Elikkäs olemme eroamassa avovaimoni kanssa. Hänen päätös, ei rakasta minua enään, mutta pitää todella hyvänä ihmisenä ja välittää kaverina. Olimme yhdessä 4vuotta josta 2,5v. kihloissa ja meillä on 2,5vuotias lapsi. Kysymykseni koskee siis tulevaa. Me tottakai vietämme jonkuverran aikaa yhdessä ihan vaan lapsen takia, mutta mitenkäs muu aika? Tässä suhteessa minä olen se joka on umpirakastunut ja olen valmis ottamaan hänet takaisin koska tahansa. Hän haluaa eron sen takia, että haluaa selvitellä omia tunteitaan ja mitä aikoo tehkä elämässään. Miten nyt tulevaisuudessa sitten kannattaa toimia? Kuten sanoin, itse haluan hänet takaisin, mutta voiko liiallinen tapaaminen aiheuttaa sen, ettei hänelle tule edes mieleen, että kokeiltaisiin uudestaan? Tekisikö se parempaa tälle jutulle, että ei vietettäis yhdessä aikaa? Ei tässä ole aikomuskaan kun noin kerran pari kuussa tehä jotain yhdessä "perheenä", mutta sanokaa omia kokemuksia jos teillä on, että miten te hoiditte tollasen jutun. Mikä olis se "varmin" tapa saada exä takas joka haluu etäisyyttä selvittääkseen tunteensa? Liian tyrkky ei todellakaan kannata olla, sen tiedän.
Erotaan, mutta kuinka jatkaa?
jokuvaan
81831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vanhaa ei kannata lämmittää, hapanta on jo.
vain kaalilaatikko menettelee uudestaan lämmitettynä.
Turha jäädä miettimään kuinka saada se takaisin; mies luistaa vastuusta eli lapsenhoidosta tuolla "tarvitsee aikaa"-paskalla. Etkö muka sinä tarvitsisi ikinä aikaa miettiä omia tunteitasi?? Ehei kuule, nyt pidät huolen ettei mies täysin villiinny ja katsot,että hänkin hoitaa vuorollaan lasta. Sinäkin tarvitset omaa aikaa,josset muuhun niin edes siihen että näet tilanteen kunnolla.
Niin siis minähän olen se mies. Avovaimoni on lähdössä, en minä. En todellakaan ole luistamassa lapsen hoidossa. Lapseni on tällähetkellä mulle kaikki hyvä mitä mutta on elämässä enkä todellakaan ole hylkäämässä häntä. Ja minä en ole villiintymässä mihinkään, päinvastoin. Tässä tilanteessa se on avovaimo joka on jo villiintynyt...
on ainut suunta ja pitää itsestäsi huolta!Minäkin pitkään haikailin exää ja juu...vieläkin rakastan. Mutta rakkautta ei voi pakottaa. Saat sen mistä luovut kirja on hyvä. Tommi Hellsten. Luepas se. Nyt jaksamista ja anna toiselle tilaa. Ehkä tilanne vielä muuttuu, mutta ei pakottamalla....
Toivotaan, että tilanne muuttuu siihen suuntaan, että palattais yhteen. Ymmärrän kyllä avovaimoani niin hyvin, että en ala roikkumaan hänessä ja annan hänelle tilaa jotan hän selvästi tarvitsee. On vaan niin helvein vaikeeta ku toista ihmistä rakastaa niin paljon ja sitte tapahtuu tällästä. Ainoat asiat jonka takia jaksan ylipäätään elää ja käydä töissä on se, että saan nähdä lastani ja se pieni toivon kipinä siitä, että vielä joskus EHKÄ palataan yhteen. Myös ajatus siitä, että hän tapailee muita miehiä tuntuu todella sydäntä raastavalta...Toivottavasti tää helpottaa edes vähän jossain vaiheessa...
Niin. Kyllä tekee h... kipeää, aivan varmasti. Mutta sinä selviät siitä, kuten me muutkin. Ja jonain aamuna heräät etkä ajattele häntä ensimmäisenä. En jaksanut itse uskoa tuota vielä puoli vuotta sitten, kun kaverit sanoivat, että aika auttaa, mutta kappas. Nyt kuukausia tapahtuneesta. Olo on helpompi, mutta tottakai välillä hän tulee mieleen erilaisista jutuista jne ja tänäkin aamulla kyyneleet olivat herkässä "painajaisunen" jälkeen. Ja edelleen rakastan, luultavasti lopun elämääni...Mutta anna itsellesi mahdollisuus myös kivoihin asioihin, juttele asioista kavereiden/läheisten kanssa, tee asioita joita et voinut/halunnut tehdä hänen kanssaan, avaa silmäsi ihmisille ympärillä ja yksinkertaisesti myös kipuile. Jonain päivänä huomaat ehkä, että minkähän takia häntä kaipailit?Tiedätkös, itse en enää käytettyä miestä takaisin ottaisi ja maailmassa on vihdoin niin paljon hymyä tuottavia asioita, etten moneen vuoteen niitä ollut tajunnutkaan!!!!!!Kun jostain luopuu niin AINA saa jotain myös tilalle.
Hei!
Miehisen kokemukseni perusteella sanon, että ota haaste vastaan. Sinun täytyy luoda oma elämä, jossa sinä lapsen isänä huolehdit omasta roolistasi. Ruikuttaminen perheestä on potaskaa. Suhteeseen tarvitaan kaksi, eroon yksi. Tulet kipuilemaan paljon; kaksikin vuotta. Sinun on vain sopeuduttava ajatukseen. Jos hän sitten jostain syystä haluaa tulla takaisin, ota vastaan mutta harkiten. Miksi halusit hänessä roikkua? Miksi hän haluaa palata? Pystytkö sittenkään antamaan hänelle anteeksi?
Oikeastaan sinulla on vain yksi suunta: eteenpäin. Mitä se tuokin tullessaan, kipuile ja koe tuska ja helvetti. Seen jälkeen olet vahvempi ja kypsempi niin isänä, ihmisenä kuin (luultavasti jonkun muun) puolisona! Tsemppiä. Sitä kaipaat
Et taida tietää kuinka rasittavaa ja ahdistavaa tämä on ex-kihlatullesi. Sinulla on päälimmäisenä ajatuksena menetyksen kipu ja halu saada takaisin. Empaattisena ihmisenä (naisten kirous, prkle) ex-kihlattusi varmaan tietää tämän ja häntä varmasti ahdistaa se, että yrität tehdä kaikkesi päästäksesi takaisin.
Kuten aikaisemmin sanottiin. Jätä mennyt elämän vaihe, et voi lähteä suhteeseen jossa toinen osapuoli ei sinua rakasta. Entinen rakkaasi kyllä huomaa jos yrität keplotella takaisin ja oppii suhtautumaan sinuun entistä negatiivisemmin.