on seuraavanlainen toiminta, mies jää vaimolle kiinni pettämisestään, eikä ekaa kertaa. Vaimo on ns. roikkuja, urkkija, kaikentietävä selvittäjä. No kun miehen touhut selviää niin vaimo uhkaa avioerolla ja kaikenkukkaraksi lapsilla. Eli jos ero tulee niin mies ei tule koskaan näkemään lapsiaan. Näin on saatu pettäjä taas hetkeksi ruotuun kunnes jonain päivänä taas kolahtaa. Tämä ei ole omakohtainen tarina mutta kuultu on tästäkin. Halusin vain kysellä, että moniko törmää tämmöisiin petettyihin vaimoihin, jotka käyttävät tilanteessa mielestäni alhaisinta keinoa joka maa päällään kantaa eli vie isältä tapaamisoikeuden lapsiinsa ja lapsilta isän ?
Kuinkahan
yleistä
71089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun annettaisi ensin aikaa selvitä koko elämän kattavasta tragediasta.Ukko löysi nuoremman?Tai ehkä hakee nuoruuttaan kokeilemalla useaa nuorempaa?Eikä vaimoa saisi yhtään edes suututtaa?Mitäs otti ja vanheni!
Ihan vain kommenttina jo vuosia näitä asioita/ riitatilanteita työni puolesta nähneenä sanoisin, että on hyvin, HYVIN tyypillistä että lapsista tulee kypsymättömien vanhempiensa riitakapuloita ja löymäaseita. Välineitä joilla kostetaan kun sitä omaa pientä egoa on loukattu. Eihän tuota tarvitse kuin avata tämän päivän iltapäivälehdet niin siellähän sitä... "Katan ex-mies otti erävoiton oikeudessa"
tiedän monta pariskuntaa jossa näin on käynyt ja vaimo pistää kiristyksessä kaiken mahdollisen peliin. Toisaalta se on aika säälittävää roikkumista ja avioliiton/parisuhteen irvikuvaa.
Pidetään toista niinkuin väkisten "vankilassa". Eräissä tapauksissa uhkaillaan itsemurhalla. Miehillä vastaavassa tapauksessa on aika yleistä.
Oli kyllä aika asenteellinen kysymyksen asettelu eli nainen on "roikkuja, urkkija, kaikentietävä selvittäjä". Enpä usko, että kukaan ihminen on pääasiassa tuollaisen määrittelyn mukainen ja miksi sen henkilön pitää aina olla nainen.
Itsekin petetyksi tulleena sanoisin, että pettymys petetyksi tulemisesta esimerkiksi kymmenen yhteisen vuoden jälkeen on niin suuri, että seuraavien kuukausien aikana ihminen ei ole oikein järjissään. Jos pettäjä kaiken lisäksi ilmoittaa suurin piirtein pakkaavansa tavaransa ja lähtevänsä eikä selittele päätöstään, ei vastuu petetyn käytöksestä ole yksinomaan petetyllä. Uskon, että on ihmisiä, jotka eivät ikinä pääse sen katkeruuden yli, muttaa suurin osa tietysti pääsee. Kysehän ei ole vain parisuhteen päättymisestä vaan koko elämän muuttumisesta. Ketään ei voi väkisin parisuhteessa pitää. Jos pettäjä haluaa muuttaa uuden rakkaansa luo ja ajatella lasten etua, hänen kannattaisi uhrata aikaansa asioiden läpikäyntiin entisen puolison kanssa. (jos tämä sitä ylipäätään haluaa). Itse olin tosi katkera mieheni pettämisen tultua ilmi muutaman viikon ja siinä vaiheessa tuli mietittyä kaiken näköisiä lapsellisia kostotoimia. Kävin tapahtunutta mieheni kanssa läpi useaan otteeseen ja ainakin enin katkeruus meni sillä ohi eikä tulisi enää mieleenkään kostaa lasten kautta.
Asioilla on siis monta puolta ja kaikkien asianosaisten vastuulla on lasten edun ajatteleminen, vaikkei se aina helppoa ole. Kukaan ei voi tietenkään jäädä lopuksi ikää toisten (esim. ex-puolison) kotipsykologiksi, mutta petetyksi tuleminen on sellainen shokki useimmille, ettei siitä yhden yön yli selviä.
Tähän nyt vaan laitoin esimerkin, en sen kummemmin yleistä kenenkään käytöstä. Eivätkä kaikki naiset ole roikkujia, urkkijoita ja kaiketietäviä selvittäjiä. Mutta useinhan pettäjän touhut selviävät juuri urkkimalla.
Ja toki myös miehet voivat käyttäytyä näin. Tämä oli vain esimerkki.
olen kyllä. Aivan typerää käytöstä.
Tuollaisissa tapauksissa en muuten yhtään
ihmettele, että miehellä on muita. Kaikista vaikein/inhottavin kumppani on roikkuja, urkkija, kaikentietävä selvittäjä.
Minäkin olen kuullut elämässäni kaikenlaisia kertomuksia ja ihan omilla aivoilla kannattaa välillä ajatella, saattaisiko toisia mustamaalaavat jutut olla ehkä hieman tarkoitushakuisia. Kuullut olen kaikenlaisista kamalista miehistä ja naisista. Minkähän takia tuttava- ja ystäväpiirissä ei satu olemaan yhtään täysin pahaa ihmistä? Voisiko se johtua siitä, että itsensä tuntemia ihmisiä ei kukaan voi tarkoitushakuisesti panetellla ja toisaalta jokaisessa ihmisessä on niin hyviä kuin huonojakin puolia.
On kyllä maailman lapsellisin argumentti perustella jotain sanoilla "olen kuullut". Kuulostaa tosi vakuuttavalta...