurin osa ihmisistä miettii kuunnellessaan r-vikaista julkisessa ammatissa toimivaa ihmistä, että mikseikähän tuota vikaa ole korjattu...
- Animus
oikein vanhemmille kirjoitti:
Huomaatko miten puolustelet poikasi puhevikaa?? Olet jo suunnitellut hänelle urankin tutkijana. Luulen että suurin osa ihmisistä miettii kuunnellessaan r-vikaista julkisessa ammatissa toimivaa ihmistä, että mikseikähän tuota vikaa ole korjattu...
Vai puolustelen pojan puhevikaa? Tiedätkö mä puolustan mun poikaa, jolla sattuu olemaan pieni puhevirhe. Siinä on iso ero. Itse en ole uraa suunnitellut, mukana on myös isän, päivähoitajan, opettajien, sosiaalikasvattaja-siskon, äidin, naapureiden ja ystävien mielipiteet ;))
Niin ja mikseiköhän tuon liian suurta leukaa ole pienennetty?
Miksiköhän tuolta ihmiseltä ei ole leikattu luomea nenästä, kun se kaikkia ihmisiä häiritsee? Ihmiset miettii paljon vastaantulevaa.
Vaikka täydellisyys on tässä pinnallisessa ja materialistisessa elämässä usein tavoitteena, ei siihen kuitenkaan aina päästä, yrityksistä huolimatta.
Piste. - jaahas *
Animus kirjoitti:
Näillä keskustelupalstoilla ei yleensä ole tapana mennä henkilökohtaisuuksiin. Koska kuitenkin haukuit mua sekä tyhmäksi että laiskaksi, katson paremmaksi hieman opettaa sinua ;))
Mun lastenkasvatuksen tärkein päämäärä on se, että heistä tulisi onnellisia ja tyytyväisiä aikuisia, ei mielialalääkkeiden suurkuluttajia. Aina välillä on pakko ottaa ohjat omiin käsiin ja esittää eriävä mielipide ns. kasvatuksen ammattilaisille. Koska minä tunnen lapseni parhaiten. Näin ei voi sanoa kaikista äideistä. Sitä mikä on minun lapsille tärkeintä ei opita kasvatustieteellisessä eikä muita lapsia hoitamalla.
Kun herkkä ja kiltti poika alistuu puheterapeutin päivittäiselle negatiiviselle palautteelle (kuuntelin kerran oven takana) ja tuntee olevansa viallinen ja epäkelpo, on minun äitinä lyötävä nyrkkiä pöytään ja puolustettava lastani. On äärettömän tärkeää rakastaa lasta juuri sellaisena kun hän on. Kaikkine valuvirheineen ja osaamattomuuksineen. Mitä merkitystä on r-kirjaimella kun lapsi on onnellinen ja positiivisesti maailmaan suhtautuva?HIENOA ! On siis joku muukin joka uskaltaa puolustaa omaa lastaan. Kuka muu sen tekisikään kuin omat vanhemmat.
Liian paljon nämä nykyaikaiset äidit ja isät luottavat "ammattilaisiin", vaikka ainoa ammattilainen lapsen hoidossa on oma isä tai äiti (siis pitäisi olla), huonosti on lapsen asiat, jos kaikesta päättää neuvolan täti, sossun akka tai joku muu hienon virkanimikkeen omaava, saattaa olla ettei tällainen virkatantta ole koskaan lasta hoitanut,
kyllä näissäkin asioissa kaiken oppii ainoastaan hän joka on fyysisessä kontaktissa lapsen kanssa. Siinä ei oppikirjojen katselusta apua ole. Itse yritän kaikkeni ja aina vain lapsen parasta ajatellen.
Olkoon neuvolassa käynnit vaikkapa jonkinlaista "siunausta" tekemälleni työlle. Muuta en neuvolasta edes odota.
Jokainen ärrä tai/ja ässä vikainen lapsi on yhtä arvokas kuin ilman noita vikojakin oleva. Pidetään hyvää huolta tulevaisuudesta ! - teksteihin
jaahas * kirjoitti:
HIENOA ! On siis joku muukin joka uskaltaa puolustaa omaa lastaan. Kuka muu sen tekisikään kuin omat vanhemmat.
Liian paljon nämä nykyaikaiset äidit ja isät luottavat "ammattilaisiin", vaikka ainoa ammattilainen lapsen hoidossa on oma isä tai äiti (siis pitäisi olla), huonosti on lapsen asiat, jos kaikesta päättää neuvolan täti, sossun akka tai joku muu hienon virkanimikkeen omaava, saattaa olla ettei tällainen virkatantta ole koskaan lasta hoitanut,
kyllä näissäkin asioissa kaiken oppii ainoastaan hän joka on fyysisessä kontaktissa lapsen kanssa. Siinä ei oppikirjojen katselusta apua ole. Itse yritän kaikkeni ja aina vain lapsen parasta ajatellen.
Olkoon neuvolassa käynnit vaikkapa jonkinlaista "siunausta" tekemälleni työlle. Muuta en neuvolasta edes odota.
Jokainen ärrä tai/ja ässä vikainen lapsi on yhtä arvokas kuin ilman noita vikojakin oleva. Pidetään hyvää huolta tulevaisuudesta !Ethän käytä sanaparia "fyysisessä kontaktissa" puhuessasi lapsistasi. Ollaan tavikset varovaisia käytettäsessä sivistyssanoja, jos ne eivät kuulu luontaiseen sanavarastoomme. Varsinkin immaturieettisissa argumenteissa hyvin koulutettuja lapsiasioiden ammattilaisia kohtaan.
- Animus
teksteihin kirjoitti:
Ethän käytä sanaparia "fyysisessä kontaktissa" puhuessasi lapsistasi. Ollaan tavikset varovaisia käytettäsessä sivistyssanoja, jos ne eivät kuulu luontaiseen sanavarastoomme. Varsinkin immaturieettisissa argumenteissa hyvin koulutettuja lapsiasioiden ammattilaisia kohtaan.
...kontaktissa lapsiini joka ikinen päivä ja vielä monta kertaa päivässä. Mitäs siitä sanot? Saahan terminologialla saivarrella tietty jos ei tärkeämpää tekemistä ole ;))
Minä olen meidän perheen lapsiasioiden ainoa ammattilainen. Hakekoon tukea ne jotka sitä tarvitsevat. - Animus
jaahas * kirjoitti:
HIENOA ! On siis joku muukin joka uskaltaa puolustaa omaa lastaan. Kuka muu sen tekisikään kuin omat vanhemmat.
Liian paljon nämä nykyaikaiset äidit ja isät luottavat "ammattilaisiin", vaikka ainoa ammattilainen lapsen hoidossa on oma isä tai äiti (siis pitäisi olla), huonosti on lapsen asiat, jos kaikesta päättää neuvolan täti, sossun akka tai joku muu hienon virkanimikkeen omaava, saattaa olla ettei tällainen virkatantta ole koskaan lasta hoitanut,
kyllä näissäkin asioissa kaiken oppii ainoastaan hän joka on fyysisessä kontaktissa lapsen kanssa. Siinä ei oppikirjojen katselusta apua ole. Itse yritän kaikkeni ja aina vain lapsen parasta ajatellen.
Olkoon neuvolassa käynnit vaikkapa jonkinlaista "siunausta" tekemälleni työlle. Muuta en neuvolasta edes odota.
Jokainen ärrä tai/ja ässä vikainen lapsi on yhtä arvokas kuin ilman noita vikojakin oleva. Pidetään hyvää huolta tulevaisuudesta !Usein ns ammattilaisten ainoa tehtävä on etsiä vikoja. Verrata toisiin samanikäisiin ja huolestua jos käyrät poikkeaa normista. Lapset pitäisi kasvattaa 8kk ikäisestä alkaen päiväkodissa ammattilaisten hyvässä hoidossa (pah) tasapaksuksi massaksi, jossa poikkeuksia ei sallita.
Neuvolan parasta antia meille oli pituusmittaukset ;)) - isi
Taidat olla aika vajaaälyinen, kun alat laiskoiksi haukkumaan henkilöitä joita et tunne. Onkohan sulla vähän sahanpurut päässy kostumaan? Kaiken maailman tolloja sitä äideiks päästetään!
- anteeksi mitä?
äitee +4 kirjoitti:
siis ihan oikein että epäammatillisesti käyttäytyvältä terapeutilta otat lapsen pois, mutta vaivauduitko selvittämään tuota asiaa mitenkään? siis kokeeko joku toinenkin saman kohtalon? yhteistyö on puheterapiankin kantava voima, siis lapsen ja terapeutin välinen!
voi olla että mielestäsi puhevikainen lapsesi on aito ja onnellinen, mutta jossakin vaiheessa tulee tilanne jolloin hän varmasti olisi onnellisempi osatessaan kaikki kirjaimet! puhevika olkoonkin yksi kirjain tekee vieraiden kielten lausumisen vielä vaikeammaksi kuin suomen joka on vokaalipainotteinen kieli. eli suljit pois lapseltasi kaikki ammatiti tulevaisuudessa joissa vaaditaan kielitaitoa koska kirjoitettu kieli ei riitä. lisäksi teet hänelle mahdottomaksi työskennellä lasten kanssa koska silloinkin puhetaidon on oltava kunnossa. myöskään palveluammatissa ei ole ruusuinen tulevaisuus ärrättömällä tai ässättömällä ihmisellä.. toivottavasti lapsesi kuitenkin on onnellinen ja sinäkin hänen puolestaan kun valinnanvaraa on noin paljon vähemmän tulevaisuudessa! ymmärrän ideasi, mutta se ei todella ole lapsen parhaaksi lopulta, vaan on todella helpointa antaa asian olla sen sijaan että hakee oikeutta tuossa tilanteessa kaltoin kohdellulle lapselleen.
kaikkein harmittavinta todella olisi jos lapsellasi olisi selkeästi lahjoja tiettyyn suuntaan ja noilla eväillä hän ei haaveitaan ja taitojaan pysty toteuttamaan - siinä voi mennä pilleri ja pullo onnellisuutta etsien!
kärjistänköhän nyt edes tätä asiaa??Olen kanssasi eri mieltä!
Minä olen 21-vuotias ja minulla on ollut koko elämäni ajan r-vika. Kertoisitko minulle, miten se tekee vieraiden kielten lausumisen vaikeaksi? Mielestäni englantia on helppo puhua, koska siellähän ei ärrää päräytetä samalla tavalla kuin suomessa.
Mahdollisuus työskennellä lasten kanssa? Kerro miksi, oi miksi ihmeessä se on niin vakavaa, että esim. päiväkodissa työskentelee henkilö, jolla on vaikeuksia sanoa jokin kirjain? Pelkäätkö, että lapsi oppii saman tekniikan? Jos esim. lapsen täti on r- tai s-vikainen, saako hänkään tavata lasta?
Palveluammatissa r- tai s-vikaisen työskentely ei ole sen kummempaa kuin muillakaan. Vai meinaatko, että asiakas alkaa nauramaan, kun esim. kassaneiti sanoo hinnan ässä suhahtaen?
Minä olen itse lopettanut puheterapeutilla käynnin toisella tai kolmannella luokalla koulussa. Jos se ärrä ei suju, niin se ei sitten suju. Toivon todellakin, että et ole mielipiteidesi kanssa oikeassa, sillä olen suorittamassa loppuun sairaanhoitajan opintoja ja toimin liikealalla opiskelujen ohessa. Olisiko minun sittenkin pitänyt suuntautua vaikka rakennus- tai jätealalle, ettei puhevikani häiritsisi muita ihmisiä? - n21
äitee +4 kirjoitti:
siis ihan oikein että epäammatillisesti käyttäytyvältä terapeutilta otat lapsen pois, mutta vaivauduitko selvittämään tuota asiaa mitenkään? siis kokeeko joku toinenkin saman kohtalon? yhteistyö on puheterapiankin kantava voima, siis lapsen ja terapeutin välinen!
voi olla että mielestäsi puhevikainen lapsesi on aito ja onnellinen, mutta jossakin vaiheessa tulee tilanne jolloin hän varmasti olisi onnellisempi osatessaan kaikki kirjaimet! puhevika olkoonkin yksi kirjain tekee vieraiden kielten lausumisen vielä vaikeammaksi kuin suomen joka on vokaalipainotteinen kieli. eli suljit pois lapseltasi kaikki ammatiti tulevaisuudessa joissa vaaditaan kielitaitoa koska kirjoitettu kieli ei riitä. lisäksi teet hänelle mahdottomaksi työskennellä lasten kanssa koska silloinkin puhetaidon on oltava kunnossa. myöskään palveluammatissa ei ole ruusuinen tulevaisuus ärrättömällä tai ässättömällä ihmisellä.. toivottavasti lapsesi kuitenkin on onnellinen ja sinäkin hänen puolestaan kun valinnanvaraa on noin paljon vähemmän tulevaisuudessa! ymmärrän ideasi, mutta se ei todella ole lapsen parhaaksi lopulta, vaan on todella helpointa antaa asian olla sen sijaan että hakee oikeutta tuossa tilanteessa kaltoin kohdellulle lapselleen.
kaikkein harmittavinta todella olisi jos lapsellasi olisi selkeästi lahjoja tiettyyn suuntaan ja noilla eväillä hän ei haaveitaan ja taitojaan pysty toteuttamaan - siinä voi mennä pilleri ja pullo onnellisuutta etsien!
kärjistänköhän nyt edes tätä asiaa??Olen kanssasi eri mieltä!
Minä olen 21-vuotias ja minulla on ollut koko elämäni ajan r-vika. Kertoisitko minulle, miten se tekee vieraiden kielten lausumisen vaikeaksi? Mielestäni englantia on helppo puhua, koska siellähän ei ärrää päräytetä samalla tavalla kuin suomessa.
Mahdollisuus työskennellä lasten kanssa? Kerro miksi, oi miksi ihmeessä se on niin vakavaa, että esim. päiväkodissa työskentelee henkilö, jolla on vaikeuksia sanoa jokin kirjain? Pelkäätkö, että lapsi oppii saman tekniikan? Jos esim. lapsen täti on r- tai s-vikainen, saako hänkään tavata lasta?
Palveluammatissa r- tai s-vikaisen työskentely ei ole sen kummempaa kuin muillakaan. Vai meinaatko, että asiakas alkaa nauramaan, kun esim. kassaneiti sanoo hinnan ässä suhahtaen?
Minä olen itse lopettanut puheterapeutilla käynnin toisella tai kolmannella luokalla koulussa. Jos se ärrä ei suju, niin se ei sitten suju. Toivon todellakin, että et ole mielipiteidesi kanssa oikeassa, sillä olen suorittamassa loppuun sairaanhoitajan opintoja ja toimin liikealalla opiskelujen ohessa. Olisiko minun sittenkin pitänyt suuntautua vaikka rakennus- tai jätealalle, ettei puhevikani häiritsisi muita ihmisiä?
- minä
Hei
meidän kunnassa puheterapiaa annetaan 5-v alkaen, niin että vielä ekaluokalla terapiaa on mahdollista saada mutta sen jälkeen vikoja ei enää korjata yhteiskunnan varoin. Eli teillä olisi juuri oikea aika hakeutua terapiaan ainakin täällä meidän kunnassa. Huolissasi et sinänsä tarvitse olla, on ihan tyypillistä että kirjaimia uupuu puheesta. Mutta terapialla ne saadaan usein helposti korjattua. Oma tyttäreni kävi r-koulua vain 4 kertaa.- cat70
olen jo aikuinen, mutta minulla huomattiin lievä s-vika vasta yläasteella. En osannut sanoa oikein vaan se oli liian terävä, pidin kieltä jossain väärässä paikassa (muista enää). Kävin muutaman kerran harjoittelemassa ja opin oikeanlaisen. Tosin vanha s särähtää vieläkin usein, koska itse olen sitä mieltä että kieleni on liian pitkä muodostamaan s-äännettä oikeassa paikassa, ei taivu.
- ihan rauhassa odotelkaa
Kaikki lapset kehittyvät eri aikaan. Koulussa kyllä puututaan sitten asiaan, ja autetaan puhe-opetuksilla. Älä ota siitä itsellesi ongelmaa. Monelta aikuiseltakin puuttuu r tai s. Mun tuttavaltanikin puuttuu r kirjain ja sen huomaa puheesta, mutta osaa vältellä r kirjaimisia sanoja.
Jokaisella lapsella on omat vaikeutensa, ja kaikki oppivat aikanaan. Nuorimmaiseni aloittaessaan aikanaan koulun, hänellä oli vaikeuksia lukemaan opettelussa. Mutta kun siitä ei tehty ongelmaa eikä korostettu asiaa liikaa, niin yht äkkiä se vaan napsahti se lukutaito päälle. Kaikki on oivalluksesta kyse.
Sama kengän nauhat. Voi että se oli vaikee juttu meillä, mutta kokeiltiin monta päivää, eikä tehty suurta numeroa, niin sekin tupsahti yllättäen onnistumaan.
Joillaan taas on kellon ajat vaikeita, mutta nmeillät aas ne on ollut helppoja, niissä ei ole vaikeuksia ollut kenelläkään. Joten jos jotain lapsi ei osaa sen oppii kun taas joku asia on taas hänelle huomattavasti helpompi kuin toisille! - tuula
mie opin sanomaan s:n ja r:n vasta toisella luokalla. kyllä sitä kerkeää.
- äx4 vm75
Pojalla puuttui kaikki kirjaimet joissa pitää nostaa kieli ylös ; r,d,j,ym ym.Oppi ne noin 5 vuotiaana ilman puhe-terapiaa. r ja s tuli eskarissa.
Sen verran puhe-terapeuttia käytettiin että saatiin kielen jumppaus-liikkeet selville jotta poika oppii sanomaan kirjaimet oikein. - katjo
Olen ihan samaa mieltä..
Meillä tyttö oppi ärrrrrrrrän ja ässssssän 6- vuotiaana.
Se on vaan niin yksilöllistä.
- Ekaluokkalaisen äiti
Koska viestissäsi mainitsit, että asia HUOLESTUTTAA sinua, niin kehoittaisin sen vuoksi käväisemään uudestaan puheterapeutilla. Voi olla, että lapsi oppii nuo puuttuvat kirjaimet ihan itsekseen myöhemmin, mutta ei kai terapiakäynnistä haittaakaan ole?
Oma poikani oppi puhumaan varhain ja oli todellinen verbaalivirtuoosi ja innokas puhumaan. Puheen ymmärtämistä vaikeutti L ja R-kirjaimen puuttuminen. Etenkin L:n puuttuminen häiritsi lastakin, koska se on myös hänen nimessään. Neuvolasta ei katsottu tarpeelliseksi ohjata puheterapeutille 4-vuotiasta (ymmärrän senkin), mutta menimme yksityisesti. Kielijänne tarkistettiin ja poika sai kotiharjoituksia. Näitä tehtiin joskus ahkerammin ja joskus laiskemmin (lapsen ja vanhempien innostuksen mukaan) ja kuinka ollakaan L-kirjain löytyi muutaman kuukauden kuluttua. R-harjoitukset haimme pojan ollessa 5v ja samalla tavalla kirjain löytyi ennen eskarin alotusta. Tämä tapa sopi meille.- mamma-79
Kiitos taas lukuisista vastauksista. Olemme harjoitelleet lisää kotona, mutta eipä oo tulosta tullut, eilen keskustelimme mieheni kanssa ja päätimme tilata uuden ajan terapeutille,syystä koska: poikamme on ruvennut välttämään tilanteita joissa joutuu puhumaan vieraille ja välillä jopa omalle väelle. Hän saattaa tulla innoissaan ja meinata sanoa jotain, mutta miettii hetken ja toteaa: ei mitään ja juoksee pois :(
Hän täyttää nyt pian 5vuotta,joten periaatteessa kiire ei ole, mutta kun tämä jo vaikuttaa hänen sosiaaliseen elämään, on paras toimia heti.
- resurssit
anna monellakaan paikkakunnalla myöten ihan vain r ja s kirjaimia harjoittaa, toisin oli silloin kun itse harjoittelin niitä vielä muistaakseni ala-asteellakin kävi säännöllisesti puheterapeutti ihan koululla siis.
Meillä ollaan jo 6 vuotiaita eikä r ja s luonnistu, se on kuitenkin loppujen lopuksi aika pieni vajavuus puheessa, vaikkakin koulua aloittelevalle iso. Mutta kun aloin miettimään aika moni oppii nämä kirjaimet vasta koulussa olo aikana. Niistä ei vain pidä tehdä hirveän isoa numeroa, toistaa vain sanoja niin kuin ne oikein sanotaan ja kehitellä jonkinlaisia loruharjoitteita.- blondi-72hki
minulla on ollut r-vika koko 33v elämäni eikä se minua ole koskaan haitannut mutta haluan lasteni oppivan sen sillä tuntuu että nykyajan lapset ovat kärkkäimpiä kiusaamaan muita kuin ennen eli itse en ole koskaan joutunut viastani kärsimään enkä edes muista koko r-vikani olemassa oloa. Minun 12v ja 8v tyttäreni oppivat ärrän sanomaan ilman opettelua ja 11v likka kävi yhden kerran terapiassa jonka jälkeen se tuli oikein samantien. Nyt 6v tyttären kanssa käydään puheterapiassa ja terapeutti neuvoi minua oikean tavan opettaa r likalle ja samalla opin itsekin;) Tottakai toivon ja kannustan jotta pimu ennen koulua oppisi sanomaan ärrän oikein ja terapiassa käydään en silti ota ongelmaa eli pakkopullaa en aio asiasta tehdä mutta tytöstä on hauskaa opetella äitinsä kanssa joka itsekin opettelee samalla ;>
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617820- 1334504
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323757- 213118
- 232662
- 282586
- 502296
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322059