Se seisoo päivät pitkät joutavana. Maksan siitä vakuutukset, käyttömaksun ja dieselveron ja käyn pari kertaa viikossa kaupassa. Tulot ovat mitä ansiosidonnaista saan, kun tuotannollisista ja taloudellisista syistä olen itsekin tarpeeton. Ikärasimi pitää huolen, että putkessa pysyn.
Mutta se auto siitä ei ole helppo luopua. ennen luopuisin vaikka eukosta ja siirtyisin irtonumeroihin. Onko se rakkautta vai raukkamaista, että auto määrää elämääni ja polttoaine maksaa paljon - senkin vähä mitä sitä näillä ajoilla tarvitsen. Kunpa sillä autolla voisi lämmittää edes mökkinsä tai panna sirkkelin pyörittämään, jotta sais talven polttopuut pilkotuksi. Nyt se on 98 % ajastaan vain seisoen tossa pihalla.
Mutta se auto siitä ei ole helppo luopua. ennen luopuisin vaikka eukosta ja siirtyisin irtonumeroihin. Onko se rakkautta vai raukkamaista, että auto määrää elämääni ja polttoaine maksaa paljon - senkin vähä mitä sitä näillä ajoilla tarvitsen. Kunpa sillä autolla voisi lämmittää edes mökkinsä tai panna sirkkelin pyörittämään, jotta sais talven polttopuut pilkotuksi. Nyt se on 98 % ajastaan vain seisoen tossa pihalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Autolle tulee taas paljon käyttöä kun pääset hyväpalkkaiseen työhön.
Kun olet tuollainen tarpeeton tyyppi vaan, niin kysy voitko viedä auton työvoimatoimiston tai Hallituksen autotalliin siksi aikaa, kunnes työpaikka löytyy.
Auto voi mennä ihan tosi ruosteeseen, ja miten sitä sitten töihin ihminen menee, jos ei yleiset kulkuneuvot kulje esim. maaseudulla ja joutuu hiihtämään töihin, jos on työmatka esim. 40-50 km lähimpään kauppaan työhön tai jos saat vaikka kylältä kirkon kanttorina töitä tms.
Onpa sulla ihan tosissaan tuo tilanne huono ja vakava!
että toi hiihtäminenkin ottaa koville kun näillä keleillä ne suksenpohjat kuluu niin pirun äkkiä.
Niinhän siinä pääsi käymään, että Mokomakin jäi työttömäksi. Ennen tuli 20 000 km matkamittariin ja siitä maksettiin korvaus, jolla auto maksoi hyvin omat kulunsa ja minunkin ajotarpeet. Nyt auto Mokomakin on työtön, eikä sille saa edes ansiosidonnaista. Mikähän liitto alkaisi puolustaa autojen työttömyysetuja. Helppoa on antaa ohje, että myy Mokoma! Milläs minä sitten ajelen ja pieneen vanhaan kotteroon en vielä aio sortua vaikka siihen ajatukseen lienee pakko tottua.
Nyt minä lähden ajelemaan 25 kilometrin päässä olevalle kantarelliapajalle, jotta saadaan liikuntaa molemmat ruostuviin niveliin. Mennään taas eteenpäin murehtimatta sitä kohtaa jossa kaaduin, vaan on katsottava sitä paikkaa, missä horjahdin.
Tosiasia on se, että jos mopossa on nastarenkaat, niin suomessa ei ole sellaista asuinpaikkaa, jossa se korvaisi autoa. Tsadissa aikoinaan yritin käydä Kulosaaren ja Keilaniemen väliä töissä. Mopo oli yleensä kymmenen minuuttia nopeampi kuin auto.
ihan mielenkiinnosta kysyn että koska Kulosaari ja Keilaniemi on Afrikkaan siirretty?