Suurin syy haluuni erota on turvattomuuden tunne. Puolisoni ei ole pahantahtoinen, mutta varsin arvaamaton niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Hän on kasvanut hyvissä oloissa ja olen selittänyt vastuuttomuutta sillä. Tilanne on kuitenkin jatkunut samana vuosia. Kaikki pitkäjänteinen rasittaa häntä. Työpaikat eivät säily. Laskut ja kotieläimet jäävät muiden hoidettaviksi. Hän on aina myöhässä, oli arki tai juhla.Ottaen huomioon että hoidan koko talouden ja kotitalouden, hänellä on paljon aikaa. Kyse ei ole kiireestä.
Aluksi lapsenomainen hetkessä eläminen oli viehättävä ominaisuus, mutta kun ryhdyin toivomaan perhettä ja lasta pelkään ajautuvani kahden lapsen yksihuoltajaksi.
Asiasta on vaikea puhua tutuille, koska miehen rooliin ei kuulu sana turvattomuus. Miten nainen voisi aiheuttaa muka turvatomuutta. Kyllä voi.
Aluksi lapsenomainen hetkessä eläminen oli viehättävä ominaisuus, mutta kun ryhdyin toivomaan perhettä ja lasta pelkään ajautuvani kahden lapsen yksihuoltajaksi.
Asiasta on vaikea puhua tutuille, koska miehen rooliin ei kuulu sana turvattomuus. Miten nainen voisi aiheuttaa muka turvatomuutta. Kyllä voi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
on siitä että sinä holhoamisella ja huolehtimisella annat hänelle tilaisuuden jatkaa vastuuttomuuttaan. Veikkaan että teillä on aika hyvä ikäero ?
Mietin saamaa ja lähdin jokin aika sitten tekemään jatko-opintoja muualle vuodeksi. Halusin antaa hänelle tilaa ja mahdollisuuden hoitaa asioita ilman että olen paikalla.
Tuloksena oli yli 15 000E:n velka, täydellinen kaaos kotona ja hän lopetti muutenkin hitaasti edenneet opintonsa kokonaan. Palattuani kaikki on jatkunut kuin ennen.
On totta , että pystyn hoitamaan kodin työni lisäksi, mutta lasketaanko se viakseni tässä tilanteessa? Onko kotitöistä nalkuttava vaimo itse syyllinen, kun hän hääräämisellään antaa miehensä vastuuttomuuden jatkua?
Kysymys kuuluu onko olemassa jotain minimiaikuisuutta, jota voi toiselta aikuiselta odottaa? Vai onko vain todettava, että jokainen olkoon sellainen kuin on, ja me emme mahdu saman katon alle.
Hirmu paljon tulee mieleen vaihtoehtoja, miksi aikuisen ikäinen ihminen, keskustelkaamme näin yleisellä tasolla, käyttäytyy vastuuttomasti. Mutta jos kohdistaa katseensa pelkkään henkilöön, niin näkee asiaa eri tavalla,puut metsältä.
Yksilötasolla on eniten yksilön oma asia millainen on. Ei toinen voi tehdä muutosta toisen pääkopan järjestyksessä, vaikka toiveita esittäisikin.
Mielestäni parisuhteessa vastuu pitää olla kummankin käsissä, ja jos toinen kärsii siitä, että toinen ilmiselvästi sitä kaihtaa, ei ole paljon vaihtoehtoja. Jos haluaa paapoa, olla aikuisen ihmisen huoltajana isänä ja äitinä lopun ikäänsä, se varmaan vastuuttomalle osapuolelle sopii mainiosti. Mutta siihen ei ole velvollisuutta. Mielestäni vastuuttomuus kaikenkaikkiaan on hyvä syy erota, koska muuten elämä on yhtä pään seinään hakkaamista.
Oivalluksesi että sinusta saattaisi tulla kahden lapsen yh osuu enemmänkin kuin nappiin. Epäilen, ettet sitä halua todeksi.
Ja ihan vinkkinä, aikuisia, lapsia haluavia naisia, jotka sietävät arkipäivää on olemassa.
Oletteko koskaan miettineet, että puoliskollasi saattaisi olla jokin neurologinen häiriö, lähinnä tuli mieleen ad-hd? Tuli mieleen kirjoituksiasi lukiessa, että juuri vastaavia tarinoita olen lukenut ja kuullut ad-hd-aikuisilta. Siinä tapauksessa apua saattaisi löytyä tukihenkilön antamasta ohjauksesta, jossa opetellaan elämänhallintaa. Ääritapauksessa myös lääkitys saattaisi auttaa. Ja ennen kaikkea itseäsi varmaan helpottaisi tieto, että puolisosi toiminnalle on jokin selkeä syy.
Olen ymmärtänyt kyseisen vaivan aiheuttavan levottomuutta?
Puolisoni osaa olla aivan rauhassa, mutta lähes kaikki mihin hän ryhtyy jää kesken. On sitten kyseessä kukan kasvattaminen tai ammatti. Koulu on sujunut vielä hyvin, hänellä on hyvä muisti, mutta se ei koske mitään arkielämään liittyvää.
Ymmärtäisin , jos hänellä olisi halu opiskella tai hankkia työ, jossa käyttää lahjojaan. Nyt ne kuluvat paahtoleivän syöntiin ja ristisanatehtavien tekemiseen. Hyvin rauhallisesti.
Aikuisilla ad-hd ilmenee melko tyypillisesti nimenomaan pitkäjänteisyyden puutteena sekä vaikeutena noudattaa aikatauluja ja huolehtia raha-asioista. Tyypillinen tarina on juuri tuo, että asiat jäävät kesken. Eli ongelmana ei niinkään ole levottomuus ja käytösongelmat kuten lapsilla, vaan ennemminkin kyvyttömyys hallita elämäänsä. Uskoisin, että löydät netistä tietoa ad-hd-aikuisista. Lukemalla varmasti selviää, voisiko puoliskosi kuulua heihin.
Sä tulet saamaan vastauksia, joissa sua kehoitetaan opiskelemaan vaimosi ongelmaa perinjuurin, olemaan kärsivällinen jne. Perinteisesti miehet ovat samalla tavoin hulvattomia, ja ohjeet vaimoille heidän kohdallaan on, että laita kiertoon. Ihan kuin mies olisi joku isähahmo vaimolleen, ja jonka pitäisi sietää vielä huominenkin, oli kyse mistä tahansa.
Ongelma ei kuitenkaan ole sukupuolisidonnainen, vaikka nainen pääosassa onkin harvinaisempi ilmestys. Ymmärrystä pitäisi riittää, keinoja asian kestämiseksi satelee kyllä. Mutta..olipa kyseessä mies tai nainen, tilanne on kanssaeläjälle melko kuluttava. Kaksisuuntainen oireyhtymä tulee mieleen omista vastaavista kokemuksista. Jännä piirre sen hoidossa vaan on, että yleensä masennusvaihetta lääkitään, ei maniaa, koska se näyttää laman ja paikallaanolon jälkeen vain suuntana ylöspäin, eikä välttämättä ylilyönnit ole niin karkeita kuin kunnon depressiossa.
Ihan turhaa jaaritella oireista ja mahdollisista syistä. Kyse on kuitenkin vaimosta eikä kysyjästä. Jos vaimo omasta mielestään käyttäytyy normaalisti, ei tunne olevansa minkään lääkityksen tai hoidon tarpeessa niin mitenkä etenet. Pakkohoitoon noilla(kaan) oireilla ei vielä voi ketään viedä, ja jos on omasta mielestään elämänsä kunnossa,ei todellakaan ole mitään tarvetta lähteä omatoimisesti.
Toisen osapuolen mielestä tilanne voi olla kestämätön, sietämisen ja jaksaminen raja voi olla ohitettu jo aikaa sitten.
Omituisen pettymys puolisoonsa on samaa lajia kuin omani eksääni. Lahjakas ihminen ei halua tarttua mihinkään mikä ei ole täysin hänelle vapaaehtoista, kaikki säännöllinen, laillinen työ saa hänet "sairaaksi". Mikä on normaalin elämisen rajoissa rajoittaa hänen psyykkistä hyvinvointiaan. Hänelle olisi kelvannut, että pyöritän arkea sillä välin kun hän käy maalailemassa taivaanrantoja ja toteuttamassa omia unelmiaan. Minä en vaan jaksanut enää elää pilviinpiirtelijän kanssa, joka omasta mielessään suunnitteli ja toteutti suuria,vaikka käytännössä hukkasi leiviskänsä yksi toisensa jälkeen, eikä saanut pienintäkään projektia loppuun, alkuinnostusta pidemmälle. Esimerkkinä tontille raahattuja isolla rahalla ostettuja autonraatoja, joista piti tulla entisoityjä museorekisteröityjä kaunottaria, mutta jotka sitten päätyivätkin jonkun toisen rakentelijan varaosiksi poiskantohintaan. Pienoismalleja joiden myyntipakkauksia ei ole edes avattu ja niin edelleen. Ainut mitä hän on edelleen saanut kasattua on valtava palapeli, johon hän voi etsiä muutaman palan kerrallaan, jättää ja jatkaa sitten kun sattuu sille tuulelle. Mitään mitä hänen olisi pitänyt saada päätökseen -opinnot- hän ei ole jatkanut kovinkaan kauaa, keskeytyneitä työsuhteita ja opintoja on enemmän kuin tavallisella ihmisellä koskaan. Papereillaan hän pääsee mihin vain, mutta ei kestä eikä halua olla missään. Viimeiset vuodet hän ei tosin ole mihinkään hakenutkaan, hänen intelegenssi on suuntautunut hyvin vapaasti sinne minne sattuu itse haluamaan..
On totta, että useimiten kuulee tilanteesta, jossa olet ollut eli mies karttelee vastuuta arjesta. Tosin miehet sentään tuovat useimmiten ainakin tilipussin kotiin vaikkeivät muita vastuita halua/pysty kantamaan. Mutta ilmiö ei noudata sukupuolirajaa,
myös puolisoni kaltaisia naisia löytyy. Miehen rooliin ei vain sovi aiheesta helposti valittaa.
Kyse lienee ylipäätään vastuullisuudesta, työssä voi kokea samaa epätasapainoa, toiset menevät riman alta, toiset kantavat huolta yli oman vastuun. Parisuhde on sen verran ainutlaatuinen ja elämä lyhyt, että toivoisi sitä jakamaan vastuuntuntoisen ihmisen. Onhan ajateltava myös jälkikasvua.
Joskus kuitenkin tuntuu, että luonto on kehittänyt naiset välittämään ensisijassa lapsistaan, ja miehet levittämään geenejään mahdollisimman laajalle. Todellista rakkautta miehen ja naisen välillä näkee niin harvoin.
naisia löytyy eli kysymys on vain siitä mitä asioita olet valmis hyväksymään kumppanissasi. Jos nyt jo mietit, niin haluatko todella perustaa perheen tuollaisen naisen kanssa. Itse tapasin samantyyppisen miehen jokin aika sitten ja päätin, että en pysty elämään tuolla tavalla asioitaan hoitavan ihmisen kanssa. Itse hoidan asiat erilailla enkä halua ottaa riskiä tulevaisuuteen,että hän jatkaa linjaa, niinkuin taatusti jatkuu. Ei ne asiat muutu!
Aikuista miestä???annappa olla miehen yksin viikko lähde itse vaikka sukulaisiin mistä pystyt kulkemaan töissä.Tuntuu jotenkin oudolta et tälläista voi olla nykyaikana!!
Kuten edellisestä viestistä huomasit lähdin vuodeksi ja kyseessä on siis nainen jota kaiketi olen paaponut. Haluaisin kuitenkin ymmärtää voiko parisuhteessa toiselta edellyttää mitään vai onko kaikki vain kahdenkeskeistä. Ainakin naiskysymyksessä on puhuttu naisten oikeuksista ja miesten velvollisuuksista parisuhteessa, lista on pitkä. Pitäisikö puhua aikuisten oikeuksista ja velvollisuuksista? Jos otan aiheen puheeksi saan vastaukseksi, että minun on hyväksyttävä hänet sellaisenaan tai lähdettävä pois.
voit aivan hyvin toimia vaimosi vaihtoehtojen mukaan. On parempi lähteä pois kuin sitoutua ihmiseen, jonka elämäntapa on selvästikin vastuuton. Muista, että jokainen aikuinen ihminen vastaa itse itsestään ja sinulla ei ole mitään pakkoja puolisoasi kohtaan eikä muutenkaan elämässä. Olet vapaa tekemään sitä, mitä todella haluat. Et ole vastuussa hänen onnestaan (joka ei tule sinua missään vastaan), omasta onnellisuudestasi vastaat itsellesi. Parisuhde on kompromisseja ja sitä, että kumpikin rakastaa ja haluaa toisenkin parasta.
Tilanne vaikuttaa tavallaan aika yksiselitteiseltä. Tunnet epävarmuutta suhteestanne jo nyt ja haluat ilmiselvästi lapsia joskus. Lasten saaminen aiheuttaa joka tapauksessa jokaiseen parisuhteeseen muutoksia ja usein ne muutokset ovat enemmänkin kriisi kuin jotain muuta. Teillä tuota kriisin alkua näyttää olevan jo nyt, joten miettisin kyllä tarkkaan, kannattaako suhdetta jatkaa.
Vaimosi on kyllä oikeassa, että sinun on hyväksyttävä hänet joko sellaisena kuin hän on tai erottava. Aikuisia ihmisiä harvoin toinen pystyy muuttamaan, vaikka moni sitä yrittää.
mieleen, että olisiko puolisollasi masennus tai vastaava?
Kysyit, voiko aikuiselta ihmiseltä edellyttää tiettyä käyttäytymistä. Kyllä ja ei.
Ei siinä mielessä, että ei ole olemassa mitään sellaista universaalia kaavaa, jota jokaisen tulisi toteuttaa tai muuten olisi väärässä. Toiselle sopii toisenlainen, toiselle toisenlainen ihminen.
Kyllä siinä mielessä, että sinä saat "vaatia" omalta kumppaniltasi niitä ominaisuuksia, jotka sinä näet itsellesi tärkeiksi. Mutta tämä vaatiminen on sellaista vaatimista, että kelpuutat itsellesi vain sellaisen ihmisen, jossa ne tärkeät ominaisuudet on. Jos nykyisessä niitä ei ole, on vaihtoehtoja vain yksi: lähteä. Ja sen saat tehdä, sinulla on oikeus vaatia itsellesi sopiva kumppani.
Tiedän, että lähtö ei ole helppoa. Sanon vain, että rakkaus ei ole mikään syy jäädä suhteeseen. Rakkauden tunteet pystyy kyllä kuolettamaan. Tiedän sen kokemuksesta, olen jo osittain pystynyt tappamaan tunteeni, vaikka minä olin se, joka jätettiin, se, joka olisi vielä halunnut jatkaa suhdetta.