Hän - Markku Suominen

Markku Suominen: Hän

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu -mun pihallain
ja Hän istutti sen aikanaan, mä nauroin Hänen taimeaan, oksa vain
Kun ensilumi peitti sen, Hän suojas taimen varoen, sitä vaali niin
ja Hän sisään juoksi tohkeissaan ja melkein kaatui juostessaan -nauroi kyyneliin

Hän oli keiju mikä lie, ja usein sanoin totta vie, Sinut suuhun syön
Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön
Kun tv:tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin, niin muistan sen
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan Hän itki joskus salaa hieman häpeillen

On aivan kuin uneen, mä taas palaisin,
muiston kun unohtuneen, taas saan jostakin

Hän rikkoi pölynimurin, ja pelkäs että suuttuisin, sen piiloon vei
Kun sängyn alta löysin sen, Hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei
Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä Hänet näin, kuin maailmanloppu
ois
Ja tasan vuosi sitten kun, taas saimme kevään ootetun, Hän kuihtui pois

On aivan kuin uneen, mä taas palaisin,
muiston kun unohtuneen, taas saan jostakin

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin
Niin huomasin että yksinään, oli joutunut Hän lähtemään -pois jonnekin
Ja niinkuin tyhjän näyttämön, Hän jätti taa tän yksiön, nyt hiljaisen
Ja nyt kun vuosi siitä on, saa puutkin jälleen kukinnon, kuin muistaen
Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu, mun pihallain
ja Hän istutti sen aikanaan, mä nauroin Hänen taimeaan, oksa vain.