Mulla on naisystävä, jolla on aviomies, joka on väkivaltainen ja alkoholisoitunut. Ei mikään yllätys varmaan kellekään, että nuo kaksi eri ominaisuutta tukee toinen toistaan ja esiintyy usein yhdessä.
No, muijahan on hädässä, en sitä sano ollenkaan.
Mutta.
Olen seurannut tuota myrskyisää liittoa nyt pari vuotta ja sitä ennen muutaman kuukautta kestänyttä seurustelua. Varmaan ihan tavallinen tarina, nopea salamarakastuminen, maha pystyyn ja suuret spektaakkelihäät. Kaikki naisen aloitteesta.
Ihmettelin hänen intoaan asiaan, kun mies oli niin kovin alistushaluinen ja juovuksissa jatkuvasti jo seurusteluaikoinaan. Säännöllisestä työstä hänellä ei ollut kokemusta ollenkaan. Muttä ystäväni ei halunnut uskoa, etteikö hänen suuri rakkautensa korjaisi noita ongelmia miehessä, kunhan lapsi syntyisi ja avioliitto pääsisi todella vauhtiin.
Asia oli sivullisin silmin niin, että kaksi toisilleen täysin tuntematonta meni ja teki kersan yhdessä ja yrittivät sitten sovittaa kaksi täysin päinvastaista elämäntyyliään yhteen. Eihän siitä mitään tule, sen ymmärtää jokainen. Tappelua on jatkuvasti. Muija ottaa päihinsä ja miestä ahdistaa liian aikaisin alkanut perhe-elämä täysin tuntemattoman määräilyyn erikoistuneen naisen kanssa.
Siis mikä neuvoksi? Tiedän, että tapaus ei ole mikään harvinainen, näitä on Suomi pullollaan, mutta miksi kukaan ei usko, ennen kuin on myöhäistä? Onko naisella oleva "vauvakuume" niin masiivinen asia, että se peittää alleen kaiken muun, sellaisenkin, joka varoittaisi edessä olevasta virheestä? Kuinka moni onkaan mennyt tähän halpaan?
Kysyisinkin nyt palstalaisten mielipidettä, miksi naiset haluavat renttuja ja miksi miehet tekevät lapsia ja solimivat avioliittoja, joita eivät halua?
Mikä helvetti kaikkia vaivaa?
No, muijahan on hädässä, en sitä sano ollenkaan.
Mutta.
Olen seurannut tuota myrskyisää liittoa nyt pari vuotta ja sitä ennen muutaman kuukautta kestänyttä seurustelua. Varmaan ihan tavallinen tarina, nopea salamarakastuminen, maha pystyyn ja suuret spektaakkelihäät. Kaikki naisen aloitteesta.
Ihmettelin hänen intoaan asiaan, kun mies oli niin kovin alistushaluinen ja juovuksissa jatkuvasti jo seurusteluaikoinaan. Säännöllisestä työstä hänellä ei ollut kokemusta ollenkaan. Muttä ystäväni ei halunnut uskoa, etteikö hänen suuri rakkautensa korjaisi noita ongelmia miehessä, kunhan lapsi syntyisi ja avioliitto pääsisi todella vauhtiin.
Asia oli sivullisin silmin niin, että kaksi toisilleen täysin tuntematonta meni ja teki kersan yhdessä ja yrittivät sitten sovittaa kaksi täysin päinvastaista elämäntyyliään yhteen. Eihän siitä mitään tule, sen ymmärtää jokainen. Tappelua on jatkuvasti. Muija ottaa päihinsä ja miestä ahdistaa liian aikaisin alkanut perhe-elämä täysin tuntemattoman määräilyyn erikoistuneen naisen kanssa.
Siis mikä neuvoksi? Tiedän, että tapaus ei ole mikään harvinainen, näitä on Suomi pullollaan, mutta miksi kukaan ei usko, ennen kuin on myöhäistä? Onko naisella oleva "vauvakuume" niin masiivinen asia, että se peittää alleen kaiken muun, sellaisenkin, joka varoittaisi edessä olevasta virheestä? Kuinka moni onkaan mennyt tähän halpaan?
Kysyisinkin nyt palstalaisten mielipidettä, miksi naiset haluavat renttuja ja miksi miehet tekevät lapsia ja solimivat avioliittoja, joita eivät halua?
Mikä helvetti kaikkia vaivaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lue Tommy Helstenin Virtahepo olohuoneessa niin saat paremman kuvan siitä mitä kerron, tässä on mahdotonta selittää sitä kaikkea.
Voihan se olla että vauva-kuumekin on vaivannut.
Eipä tuossa tilanteessa oikein muu auta kun että molemmat etsisivät apua itselleen.
Voit tietysti heille kertoa mitä tarvitsevat. Mies AA,ta ja vaimo Al-anonia jotka ovat heille sopivat vertaistukiryhmät.
Niihin pitää kuitenkin mennä omasta halustaan, itse. Eli painostamaan tms. on turha ruveta, se ei auta.
Olen itse tässä suossa ja syvällä. Vasta viimeisen vuoden aikana olen älynnyt mistä on kyse ja hakenut apua itselleni. Eipä sillä että suurempia tuloksia olisi tullut, heikkona olen vieläkin, oma minuus karkuteillä.
Päivä kerrallaan tuskallista elämää, kohti parempaa.
Jos avioliitossa lyödään,
etsitään kuka sen riidan aiheutti.
Eli se vaimokin voi olla suustaan niin hirveä kun tulee ongelmatilanteita,
väsymystä, rahapuutetta ym.
Niin toisto jos avioliitossa lyödään, etsitään oikeudessa sitä todellista aloittajaakin.
Mutta ero, jos kadulla lyödään.
Jos kadulla lyödään, on se lyöjä aina syyllinen,
vaikka vastapuoli olisi kuinka käyttäytynyt.
Toiseksi, ei se avioliitto ole sitä aina kun luullaan.
Hoida itse lapsia nyt aluksi esim. kaksikymppiseksi ja niin että on maine ja opiskeluhalut tallella,
niin puhu, ajattele ja arvostele vasta sitten.
Jos noin rumasti osaat sanoa ”että miehet tekee lapsia”,
en suosittelisi sinulle edes kokeilla avioliittoa.
(loppulausekkeellasi on todella helppo aiheuttaa ikuinen riita kotiin)
Olen 20 v katsellut mieheni kosteita viikonloppumenoja. Miestäni luonnehtisin "ns. harmittomaksi vkonloppujuopoksi". Asumme isossa talossa ja mieheni siirtyy kokonaan toiseen siipeen perjantaipullonsa kanssa seurustelemaan, lasten ei tarvitse katsella häntä humalassa eikä minunkaan, siellä hänellä on tv, pc ym. viihdykettä. Hän voi viettää siellä aikaansa ihan rauhassa tasan yhden vuorokauden viikosta, juuri sen verran minun pinnani kestää.
En enää pahemmin välitä, itsepä olen tämän puolison ottanut vaikka harmittaa aina kuitenkin, hän ei onneksi ole väkivaltainen eikä mustasukkainenkaan, ja alkutyrmistyksestä toivuttuani olen löytänyt asiasta hyvääkin, saan joskus olla rauhassa ja nykyään voin vaikka lähteä juhlimaan viikonloppuna kun lapsetkaan eivät enää ole pieniä.
Jos nyt olisin naimisiin menossa, katsoisin tarkemmin kylläkin kaverin alkoholikäyttäytymistä enkä ehkä menisi viinamäen miehen kanssa yhteen ollenkaan, säästyisi monet riidat ja pahat mielet.