Kanssasi...

Lähes murtunut kirjoitti:

Vuodatan oman tarinani tänne.. Olen siis 18v mies.

Tänä juhannusaattona huomasin vanhan riparilaiseni irkissä ja päätin moikata tätä, koska minulla oli tylsää, enkä välittänyt juomisesta ja pippaloinnista. Hän muisti minut, puhelimme kaikkea, ja kuinka ollakkaan, oli 6 tuntia vierähtänyt keskustellessamme ja kello oli 3 yöllä. Heti ensimmäisen keskustelun jälkeen tunsin jo vetoa häneen hänen luonteensa takia, hän muistutti niin paljon itseäni ja hänellä oli samanlainen arvomaailma. Puhelimme niitä näitä päivittäin ja tulipa sitten selvillekkin että hänellä on suhde joka on hajoamispisteessä.


Näin myös hänet ensi kerran kolmeen vuoteen puistossa jossa olin ottamassa aurinkoa. Olin lähdössä kauppaan ja katsoin että toi näyttää tutulta.. Se oli hän, moikkasin ja en uskaltanut mennä puhumaan koska olin mahdottoman ujo ja olin kuitenkin juuri pyöräillyt ohi. Hän moikkasi takaisin ja hymyili. Päätin että kaupasta tullessani mene puhumaan hänelle, mutta kun tulin paikalle , niin hänen ex-jätkänsä oli siinä joten päätin että nyt on huono aika mennä puhumaan joten menin ottamaan aurinkoa. Myöhemmin irkissä samana päivänä hän sanoi minulle että olisi edes halunnut vain puhua kanssani, mutta kuulemma pidin häntä rumana tai jonain minä hän ennen oli. ( Hän oli siis ennen blondi ja langanlaiha, nykyään brunetti ja normaalivartaloinen. ). Kerroin hänelle että olin vain helvetin ujo mutta hän ei tuntunut aluksi uskovan sitä.. Lopuksi hän tajusi että olen vain ujo..

Noin kaksi viikkoa ensikeskustelumme jälkeen päätimme sitten nähdä, hän oli siis eronnut juuri. En ollut uskaltanut toivoa suhdetta tai mitään sillä itsetuntoni oli aivan maassa. Kuitenkin kesäiltana tapasimme, molemmat tunsivat vetoa toisiinsa. Istuimme ulkona penkeillä, ja pidimme toisiamme sylissä. Tästä alkoi lyhyt(?) tarinamme. Seuraavana päivänä tapasimme puistossa, pidimme toisiamme hyvänä ja suutelimme lopuksi. Suudelma oli siis ensimmäinen itselleni ikinä.

Puhelimme taas irkissä kun hän kertoi että en tunnu välittävän hänestä, ja en tahdo mitään juttua. Tajusin että olen erittäin huono näyttämään tunteitani. Selvitin hänelle kuinka välitin hänestä, mutta itsestäni tuntui erittäin pahalle, koska en yksinkertaisesti osannut näyttää että välitän hänestä. Lopulta sain hänet kuuntelemaan ja hän tajusi että välitän hänestä, ainakin hän antoi ymmärtää näin. Tapasimme myöhemmin saman viikon lauantaina eräässä puistossa.

Hänellä oli pikkuveli mukana, joka ei haitannut minua tai häntä. Kun pikkuveli meni muualle, suutelimme, halasimme toisiamme ja hänellä oli käsi housuissani. Epäröin siinä vaiheessa koska olin neitsyt, ja tilanne ujostutti suunnattomasti minua ja en ollut varma mistään mitä tunsin, mutta tiesin että välitin hänestä. Sanoin hänelle että ei vielä.. Hän totesi kuin pettyneesti "selvä.." .

( Myöhemmin irkissä kerroin että en ollut vielä valmis siihen. Tämän hän ymmärsi mahdollismman väärin. Olin tarkoittanut tämän että halusin tietää että olen varma siitä että hän välittää minusta ja minä hänestä.Hän taas kuvitteli että pidän häntä rumana ja minun pitäisi valmistautua ensikertaamme kunnolla sen takia )

Ilta meni , saatoin hänet ja pikkuveljen kotiin. Sovimme myös näkevämme seuraavana päivänä ja niin kävi. Kävimme syömässä, olimme ulkona , ja totesin että " njahas, tuttuja " . Käyttäydyin hölmösti ja hän sai käsityksen että häpesin häntä, tämän käsityksen hän sai jo tokana kertana kun tapasimme, vain koska olin sanonut saman asian.

Olisinpa silloin tajunnut sen, mutta mokasin. Naiseni oli erittäin kaunis, mukava ja ihana joten ei ollut mitään syytä hävetä häntä. Yritin tätä selvittää hänelle, ja tuntuu että onnistuin siinä. Sitten, kului kaksi viikkoa, työn ja muitten menojen takia emme nähneet lainkaan, irkissä keskustelimme. Koko tämän ajan ikävöin häntä, itkin koska kaipasin häntä. Välillä mietin että miksi hitossa se ei voi ymmärtää että välitän siitä ja tahdon olla tämän kanssa aina kun mahdollista.

Silloin minua harmitti, että hänellä oli huono itsetunto ja huonot kokemukset viime suhteesta, jossa mies kohteli häntä kuin ilmaa, haukkui, komenteli ja kyttäsi tätä. Ymmärsin että hänellekkin se oli vaikeaa. Ennen seurustelumme alkua kerroin myös että olen neitsyt, ja tämä tuntui järkyttävän häntä paljon. Itse en ymmärtänyt syytä, sillä itse olin niin valinnut. Myös tässä seurustelumme aikana keskustelimme seksistä ja hän totesi että ei voisi harrastaa seksiä kanssani koska pelkäisi että rikkoisi minut ja veisi viattomuuteni. Hänellä siis itsellääni oli tuskallisesti menetetty neitsyys, ja hän ei ollut tosiaankaan ensikertalainen sängyssä.

Hän totesi että suhteessamme ei tule olemaan seksiä koska hän ei kykene siihen kanssani. Yritin saada hänet tajuamaan että hän ei turmele tai rikoa minua seksillä . Hän kuitenkin pysyi kannassaan ja lopuksi totesin hänelle että " Mä en pakota sua mihinkään, jos sä haluat että seksiä ei ole niin siihen en pakota sua. Tahdon kuitenkin olla kanssasi ". Välitin enemmän ja enemmän vain hänestä, sillä hän tosiaankin tuntui välittävän minusta , tai ainakin antoi ymmärtää niin, ja oli valmis jättämään seksin pois.Tämän seikan takia arvostin häntä enemmän ja enemmän. Hän siis piti seksistä, itseäni se ei paljoakaan kiinnostanut koska periaatteitteni ja moraalin takia en rupea irtosuhteisiin, ja harrastan seksiä vain kun olen varma että kumppanini välittää minusta ja minä hänestä.

Kuitenkin, tapasimme siis kahden viikon jälkeen kun häneltä loppui kesätyöt ja minulta myös. Puhelimme niitä näitä ja halailimme, mutta paljoakaan ei tapahtunut. Sitten, hän vihjasi irkissä että voisi kutsua minut yöksi heille. Suostuin, ja sitten parin päivän päästä olin heillä, juttelimme niitä näitä, halailimme ja pidimme toisiamme hyvänä. Juttu alkoi luisua seksiin ja aloin vähän epäröidä, sillä pelkäsin että hän katuu sitä, koska muistin keskustelumme seksistä. Kuitenkin, hänen käytös tuntui siltä, että hän oli päättänyt, että seksiä onkin tässä suhteessa. Harrastimme siis seksiä, ja se oli ensi kertani. Kaikki sujui hyvin, homman jälkeen pidimme toisiamme hyvänä , suutelimme ja harrastimme seksiä myöhemmin uudestaan. Yöllä sitten menimme nukkumaan, aamulla heräsimme ja hän teki minulle aamupalaa. Kaikki oli loistavaa. Taas hyväilimme toisiamme, suutelimme ja harrastimme seksiä. Sitten hänen piti lähteä jonnekkin mitä en juuri muista, sovimme että näemme sitten irkissä.

Kaikki tuntui loistavalta, tuntui että olin viimeinkin löytänyt naisen jonka kanssa tahdon olla.
Sitten alkoi alamäki.

Puhelimme niitä näitä kunnes myöhemmin samalla viikolla hän alkoi tuntua erittäin etäiseltä, häneltä ei löytynyt aikaa minulle, hän vastasi hädin tuskin tekstareihin ja puheluiihin ja keskustelumme irkin kautta tuntui tosi etäisisiltä.

Nyt viime näkemisestämme on 1,5 viikkoa ja olen taas päässyt keskustelemaan hänen kansaan, ja hän toteaa että hän katuu yhdessä viettämäämme yötä, mutta ei suostu kertomaan miksi. Hän kiertelee vastausta, kun kysyn että onko hänellä ollut minua ikävä, hän kiertelee vastausta, kysyn että haluaako hän pistää poikki, hän kiertelee vastausta. Kuitenkin hän on sanonut että hänellä on ollut vain helvetin huonoja päiviä ja kuukautiset. Hänellä myös on masennusta joskus ja hän stressaa taas koulun alkua. Tahtoisin uskoa häntä niin paljon, mutta hän sanoi että hän ei pysty seurustelemaan juuri nyt, ja haluaisi olla yksin. Hän myös sanoi että hänellä on hiton huono päivä ja käski olla kyselemättä enempää ja sulki irkin. Lähetin tekstarin, en saanut siihen vastausta.

Tuntuu niin hiton pahalle, tyhjältä ja masentuneelta. Olin päivällä kävelyllä, kävin paikassa missä tapasimme ensi kerran ja meinasin purskahtaa itkuun, koska tuntui niin pahalta että ero taitaa tulla.

Ylitin suojatietä ja katoin että tuolta tulee auto helvetin kovaa , ja totesin samalla että eipä sillä ole mitään väliäkään jos ajaisi päälle, kun tää suhde naiseen taitaa olla ohi. Masennus oli siis kova, siinä jo huomasin sen. Kotona masennuin entistä enemmän, tuntuu hiton pahalle, ja päätin vuodattaa tarinani tänne. Haluaisin edes olla hänen ystävänsä jos suhde ei onnistu, sillä hän on fiksu ja loistavaa juttuseuraa.

Haluaisin itse jatkaa niin paljon juttua, mutta välillä tuntuu niin pahalle olla hänen kanssaan, koska tuntuu etten osaa näyttää kuinka välitän hänestä. Nainen sai itsetuntoni nousemaan ja opin samalla itsestäni erittäin paljon kun olin hänen kanssaan, vaikkakin vain lyhyen aikaa.

En myös voi ymmärtää kaikkia asioita, hän on sanonu että olen ihana ihminen, kaikin puolin mukava, älykästä juttuseuraa. hieno ja muita kehuja. Mutta silti tälläinen käytös? Välillä tuntuu että häntä pelottaa, mutta hän ei suostu vain puhumaan niistä vaikka tahtoisin. Haluaisin tukea häntä jos hänellä on ongelmia.

Asiat mitä pidän ongelmina ovat oma ujouteni, ja se että en osaa näyttää tunteitani, joskin hän on sanonut että olen kehittynyt huomattavasti molemmissa :)
Ainoa huono puoli hänessä on hänen huono itsetuntonsa, tahtoisin kohottaa sitä, mutta hän on etäinen.

Jos nyt joku jaksoi lukea vuodatukseni niin kertokaa vaikka pystyykö tällä olemaan tulevaisuutta vai pitäisikö vain olla kavereita. Ottakaa nyt kantaa tähän jollakin tavalla.
Kirjotin tämänkin tekstin univajeessa, koska olen nukkunut yöt huonosti ja olen murehtinut häntä, ja tätä mitä tälle suhteelle käy. Haluaisin niin olla hänen kanssaan ja pitää suhdetta yllä.

Kirjotusvirheitä ja jotain kohtia voi olla mistä ei saa selvää. Anteeksi niistä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä