Mikä teitä motivoi? Mikä saa teidät jatkaa painonpudotusta? Mitä ajattelette kun syötte pahoja rehuja ja juoksette lenkkipolulla klo 06.15 sunnuntaiaamuna??
Ite innostun ja jaksan 2 päivää, sen jälkeen innostus laskee kun lehmän häntä.
Joskus aikoinaan motivoin itteäni tekemällä sellasen ison taulun autotallin seinään. Lehdistä leikkelin kaikkia kauniita naisia ja kroppia mitä haluun. Siinä kun autotallissa urheili, joutui kattelee näitä kaunokaisia kroppia mikä tietenki auttoi jatkamaan.. Pudotin silloin 16kg.. =)
Ite innostun ja jaksan 2 päivää, sen jälkeen innostus laskee kun lehmän häntä.
Joskus aikoinaan motivoin itteäni tekemällä sellasen ison taulun autotallin seinään. Lehdistä leikkelin kaikkia kauniita naisia ja kroppia mitä haluun. Siinä kun autotallissa urheili, joutui kattelee näitä kaunokaisia kroppia mikä tietenki auttoi jatkamaan.. Pudotin silloin 16kg.. =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukkatarrat, joita saan avomieheltäni aina onnistuneen viikon jälkeen. Vaaka- ja mittanauhalukamat maanantaiaamuisin (useimmiten). Vaatteet, joita voin taas pitkästä aikaa käyttää. Peilikuva, joka kertoo jotain pientä jo tapahtuneen. Vointi, kun tuntuu nyt jo 94-kiloisena (13 kilon pudotuksen jälkeen) että voisin melkein kävellä hypähdellen =) Painokäyrät, joita joskus innostun piirtelemään liiankin kanssa. Tulevaisuudessa häämöttävä lomamatka. Ajatus siitä, etten koko elämääni juokse kameroita karkuun, ja että uskallan lähteä ostoksille jonkun seurassa ja ilman nenäliinoja.
Monikin asia siis. Mutta eivät nuo riittäisi, jos minun pitäisi syödä pahoja rehuja ja juosta sunnuntaiaamuna klo 06:15. Siksi olenkin etsinyt itselleni sopivamman tavan =)
4 vuotta vanha valokuva, jossa olin 15 kiloa laihempi ja kaunis! Haluan sen takaisin...
...mistä tulikin mieleeni, että pitää varmaan laittaa se kuva jääkaapin oveen :)
Jonnekin se motivaatio katosi, enimmät on pudotettu, nyt pitäisi se muutama takaisin tullut kilo saada pois... ja katkaistua lihomisen kierre.
vuosi sitten yli 20 kiloa lähti aikas helpolla, nyt kun olisi 5-10 ei sitten jaksa panostaa.... Ehkä petyin siihen, että kun puhutaan koko elämän muuttuvan kun laihtuu, kaunistuu ja voi paremmin ja terveemmin; ja minulle ei niin käynytkään.
Mutta siinävaiheessa kun alan lenkkeillä sunnuntai aamuna klo 6 niin saa toimittaa hoitoon! Pahoja rehujakaan en syö, hedelmiä en käytännössä ollenkaan kun olen lähes kaikille allerginen (tuskin moni mukaan jaksaisi syödä jokapaiväistä hedelmäkiintiötä täyteen pelkillä sitrushedelmillä kahtakymmentä vuotta...). Kasviksista olen myös melkein kaikille raaoille allerginen ja joku höyrykypsennetty keittojuures... örks! Mieluummin vaikka kuolen nälkään.
Tällä hetkellä minua motivoi eniten ostetut vaatteet, joita en ole vielä voinut käyttää. Kokeilukierros pari päivää sitten osoitti, että ihanat housut, jotka tilasin jokin aika sitten menevät jo hyvin jalkaan. Pitää kuitenkin vielä pari kiloa odottaa, etei tule enää sitä mahatöyssyä housun kauluksen yläpuolelle.
Olen aina ollut huono jatkamaan kauaa aikaa, joten aloitan uuden elämän joka päivä. Käyn kokovartalopeilin edessä olevalla puntarilla alasti joka aamu. Siinä sitä motivaatiota saa.. Viimeaikoina on kyllä lisä pontta tullut näkyvistä tuloksistakin. Jätkäkaverin tuomasta suklaalevystä söin jonkin verran, mutten koko levyä enkä edes puolia. Eli eilen oli ns. herkkupäivä. Tänään vilkaisin vajaata levyä, mutten ottanut. Ei tarvinnut käydä edes mitään taistelua itseni kanssa :)
Yritän pitää mielessä kaikki kokemukset. Kirjoitan päiväkirjaa, luen näiltä palstoilta muiden tarinoita ja kokemuksia ja puhun tuttujen kanssa asiasta. Pitäisi kai sanoa, että imen motivaatiota joka puolelta :) Enkä sitäpaitsi rääkkää itseäni, joten oikeastaan elämä on nykyään paljon mukavampaa kuin ennen, sillä ei ole enää morkkista jostain mitä söin, koska en enää syö itseäni ähkyyn. Pieni määrä tyydyttää mielihalut ja usein jokin muu, kevyempi vaihtoehto kelpaa myös.