että olen antautunut vaihtamaan viestejä, ja vonkauksen jälkeen puhelinnumeroa miehen kanssa, jolla profiilissä ei lukenut juuri mitään, mutta ei myöskään ole vaivautunut katsastamaan, mitä minä ihannekumppaniltani vaadin. Hän vaikuttaa hieman jälkeenjääneeltä, mutta kovinkin ihastuneelta. Halukas soittelemaan ja tunkeutumaan viereen. Saisin hänestä hyvän orjan ja palvelijan, mutta koska itsekin vastustan hyväksikäyttöä, en millään sitä tohdi tehdä. On kyllä totta, että koulutetulla ihmisellä on sellaista elämänkokemusta, jota vain peruskoulun käyneen on vaikea ymmärtää. Tämä vain poikkeuksellisena seikkana, sillä olen ystävystynyt kaikista parhaiten sellaisten kanssa, jotka opiskeluun eivät ole panostaneet, mutta en kumppanikseni sellaista halua.
Mikä avuksi???
kun_nyt_on_niin
121319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
koulutetun ihmisen elämänkokemus??
kirjatiedoa??sekö on elämänkokemusta...??
eikös elämänkokemus rakennu omista kokemuksista,henkisestä kasvusta jne...
kirjatieto ehkä muuttaa ihmistä sivistyneemmäksi mutta anteeksi vaan,siusta taitaa sivistyskin olla kaukana...jollei tämä lukematon mies kiinnosta siinä mielessä niin osaat kai sen selittää hälle sivistyneesti..lukenut kun olet...
:->
jolla kokemusta elämästä,muutakin siis kuin kirjaviisautta,osaa nätisti ja fiksusti selittää ihmiselle,että hän ei ehkä ole _se oikea_.
sivistystähän ei voi oppia kirjoista,eikä niistä juuri elämänkokemustakaan kartu. :)
Koulutetulla ihmisellä saattaa olla elämänkokemusta enemmän siksi, että hän on vaihtanut jo nuorella iällä paikkakuntaa opintojen ja töiden vuoksi ehkä jo useampaan kertaan. Opinnot myös lisäävät elämänpiirissä olevien mitä erilaisempien ihmisten määrää. Lisäksi iso osa ainakin yliopisto-opiskelijoista lähtee opintojensa aikana vuodeksi ulkomaille ja monet vielä valmistuttuaankin. Koulutus tuo usein myös varallisuutta, mikä lisää mahdollisuuksia nähdä ja kokea asioita. Ei se koulutus elämää siinä sivussa lopeta ja siksi kuulostaa usein kuultu väite siitä, ettei koulutetulla ole elämänkokemusta, sangen oudolta!
(Edellä kirjoitettu perustuu kirjoittajan omaan elämänkokemukseen ja vertailut on tehty ystäviin, jotka aikoinaan jäivät pienelle paikkakunnalle suoraan koulusta)
..että vaikka olisit kuinka kouluttamaton, osaat tilata matkan ja mennä mihin vaan maailmalla, ei siinä mitään koulutusta tarvita.
Mun paljon matkusteleet, varakkaat tuttavat, ovat käytännönelämässä täysiä tumppuja. Luulevat automaattisesti, että matkustelu on tehnyt heistä jotenkin kiinnostavampia, viisaampia. Totuus on, että he ovat tylsiä jutttukavereita, pelkkiä matkakertomuksia ja niillä pullisteluja. Normaalissa elämässä menee sormi suuhun, sillon tullaan minulta pyytämään apua, niin ihmissuhteissa kun käytännön asioissa. Enkä puhu nyt yhdestä, enkä kahdesta ihmisestä. Arvaas naurattaako?
Ja sitten tää opiskelupaikkojen ihmissuhteet, luuletko, ettei niitä kerry esim. isossa tehtaassa, toimistossa tai missä tahansa muussakin yhteisössä.
Tää kyllä naurattaa mua tosissaan. Matkustelu ja koulutus takaavat viisauden...Miksi tää alkuperänen kysyjä miettii sitten käyttäiskö hyväkseen jotain "jälkeenjäänyttä" henkilöä?
Viisas ihminen ei edes mieti tuollaista.
Elämänkokemus tulee vaikeuksien ratkomisesta, eikä siitä kuinka monessa maassa on tullu lekoteltua rannalla.
opiskelijoista harva käy harjoittelussa ulkomailla. Ja jos opiskeluun oikeasti panostaa on se aika suljettua elämää, ainoan sosiaalisen piirin luovat muut oppilaat ja niistäkin vain ne joilla on samoja opintoja, usein ns. iltariennotkin tapahtuvat tässä samassa suljetussa piirissä. Varsinkin jos on muuttanut toiselta paikkakunnalta jolloin ne lapsuuden ystävät ovat jääneet sinne.
Sitten kun koulu loppuu opiskelija on monesti täysin tyhjän päällä kun ei ole kontakteja koulun ulkopuolelle, eikä sellaisia sosiaalisia taitoja joilla pärjäisi koulun ulkopuolella. Koulussahan sosiaalisten kontaktien luonti on helppoa varsinkin samassa ryhmässä olevien kanssa, oikeassa elämässä se on vaikeampaa, ei kuulukkaan enää automaattisesti johokin ryhmään.
Seuratkaa vain vaikka tuota yksinäiset palstaa ja joitain seuranhakuilmoituksiakin, kyllä sieltä aina löytää näitä joissa sanotaan että kun opiskelukaveritkin lähti kuka minnekkin ja nyt ollaan sitten niin yksinäistä.
on aina "pienten ja heikkojen" puolella,ei heitä vastaan.
Samaa mieltä kanssasi,ei matkustelu,toisella paikkakunnalla vietetty opiskelijaelämä,tai vuosi ulkomailla tee ihmisestä mitenkään sivistynyttä.Kokemuksia siellä ulkomailla tietysti saa,mutta tavallisessa Suomalaisessa arkitodellisuudessa ei kyllä pärjää välttämättä niillä kokemuksilla.Korkea virka tai asemakaan ei tee välttämättä ihmisestä Ihmistä toiselle,yleensä korkeissa viroissa olevat voivat olla jopa kylmiä,laskelmoivia ja kaikki empaattisuus heiltä voi puuttua.Ei tarvitse lukea kuin ns. juorulehtiä korkeissa viroissa olevista ihmisistä ja heidän sikailuistaan.Ei kovin fiksua käytöstä heiltä.
No sanokaa mitä sanotte, niin kyllä se ero vain näkyy! Jos verrataan ulkomailla työskennellyttä, yliopistokoulutettua henkilöä ja jotakuta, joka peruskoulun jälkeen lähti omalle paikkakunnalle tehtaaseen töihin ja on siitä asti pysynyt seillä.
Elämänkokemus on täysin erilainen.
Yliopistossa työskennellyttä henkilöä joka on nykyään esim. jossain konttorin nurkassa yksin töissä kitupalkaalla eikä koskaan käy missään, ja sitten vaikka amiksen käynyttä tyyppiä joka tekee esim. ulkomaan komennushommia niin kuinka päin vaakakuppi menee nyt?
koulutus se on ammattikoulukin - ja puoliksi oli puhe nimenomaan ulkomailla työskentelystä, paikkakunnilta muutoista ym. kokemusta tuovasta elämästä. Ja vastakohtana peruskoulun käynyt, kotipaikkakunnalle jähähtänyt.
Väitän myös, että ulkomaankomennuksilla ollut amislainen on kokoneempi ja ... usein avarakatseisempi kuin amislainen, joka on käynyt kotipaikkakunnalla amiksen ja sen jälkeen mennyt siihen naapuritehtaaseen töihin. Kyllä niitä eroja vain löytyy!
ja lue viestit ajatuksella niin näet mistä keskustelussa oli alunalkaen kyse.
Tää meni nytten tohon koulutuksen ruotimiseen, mutta tämä ihastuja on itsekin havainnut, että hän on erilainen, eikä ystävyydessä tällaisen henkilön kanssa ole mitään pahaa. Mutta kun vältteleminen ei riitä, on kai suoraan sanottava, ettei nappaa, mutta se ajaa hänet pois, sillä hän ei ole ajatellut ystävyyden mahdollisuutta, vaan selvästi tahtoo jokaisessa lauseessa enemmän. Naiset ovat hänelle olleet tylyjä ja julmia, enkä haluaisi lukeutua heidän joukkoonsa. Se vain vahvistaisi hänen tunnettaan TAAS hylätyki tulemisesta.
sinun pitää sanoa suoraan asiat, jos sitä loukkaantuu, ei sille mitään voi.
aivan turha vatvoa ja miettiä , jos ei nappaa,ei sille mitään voi, sun on kerrottava se. Rehellisesti, ettei enää liikoja haaveile mieskään,vaan pääsee uusille laitumille :)
tsemppiä;)