Olen nyt tällä keskustelu palstalla jo jonkin aikaa ollut ja lueskellut muiden kokemuksia sinkkuudesta. Itse olen myös sinkku ja ei se minua niin hirveästi harmita. Tottakai se olisi ihanaa käpertyä jonkun kainaloon öisin, nukahtaa siihen ja olla onnellinen. Mutta mielestäni kaikki hakevat sitä täydellisyyttä mitä näkee elokuvissa. En toki väitä etten joskus yön pikku tunneilla itse ajattelisi asiaa mutta ei kuitenkaan saa vaipua masennukseen. Olen varma että ei sitä "oikeaa" tarvitse etsimällä etsiä. Kun se "oikea" sitten tulee vastaan niin olen varma että useimmat meistä pystyy tunnustamaan sen. En tiedä mitä te muut ajattelette asiasta mutta tämä on minun mielipiteeni asiasta.
Sinkut
Mies84
6754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mut en kyllä ollut sun ikäsenä. Nyt olen 28-v ja tyytyväisesti sinkku. Välillä just voi haaveilla, mut en mä kaipaa muuta kuin haaveilua.
kyllä se tulee, jos tulee.
Kiva että miehetkin ajattelee moisia asioita. :) Itte olen saman ikänen nainen ja sinkku siis. Tuntuu et osalla about saman ikäsillä naisilla tuntuu olevan kauhea paniikki löytää elämänsä miestä. Jokaisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen sit masennellaan ja itketään perään viikko ellei kuukausikaupalla. Kyllä mäkin sen ihanan miehen ittelleni ottaisin. Voi olla että olen liian vaativa, enkä miestä löydä ennen kuin osaan vaatia vähemmän. En kuitenkaan halua tyytyä mihin tahansa. Enkä mä mitään mahdottomia vaadi. Eihän toiselta voi semmoista vaatia, mitä itsestään ei löydy. Kyllä mä kuitenkin uskon huomiseen. Kyllä se vielä tulee joku päivä vastaan se oikea mies. En jaksa itkeä jokaisen jutun perään ja paniikissa etsiä jotakin. Kaikki aikanaan... :)
Olen täysin samaa mieltä. Ihan ku se olisi joku ns. trendi juttu koko ajan hakee uusia suhteita. Ihan kuin se on ainut tapa joillekkin ihmisille nostattaa heidän itsetuntoaan. No mene ja tiedä, en mä oo mikään arvostelemaan muita ihmisiä. Kunhan kerron oman mielipiteen. Hmm.. Joillakin se rima on vain korkealla. Mut ei sitä koskaan tiedä kuka kävelee vastaan kadulla.
Voi olla tosiaan että toi useiden suhteiden haaliminen on itsetunnon pönkitystä. Tai tiedän sen olevan sillä se oli mullekin jossain vaiheessa elämääni se mittari miten hyvin mulla menee. Onneksi se aika on ohi. :) Vaatii vain vahvaa itseluottamusta, että osaa ja uskaltaa olla yksin muiden mahdollisesti kummaksuvista kommenteista huolimatta. Mutta kun siihen vaiheeseen pääsee, että osaa olla yksinkin, niin uudet suhteet tuntuvat paljon paremmilta, kun se ei ole jokapäiväistä vaan jotain uutta ja ihmeellistä. :)
Jep. Ei voi muuta sanoa ku totta puhut. Täysin samaa mieltä.
Olen tässä jokin aikaa seuraillut ystävieni menoa ja olen todennut, että heidät voi jakaa kahteen luokkaan. a) "kehittyvässä" suhteessa olevat ja b) mies/nais metsästäjät. Monet ystävistäni ovat kihloissa/naimisissa ja suunnittelevat tulevaisuutta ja perhettä, kun taas sitten tähän jälkimmäiseen luokkaan kuuluvat etsivät ja melkeimpä saalistavat naisia/miehiä ehkäpä juuri tuon itsetunnon pönkittämisen vuoksi. Olen huomannut, että minun lisäkseni vain yksi ystävistäni on sinkku. Minulla ja hänellä ei ole tarvetta moiseen metsästelyyn ja jahtailuun, oikea tulee eteen sitten kun tulee. Ei sillä niin väliä vaikka tässä 5kymppiseksi olisi itsensä kanssa. Se kuitenkin on tosiasia, että intohan siinä sivussa menee jos kokoajan on uudessa "parisuhteessa". Itse en moiseen jaksa ryhtyä ja enkä edes viitsi sellaisen ihmisen kanssa alkaa seurustelemaan kenestä en oikeasti välitä. Aika näyttää...