Olen "synnissä rypevä" tavis. Koen silti olevani Jumalan lapsi. Sielussani on rauha ja rukoilen päivittäin, yleensä aamuisin kun pesen hampaita silmät sikkurallaan. Kiitän Jeesusta annetusta päivästä ja pyydän rinnalle "kyytiin" somapaillessani päivän koviin koitoksiin valtion virkamiehenä. Minulla ei ole ongemaa ylös, vaan sivulle: Ei ole seurakuntaa, joka kiittää armosta, mutta ei käytä sitä hyväkseen. Ei porukkaa, joka tunnustaa syntinsä ja myös muistaa pari. Ei veljiä ja siskoja jotka nauravat vaikeuksilleni olla uskovainen. Varmasti meitä on monta, hajallaan, hajalleen lyötynä, mutta sitkeästi etsien. Olisi kiva kokea yhteyttä oikeasti vajavaisten, rehellisten Jumalan lapsien kanssa!
Tarvitaan neovaldolaisia!
Reformoitu tausta, aitoa et...
1112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen myös vieraantunut seurakunnista. Ja ajattelen paljolti samallalailla kanssasi.
Netissä vierailen Evankeliumikoulun sivuilla. Viime viikonloppuna olin Jyväskylässä heidän järjestämässään Kristus juhlassa. Oli täyttä evankeliumia, armon sanomaa ja Jeesuksen korottamista. He järjestävät myöskin muualla tilaisuuksia. Kyseessä on yli seurakuntarajojen vaikuttava Kristuskeskeinen evankelioiva ryhmä.
Käy tutustumassa sivuilla.
Jeesus kanssasi ja kaikkesi!