Onko ketään sellaisesta tai tunnetko pariskuntaa, joka olisi selvinnyt pettämisen suosta normaaliin elämään? Sen tiedän kertomattakin että moni liitto on päätynyt eroon!
Millä konsteilla selvisitte?
Millä konsteilla selvisitte?
Pettämisen jälkeen...
VGI
101408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pettäjät uusii tekonsa, se on kerrasta poikki.
ainoa konsti on ero
luottamus on asia jota ei niin vain voiteta takaisin.
Jos 60 % ihmisistä pettää, niin voi olla, että muutaman kerran saa partneria elämän aikana vaihtaa. Oletetaan että 20 vuotta on mennyt hyvin ja lapset on jo jonku kokosia jää jo parisuhteellekkin aikaa, mutta se toinen pettää. Onko mitän järkeä lopettaa muuten hyvää suhdetta? Välttämättä koskaan et silti löydä toista yhtä hyvää elämänkumppania...Kannattaa lukea näitä juttuja...Ite en ole koskaan miestäni pettänyt, mutta jos, niin kävisi toivon totisesti että antaisi anteeksi. Julmaa jos ihminen ei saa yhtä virhettä anteeksi! Eri asia tietenkin ketä panee ja kuinka monta kertaa..Yks kerta elämää kaada kunhan ei ota tavaksi. Varmaan on jotain "ongelmaa" suhteessa jos pettää, mutta silloin on kyllä jo aika keskustella missä mennään. Kyllähän sitä kaikkea sattuu eikä se elämä ole välttämättä aina niin auvoisaa toisenkaan kanssa. Moni kaverini on sinkkuna tai yh-äitinä eikä niiden "miehenmetsästys" tunnu kovin helppoa olevan. Kyllähän sitä pitäisi olla sen toisen kanssa jotenkin samalla "taajuudella" että kaikki hommat luistaa.
ensimmäinen kysymys lienee haluatko jatkaa suhdetta vai et. jos vastaus on että haluat, ainoa vaihtoehto on vihata, surra, jutella, jauhaa asiasta itsesi ja ystävien kanssa, kerätä itseluottamusta, voimia, yhteisiä hyviä puolia vaalien ja suhdetta kunnioittaen, ottamalla selvää mitä se toinenkin haluaa, ja sen jälkeen kun vihat ja surut on purettu ja aikaa on mennyt, antaa anteeksi ja ajan myötä unohtaa.
en näe muuta ratkaisua.
Nuo luettelemasi keinot eivät oikein sovellu kaikkiin... Itse ainakin tiedän, ettei mieheni haluaisi jauhaa eikä jutella asiasta. Ystäville kertominen merkitsisi hänelle, että kunnioitus häntä kohtaan puuttuu täysin.
En itsekään haluaisi, että mieheni setvisi minun tekemisiäni (oli sitten kysymys mistä tahansa varsin henkilökohtaisesta asiasta) kaveripiireissään tai missään muuallakaan. Kerran sain pienen hermostuksen, kun mieheni kertoi yllättäen päättyneestä työsuhteestani omille sukulaisilleen ennen kuin olin itse kertonut asiasta kenellekään muulle kuin miehelleni... Juorukello :).
tai ainakin tiedän monta pariskuntaa, jotka ovat uskottomuudesta selvinneet. Oikeastaan enemmän kuin uskottomuuden/uskollisuuden saloja olenkin ajatellut sitä miksi ihmisten suhtautuminen asiaan on erittäin erilaista. Miten on mahdollista, että joku on suurinpiirtein tekemässä itsemurhaa kuultuaan kumppanin uskottomuudesta ja joku toinen toteaa siitä kuullessaan "sepä mielenkiintoista, kerro lisää"?
Tiedän ainakin yhden pariskunnan. Pettämisestä selviämiseen vaikuttavat tosi monet syyt kuten molempien motivaatio korjata tilannetta, kärsivällisyys, pettämisen syyt jne. Itse en selvinnyt mieheni pettämisestä, vaikka hän jättikin salapanon heti kiinni jäätyään. Syitä eroon oli monia.
Pettämisen jälkeen palattu normaaliin. Pettäminen tapahtui kyllä suhteen alussa, ei vielä niin kauhean vakavaa, vaikka yhdessä asuttiin jo.
Selviytymisessä mitataan omat taitosi, otatko opiksesi vai haluatko upota siihen suohon. Vaikuttaa se miten itse olet tottunut käsittelemään ongelmia. Minä mietin paljon sitä, että tämä oli nyt hätähuuto siitä, että suhteessamme on jotain pilalla. Mädännys poistettiin asiaa vatvomalla ja sitten suhde on tullut lähes paremmaksikin, sellainen alkukankeus katosi kerrasta.
Kuten joku aiemmin sanoi, huomasin myös, että miehet eivät ole sellaisia märehtijöitä. Kun asia on selvitetty, niin niillä menee hermo jos otetaan kuitenkin tasaisin väliajoin esille, joten jutusta on päästävä täysin yli. En osaa sanoa miten sinä pääset, miten yleensä ratkaiset ongelmia, se on oleellista.
Kyllä siitä selviää ja ylipääsee vaikka ensin tuntuukin tosi pahalta.
Vaimollani oli suhde toiseen mieheen useiden kuukausien ajan, muutama huolimattomuus/itsensä pussiin puhuminen ja kiinnijäänti oli tosiasia.
Heidän suhde oli enemmänkin kaverillinen, siis ei seksiä/yms. vaan meiliä, soittelua, tekstiviestejä, lounaalla käyntiä.
Pettämistä kaikki.
Kaikille kohtalotovereilleni voin suositella lämpimästi että ota yhteyttä ammattiauttajaan, Yksin ei kannata jäädä asioita murehtimaan, tosin riippuu siitä mitä tunteita sinulla on puolisoasi kohtaan, jos rakkaus on suhteesta loppu niin silloinhan se on helppoa.
Meillä näin ei onneksi ollut, vaan päivä kerrallaan yritämme parsia suhdettamme ennalleen, hyvänä apuna prosessissa toimii terapia jossa yhdessä käymme.
Jos muija yhdestikään käy vieraissa, tämä jätkä lähtee. Ja takasi ei oo paluuta.
Oletko yhtä ankara itsellesi eli lähdet vai kenties niin ankara, että lähdet jo ennen vieraisiin menoa?