On tässä takana useita vuosia aika surkeasti toimivaa avioliittoa, ja yksi asia on noussut esiin, joka rassaa ihan oikeasti. Eli tapa, jolla vaimo jatkuvasti panettelee minua pienille lapsillemme. "Isä teki sitä - isä teki tätä. Ei voida tehdä sitä ja tätä kun kerran isä sanoi sitä tai teki tätä. Kyllä minä antaisin tehdä, mutta kun isä ei... Isä ei tee mitään...isä ei osallistu, jne, jne."
Kuitenkin mielestäni olen mukana siinä missä keskiverto mies muutenkin: Haen päiväkodista, teen ruokaa, käyn kaupassa, osallistun siivoamiseenkin suht. säännöllisesti. Kuskaan harrastuksiin ja hankin harrastusvälineitä. Laitan nukkumaan, pesen hampaita, luen iltasatuja, olen paikalla (ja usein jopa läsnä), en kännää enkä riehu, jne.
Onko tällaista liikkeellä enemmänkin??
Itselleni ei ihan heti ensimmäiseksi tule mieleen haukkua ko. ihmistä lapsille jatkuvalla syötöllä vaikkei hyvin menekään.
Huomaavatkohan ne lapset jossain vaiheessa että se, mitä toinen jankuttaa jatkuvasti ei välttämättä ole se koko totuus? Toivottavasti.
Kuitenkin mielestäni olen mukana siinä missä keskiverto mies muutenkin: Haen päiväkodista, teen ruokaa, käyn kaupassa, osallistun siivoamiseenkin suht. säännöllisesti. Kuskaan harrastuksiin ja hankin harrastusvälineitä. Laitan nukkumaan, pesen hampaita, luen iltasatuja, olen paikalla (ja usein jopa läsnä), en kännää enkä riehu, jne.
Onko tällaista liikkeellä enemmänkin??
Itselleni ei ihan heti ensimmäiseksi tule mieleen haukkua ko. ihmistä lapsille jatkuvalla syötöllä vaikkei hyvin menekään.
Huomaavatkohan ne lapset jossain vaiheessa että se, mitä toinen jankuttaa jatkuvasti ei välttämättä ole se koko totuus? Toivottavasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntuu, että vaimollasi on huono itsetunto, kun pitää koko ajan toista morkata. Jos arvostaa itseään, pystyy arvostamaan toista, eikä silloin tarvitse yrittää laskea toisen arvoa huomattelulla.
Sano vaimollesi, että arvostelu ei tunnu hyvältä. Näytä hänelle vaikka kirjoittamasi viesti. Arvostelu tappaa lopulta kaikki tunteet ja koko suhteen.
Vaikutat järkevältä mieheltä. Toivottavasti pystytte selvittämään asian vaimosi kanssa!
Mikähän vaimoasi vaivaa ?
Mikähän niitä vaimoja yleensä vaivaa?
Vaikea sanoa mikä vaivaa,juttu kuulostaa hyvin
yleiseltä. Tällaista on siis liikkeellä ja paljon.
lasuuden kodissani, ja pelkään, että minusta tulee jonakin päivänä isää panetteleva akka lapsilleni. Tämä voi olla aika yleistä, jos mies on se, joka tuo rahaa talouteen, vaikkakaan ei aina. Toivoisi, että vaimosi toisi perheen päätöksiin mukaan molempien mielipiteet, vaikka ne olisivat eriäviäkin, puhumattakaan lasten mielipiteistä. Vaikuttaa, kuin vaimosi jättää kasvatusvastuun ja lapsille henkisenä tukena olemisen jollekin teoreettiselle iskälle. Hmph!!
Täällä yksi miestään helposti vastaavasti mopottamaan pyrkivä nainen koettaa selittää, että vaimosi ei ehkä oikeasti ole kuitenkaan sitä mieltä ettet osallistu vaan on jostain muusta syystä tyytymätön, niitä syitä voi olla huomion puute, arjen rasittavuus, ja ainakin minulla tunne siitä että olen yksin vastuussa koko sirkuksesta ja hyvä mielikuvitus, jos hellitän hetkeksi niin mitä kauheaa voisi tapahtua jne. Vaikka kun mies puolustautuu ja listaa tekemisensä, joudun taas kerran toteamaan ettei hän niin laiska olekaan, osaapahan vaan ottaa rennommin kaiken ja olen hänelle siitä vähän kateellinen...
Voi kun mulla olisi ollut tuollainen mies! En olisi nyt tämmmöisessä tilanteessa; oli pakko viheltää peli poikki (hain avioeroa), kun ei enää yksin jaksanut pyörittää arkea kolmen lapsen kanssa ja kiitokseksi siitä sai vain kuulla miehen haukut, miten on laiska ja nalkuttava akka (kun on joskus kehdannut pyytää apua).
Lauantaina pitäisi kaiken olla muuttokuormaa vaille valmiina....en tiedä, miten tästä selviän, mutta kai päivä kerrallaan?
Tsemppiä sinulle! jaksellaan...!
t. Paremman tulevaisuuden toivossa
(mutta sydän vereslihalla)
...arvostettu ja tarpeeksi huomioitu ei nalkuta. Joten syy voi todellakin olla ihan muu kuin mistä nalkutetaan. Minä ainakin jaksan tehdä kotihommia/olla lasten kanssa paljon paremmalla mielellä ja pidemmällä pinnalla jos mies-vaimo suhde on ok. Siispä että keskenänne vietätte aikaa/on hellyyttä/huomioitte /keskustelette jne. Niin ja kaikista kotihommista voisi sopia kuka tekee mitäkin ja milloin etukäteen (minulle tulee stressi kun en voi luottaa/tietää varmasti auttaako mies vai ei tällä kertaa vai kaatuuko kaikki taas minun niskaan...eli auttamien satunnaista, silloin kuin miehelle sopii-tyyliin TAI jos mies "jättä kaiken tekemisen viime tippaan=minun täytyy muistuttaa"). Jos muitakin "puhumattomia" asioita vielä saattaa olla pinnan alla, soppa on valmis...eli selkeyttä peliin: huomiota-sopimista-jne. Oma liittoni hajosi juuri siksi etten tuntenut olevani muuta kuin ilmaa/piika miehelleni: vaikka hän myös hoiti kotia/lapsia MUTTA koskaan ei keskuteltu/sovittu mistään asioista (mies ei halunnut) eikä mies tuntunut olevan kiinnostunut minusta laisinkaan (kaikki kahdenkeskinen aika istui nyreänä,puhumatta, ei kiinnostanut mikään..) JA olen varma että hän olisi myös voinut sanoa saman että osallistuu kodin/lastenhoitoon kuten sinäkin. Vaikeita asioita... toivottavasti asiat selkenee!
Vilpittömästi toivon, että teet asialle jotain heti lastesi takia, varsinkin jos on poikia. Sinun pitää löytää oma keinosi, mutta jospa vaikka alkaisit panemaan tavala tai toisella hanttiin noita vaimosi puheita.
Sanon tämän sen takia, että tilanne muistuttaa jossain määrin vanhempieni tilannetta. Äiti nalkutti isälle melko jatkuvasti, sekä syystä että ilman. Mutta olen hiljattain nyt aikuisena ymmärtänyt, että tämä musertava lapsuuden kokemus on näytellyt isoa roolia siinä, minkä takia minulla on ollut helvetin huono miehinen itsetunto. En soisi semmoista kenellekään.