Miten vanhempanne/sukulaiset ovat suhtautuneet ulkomaalaiseen kumppaniinne?
Vanhempien suhtautuminen
ulkomaalaiseen puolisoon
225310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Äitini oli aivan mehuissaan, kun kerroin, että olen löytänyt mukavan virolaismiehen.
Uteliaasti. Sitten normaalisti. Kaipa se on jokaisen oma asia kenen kanssa on. Vanhemmat ryhtyy vastarintaan vasta sitten kun huomaavat että asiat ei ihan oikeasti ole niin niinkun pitäisi. Sillon voisin itsekin säikähtää miettimään että asiat on pielessä, jos en muka itse ole siihen mennessä tajunnut. Muuten he kaitsevat minua ilman ylimääräistä ahdistelua.
Erittäin hyvin ja miksi ei olisi. Jokainen isä ja äiti kai haluaa nähdä lapsensa(vaikka onkin jo aikuinen) onnellisena, oli sitten kysymyksessä minkämaalainen kumppani tahansa!
tuskinpa ne kuitenkaan mitään kehitysmaavävyä ensimmäisenä toivoo.
Äitiäni kiinnosti nousukasmaiseen tyyliinsä enemmän vaimoni koulutus ja varallisuus kuin kansalaisuus. Ulkomailla asuva isäni ei asiaa kummmastellut. Lähes vuosikymmenen ulkomailla ja siitä puolet Japanissa asunut siskoni oli asiasta erityisen innoissaan. Heidän keskimmäinen lapsensa jopa puhuu japania vaimoni kanssa, kun he vihdoin palasivat takaisin Suomeen.
Vaimon vanhemmat suhtautuivat minuun aina ystävällisesti. Anopin juhannusvierailu Suomeenkin sujui oikein hyvässä hengessä, kun huomasi, että elämämme on täällä kunnossa. Erityisen hyvin tulen toimeen vaimon Yhdysvalloissa asuvan siskon kanssa. Muita kun en valitettavasti ole tavannut kuin kerran häissämme.
Suhtautuminen voisi olla toisenlaista, jos sekä minä sukulaisteni kanssa että vaimo omiensa kanssa olisi aina vain pysynyt tiiviisti oman maansa rajojen sisällä. Ulkomailla asuminen avartaa maailmankuvaa.
Eivät sulattaneet ollenkaan. Nyt on välit poikki. Isä lupasi hoitaa homman niin että suuresta perinnöstä en tule saamaan lainkaan (jotain häpisi lahjoista muille sisarille ja säätiöstä). Samoin sisaret eivätkä muutkaan sukailset sulata.
No me elämme Mehmetin kanssa ilmasta ja rakkaudesta ;-)
Vanhemmat ja jopa mummo suhtautuivat "kehitysmaavävyyn" hyvin. heille onneksi ihonvärillä ja passilla ei ole merkitystä. Kaikki pitävät miehestäni kovasti (miksi eivät koska olen onnellinen hänen kanssaan ja hän on hyvä ihminen).
Tärkeintä on nähdä persoona ulkoisista seikoista huolimatta!
Suhteemme alkuaikoina sain kyllä kuulla useamman kuin yhden poikkipuolisen sanan albaanivävystä, mutta en kuitenkaan niin pahoin, että olisivat täysin poikkiteloin asettuneet: riideltiin puolin ja toisin, mutta minulla oli silti vapaus päättää omasta elämästäni. Eihän se mukavaa ollut, mutta ymmärsin vanhempieni kannan: heitä pelotti tuntematon, miksi ei pelottaisi? Enhän minäkään ollut 100% varma silloisesta poikaystävästäni ja hänen tarkoitusperistään, joten miten vanhempani olisivat olleet, jotka eivät tunteneet häntä yhtä henkilökohtaisella tasolla kuin minä...
Pikku hiljaa asenteet kuitenkin muuttuivat, mies osoittautui kelpo mieheksi, jolla on sydän ja aivot paikoillaan. Viimeinen "naula arkkuun" lyötiin sitten kun mies löysi vakipaikan, jolla tuoda leivän pöytään ja kun rakas lapsenlapsi syntyi (hän kun sulattaa kenen tahansa sydänmen). Vanhempieni mieli keveni kun huomasivat, että erilaisesta kulttuurista ja taustasta huolimatta mieheni pystyi tarjoamaan minulle ja lapsellemme täysipainoisen ja onnellisen elämän, myös rahallisesti.
"Viimeinen "naula arkkuun" lyötiin sitten kun mies löysi vakipaikan, jolla tuoda leivän pöytään"
Onko tämä "vakipaikka" Kelan jono vai teinien taskut steissillä?
yhdestä sähköalan yrityksestä...
Äitimuori 68v alkuihmetyksen jälkeen on aivan onnesta soikeana kun miniä (thai) käy kylässä .Tuli muorista kerralla Thai-ruoan ystävä .Aina halailevat kun tapaavat.... Yhdessä kokkaavat ja touhuvat kaikenlaista....
...lopussa kiitos seisoo! Niin myös meidän tapauksessamme. Aluksi vanhemmat ja koko suku olivat todella epäluuloisia mieheni suhteen, mutta nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt paljon parempaan. Vanhempani tulevat oikein hyvin toimeen mieheni kanssa, ja kaksi veljeäni ovat oikein hyviä kavereita lankonsa kanssa. Jotkut sukulaiset ovat vieläkin hiukan epäileväisiä, mutta eiköhän sekin muutu, kunhan he tutustuvat paremmin mieheeni.
Vanhempieni pari ystävää ovat olleet jopa aika tylyjä juttujensa kanssa, mutta en anna sen häiritä itseäni. Löinpähän yhden naisen kanssa myös tonnista vetoa, että ollaanko vielä vuoden päästä yhdessä, ja kohtahan se päivä jo lähestyykin. Rahaa on siis tulossa, eikä tosiaankaan sossun luukusta ;-)
Kerta se on ensimmäinenkin.
Mummo ja muut vanhemmat sukulaiset hieman ihmettelivät, mutta vanhempani hyväksyivät suhteeni alusta asti eikä minulla ollut aiheesta mitään kinaa. Poikaystäväni on tervetullut kotiimme ja vanhempani tulevat hänen kanssaan hyvin toimeen
He olivat aluksi hyvin uteliaita ja kyselivät kaikkea mahdollista poikaystäväni taustasta ja koulutuksesta. Kaikki epäilykset kuitenkin hälvenivät kun he kuulivat että hän on opiskelee hyvin arvosanoin Suomessa ja tekee opiskelun ohessa kovasti töitä. Vanhempani arvostavat paljon hyvää koulutusta ja ahkeruutta, joten tarpeeksi korkeasti kouluttamattoman ja laiskan poikakaverin he kyllä mielellään potkivat pihalle ja asettuvat poikkiteloin. Heille koulutus ja muut asiat painavat enemmän kuin vävyehdokkaan syntyperä
Vanhempani ovat minut kasvattaneet ja siten hyväksyvät valintani. He luottavat, että minä ja veljeni osaamme valita oikein. Ja heidän mielestään ihmisen tulee elää ja kokea asioita, ja siihen elämään kuuluu myös pettymykset. Isovanhempani ovat myöskin olleet aina super-positiivisia tässä asiassa, vaikkakaan avoliittoa mummoni ei kovin hyvällä katso. Pitää sitä kuitenkin parempana kuin avioeron mahdollisuutta. Nyt kun olen sinkku, niin luulen, että mikä tahansa mies olisi tervetullut :-)
En osaa edes ajatella tilannetta, jossa vanhemmille pitäisi jotenkin puolustella valintojaan. Tai osaa, entisen poikaystäväni vanhemmat olivat (muka!) todella vaativaisia, mutta rakastuivat minuun täysin. Vanhempani pitävät ihan luonnollisena sitä, että minulla on ulkomaalaisia miesystäviä, kun ulkomailla olen paljon asunut ja sinne olen taas lähdössä. Äiti ehkää pelkää eniten sitä, että rakastun johonkin pohjanmaalaiseen junttiin ja jään Suomeen riutumaan, kun itse haluan muualle...
Äitisi on oikeassa, on parasta, että lähdet muualle.
mielestäsi hyväkin kommentti? Olen todella pahoillani, jos sinulla on kamala lapsuus eikä äitisi rakasta sinua, mutta turhaan sitä minuun purat.
Jatkossa voisit pitää tuollaiset kommentit omana tietonasi, jollet halua tehdä itsestäsi vielä suurempaa idioottia kuin mitä nyt olet jo antanut ymmärtää.
"Äiti ehkä eniten pelkää eniten sitä, että rakastun johonkin pohjanmaalaiseen junttiin ja jään Suomeen riutumaan, kun itse haluan muualle..." Iloitsen suomalaisen äitisi puolesta, ettei hänellä ole suurempia pelkoja, kuin että hänen suomalainen tyttärensä naisi suomalaisen miehen.
Kun kirjoittaa suomalaisista junteista monikulttuuriset suhteet-palstalle, on ihan itse syypää saamaansa asiattomaan palautteeseen.
Tuota...Jos vaikka olisikin suurempia pelkoja, niin miksi niitä pitäisi käsitellä tällä palstalla?
Vanhemmat ja sukulaiset ovat suhtautuneet erittäin hyvin. Muilta ihmisiltä olemme (minä ja vanhempani) saaneet kuulla hieman ihmettelevää ja välillä kauhistelevaa kommenttia. Olen varsin hyvin huomannut, että joidenkin on vaikea sulattaa suhdettani ulkomaalaiseen mieheen. En kyllä ymmärrä miksi, kun kumppanini on länsieurooppalainen, itseään hyvään ammattiin kouluttava ja kaikin puolin kunnollinen tapaus. Ei poikkea kunnollisesta Suomi-pojasta juuri muuten, kun että puhuu eri kieltä! On se kummallista, että nykypäivänä saan vielä selitellä, että on se ihan kunnon tapaus (vaikkakin yleensä jätän selittämättä, kuvitelkoot ihmiset mitä haluavat..)!
Ei länsimaalaisissa pitäisi olla mitään karsastettavaa, jos he ovat normaaleja tyyppejä. Ovatko nämä karsastajat sattumoisin naispuolisia? Kateus voi iskeä. Luonnollisesti eksoottiset ulkomaalaiset ovat kiinnostavia. Itsekin olen kiinnostunut muiden länsimaiden naisista, suomalaisia tietenkään unohtamatta.
Suomeen saisi minun puolestani tulla vaikka miljoona länsimaalaista. Myöskään aasialaisissa ei ole vikaa. Itse karsastan lähinnä muslimeja ja muita voimakkaan uskonnon kannattajia. Suomalaisee arvomaailmaan sulautuvissa maahanmuuttajissa ei ole vikaa.