Olen 27 vuotias nainen ja - uskokaa tai älkää - en ole koskaan laihduttanut. Nyt olisi kuitenkin tarvetta.
Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan jokunen vuosi sitten ja sairaus toi panoa liikaa noin 15 kiloa. Nyt olen saanut lääkityksen niin paljon kohdalleen, että laihtumisen pitäisi olla mahdollista. En kuitenkaan ole ihan varma miten toimia...
Olen pohdiskellut, ettei minulle käy esim nutraus eikä karppaaminen, eikä muukaan radikaali ruokatapojen muutos.
Olen semi-vegetaristi, eli syön kalaa, maitoa ja munia kasvisruoan lisäksi. Erinäisistä syömishäiriöistä olen kärsinyt (ahmimista ja bulimiaa), mutta luulin olevani paranemaan päin. Ehkä voidaan sanoa, että en ole koskaan oppinut syömään oikein, vaikka ennen kilpparin sairastumista ei paino-ongelmaa ollutkaan.
Viimeisen kolmen viikon aikana olen todennut, että pystyn olemaan suht kylmäpäinen, syömään ok (joskin liian isoja annoksia) ja paino on jopa tippunut 2 kiloa. Pelkään kuitenkin koko ajan sortumista ahmintaan. Se on niin sisäistetty tapa, että se vaanii minua koko ajan! Tunnun olevan koko ajan rajalla, että sorrun hirviömäiseen ahmimiseen. Tähän mennessä olen kyennyt ahmimaan vähemmän kuin ennen ja "terveellisempää ruokaa", kun "kohtaus" on iskenyt.
Olen myös opetellut syömään pieniä välipaloja (omenaa, pilttiä)- se tuntuu auttavan.
Kuulostaako kenestäkään tutulle? Onko neuvoja antaa? Heräsikö ajatuksia? Ehkä ahmin siksi, että päästän itseni liian nälkäiseksi?
Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan jokunen vuosi sitten ja sairaus toi panoa liikaa noin 15 kiloa. Nyt olen saanut lääkityksen niin paljon kohdalleen, että laihtumisen pitäisi olla mahdollista. En kuitenkaan ole ihan varma miten toimia...
Olen pohdiskellut, ettei minulle käy esim nutraus eikä karppaaminen, eikä muukaan radikaali ruokatapojen muutos.
Olen semi-vegetaristi, eli syön kalaa, maitoa ja munia kasvisruoan lisäksi. Erinäisistä syömishäiriöistä olen kärsinyt (ahmimista ja bulimiaa), mutta luulin olevani paranemaan päin. Ehkä voidaan sanoa, että en ole koskaan oppinut syömään oikein, vaikka ennen kilpparin sairastumista ei paino-ongelmaa ollutkaan.
Viimeisen kolmen viikon aikana olen todennut, että pystyn olemaan suht kylmäpäinen, syömään ok (joskin liian isoja annoksia) ja paino on jopa tippunut 2 kiloa. Pelkään kuitenkin koko ajan sortumista ahmintaan. Se on niin sisäistetty tapa, että se vaanii minua koko ajan! Tunnun olevan koko ajan rajalla, että sorrun hirviömäiseen ahmimiseen. Tähän mennessä olen kyennyt ahmimaan vähemmän kuin ennen ja "terveellisempää ruokaa", kun "kohtaus" on iskenyt.
Olen myös opetellut syömään pieniä välipaloja (omenaa, pilttiä)- se tuntuu auttavan.
Kuulostaako kenestäkään tutulle? Onko neuvoja antaa? Heräsikö ajatuksia? Ehkä ahmin siksi, että päästän itseni liian nälkäiseksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo viimeinen kommenttisi kuulosti oikealta. Se ahmimisvimma kannattaa siis ennakoida niillä pienillä välipaloilla. Vastaava juttu jos menet nälkäisenä kauppaan. Mukava jälkeenpäin katsoa, mitä kaikkea turhaa mässyä tuli ostettua. Itse olen tehnyt salaattia toisinaan valmiiksi, josta on helppo sitten ottaa pieni satsi. Toinen, mihin olen ihastunut viimeaikoina, on ollut marjat ja ananas. Marjoista lähinnä pakastevadelmat.
Ja tarkkaile itseäsi samalla kun syöt. Nälkä lähtee kauan ennen kuin olet täynnä. Yritä lopettaa jossain siellä puolessa välissä. Kun et muutamaan päivään syö itseäsi ihan täyteen, vatsalaukkusi pienenee, ja tulet nopeammin kylläiseksi.
Nyt alkoi tehdä mieli tonnikalasalaattia.. Hyvää jatkoa painon pudotukseesi.
Itselläni on myös ahmimisongelma ja lisäksi en ole kovinkaan innostunut liikkuja.
Välipalat tietysti auttavat kunhan ovat kevyitä. Lisäksi olen itse huomannut että kun otan normaalin annoksen ja syön sen, jää vielä nälkä ja tulee helposti haettua lisää. Mutta tähän vaivaan auttaa se että odottaa parisenkymmentä minuuttia vaikka hammasta purren. Siinä ajassa nälän tunne on hävinnyt.
Itse ostan kaupasta tomaatteja joita syön jos ahmimishimo yllättää.
Lopetin röökaamisen 1/2 vuotta sitten ja söin parin kuukauden ajan mandariineja kilokaupalla per päivä. Sääli vaan, että olen allerginen sitrushedelmille, tomaatille etc. joten kun veri alkoi tulla suusta, piti lopettaa :) Mutta muuten se auttoi kyllä, enkä saanut yhtään lisäkiloa lopettamisen yhteydessä.
Mulla on tähän mennessä (viimeisen kolmen viikon ajan) auttanut se, että kun ahmimisajatukset iskevät, tungen heti omenaa tms välipalaa suuhun. Syön hitaasti. En myöskään kiellä itseltäni liikaa. En pysty elämään niin, että syönti on yhtä asketismia, vaan sallin itselleni "jotain pientä" - vähän jäätelöä, kaksi siivua juustoa leivällä, pari siideriä vapaapäivänä saunan yhteydessä (tai vaikka känni, jos siltä tuntuu :)). Täytyy sanoa, että mielestäni on mennyt aika hyvin! Välillä on lipsunut, mutta sitten taas palataan ruotuun ja jatketaan.
Tsemppiä!
Hei.. Olen herbalife tuotteiden jälleen myyjä. 24vuotias kotiäiti lapinjärveltä. ..tyttöni täyttää tammikuussa kaksi vuotta ja raskauteni jälkeen sain lisäkiloja, olin masentunut ja väsynyt, löysin herbalifen sitten, nyt taas normaaleissa mitoissa ja todella nopeasti.. uskoisin että sinunkin kannattaisi kokeilla! ota yhteyttä niin voisimme keskustella lisää.. [email protected]
Oliko aloitusviestini jotenkin vaikea ymmärtää? Mielestäni kirjoitin, että en ole kiinnostunut mistään laihdutuskuureista, apuvälineistä, ravintolisistä, ruokarajoituksista (nykyisten lisäksi) tms. Haluan vain oppia syömään oikein, niinkuin normaalit ihmiset syövät. Haluan terveelliset elämäntavat.
Siihen en mitään jälleenmyyntiroskaa tarvitse.
Pahinta mitä syömishäiriöiselle voi tyrkyttää, on joku uusi poppaskonsti!
jätä läskiletut syömättä sitten.. äläkä valita,
läski mikä läski
keskittyä syömiseesi
Ruokaile aina pöydän ääressä.
Älä lue äläkä touhua muutakaan ruokaillessasi.
Asettele ruokasi kauniisti lautasellesi, puolet lautasesta vihanneksia.
Pureskele huolelisesti jokainen suupala.
Kun olet ottanut ruokaa lautasellesi, älä santsaa.
Heti kun tunnet hyvän olon, lopeta ruokailu. Ei ole pakko syödä kaikkea mitä lautasella on.
Syö riittävän usein, vaikka 3-4 tunnin välein pieniä aterioita.
Pidä mukanasi aina vaikkapa hedelmää, jos näläntunne(mieliteko) yllätää kaupungilla niin syö hedelmä.
Jos sorrut, niin sitkeästi yrität seuraavana päivänä uudestaan,kaikille meistä sattuu joskus lipsumisia.
Tämä on ollut minullakin perustana. Lisäksi liikuntaa tulee reippaasti tai kohtalaisesti joka päivä, ja jumppailutkin yritän ahtaa useimpiin viikonpäiviin. Kannattaa muistaa ettei kaappiin saisi ostaa houkutuksia, ellei niitä voi vastustaa. Helpointahan tämä tietysti on niille, jotka asuvat yksin..