Me ollaan oltu samassa työpaikassa yli vuosi ja yli puoli vuotta olen taistellut tätä tunnetta vastaan. Olet niin suloinen, mukava, huumorintajuinen ja niin varattu. kuten myös minä. Tässä kun ollaan tutustuttu toisiimme paremmin, huomaan tykkääväni sinusta päivä päivältä enempi. Liikaa. Pyörit ajatuksissani koko ajan. Tunnen, että myös sinulla on jotain tunteita minua kohtaan. Me flirttaillaan keskenämme jatkuvasti, mutta viime aikoina flirtti on muuttanut muotoaan. Aikaisemmin se oli huumorin taakse kätkettyä kevyttä leikkiä. Nyt kun silmämme kohtaavat ja lukkiutuvat yhteen, kipinöiden sinkoilun voi melkein nähdä. Suu kuivuu ja jalat melkein pettää alta. Keskustelu taukoaa...voi luoja miten mä haluun sua. Tämä ei voi enää kauaa jatkua näin. Pidämme yhteyttä myös työn ulkopuolella mm tekstiviestein. Tunnen, että juttu räjähtää pian käsiin. Menetän järkeni sun takias. Kumpi meistä ottaa sen ratkaisevan askeleen? Järjellä ei ole enää mitään tekemistä tämän asian kanssa, se vaihe on ohitettu jo ajat sitten.
Lähtölaskenta
Sihteerikkö
41521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minun kirjoittamani on tämä. Aika kauhea tilanne muuten onkin kun tunne saa sekaisin. Pitää yrittää esittää selväjärkistä kun tosiasiassa ei muuta tee kuin miettii toista ihmistä.
Itsekin olen aina kevääseen asti ollut sitä mieltä ettei tällainen voi koskettaa minua, mutta niinpä vain kävi.
Järki todellakin voi kadota yhdessä hetkessä.
En ole koskaan uskaltanut toivoakaan, että tuntisit samoin. Et tiedä, kuinka monta kertaa olen jo aukaissut suuni kertoakseni tunteistani, mutta viime hetkellä on mennyt pupu pöksyyn. En ole viime syksyn jälkeen juuri muuta pystynyt ajattelemaan kuin sinua. Tiedän, että olet periaatteen ihminen, mutta silti vain jaksan toivoa, että eräänä päivänä otat minua kädestä ja kerrot tunteesi. Tilanne on vaikea, tiedän...mutta ei ole helppoa elää näiden tunteiden kanssakaan voimatta tehdä asialle mitään.
Toivon, että otat asian esille. Itse en pysty. En uskalla.
Oletko se tosiaan sinä? Voiko jollain muulla olla näin saman kaltainen tilanne? Monta päivää olen todellakin kuvitellut miten TÄNÄÄN kerron Sinulle..nyt kun lähdet viikoksi pois. Työpäivän tunnit valuu ohi, enkä pysty muuta ajattelemaan kuin edessä olevaa eroa. Mistä löydän oikeat sanat? Miten kestän seuraavan piinaavan pitkän viikon, kun viikonloppukin on liian pitkä aika erossa Sinusta! Tahtoisin edes yhden intohimoisen suudelman, jonka voimalla jaksaa kunnes palaat. Minulla on kaksi tuntia aikaa löytää ne sanat...ellen kuitenkaan siihen pysty nyt, niin uskon kuitenkin meidän hetken vielä koittavan.
Sitä odotellessa!
ketä kaipaat... kukaan ei ole lähdössä viikoksi pois. Mutta pelottavan samanlainen on tilanteeni, varma en tietenkään voi toisen osapuolen tunteista olla. Tuo alkuperäinen teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Ilman mitään muutoksia!