Yhden käden sormilla voidaan laskea ne säveltäjät, joilla oli kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöidensä psyykkisille impulsseille ja toiminnan motiiveille; Mozart oli heistä ensimmäinen. Tässä tuotannossa kaikki on subliimilla tavalla outoa ja kauhistuttavaa, mutta kyitenkin oleellista. JUmalan teatterissa banaalilla tavalla, mikä ei palvellut puhtaan mielteen aluetta, joka on kaikkien jalojen taiteiden ainoa näyttämö, josta tahto on poissa.
Harvempi tosin tietää sitä seikkaa, koska sen enempää minä kuin itse Hildsheimerkaan ei ole aiheesta kirjaa julkaissut tai tohtorin väitöskirjaa tehnyt, että Schubert kuului kuitenkin niihin harvoihin säveltäjiin, joille oli Richard Straussin tavoin suotu kyky, mistä jälkimmäinen oli itse myös hyvin ylpeä, ilmaista ulkomusiikillisia tapahtumia, kuten luonnonilmiöitä, musiikillisesti; ajatelkaamme vaikka tämän Alppisinfoniaa auringonnousuineen, myrskyineen ja lehmänkelloineen.
Mielestäni kauitenkin kaunein auringonnousun orkestraalinen kuvaus, tai ainakin koskettavin sellainen, sisältyy Froilan 3-taitteiseen aariaan kaksine dramaattisine accompagnato-välikkeineen : " Sei mir gegrüst, o sonne" = Sua tervehdin, oi aurinko, jokaisena päivänä tuot uutta iloa sydämeeni, Schubertin Schoberin librettoon säveltämään oopperaan. Kyseessä on tarkkaan harkittu orkesterijohdanto, crescendo, jossa puhaltimien auringon ensisäteiden kromaattiset häivähdykset kuvaavat vähittäistä aamun sarastusta.
Sibeliuksella ei tässä suhteessa ollut paljon annettavaa kuin vasta Tapiolassaan.
Tuttu lienee myös Näin puhui Zarathusrta, tarkemmin sanoen sen C-duuri kadenssi.
Harvempi tosin tietää sitä seikkaa, koska sen enempää minä kuin itse Hildsheimerkaan ei ole aiheesta kirjaa julkaissut tai tohtorin väitöskirjaa tehnyt, että Schubert kuului kuitenkin niihin harvoihin säveltäjiin, joille oli Richard Straussin tavoin suotu kyky, mistä jälkimmäinen oli itse myös hyvin ylpeä, ilmaista ulkomusiikillisia tapahtumia, kuten luonnonilmiöitä, musiikillisesti; ajatelkaamme vaikka tämän Alppisinfoniaa auringonnousuineen, myrskyineen ja lehmänkelloineen.
Mielestäni kauitenkin kaunein auringonnousun orkestraalinen kuvaus, tai ainakin koskettavin sellainen, sisältyy Froilan 3-taitteiseen aariaan kaksine dramaattisine accompagnato-välikkeineen : " Sei mir gegrüst, o sonne" = Sua tervehdin, oi aurinko, jokaisena päivänä tuot uutta iloa sydämeeni, Schubertin Schoberin librettoon säveltämään oopperaan. Kyseessä on tarkkaan harkittu orkesterijohdanto, crescendo, jossa puhaltimien auringon ensisäteiden kromaattiset häivähdykset kuvaavat vähittäistä aamun sarastusta.
Sibeliuksella ei tässä suhteessa ollut paljon annettavaa kuin vasta Tapiolassaan.
Tuttu lienee myös Näin puhui Zarathusrta, tarkemmin sanoen sen C-duuri kadenssi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täydellisin "auringonnousu" on mielestäni Wagnerin Siegfriedin viimeisessä näytöksessä, jossa Brünnhilde herää ja laulaa "Heil dir Sonne!"
En tiedä mitään ihanampaa! Kuunteleppa joskus! Wagner on PARAS!
Ehkäpä lumous perustuu Wagnerin käyttämän massiiviiseen myöhäisromanttiseen orkesterin keinovaroihin ja draaman jokaisen vivahduksen seuraamiseen; ei niinkään musiikilliseen sisältöön melodisesta kauneudesta puhumatta.
Oikea käännös kyseiseen aariaan kuuluisikin: Ollos tervehditty, oi aurinko, jota ei pidä sekoittaa miltei samannimiseen kuuluisaan liediin, jonka melodiaa Schubert käytti myös muunnelmateemana puolituntisessa viulu-ja pianofantasiassaan D 934. Aarian johdanto jakaantuu alun jousien, sitten puhaltimien ja lopuksi tutiorkesterin asteittaiseen sisääntuloon, alkujaksoon, cantabileen ja loppustrettaan mahtavine loppunouisuineen, jonka veroista saa hakea.
Schubertin kyky kuvata ulkomusiikilisia tapahtumia musiikillisesti näkyy myös kyseisen oopperan III-näytöksen orkesteri-intradan taistelukohtauksessa tykkien jylinöineen ja miekkojen kalskeena. Hieno on kuvaus Bürgschaftin II-näytöksen orkesterijohdanossa kasvavasta myrskynsilmästä sateenpiiskaaman sillan romahtamisesta Gluckmaiseen tyyliin, kuitenkin täynnään musikillista intensiteettiä lyhyessä tuokiossa, jonka saavuttaminen vie Wagnerin draamoilta tuntikausia, jos ei nukkumatti ennätä ensin.
Tuo joen virtaus ilmeisesti toistuu Schubertin tuotannossa Forellilaulun ja- kvinteton ohella mielenkiintoisella tavalla, sillä Panttivanki-opperan II-näyöksen orkesteri-intradassa ennen päähenkilön vaikuttavaa aariaa nopeine loppustrettoineen, kuvataan hienosti myrskyn kouriin ja veden varaan joutunen kamppailua vuolaan virran ylitse, josta pelastuttua virittää kiitoslaulun omille jumalilleen. Voi ikään kuin kuulla suuria molskahduksia tämän pikauintimatkan liepeiltä ja voimakkaan virran aiheuttamia pyörteitä ja kohinaa vikkelissä jousi-ja puhallinkuvioissa paukuniskuilla höystettynä.