Nyt elän!

Erot on tosi vaikeita joskus ja sitten kun löytää uuden se alkaa helpottaa, niinkuin sullakin näyttää käyvän.
Mutta muista että suhteen alussa kaikki on ihanaa suurta ja ihmeellistä! Niin varmaankin ex miehenkin kanssa oli aikoinaan, ja noin vain kävi.

Olet nyt tosi innoissasi, mutta kun yhteiselämää tulee mittariin, niin onko se enää palvomista ja joka hetki suurta onnea? Kantsii ottaa entisestä liitosta aina jotain opiksi, eikä heittäytyä hullun lailla täysillä uuteen suhteeseen. Se voi kestää ja voi olla ettei kestäkkään, ja taas tullaan alas kovaa vauhtia. Toinen kerta voi ollakin jo rajumpi!

sama kuvio,mies petti ja jätti ja on unohtanut lähtönsä jälkeen lapsensakin käytännössä kokonaan.
Minä olin kanssa aluksi maassa ja epätoivoinen, 15 vuotta oltiin yhdessä exän kanssa.
Yhtenä päivänä heräsin ja huomasin kuinka helppo oli hengittää ja silmät avautuivat.
Minäkin kohtasin Miehen, Ihanan Miehen, joka rakastaa minua oikeasti ja minä häntä.
Kun kohtasin Mieheni oli erosta kulunut vasta pari kuukautta ja kaikki sanoivat,että sure surusi ja odota.Putoat korkealta ja tuo on vaan laastarisuhde.
Mutta mistä sen kukaan muu voi tietää,kuin minä ja mieheni,miten me tunnetaan toisiamme kohtaan ja miten meidän tulisi elää.
Uskalsin alkaa suhteen,koska en halunnut menettää mahdollisuutta onneen ja tosiaankin,
niinkuin sinäkin ,tajusin selvästi,että kerran täällä eletään.
Elämä pitää uskaltaa elää omien tarpeiden mukaan, ei muiden odotusten.
Nyt ollaan asuttu yhdessä vajaa kaksi vuotta, eikä se onni ole mihinkään lähtenyt, vaikka toista povaavia oli pilvin pimein.

hei!
oli ihanaa lukea onnestasi. Suloinen tarina löytyneestä "oikeasta" rakkaudesta kahdenkymmen vuoden erilaisen avioliiton jälkeen. Itse erosin viimevuoden lopulla ja samanpituisesta liitosta kuin sinulla sekä aika kylmähköstä liitosta eli ex-mieheni ei ollut mikään hellyyttä jakava hemmottelija. Aika pian eroni jälkeen tapasin niehen, joka kirjaimelliesti vei jalat alta. Hän oli hyvännäköinen, erittäin huomaavainen ja hemmotteli paljon. Lisäksi hän piti paljon lähellä ja tykkäsi helliä.
Aluksi kaikki vaikutti ihanalta. Ajattelin hänen olevan kypsä ihminen ja elämää kokenut (myös ikänsä puolesta 55wee) ja siksi ymmärtäväinen. Hän vaikutti hyvältä kuuntelijalta ja rehelliseltä. Voi niitä ihania alkukuukausia kun paistattelin siinä ihailussa ja hellyydessä, se tuntui uskomattoman ihanalta...koska en sitä ollut paljon avioliitossani osakseni saanut. Mies puhui paljon jo tulevaisuudesta yhdessä asumisesta ja muusta..kohdallani kävi niin, että puheet laimenivat ja ihailu, vaikka hellyyttä sainkin osakseni. Jonkinverran mustasukkaisena hän loi minusta avoimuuteni ja iloisen luonteeni takia kuvan naisesta joka on flirtti. Hän ei siis hyväksynyt minua sellaisena ihmisenä kuin olen.

Puheet yhteisestä tulevasta loppuivat "vikojeni" vuoksi ja hän alkoi sanomaan, ettei tiedä mitä elämältään haluaa...ja ei tiedä onko meillä tulevaisuutta.Aloin ymmärtää miksi hän oli jäänyt yksin lukemattomien ihmissuhteiden jälkeen. Erostaan on jo liki neljätoista vuotta. Jostakin syystä kaikissa naisissa oli jokin vika, kuka petti ja milloin löytyi uusi yhtäkkiä vanhan tilalle. En huolestunut vielä siinäkään vaiheessa kun hän kertoi, että jos tulisin raskaaksi, että lapsi olisi ei toivottu ja että häntä ei ansaan laiteta.

Miehen puheet olivat aivan erilaisia kuin alkuksi. Kun kyselin, että miksi hänen ajatuksensa olivat muuttuneet suhteeni kertoi hän syyksi tilanteita konflikteista...kuitenkin mielestäni ne olivat tilanteita joissa ongelmat olivat aiheutuneet pääasiassa mielestäni hänen mustasukkaisuudestaan ja epäluuloistaan minua kohtaan. Yllättäen huomasin, että hän oli epäluuloinen, eikä pystynyt luottamaan naiseen..ex-vaimo kuulemma pettänyt aikoinaan. Aloin tulla epäluuloiseksi ja selvittelin vähän asioita..pian paljastui myös, että hän oli pitänyt yhteyttä suhteemme aikana kahteen naiseen...toiseen lopetteli suhdetta kun me olimme jo tavanneet... ja oli vielä mennyt sänkyynkin. Toinen tekstaili kuulemma vaan ystävänä, vaikka myöhemmin myönsikin, että heillä oli ollut seksisuhde. Kaiken huippu oli tekstiviesti joltakin hänestä kiinnostuneelta naiselta, johon hän ei läsnäollessani vastannut, ja kertonut seurustelevansa. Myöhemmin soitti ja kertoi niin tehneensä ja hävittäneensä naisen numeron. Löysin kuitenkin numeron noin kahden viikon päästä. Jolloin selitys oli, ettei tiedä miten se on sinne joutunut...kunnes lopulta myönsi, mutta ei "osannut" kertoa miksi oli sen tallettanut. No, sitten selvisi että olin tullut raskaaksi. Mies vaati välittömästi aborttia tai hän jättää minut ja lapsen, eikä halua koskaan nähdä meitä. Mies painosti aborttiin, ja sanoi perusteeksi ettei hän halua lasta, eikä hänen vanhat vanhempansa eivätkä lapsensa tule hyvksymään sitä.
Mies ei luvannut millään tavalla ottaa vastuuta lapsesta jos sen pitäisin. Juuri eronneena ja kolmen lapsen yh-äitinä jouduin tekemään elämäni raskaimman päätöksen.
Mies lupasi olla rinnalla ja tukea. No kuten varmaan arvaat hän unohti tapahtuneen viikossa ja viikon päästä jo esitteli eräässä kaupassa että katsopa suloiset pienet tossut..niin veitsi vääntyi sydämessä. Nyt olen emotionaalisesti heikoilla ja pyristelen tässä suhteessa jossa kyllä on ns. hellyyttä ja ihailua sekä huolenpitoa, mutta mietin hänen motiivejaan aivan eri näkökulmasta. Nyt jo liki kahdeksan kuukautta yhdessä oloa on paljastanut miehestä myös muita piirteitä kuin hienoja.
Uskon, että me naiset, jotka elämme kylmässä avioliitossa niinkin kauan kuin kaksikymmentä vuotta olemme sulaa vahaa miehen käsissä joka osaa käsitellä naista. Uskon, että helliä ja ihania ovat silmissämme kaikki miehet. Samaan hellyyteen pystyvät kaikki toisinsa ihastuneet ja rakastuneet. Niin oli meillä myös exäni kanssa kun oikein muistelen.Näin kävi minulle surullisesti...tänään katson miesystävääni ja mietin, että onko se rakkaus jota hän kertoo minua kohtaan tuntevansa aitoa, koska hän vaati minua päätymään niin julmaan ratkaisuun.
Mietin myös, että millainen ihminen pystyy seuraamaan sivusta sitä kärsimystä minkä toinen siinä tilanteessa kokee..hän oli läsnä kun "se" tapahtui. Uskon jo, että oma näkökykyni ja sietokykyni huonoon kohteluun tälläkin saralla johtuu pitkästä huonosta aviliitostani, jossa oli myös alistamista. okei.. toivon sinulle onnea, että mies olisi tosissaan ja eläisitte onnellisina..itselleni kerrottiin että mies ei halua koskaan asua, mennä kihloihin kanssani, vain seurustella. joten särkynyt enkeli on nyt vieläkin särkyneempi, ja uskoni ihmisiin koki sinisilmäisyyteni vuoksi kovan kolahduksen. elämä on joskus kovaa...mutta uskolla ihmisiin on sen verran kova hinta, että neuvoisin pitämään sydäntä "varpaillaan"...onnea kuitenkin sinulle..

Uskon että pitkän liittonne aikana teillä on
ollut myös yhteiset hyvät hetkennne. Jossain
vaiheessa lähti vikaraiteille. Tuskin miehesi
petti 20-v yhtäjaksoisesti.Usko pois...?