Onko miehille ihan normaalia se, että jos on tapaillut naista noin 8vko niin alkaa jo kaipaamaan omaa aikaa ja yksinäisyyttä? Silloinkin jos on tavattu vain noin kerran viikossa?
Vai kertooko tämä kiinnostuksen lopahtamisesta?
Vai kertooko tämä kiinnostuksen lopahtamisesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Ihan normaalia, monesti omaa aikaa kaipaillaan jo 3 viikon jälkeen, varsinkin jos tapailemis tahti on nuinkin kiivas kun teillä ;)
meillä taas oltiin kyllä pari kuukauta ihan kiinni toisissamme nyhvättiin, eikä saatu tarpeeks toisistamme. Mutta näin meillä, teilä on luonnollisesti aivan eri suhde.
heippa,
olen yrittänyt seurustella yhden sitoutumis kammoisen tyypin kanssa neljä kertaa. alkuun vietämme paljon aikaa, saan ihania huomion osoituksia, upeita sanoja ja tekoja. kolme neljä viikkoa ja jätkä perääntyy. yht´äkkiä tunteet vaihtavat suuntaa. mies ei osaa selittää mistä johtuu, kunhan vain muuttaa mielipidettään. taas kerran olen itse sydän särkyneenä... en tiedä mikä siinä on, mutta miehiltä ei saa kyllä vaatia mitään... vai missä on miehiä, joilta tapaaminen ja yhteydenotto tulee luonnostaan..??! olen kyllästynyt miettimään suhteessa "hyym, mahtaako mies pelätä.."
Tässäkin tapauksessa taitaa nyt olla kyseessä sitoutumiskammo. Keskustelimme suhteestamme, ja hän tykkää minusta todella paljon ja haluaa pitää minut hyvänä ystävänä. Haluaa edelleen tapailla, osoittaa hellyyttä ja yllättäen olla uskollinen (vaikka jos emme vakavasti seurustelisi). Olemme hyvin paljon samalla aaltopituudella ja meitä kiinnostaa hyvin samanlaiset asiat. Meidän on helppo puhua toisillemme asioista, viihdymme erinomaisesti toistemme seurassa ja hän mm halaa minua paljon. Hänen mielestään olen aivan upea nainen, ja kauniskin vielä.
Mutta hän ilmoitti ettei kuitenkaan rakasta minua, vaan ainoastaan tykkää todella paljon. On ollut kerran nuorena miehenä rakastunut. Olemme nyt tapailleet 2kk. Tiedän että hän ei ole juuri tapaillut tyttöjä 10vuoteen, ja ainoasta vakavammasta seurustelustakin on aikaa jo 13-14v. Hän ei ole koskaan asunut kenenkään kanssa yhdessä.
Suhde tällaisena kuin se on sopii minulle ainakin tällä hetkellä ja hänen hellyytensä ja rakkaudenosoituksensa ovat minulle aivan riittäviä. Mutta mietin että onko kukaan tällainen pinttynyt poikamies vanhoilla päivillään vielä yllättänyt itsensä ja pikkuhiljaa rakastunut siihen naiseen joka on ensin vain todella hyvä ystävä?