Mulla on ihana mies, jota rakastan kovasti. Käytännön elämässä ongelmat tulevat siitä, että hän ei oikein osallistu kodin töihin, eikä halua lapsia.
Ikää meillä ei vielä ole kovin paljoa yli kolmenkympin, muuten elämässä asiat hyvin, mutta koen että en saa häneltä oikein tukea arkielämään. Lasten hankintakuviokin mietityttää. Aikaa on vielä reilusti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että kannattaisi enää yli 5 v odottaa.
En oikein osaa tietää onko meillä nyt jokin niin vialla että pitäisi erota (näistä yllämainituista aiheista riidellään usein) vai kuuluuko se vain elämään?
Väsyneenä saan itkuraivareita noista kotitöistä, ja tiedän ettei se ole oikea tapa hoitaa ongelmia. Suututtaa silti korjata toisen jälkiä. Tuntuu että mua pidetään jotenkin itsestäänselvyytenä, eikä mies muista synttäreitä tai hääpäivää tms.
Jos jutellaan näistä asioista, sanoo että rakastaa ja haluaa mulle hyvää, mutta käytännössä sitten ei ole tukena niinkuin haluaisin. Onko ongelma vain mun päässäni, vai onko tää ihan normaalia?
Ikää meillä ei vielä ole kovin paljoa yli kolmenkympin, muuten elämässä asiat hyvin, mutta koen että en saa häneltä oikein tukea arkielämään. Lasten hankintakuviokin mietityttää. Aikaa on vielä reilusti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että kannattaisi enää yli 5 v odottaa.
En oikein osaa tietää onko meillä nyt jokin niin vialla että pitäisi erota (näistä yllämainituista aiheista riidellään usein) vai kuuluuko se vain elämään?
Väsyneenä saan itkuraivareita noista kotitöistä, ja tiedän ettei se ole oikea tapa hoitaa ongelmia. Suututtaa silti korjata toisen jälkiä. Tuntuu että mua pidetään jotenkin itsestäänselvyytenä, eikä mies muista synttäreitä tai hääpäivää tms.
Jos jutellaan näistä asioista, sanoo että rakastaa ja haluaa mulle hyvää, mutta käytännössä sitten ei ole tukena niinkuin haluaisin. Onko ongelma vain mun päässäni, vai onko tää ihan normaalia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan oikeestaan kuulostaa normaalilta pidempiaikaiselta suhteelta. suosittelisin käymistä jossain keskustelemassa teidän ongelmista, ennenkuin lusikoita jakoon laitatte. Luulisin että se herättää miehen todellisuuteen, että olet oikeesti loppu.
samassa tilanteessa olin itsekkin mut asiat oli
just toisinpäin,sit saatiin pieni poika ja kaikki
ei ollutkaan hyvin koska huomasin pian et muut miehet vain kiinnostaa...nyt sit olen 3.5v pojan -yh isä..se siitä äidinrakkaudesta vaikka kaikki tein kotona minkä kerkesin työn ohessa...avopuolisolla oli ennestään poika joka
ei nyt oikein tiedä paikkaansa elämässä kun isä vain vaihtuu ja mua se pitää kuiten isänä...
tätärataa elämänarvot kaikkoaa ja ihmissuhteet kaatuu jos ei oteta toista huomioon niin hyvässä kuin pahassa..nm"en kehoita ketään eroamaan mut itse huomasin et nyt asiat ovat PALJON PAREMMIN
kuin huonossa suhteessa jossa vain yksi kantaa taakka"
Älä tuhlaa aikaasi. Kertomasi perusteella on selvää että miehesi on epävarma suhteestanne. Rakastava mies kyllä muistaa, vuosikymmentenkin jälkeen.
Sinäkin ansaitset hyvää kohtelua, ja rakastavan isän lapsillesi. Mene ihmeessä eteenpäin ennen kuin on liian myöhäistä.
tuli vain mieleen,jos itse olet muistanut miestäsi syntymäpäivänä ja hääpäivänä ja hän ei muista ollenkaan sinua,niin on hän aika törkee,
MUTTA,MUTTA, Mitenkäs se on? OLETKO MUISTANUT HÄÄPÄIVÄNÄ JA SYNTTÄREINÄ MIESTÄSI,EPÄILENPÄ
tOIVOTTAVASTI OLEN VÄÄRÄSSÄ