Kuinkas on arvon herrat, oletteko koskaan joutuneet väkivallan kohteeksi oman vaimon taholta? Tai arvon naiset, oletteko koskaan löytäneet itsenne lyömässä miestä..
Minulle kävi niin ilman omaa syytäni... Tai vaimoni mielestä syy oli minun kun lähti kauppaan ja oletti, että sisälle mennessäni huomaan itse ottaa uunissa paistumassa olevat leivät pois. Ei sanallakaan pyytänyt...
Leivät paloivat ja syntyneen riidan aikana hän lopsi minua naamalle... Minähän en naista lyö joten tuntuu pirun pahalle.. miten päästää höyryt pihalle? Raivoissani huusin, että häivy täältä tai kutsun poliisit ja tämä aiheutti lapsissa hirvittävän paniikin.. Miten kummassa saan tilanteen nollattua sekä itseni että lasten osalta.
Itse olen kasvanut seesteisessä ympäristössä ja sisälläni todella myllertää.
Minulle kävi niin ilman omaa syytäni... Tai vaimoni mielestä syy oli minun kun lähti kauppaan ja oletti, että sisälle mennessäni huomaan itse ottaa uunissa paistumassa olevat leivät pois. Ei sanallakaan pyytänyt...
Leivät paloivat ja syntyneen riidan aikana hän lopsi minua naamalle... Minähän en naista lyö joten tuntuu pirun pahalle.. miten päästää höyryt pihalle? Raivoissani huusin, että häivy täältä tai kutsun poliisit ja tämä aiheutti lapsissa hirvittävän paniikin.. Miten kummassa saan tilanteen nollattua sekä itseni että lasten osalta.
Itse olen kasvanut seesteisessä ympäristössä ja sisälläni todella myllertää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan raivona kun en saanut kontaktia mieheén..ei vastaa vaan kävelee vaan pois ...lyönyt päin näköä. Mies sai myös kamalan shokin ja huusi vaan jotain että sä oot hullu...
No lapsethan siinä 3v ja 14 v myös pelästyivät..mies ei yleensä huuda.
Ei siinä muu auttanut kun koota perhe yhteen kun tailanne rauhoittunut ja minä pyydän kaikkien kuullen anteeksi ja selittelen että näin ei saa tehdä. No loppujen lopuksi pyúhuimme asiat läpi...sain miehen ymmärtämään että turhaudun niin pirusti kun vetäytyy pois eikä puhu...ja minä taas sain läksyni kun huomasin miten luottamus minuun on ainakin vähäksi aikaa mennyt sekä lasteni että mieheni puolelta.
mieli olisi tehnyt lyödä muutaman kerran. Kerran nostin jo käden ja melkein osuin naamaan, mutta sain itseni hillittyä viime hetkellä. Hän ei ikinä löisi minua, joten syyllisyys alkoi painaa. Joskus olemme tapelleet niin, että molemmat ovat ottaneet kovasti kiinni käsivarresta ym. mutta siihen se väkivaltaisuus on jäänyt. En missään tapauksessa hyväksy väkivaltaa ja kauhistuin omaa reaktiotani paljon.