Ollaan nyt seurusteltu puolisen vuotta ja matkasta johtuen miesystäväni on meillä kaikki viikonloput, mutta arjet asuu kotonaan äitinsä kanssa. Mies on jo 35 ja asunut äitinsä kanssa aina. No, tiesin mihin varautua, eikä tämä järjestely nyt alkuun ole haitannut ketään osapuolta.
Mutta: Anoppi soitteli miesystävälleni lauantaina neljä kertaa; milloin valitteli sydänvaivoja, milloin muuta ahdistusta. Näitäkin puheluja on tullut ennen ja miesystäväni vain rauhoittelee ja se riittää anopille. Nyt hän kuitenkin soitti ja pyysi antamaan kapulan suoraan minulle.
Ensimmäinen, mitä anoppi kysyi oli "rakastatko sinä X:ää oikeasti?". Olin aivan pöllämystynyt ja sanoin "tottakai". "Mutta kun naapurit puhuu, että tuo X on niin helppo nakki, ja että sinä vain sitä käytät hyväksesi." "Ja on ne minulle soittaneet ja puhuneet sitäkin, kun X istuu sinun tyttösi (tyttäreni 8 v) kanssa sylikkäin keinussa, kun se on sitä inspistä" (ei siis muistanut insesti -sanaa).
Olin aivan hämmennyksissä moisista puheista ja anoppi vain tiukkasi minulta, ymmärränkö minä nyt ollenkaan mistä ne naapurit puhuu. No, kysyin sitten, että KETKÄ naapurit. "No nuo naapurit täällä ja siellä teillä, kun ovat nähneet, miten X istuu tyttösi kanssa keinussa." Ensinnäkin MEILLÄ ei edes ole keinua, missä voisi sylikkäin istuskella saatika, että naapurit sellaista näkisi tai tietäisivät anopille juuri soittaa, kun ei edes tiedä häntä. Kyselin vain, että KUKA ja KETKÄ, mutta anoppi ei tietenkään osannut sanoa, kun näin ei ole edes tapahtunut.
Anoppi siis puhuu omiaan ja keksii itsekseen tuollaisia juttuja ja soittaa niitä sitten totena. Olin ensinnäkin loukkaantunut miesystäväni puolesta, kun hänen äitinsä hänestä puhuu noin törkeitä minulle (helppo nakki tai että harrastaisi jotain pedofiliaa). Loukkaannuin myös itse ja pidän totisesti huolen, että anoppi ei enää koksaan pääse tyttöni kanssa kaksin, ettei vahingossakaan tytölle noin sairaita puhele.
Jutut olivat nyt sitä luokkaa, että niitä voisi pitää ihan harhaluuloina eli psyykkiseen sairauteen kuuluvina (korostan siis, ettei jutuissa ole mitään perää jos joku täällä nyt sellaiseen meinaa takertua). Juttelin pitkään miesystäväni kanssa ja kävi ilmi, että anopilla on ennenkin ollut lähinnä siskojensa kanssa vastaavia "ne puhuu minulle niin rumasti" -juttuja, joita miesystäväni on sitten yrittänyt rauhoitella. Juttuja siis, joissa ilmeisesti ei ole mitään perää.
Yritin sanoa miehelleni, että tuollaiset jutut ovat sairaita ja että hänen ei pidä vain rauhoitella, vaan sanoa suoraan, ettei suostu kuuntelemaan moisia. Minusta anoppi myös tarvitsisi jotain hoitoa.
Mietin nyt vain, miten suhtautua kyseiseen ihmiseen enää jatkossa?
Mutta: Anoppi soitteli miesystävälleni lauantaina neljä kertaa; milloin valitteli sydänvaivoja, milloin muuta ahdistusta. Näitäkin puheluja on tullut ennen ja miesystäväni vain rauhoittelee ja se riittää anopille. Nyt hän kuitenkin soitti ja pyysi antamaan kapulan suoraan minulle.
Ensimmäinen, mitä anoppi kysyi oli "rakastatko sinä X:ää oikeasti?". Olin aivan pöllämystynyt ja sanoin "tottakai". "Mutta kun naapurit puhuu, että tuo X on niin helppo nakki, ja että sinä vain sitä käytät hyväksesi." "Ja on ne minulle soittaneet ja puhuneet sitäkin, kun X istuu sinun tyttösi (tyttäreni 8 v) kanssa sylikkäin keinussa, kun se on sitä inspistä" (ei siis muistanut insesti -sanaa).
Olin aivan hämmennyksissä moisista puheista ja anoppi vain tiukkasi minulta, ymmärränkö minä nyt ollenkaan mistä ne naapurit puhuu. No, kysyin sitten, että KETKÄ naapurit. "No nuo naapurit täällä ja siellä teillä, kun ovat nähneet, miten X istuu tyttösi kanssa keinussa." Ensinnäkin MEILLÄ ei edes ole keinua, missä voisi sylikkäin istuskella saatika, että naapurit sellaista näkisi tai tietäisivät anopille juuri soittaa, kun ei edes tiedä häntä. Kyselin vain, että KUKA ja KETKÄ, mutta anoppi ei tietenkään osannut sanoa, kun näin ei ole edes tapahtunut.
Anoppi siis puhuu omiaan ja keksii itsekseen tuollaisia juttuja ja soittaa niitä sitten totena. Olin ensinnäkin loukkaantunut miesystäväni puolesta, kun hänen äitinsä hänestä puhuu noin törkeitä minulle (helppo nakki tai että harrastaisi jotain pedofiliaa). Loukkaannuin myös itse ja pidän totisesti huolen, että anoppi ei enää koksaan pääse tyttöni kanssa kaksin, ettei vahingossakaan tytölle noin sairaita puhele.
Jutut olivat nyt sitä luokkaa, että niitä voisi pitää ihan harhaluuloina eli psyykkiseen sairauteen kuuluvina (korostan siis, ettei jutuissa ole mitään perää jos joku täällä nyt sellaiseen meinaa takertua). Juttelin pitkään miesystäväni kanssa ja kävi ilmi, että anopilla on ennenkin ollut lähinnä siskojensa kanssa vastaavia "ne puhuu minulle niin rumasti" -juttuja, joita miesystäväni on sitten yrittänyt rauhoitella. Juttuja siis, joissa ilmeisesti ei ole mitään perää.
Yritin sanoa miehelleni, että tuollaiset jutut ovat sairaita ja että hänen ei pidä vain rauhoitella, vaan sanoa suoraan, ettei suostu kuuntelemaan moisia. Minusta anoppi myös tarvitsisi jotain hoitoa.
Mietin nyt vain, miten suhtautua kyseiseen ihmiseen enää jatkossa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyse on ilmeisemmin skitsofreniasta.
Vaan kumpi teistä on potilas?
en ottanut kommenttiasi itseeni. Ongelma on nyt se, ettei sairautta ole mitenkään diagnostisoitu, eikä anoppi luonnollisestikaan tunne itseään mitenkään sairaaksi tai että ymmärtäisi edes puhuvansa outoja. Hän on ilmeisesti selvinnyt viimeiset vuodet sillä, että poikansa asuu hänen kanssaan, rauhoittelee pahimmat kaudet ja hoitaa juoksevat asiat. Minä luonnollisesti toivoisin, että miesystäväni asuisi joku päivä kanssamme. Anoppi osaa olla todella inhottava ja varmasti haukkuu minut pojallensa moneen kertaan, jos alan vihjata, että kaikki ei ole kunnossa. En kaikesta huolimatta halua vaikeuttaa elämäämme, vaikkakin vaakakupissa on toisella puolella se, että jutut vain pahenee ja anopin psyyke huononee. Mitä tehdä?
diagnooseja täällä!!! Et ole lääkäri ja tuo kommentti muutenkin oli mielestäni todella epäasiallinen.
Alkuperäiselle sanoisin, että kyllä todellakin kuulostaa, että jonkinlaista harhaluuloisuutta anopilla. Nuo puheet ovat sitä luokkaa, ettei niitä edes itseensä kannattaa ottaa. anoppi taitaa todellakin olla jonkinlaisen avun tarpeessa. Saattaa olla jonkinlaista huomiohakuisuutta(sydänoireet ym.) ja mustasukkaisuutta pojasta. Kerran on poika asunut äitinsä kanssa noinkin pitkään, hän haluaisi pitää poikansa edelleen kotona. Sinä olet ikäänkuin "syrjäyttänyt" hänet ykkösnaisen tilalta poikasi elämässä.
Jaksamisia teille molemmille. Ei varmasti ole miehellesikään mikään mukava tilanne. En sitten tiedä miten tuon ratkaisisi. Koita vaikkapa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kerran tiedät asioiden olevan täysin tuulesta temmattuja. Asiaan pitää puuttua kovemmin jos tämä anoppisi levittelee juttuja muille ihmisille. Tuskinpa kuitenkaan poikaansa pedofiliksi muille kehtaa mainostaa :-)
Tutkimus ja hoitoon vienti vaatii potilaan suostumuksen. Harvemmin mieleltään sairas sitä antaa. Kokemusta on. Tuttavani sairastuttuaan, kielsi oman tyttärensä, on vaihdokki. Aikansa ensin vannoi lapsen isän olevan vain asiankantajana.. Nyt hän on selvittänyt murhia kymmenittäin, ja tietää minne murhaaja on ruumiit kätkenyt. Kyse on skitsofreniasta. Vain kerran oli niin psykoottisessa tilassa, että vietiin pakkopaidassa sairaalaan tyttären toimesta.
Pääsi pois koska lakia tuntevana henkilönä, hän ilmoitti haastavansa sairaalan vapaudenriistosta.
Tytärtään ei edes tervehdi enää.
Lääkitys ei ole eikä saa.
Läheiset väsyvät ja luovuttavat, kun ei syöminen, juominen ja ulostaminen häiriinny, ilman potilaan lupaa ei hoitoa anneta. Sairas ei syö lääkkeitä kun ei ole sairas.
Sairaus ilmenee koko hullussa yhteiskunnassa, joka on varastanut Hänen elämänsä vienyt kaiken irtaimen hänen kotoaan ja joku aina käy säteilyttämässä hänen elintarvikkeensa kaikki yrittää tappaa... Hän on terve, tiedossaan vain vaarallisia asioita, niin yksityis- kuin valtiontasolla
No eihän tuollaista pysty olankohautuksella sivuuttamaan, niin kuin joku täällä kehoitti.
Ihmettelen, jos noilla oireilla ei anopillesi tähän mennessä ole diagnosoitu sairautta.
Joku siellä päänupissa mättää ja pahasti.
Ota selvää miesystävältäsi, tai muuten suhteenne jatkuminen tulee vaikeutumaan entisestään.
Kyllä anoppi hoitoa ja lääkitystä tarvitsee. Hän pilaa ennenpitkää poikansa elämän sitomalla tämän omaan mielen sairauteensa.
Olet aivan aihellisesti hämmennyksissä.
Ja aika ison ongelman edessä.
Yritä jaksaa, ja jos suhde on sen arvoinen, kannattaa taistella anoppi hieman selvemmille vesille.
Siis tutkimuksiin ja hoitoon!
Ensiksi kiitos asiallisista vastauksista!
Käytiin pikaisesti maanantaina kylässä. Anoppi oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. En luonnollisesti itsekään halunnut palata asiaan, mutta jotenkin olin odottanut selitystä moiselle puhelulle, anteeksipyyntöä tai jotain kommenttia. Ei mitään.
Oli taas tyrkyttämässä ruokaa mukaan, muttei onneksi niin suuria määriä kuin joskus.
Ihmettelen vain miesystävääni, miten hän jaksaa elää edelleen ihmisen kanssa, joka kohdistaa suurimman osan omituisista jutuistaan häneen. Miesystävälläni on selvästi ristiriita, miten elämänsä jatkossa järjestää: minun vai äitinsä kanssa. En ole halunnut painostaa, koska toivon asioiden järjestyvän. Mies ei halua puhua, vaikka varmasti vaivaavia asioita on paljon.
Justiin yksi ystäväni kertoi melkein samanlaisen "stoorin".Jätti äijän ja kehui että tommoisilla äiteen napaan sidotuilla pitäisi lukea jo varoitus kilpi otsassa et älkää vaan laittako lusikkaanne tähän soppaan.Voimia!
Noita aiempia vastauksia kun lukee, niin luulen että suurin osa osuua oikeaan heti kättelyssä. Jos anopillasi oikeasti olisi sydänkipua pojalleen soittaessaan, niin tuskinpa siinä tilanteessa alkaa muita asioita tenttaamaan ja selostamaan! Sydämestä ottaa todennäköisesti siksi, kun liikaa hitsaa kiinni keksiessään juttujaan teille.
Ehdotankin, että seuraavan kerran, kun sydänperäistä kipua valittaa, niin sanot varanneesi hänelle ajan yksityiselle kardiologille, joka saa tutkia anoppisi sydämen kunnolla. Lähdet tietysti mukaan auttamaan ja seuraksi! Täytyyhän sydänoireet tutkia, ettei mitään vakavaa ole taustalla. Ottavat EKG:n ja infarktientsyymit sun muut kokeet. Näiden sydänasioiden kanssa kun ei ole leikkimistä.
Mahtaakohan lähteä sille reissulle mukaan? Mutta etpä ole sinäkään varannut tuota lääkäriaikaa...