elämän menoa

Kiitos kauniista kirjoituksestasi! Pidä tuo päätöksesi, usko siihen ja toteuta se!
Aurinkoista kesää!
Usein itsekin asioita ihmettelevä
Andre Tampereelta

joten sinulla on vain yksi ongelma: mistä löytyy sellainen toinen puolisko joka ajattelee samalla tavalla kuin sinä. Silloin te pystytte sitoutumaan toisiinne ja olemaan pettämättä myös niinä hetkinä, kun tuntuu ettei rakkautta ole nimeksikään ja suhde tuntuu epätyydyttävältä. Siinä tilanteessa kun pitää panostaa OMAAN suhteeseen, eikä toisten suhteiden rakentamiseen ja tuhota omakin.

Sinähän puhut niistä perusarvoista, jotka olivat itsestäänselvyyksiä muutamia vuosikymmeniä sitten. Nykysukukunta pyrkii ne tallomaan jalkoihin, liekö syynä 70-luvun vapaakasvatettu sukupolvi.

Se johtuu ihmisen perusluonteesta. Koskaan ei olla tyytyväisiä, vaan pian aletaan hamuamaan jotain lisää.
Joskus aiemmin oltiin tyytyväisiä, että oli perhe ja ruokaa joka päivälle sekä katto pään päällä. Suurimmat haaveet oli saada lapset koulutetuksi.

Nykyään ei arvosteta sitä mitä jo itsellä on, vaan katsellaan mitä naapureilla on sellaista mitä itsellä ei ole.
Kun löydät hyvän puolison, olet tyytyväinen jonkun aikaa. Sitten alat nähdä hänessä huonoja puolia (mikä on täysin normaalia) ja vertailet ehkä alitajuntaisesti muiden puolisojen puolia. Ajattelet, että miksi puolisoni ei voi olla tässä ja tässä asiassa kuten muut.
Sitä kuvitellaan että vaihtamalla puolison toiseen vaihtaa hänen huonot puolensa pois ja uusi suhde olisi täydellinen.
Mutta mitä pian huomaakaan ? Sitä huomaa uudessa puolisossa erilaisia huonoja puolia.
Ja parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa ei ole tullut koskaan ajateltua, että mitä huonoja puolia itsestä löytyy (koska niitä löytyy takuuvarmasti).

VAI...onko ihmissuhteetkin menossa kertakäyttötavaraksi ? Kun ensihuuma laantuu ja arki hiipii suhteeseen, se joutaa romukoppaan. Halutaan elää jatkuvassa ensirakkauden huumassa.

Kaikesta huolimatta nostan hattua niille, jotka haluavat uskoa elinikäiseen rakkauteen sekä uskollisuuteen.

Joskus vain olosuhteet ajautuvat siihen pisteeseen, että ei ole mahdollista elää arvostamiensa asioiden mukaan.

Joskus sitä vaan miettii kaikkea mitä ympärillä pyörii ja menee ihan pyörälle päästään.
Minulla on kumppani joka ajattelee samoin ja toivon että hänkin jaksaa uskoa meihin ja tulevaisuuteen.
Oikein hyvää kesää! :)

Ei tietenkään ole naivia uskoa avio- tai avoliittoon. Ne ovat tämän päivän elämää. Kaikki eivät vain ole tyytyväisiä eka kerralla valitsemaansa puolisoon. He voivat erota, jos katsovat sen ainoaksi keinoksi. Itse olen ollut 17 vuotta aviossa ja vaikka en ole läheskään tyytyväinen kaikkiin avioliitn kiemuroihin, uskon, että olen vaimoni kanssa kuolemaani asti.
Rakkaus voi kyllä hiipua tai se voi näyttää siltä, mutta minun kokemuksella rakkaus ei voi kadota. Rakastan ekaa ja ainoata naistani kuolemaani asti.