Neuvokaa hyvät ihmiset, mitä teen???? Olen ollut aviossa parisen vuotta ja olen niin kyllästynyt mieheeni, että en kohta kestä enää. En raski ottaa eroakaan. Tää liitto ei toimi enää; ei seksiä, ei kosketteluja ei hyväilyjä, emme puhu mistään muusta kuin työstä. Mies ei suostu avioliittoneuvojalle.
Olin niin jumalattoman rakastunut häneen mennessämme naimisiin, tunsimme pari toisemme ennen naimisiinmenoa. Ja meillä meni kaikin puolin hyvin. Mutta viime aikoina kaikki menee päin helvettiä. Sitä paitsi olen huomannut, että äiti on hänelle kaikkein tärkein ihminen ja mä olen joku varaemo, joka antaa turvallisuutta hänen elämäänsä.
Jos puhuisimme asioista, ehkä tämän liiton saisi vielä parannettua. Mutta ei hän suostu puhumaan mistään!!!!
Tilanne on kestämätön, taitaa olla paras kun hyppää järveen, niin pääsee kaikesta kertaheitolla.
Olin niin jumalattoman rakastunut häneen mennessämme naimisiin, tunsimme pari toisemme ennen naimisiinmenoa. Ja meillä meni kaikin puolin hyvin. Mutta viime aikoina kaikki menee päin helvettiä. Sitä paitsi olen huomannut, että äiti on hänelle kaikkein tärkein ihminen ja mä olen joku varaemo, joka antaa turvallisuutta hänen elämäänsä.
Jos puhuisimme asioista, ehkä tämän liiton saisi vielä parannettua. Mutta ei hän suostu puhumaan mistään!!!!
Tilanne on kestämätön, taitaa olla paras kun hyppää järveen, niin pääsee kaikesta kertaheitolla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Tilanne on kestämätön, taitaa olla paras kun hyppää järveen, niin pääsee kaikesta kertaheitolla."
Jos sinulla on huono ja epäluotettava auto, niin hyppäätkö järveen? Vai vaihdatko vain autoa?
Typerä vastaus loppuun palaneelle ihmiselle ja minä kun luulin, että edes täällä joku lohduttais. Mulle auto ei merkitse samaa kuin rakas, läheinen ihminen, joka mieheni minulle vieläkin on. Mutta suhteemme menee nyt väärään suuntaan. Odotin hyviä neuvoja...
Nää parisuhde asiat on aina niin hankalia. Pääasia on ettet ainaskaan järveen hyppää, se kun ei ratkaise mitään.
Aistiikos tää miehes että olet "kyllästynyt" siihen? se kyl varmasti vaikuttaa miehen käyttäytymiseen. Mut ei kai ihan normaalia kyl ole jos mamma on tärkeintä. tai siis tärkeehän se on, mut ei nii tärkee ku oma vaimo. Ainoo keino on kait puhumalla hoitaa, jos ei auta, niin siinä alkaa olla keinot vähissä..
...järveen hyppääminen ratkaise mitään, päinvastoin.
Onko sinulla on joku hyvä ystävä tai sukulainen jonka kanssa voisit luottamuksellisesti jutella ?
Jos ei, niin mene vaikka yksin sinne avioliittoneuvojalle, mikäli mies ei suostu.
Jos mies puhuu vain töistään, niin onko hän uppoutunut liian syvälle työhönsä ja palamassa loppuun ? Onko hänellä työpaineita ?
Mieheni mielestä en saa puhua meidän asiostamme kenellekään. Ja sitäpaitsi olen joutunut jättämään kaikki ystäväni, koska hän luulee, että puhun hänestä pahaa selän takana.
Todella, jos äiti on aina oikeassa ja kaikkein tärkein jota suojellaan, niin mitä pirua mä teen tässä elämässä, jossa mulla ei ole sijaa kenenkään sydämessä.
Luulen, että minulla niitä työpaineita enemmän on, mutta olen lakannut puhumasta niistä koska mieheni ei niistä välitä.
Ja mitä mä teen yksin avioliittoneuvojalla. Tässä on nyt kahdessa vikaa, kun vaan hoksais (ja enää jaksais) jonkun keinon löytää se vika. Ei mies ainakaan suostu keskustelemaan "niin syvällisiä" kuin toistemme tunteet.
Avo-/avioliitossa on väärin "eristää" puoliso ystävistään ja sukulaisistaan. Vaikka puolison kanssa pitäisi pystyä juttelemaan miltei kaikesta, niin välillä on hyvä tuulettaa ajatuksiaan muunkin kuin oman puolison kanssa.
Ehdotin avioliittoneuvojalle yksinmenoa siksi, että voisit purkaa tuntojasi jollekin ihmiselle joka kuuntelee, kun miehesi ei sitä tee.
Kumpihan on tärkeämpi asia Sinulle: Sinun oma jaksamisesi vaiko miehesi pelko/luulo siitä että puhut hänestä pahaa ?
Jossain pisteessä on oltava terveellä tavalla itsekäs ja ajateltava mikä on itselle parasta.
tehnyt elämäsi helvetiksi, ja kuitenkin rakastat häntä niin paljon, että järveen hyppääminenkin tuntuu paremmalta kuin ero???
Mahdotonta ajatella, että suhteenne tuosta kunnolliseksi muuttuisi. Objektiivisesti katsoen (siis jos puhut totta) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Ihmeitä ei tapahdu oikeasti, joten älä tee itsestäsi rauniota vain sen takia että miehesi on joskus ammoin näyttänyt parhaalta ihmiseltä maan päällä.
Jos elämässäsi oman valintasi tuloksena on vain tuo mies joka ei sinua (ainakaan enää) rakasta, et todellakaan voi tietää saati väittää että sinulla ei olisi sijaa *kenenkään* sydämessä...
Ja voisin kertoa vielä lisää järjettömyyksiä, jota saan sietää. Enkä mitenkään korosta näitä ominaisuuksia. Minulla ei ole rohkeutta erota, vai voisiko ehkä peloitella ensin. Miksei tuo ihminen muutu, vaikka olen näistä asioista joskus suuttuessani puhunut. Hän on kai niin täydellinen, ettei voi uskoa itsestään mitään vikaa. Kyllä olen ajatellut, että ero olisi kuitenkin niin suuri häpee, että mieluimmin poistun yksin.
erossa on? Aavistelen nyt, että olet ollut aikoinasi niin julkionnellinen ja hehkuttanut lempeäsi, että nyt tuntuu kamalan nololta kun se olikin kupla vain. Häpeät kuitenkin unohtuvat, vaikka kuinka hävettäisi.
Kenelläkään ei ole pienintäkään oikeutta pilata toisen elämää tyhmyydellään ja itsekkyydellään: minusta voit päinvastoin olla ylpeä itsestäsi, jos pelastat itsesi elämälle, jota sinulla on todennäköisesti vielä jäljellä enemmän kuin vaikkapa minulla...
Olet oikeassa, että hehkutin silloin onneani oikealle ja vasemmalle. Mutta kun on jo toinen avioliitto ja ikääkin on sen verran, että kaipa sitä vain yrittää kestää. Voihan se toimia niinkin, että ollaan sitten vain ystäviä. Ehkäpä joskus VIELÄ KERRAN löydän ihmisen joka välittää.
anna periksi, älä luovuta, jossakin on joku ihminen, joka välittää.
Älä anna ukon määräillä ystävien tapaamisia, ihmisen pitää saada puhua asioistaan, ja purkaa sydäntään jollekkin.
Minä olen eronnut, ja tiedän miten kipeetä se voi ottaa, mutta eteenpäin vaan, niinkuin mummu lumessa.
Täältä netistäkin voi löytää jonkun, jolle purkaa mieltään, kannattaa yrittää. PÄRJÄILE!
Juupa juu..
Kuulostipa juttus tutulta ainakin osittain.
Meillä kyllä liitto toimii jollain tasolla, läheisyys ja seksi löytyy, mutta kaikki muu mättää ja pahasti.
Miehelleni vain "oma" perhe merkitsee jotain (tähän perheeseen ei kuulu vaimo) siis vanhemmat ja veljet ovat todella tärkeitä.
Jos esim. pyydän miestä mukaan kauppaan ja olemme ovella lähdössä kun "mamma" soittaa ja pyytää kyytiä samaiseen kauppaan . Jep ,jep...
siinäpä käykin niin että minä saan kaivaa talvipakkasella pyörän ja lähteä sillä . "kun eihän sitä tiedä jos "mamma" tarvitsee kyytiä muuallekin "... voi paska... siellä sitten nähdään kaupassa .Tehdään ostokset yhdessä ja jatketaan matkaa. Huh huh...
Tuntuu että aina on joku jotain vailla veli, veljen vaimo tai ...
Myöskään meillä ei puhuta ..ei sitten mistään..
Kaikki menee hyvin niin kauan kun jaksan vain hymyillä ja heitellä vitsejä, mutta kun ei aina prkl. . jaksa ... joskus tarvitsisi tukea , ymmärrystä ja rakkautta. Elämä on yhtä pintaa .. yhtään syvällisempiä asioita ei käsitellä.
Mutta pakko kai tässä on yrittää rutistaa edes jotain irti tuosta ukosta vaikka vaikealta näyttää...Ompahan haastetta :)
Jaksamista sinulle.... :)