Melkein koko aikuisikäni saman ihmisen kanssa seurustelleena suhteen tultua totaalisesti tiensä päähän, olisin halunnut viettää hulvatonta sinkkuelämää muutaman vuoden. Vaan minkäs teet, kun elämäni mies tulee kertomaan, että on jo vuosia rakastanut minua, enkä minä voi kuin myöntää tehneeni samoin.
Sinkku-uraani kesti vain noin puolisen vuotta, tässä nyt katsellaan mitä tuleman pitää, en haluaisi kiirehtiä, en haluaisi alkaa taas liian pian leikkimään kotia, tarvitsisin ajan rakentaa omaa elämääni, aikaa olla yksin, en haluaisi toistaa samoja virheitä....
Onko se mahdollista? Sillä tätä ihmistä en missään nimessä halua menettää, kun nyt todellakin tuntuu, että tää on nyt tässä :)!
Sinkku-uraani kesti vain noin puolisen vuotta, tässä nyt katsellaan mitä tuleman pitää, en haluaisi kiirehtiä, en haluaisi alkaa taas liian pian leikkimään kotia, tarvitsisin ajan rakentaa omaa elämääni, aikaa olla yksin, en haluaisi toistaa samoja virheitä....
Onko se mahdollista? Sillä tätä ihmistä en missään nimessä halua menettää, kun nyt todellakin tuntuu, että tää on nyt tässä :)!
Vastaukset 7
Vanhimmat
No hyvä.
Mä oon ollut yli 2 vuotta sinkkuna, mut ei mua kukaan nainen oo tullut ees iskemään. No en oo iskenyt kyllä itsekään, mut hei tasa-arvo, vois naisetkin tehdä aloitteita ujolle miehelle, niin vois vaan passiivisena katella kun naiset yrittää mua pokata :)
Olin kanssa todella pitkään saman ihmisen kanssa, käytännössä katsoen koko aikuisen ikäni. Sitten tuntui, että olin menettänyt oman elämäni kokonaan ja elin vain parisuhteelleni. Niinpä halusin erota. tein eroa henkisesti todella pitkään, mutta sitten kun lopullinen ero tuli, niin olo oli helpottunut. Tapasin aika npesasti nykyisen poikaystäväni ja oloni on todella hyvä. etenemme rauhassa. Ja onhan minulla nyt kuitenkin oma elämä, oma asunto ja paljon omaa aikaa uusille harrastuksille ym. eli seurustele vaan rauhassa. kun kolahtaa niin kolahtaa. Ja muista kuitenkin elää sitä ihan omaa elämääsi, ettet polta itseäsi henkisesti loppuun. Tsemppiä!
Niin.. aika hyviä asioita sanoit =)...
Tuossa edellisessä suhteessa todella poltin itseni henkisesti loppuun. Sama juttu myös, henkistä valmistaumista eroon kesti liiankin kauan, jossain vaiheessa lakkasin olemasta minä. Lopullisessa erovaiheessa surutyö oli jo oikeastaan tehty. Nyt kun olen itseäni koonnut kohti yhtä ehyttä minää, rimpuilen vaan vastaan vaikka elän nyt hetkeä jota todella monet vuodet salaa olen odottanut, ja aina tiennytkin sen joskus koittavan...?!?!? Vaan olenko sittenkään siihen valmis? En voi pyytää häntä enää odottamaankaan, niin on tehty jo liian monta vuotta....
.. voin sanoo, että oon polttanu näppini juuri sillä, että uusi suhde on alkanut liian aikasin edellisen päätyttyä. Sitä väliaikaa on ulkopuolisen mahdoton sanoo, sen tietää vaan itse, jos tietää. Minäkin olin tietävinäni, että uusi suhde on niin hyvä, että..
En siis tarkoita, ettei sun uusi suhtees oliskin erittäin hyvä, en todellakaan.
Tarkoitan sitä, että kun hieman tunnut epäilevän onko AIKA sopiva.
Siinä on juuri se pointti. Nyt kun pitkästä aikaa vietät itsellistä elämää, mikset nauttis itsenäisyydestäsi. Sehän ei tarkoita, ettet vois samalla seurustella. Painotus sanalla: seurustella.
Juttele sen mahtavan miesystäväs kanssa, hänhän ilmeisesti tietää entisen suhteesi ja tilanteesi jos ootte vanhoja tuttuja.
Kerro rehellisesti, ettet ole valmis avoliittoon tai kihlaukseen tai mitä hän nyt haluaakin, koska tarvitset hieman aikaa kasataksesi jälleen itsesi. Jokaiselle on hyväks olla/asua yksin jonkin aikaa eron jälkeen ja tutustua uuteen vapaaseen, itselliseen itseensä. Olethan joka tapauksessa nyt kääntänyt sivua elämässäs, lue se ensin loppuun ja käännä sitten vasta uusi sivu.
On sanonta "jos epäilet, älä!" Hyvä ohje mun mielestä.
Jos sun uus mies on niin hieno ihminen kun kerrot, hän varmaan ymmärtää jos et halua tehdä mitään hätiköityä.
..........Lykkyä!........
No sehän on hyvä että noin kävi.
Minä olen pitkän suhteen jälkeen ollut sinkkuna 1,5vuotta ja huomaamattani alkanut oikein keräilijäksi. Kaikenlaisten mieskokemusten siis. Ei välttämättä seksiä, mutta säätöä on niin paljon että tulee hylätty olo jos ei joku säädöistä paiskaa viestillä pariin päivään. Lähes joka päivä vastaani kävelee joku mies, joka herättää mielenkiintoni ja sille on pakko flirtata edes hymynkareen verran. Ystäväpiirini on laaja ja aina löytyy joku joka on halukas lähtemään baariin rilluttelemaan ja samalla vähän bongailemaan.
Voi, voi raukkaa kun flaksi käy saattaa joku ajatella, mutta loppujen lopuksi kaikki on tyhjää eikä johda mihinkään. Kai minun pikku itsetuntoni tarvitsee tätä tai mitä lie. Koti-iltaa vituttaa viettää yksin, mutta samalla olen taas olevinani niin cool ja itsenäinen.
Mistäpä minullekin se oikea. Lieköhän postimyynnissä olisi.
Sen kun tietäisi kauanko tässä sinkkuna vielä ollaan. Toisaalta olisin valmis jälleen parisuhteeseen ja toisaalta haluaisin vielä viilettää. Vasta puoli vuotta pitkän suhteen päättymisen jälkeen takana, mutta toisaalta niiiiin pitkä aika. Kaikki on suhteellista!Sitä oikeaa toivoen oikeaan aikaan. Alan olla valmis sitoutumaan taas.
Ei hätää! Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin suhteesi menee taas perseilleen (niin kuin edellinen) ja saat sitten taas nauttia sinkkuelämästä ;).
Get a life!