Hei ystävät,
Antakaapa hyviä neuvoja. Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa melkeinpä päivälleen 3 vuotta. Välillä menee hyvin ja välillä huonommin, mutta aina on eteenpäin menty. Viihdymme yhdessä, mutta tyttöystäväni on mielenterveys lääkityksellä työpaineiden yms. aiheuttaman stressin vuoksi.
Olen saanut tyttöystäväni kiinni valehtelusta nyt hiljattain muutaman kerran, ja puhelintaan hän vahtii haukan tavoin. Samoin messenger ikkunat vilahtavat kaakkoon astuessani huoneeseen, ja minua tullaan ovelle vastaan :) Olenko vainoharhainen kun epäilen että hänellä on jotain peliä menossa?
Sampsa
Antakaapa hyviä neuvoja. Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa melkeinpä päivälleen 3 vuotta. Välillä menee hyvin ja välillä huonommin, mutta aina on eteenpäin menty. Viihdymme yhdessä, mutta tyttöystäväni on mielenterveys lääkityksellä työpaineiden yms. aiheuttaman stressin vuoksi.
Olen saanut tyttöystäväni kiinni valehtelusta nyt hiljattain muutaman kerran, ja puhelintaan hän vahtii haukan tavoin. Samoin messenger ikkunat vilahtavat kaakkoon astuessani huoneeseen, ja minua tullaan ovelle vastaan :) Olenko vainoharhainen kun epäilen että hänellä on jotain peliä menossa?
Sampsa
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aika epäilyttävästihän tuo tyttöystäväsi käyttäytyy. Voisikohan asiaa kysyä suoraan? Sano, että sinua häiritsee tuollainen käytös. En suosittele mitään vahtimisjuttuja. Usein nuo pikku-ihastukset menevät ohi, eikä ne edes koskaan etene kovin pitkälle. Miksi niillä sitten haavoittaa itseään? Eli minun neuvoni on että puhutte asioista suoraan keskenänne. Niin..se on kyllä vaikeaa luottaa, jos on toisen saanut valheesta kiinni.
Kiitos neuvoista. Lisäisin vielä edelliseen että nuo valheet mistä olen hänet saanut kiinni ovat todella ikäviä, mutta hän ei tiedä että minä tiedän mikä tekee asian vielä kinkkisemmäksi. Joskus tuntuu että pitäis vain nostaa kissa pöydälle ja katsoa miten käy, olen pettynyt... rakastan... pelottaa... tunteiden sekamelska sydämessä :( Miten tässä näin kävi!
Sampsa
Ota asia vaan suoraaan puheeksi. Ei kannata alkaa peluriksi, jossa vieraantuu lopulta omista tunteistaan. Eikä kahden ihmisen pitäisi osata jakaa asiat keskenään? Eikö juuri tuossa vaiheessa pitäisi opetella miten vaikeuksista selvitään? Jos et osaa ottaa asiaa puheeksi, niin miten ihmeessä luulet selviytyväsi? Ole rohkea ja katso asioita silmästä silmään. Jos tyttöystäväsi on psyykkisesti sairas, voi tämä sairaus sinänsä aiheuttaa epäterveistä reaktioita. Voit tulla syyllistetyksi esim. toisten asioiden urkkimisesta jne. Sinun täytyy tehdä itsellesi selväksi se, että psyykkinen sairaus VOI VAIKUTTAA myös keskinäisiin vuorovaikutusmalleihin, eikä silloin kannata lähteä pelaamaan mitää sairasta peliä. Sinä päätät kuinka paljon haluat itse asioihin vaikuttaa. Minä olisin rehellisen ja suoran kommunikaation kannalla.
Kissa pöydälle kuulosti hyvältä. Olet oikeassa, tässä alkaa erkaantumaan omista tunteistaan ja tilalle tulee epäilys, mustasukkaisuus... surullista mutta lienee parasta pistää suhde katkolle. Tyttöystäväni vietti viikko sitten viikonlopun ulkomailla, ja siitä tämä jupakka alkoi. Nyt hän haluaisi kuulemma uudestaan ulkomaille ensi viikonloppuna, siellä oli kuulemma rauhallista eikä oman elämän ongelmat häirinneet ajatuksenjuoksua. Kun vain en tietäisi minkä takia sinne mennään :(
t: salapoliisi
Nostin kissan pöydälle ja sitten kysyin miten asia on, kissa kieltää kaiken. Mitäs siihen sanot jos toinen katsoo silmiin ja vannooo ettei ole mitään tehnyt? Itseasiassa alko minua syyttelemään... jostain muistan lukeneeni nuo muutamat vaiheet...
1. Teko
2. Kiinnijääminen
3. Kieltäminen
4. Syyttely
5. Riita
6. Ero tai laiha sopu
Missähän vaiheessa mennään?
Minullakin vain aihetodisteita - ei mitään konkreettista. Paljonko on painoa miehenvaistolla ja omalla pahalla ololla? On sellainen tunne että tää peli on hävitty, voittajaa ei taida ollakaan. Luottamus on kuitenkin menetetty, en tiedä miten jatkaa.. oma olo on ihan paska. Joko olen oikeassa, ja se ei oo kivaa!!! Tai sitten olen väärässä, ja olen kyylä ja urkkija! Valitse nyt sitten voittaja noista kahdesta vaihtoehdosta...
Sammy surusilmä
Toisellehan ei osaa sanoa miten pitää ja kannattaa tehdä, mutta itse ehkä yrittäisin ehdottaa vaikkapa yhteistä viikonloppua. Jos kaipaa aikaa kaiken hälinänä keskeltä, se varmasti onnistuisi sinunkin kanssasi - jos se on todellinen syy ulkomaille menemiseen.
Itse olen karvaasti todennut, että parisuhteen tärkeinpiä asioita on puhuminen. Sitä helposti kuvittelee, että kyllä me puhutaan ja sitten huomaa että hetkinen ei me olla puhuttu pariin vuoteen. Sitä vaan luisuu rutiineihin. Hienoa, että nostit kissan pöydälle. Siitä ei varmastikaan haittaakaan ollut.
Epäilyttävältähän tuo toiminta kuulostaa. Minulle on kerran sanottu, että vain rehellisyydellä voit pelastaa tilanteen. Se tehosi, tajusin, että hittoako minä yritän asioita kertoa kauniimmin.
Voit ottaa riskin, luottaa ja jatkaa. Tai voit jatkaa asian kyselemistä ja pyörittämistä, jos näin teet kannattaa varmaan yrittää olla hienotunteinen (jos oletkin väärässä, syytökset voivat pilata jotain todella arvokasta). Urkkimistakin voi jatkaa, mutta se ei liene kannattavaa kuten itsekin taisit pohtia.
Jos sanoisit, että sinusta vain ei tunnu hyvältä, että hän menee sinne viikonloppureissuun?
Et ainakaan sano että olisi yhteisiä lapsia. Kissa pöydälle, ei tilanne voi huonommaksi mennä. Jos jotain oli niin voitko jatkaa jos "lupaa lopettaa"?
Hyvä että tuli ilmi ennenkuin on lapsia..
Meillä molemmilla lapsi aikaisemmasta suhteesta. Lasten kanssa menee hienosti, ja ollaan varmaan aika kiva uusperhe :) Tyttöystävälleni olen ensimmäinen pitkä suhde, minulla muutama 5 vuoden suhde takana. Katsotaan miten käy kun nostetaan kissa pöydälle, ei ainakaan huonommin. Rehellisyys ja avoimuus on ainakin minulle suhteessa elintärkeä asia. Ilman niitä ei suhde toimi pidemmän päälle. Mä oon itse omat juoksuni juossut jo teinivuosina, ja päätin oman lapsen syntymän aikoihin tehdä täyskäännöksen. Nyt on itsellä rauhallinen olo, ei tarvi salailla mitäään. Puhelin saa olla pöydällä, ei tarvi piilotella meseikkunoita tai maileja. Senpä vuoksi tyttöystäväni muuttunut käytös ihmtetyttää. Aikasemmin hän oli täysin avoin myös näiden asioiden suhteen.
t: Sammy
Mitähän tilanteessa on epäselvää? Yrität vain uskotella itsellesi, että ehkei mitään olekkaan tekeillä. Noista "oireista" ei voi vetää kuin yhden päätelmän: joku mies siellä on kierrossa.
Asian vakavuudesta taas ei voi tietää kuin kysymällä / urkkimalla.
Urkkiminen on tosiaan perseestä, mutta kysymälläkään tuskin saa rehellistä vastausta, jos ei ole lyödä jotain näyttöä peliin, mitä ei voi mitenkään järkevästi selittää...mutta älä vaan jää kiinni urkkimisesta. Jos ihme tapahtuisikin ja toiminta on viatonta, sinun luottopisteet romahtaa.
Kiitos hyvistä neuvoista, en todellakaan haluaisi jäädä kiinni urkkimisesta. Mun urkkiminen on jäänyt havainnointi asteelle. Mutta kun 3 vuotta on ihmisen kanssa suhteessa, sitä oppii tuntemaan toisen käytöksen - jopa valhettelun. Minä olen maailman huonoin valehtelija, ja jään kiinni jo ennenkuin saan suuta auki vastatakseni. Ainoa keino olla jäämättä kiinni on olla valehtelematta :)
Kurjaa todellakin, mä en halua olla mikään urkkija joka kokoajan kyylää olan yli tietokoneen näytölle, tai kuuntelee korvat suippona mitäs siellä puhelimessa puhutaan. Asiasta olan yli kurkkimiseen, juurikin näin jotain mikä ei ollut mun silmille. Voi kehveli kun tietäis todellakin mitä tehdä. Eihän maailma kuitenkaan mustavalkoinen ole, kaippa siinä on jonkinlaisia harmaan sävyjä. Eikä mua haittaa vaikka siipalla on ystäviä jotka edustavat vastakkaista sukupuolta - aikaisemmin on puhuttu kaikesta ja naureskeltu saunakeskusteluissa iltaisin yhdessä noiden "ystävien" iskuyrityksille. Nyt on toinen ääni kellossa... kaikki kielletään ja mitään ei näytetä. Mese akkunat vaan vilahtelee... Helkutti, mistä sitä muut löytää normaalit, rehelliset suomalaiset naiset? Mulle osuu aina jotain "pelinaisia".. liekö joku kirous.
Sammy
No eiköhän sun kannata tehdä ihan kunnon katsaus sinne koneen kovalevylle, sinnehän tallentuu nuo kaikki mesekeskustelut. Ite aloin epäilemään avosiippaani jonkin sortin pettämisestä, kun äijä alkoi liian hyvin viihtyä tietokoneen ääressä. Ja puhelin oli aina hänen vierellään, ei päästänyt sitä silmistään. Heräsin eräänä yönä ihan tarkoituksella ja hiippailin hänen kännykkänsä luo ja luin ne viestit mitä hän oli saanut. Ylläri, saapuneet kansiossa ei ollut mitään, mutta lähetyt osiossa oli sitäkin enemmän. Joten pettäminen tuli ilmi tällä tavalla.
Aamulla avomieheni lähdettyä töihin avasin tietokoneen ja aloin kovalevyä tiirailemaan, sieltähän nämä ns. intiimit rakkaudentunnustukset tulivat vielä laajemmin ilmi ja tätä oli jotkunut jo yli 3kk minun tietämättäni.
Jokuhan voisi väittää, että tein väärin, kun luin hänen kännykkänsä viestit ja lisäksi katselin sitä kovalevyä, mutta jos vastauksia ei muulla tavalla saa, niin pitää itse ottaa asioista selvää, suosittelen samaa sinullekin. Tiedänpä nyt, että miehet pettävät nuorempiaan heti, kun on tilaisuus. Potkaisin kyseisen äijän pellolle ja heitin kamoja ikkunasta alas ja vaihdoin lukot. Enää sillä äijällä ei ole asiaa kämppääni.
Jos nyt joku näitä vielä lukee, niin ratkaisin asian niin että jätin tyttöystäväni tänään. Surullista ja haikeaa. En voi kuitenkaan jatkaa ihmisen kanssa johon en voi luottaa. Ikävä vanhoja aikoja, mutta nykyhetkessä on elettävä. Eiköhän tästä mennä ylöspäin...
Sampsa
Uskonpa että löydät elämääsi jotain kaunista ja pysyvää.Pidä silmät auki ja kiiruhda hitaasti.Selviät kyllä!
Kiitos mukavista sanoista, ja tuesta. Miten sitä ihminen voikin olla niin avuton, kun pitää selvittää omia suhdeongelmia. Sitten kun saa kaveria neuvoa, niin kaikki on päivänselvää :)
Ulkona paistaa ihanasti aurinko näiden sateisten viikkojen jälkeen. Elämä on joskus ihan jees!
Sampsa