Miksi niin monesti kun äiti puhuu väsymisestään ja pahasta olostaan, esille nousee miehen tekemättömyys ja sen vaihtaminen..
Ollaanko nykyaikana niin itsekeskeisiä ja huonosti stressiä siedettäviä että heti pitää vaihtaa miestä jos ei suju...
Ei väsyneistä äideistä osa halua vaihtaa miestä..
En minäkään ja onko se edes ratkaisu?
Itse olen kolmen lapsen äiti ja henkisesti ja fyysisesti aika loppuun ajettu jo.. Mies käy töissä ja tekee minkä tekee ja viettää vapaa-aikaa.. Meillä olen minä se joka pääsääntöisesti kodin ja lapset hoidan... Enkä todellakaan halua kuulla sitä että vaihda mies.. Miksi vaihtaisin koska häntä rakastan ja hän on lasten isä..
Onko se aina miehen syy jos äiti on väsynyt? Vaikka mies ei kauheasti osallituisi kodinhoitoon..sekö on mittari kaikkeen..
Äiti vaihtaa miestä joka ei osallistu kodinhoitoon.. Jos näin olisi kautta aikojen jo ajateltu niin olisipa Suomessa yh-äitejä...
Kyllä siihen eroon täytyy myös vaikuttaa muutkin asiat kuin kodinhoito.. jos ero on tullakseen..
Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä..jopa näissä tilanteissa joissa äiti on väsynyt..joko yhdessä tai äiti yksin..
Itse harrastaisin mielelläni jos aikaa olisi.. tai se mitä harrastaa.. mutta kun mihinkään ryhmiin ei pääse mihin haluat kaikki on jo täytetty.. ja haluan myös viettää aikaa yhdessä miehen kanssa..
ja perheenikin..
JOku viisas tietty sanoo että mene töihin.. JOs menisin nyt töihin pitäisi etsiä hoitopaikka kahdelle pienelle..iltapäivähoito koululaiselle.. niiden vienti ja haku ja kodinhoito sitten siihen päälle... EI KIITOS.. sitten olisikin vasta tämä äiti loppuun ajettu..
Tämä oli nyt eräänlainen mielipide äidin väsymiseen.. saattoi olla sekava tai sitten ei... vastuu olkoon lukijan..
Kiitos sinulle kuitenkin kun jaksoit lukea loppuun asti..!
Ollaanko nykyaikana niin itsekeskeisiä ja huonosti stressiä siedettäviä että heti pitää vaihtaa miestä jos ei suju...
Ei väsyneistä äideistä osa halua vaihtaa miestä..
En minäkään ja onko se edes ratkaisu?
Itse olen kolmen lapsen äiti ja henkisesti ja fyysisesti aika loppuun ajettu jo.. Mies käy töissä ja tekee minkä tekee ja viettää vapaa-aikaa.. Meillä olen minä se joka pääsääntöisesti kodin ja lapset hoidan... Enkä todellakaan halua kuulla sitä että vaihda mies.. Miksi vaihtaisin koska häntä rakastan ja hän on lasten isä..
Onko se aina miehen syy jos äiti on väsynyt? Vaikka mies ei kauheasti osallituisi kodinhoitoon..sekö on mittari kaikkeen..
Äiti vaihtaa miestä joka ei osallistu kodinhoitoon.. Jos näin olisi kautta aikojen jo ajateltu niin olisipa Suomessa yh-äitejä...
Kyllä siihen eroon täytyy myös vaikuttaa muutkin asiat kuin kodinhoito.. jos ero on tullakseen..
Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä..jopa näissä tilanteissa joissa äiti on väsynyt..joko yhdessä tai äiti yksin..
Itse harrastaisin mielelläni jos aikaa olisi.. tai se mitä harrastaa.. mutta kun mihinkään ryhmiin ei pääse mihin haluat kaikki on jo täytetty.. ja haluan myös viettää aikaa yhdessä miehen kanssa..
ja perheenikin..
JOku viisas tietty sanoo että mene töihin.. JOs menisin nyt töihin pitäisi etsiä hoitopaikka kahdelle pienelle..iltapäivähoito koululaiselle.. niiden vienti ja haku ja kodinhoito sitten siihen päälle... EI KIITOS.. sitten olisikin vasta tämä äiti loppuun ajettu..
Tämä oli nyt eräänlainen mielipide äidin väsymiseen.. saattoi olla sekava tai sitten ei... vastuu olkoon lukijan..
Kiitos sinulle kuitenkin kun jaksoit lukea loppuun asti..!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen kahden alle kouluikäisen äiti, ja hetki sitten olin aivan umpikujassa aatoksissani, kun tunsin itseni aivan loppuunpalaneeksi ja masentuneeksi. Olen ollut lastenhoidossa jo vuosia, ja mulla oli tunne, että ihan kaikki kaikkialla vaatii, että mun pitäisi rankan kotityöni lisäksi hankkia vielä OIKEA työpaikka. Söin päänsärkyyni tabletteja minkä kerkesin, ja juoksin illat lenkillä tuulettamassa päätäni. Sitten keksin ratkaisun: minä hoitelen lapsiamme päivät, ja siinä sivussa hoitelen kotihommia ihan sen mukaan kuin jakselen, enkä edes yritä löytää "oikeaa" työpaikkaa. Näin on hyvä. Joinakin päivinä siivoilen koko päivän, joinakin päivinä ollaan lasten kanssa ulkona aamusta iltaan, joinakin päivinä tunnen oloni pirtsakaksi ja ehdin sekä siivota että leikkiä lasten kanssa.
Kun unohtaa kaikki ulkopuolisten syytämät paineet, on paljon helpompaa rentoutua. Jos jossain vaiheessa mun eteeni pulpahtaa kivalta tuntuva työpaikka, niin yritän päästä sinne sitten. Nyt tuntuu siltä, että teen mitä teen ja lapset on seurana. Meillei ole mikään kiire lähteä minnekään aikaisin aamulla, joten meillä ei ole myöskään kiire herätä aamulla aikaisin. Sängyssä loikoilu ja venyttely antaa myös aikaa järjestää omat ajatuksensa ennen arjen askareita.
Tsemppiä.
Kyllä se vähän niin on että jos nainen on lapsien kanssa kotona ja mies töissä niin eikö suurin osa kotitöistä kuulukkin silloin naiselle. o´nhan hänellä aikaa siinä samalla vähän siivota ja heittää ruokaa uuniin. Jos nyt ei kymmentä lasta ole..raskasta se toki on mutta on raskasta monella miehellekkin alkaa hoitaa kotihommia työpäivän jälkeen. Että ei siinä enää paljoa voi mieheltäkään vaatia..ehkä vain aikaa äidille että katsoo lapsia joskus iltaisin niin äiti pääsee vapaalle. itselläni on yksi pieni lapsi ja olen töissä, mieheni on ulkomailla töissä eli olemme lähes aina kahden. Itsellläni henkisesti raskas työ ja kyllä on välillä todella raskasta työpäivän jälkeeen jaksaa vielä kantaa puita ja lämmittää, tehdä ruoka, siivota ja leikkiä lapsen kanssa. Mutta en tiedä jaksaisinko olla myöskään kotona pelkästään..vaikka työ on raskasta auttaa se myös jaksamaan
kiitos tästä viestistä. Olen tänään todella väsynyt kun yhteistä aikaa ei ole ollut miehen kanssa pariin vuoteen, enkä lempiharrastustanikaan ole päässyt vuosikausiin kokeilemaan. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle, että mihinkään ei ole aikaa, että en jaksa antaa tarpeeksi lapsilleni, mutta itsekään en harrasta mitään eikä mieskään töiden ja lasten ja kodinhoidon vuoksi ehdi eikä saa omaa aikaa. Ei ole tukijoukkoja eikä rahaa jolla palkata apua joskus. Lapset kilttejä ja ihania mies hyvä mutta voi kun saisi joskus apua tähän. Että joku leikkisi isomman kanssa tai veisi jonnekin, että saisi omaa huomiota (kaipaa sitä), että joku tulisi ja katsoisi molempia että voitaisiin miehen kanssa käydä vaikka kävelyllä yhdessä.
Ja jos nyt ei ole aikaa eikä kumpikaan vanhemmista harrasta mitään, lapset joutuvat usein katsella videoita, kun vanhemmat teemme ruokaa, siivoamme, tai luemme vain lehtiä ja olen henkisesti ja fyysisesti aivan poikki, niin miten käy, kun pienin tulee kolme, ja minulla töihin lähtö?
helpotti lukea, että joku toinenkin pähkäilee samojen ongelmien kanssa. Että miten ihmeessä tähän vielä sen työn yhdistää... Mutta ehkä on turha surra etukäteen.
Pitäisi jaksaa nauttia siitä että on tarpeellinen. Aikansa kutakin.
jos sitä töitäkään ole tiedossa? Opiskelen vielä vuoden ja töitä pitäis saada ensi kesänä. On tämäkin rankkaa. Pitää miettiä, mistä sitä mahdollista työtä saa ja kuinka saan laskut maksettua yms. kyllä sekin rassaa ja masentaa. Tuntee ittesä ihan turhaksi yksilöksi täällä maan päällä.
Kuulostaa lähes samanlaiselta kuin oma tilanteeni. Erona vain se että alan pikkuhiljaa päästä tästä väsymyksestä eroon kun nuorin on jo 3 vuotta ja keskimmäinen kohta 5. Esikoinen aloitti koulun. Ei enää yövalvomisia ja lapsetkin alkaa jo uskoa vähemmällä.
Mies on töissä ja iltaisin toisessa työssä. Kun lapset oli pieniä olin tosi pohjalla. Jossain vaiheessa sanoin miehelleni että vähennä menojasi kun pelkään että teen jotain itselleni tai lapsille kun olen niin kuolemanväsynyt. Vähän aikaa hän oli enemmän meidän kanssa ja pikkuhiljaa sieltä pohjalta olen päässyt.
Eipä olisi tilanne yhtään helpottunut jos olisin aikoinani eronnut. Jos mies on normaalisti paljon poissa niin eron jälkeen hänestä ei ole sitäkään vähää apua kuin yhdessä ollessa.
Luulen että itselläni väsyminen tuli vuosia kestäneestä univelasta ja siitä vastuusta jota koko ajan joutui kantamaan pääasiassa yksin. Ei ne kotityöt niinkään väsytä normaalia enemmän, tietysti kaiken muun lisäksi, mutta se että on vastuussa kolmen lapsen hyvinvoinnista: syömiset, ulkoilu, pukeminen, nukuttaminen, kylvetys, vaipat.. kaikki samalla kun itse on henkisesti ja ruumiillisesti uupunut ja toisinaan sairaskin. Se että ei ole juurikaan omaa aikaa edes vessassa käyntiin saati muuhun. Pahimmillaan pääsin yksin ulos pariksi tunniksi kerran viikossa ja silloinkin podin huonoa omatuntoa siitä että kun mies kerrankin on kotona niin minä haikailin yksin kauppaan.
Nyt kun lapset alkavat olla 'isoja' niin on pakko etsiä töitä. Olo on kuin toipilaalla, päivä päivältä parempi ja virkeämpi. Kun lapset kasvavat itsenäisemmiksi niin rupean harrastamaan jotain. Siihen menee vielä vuosia mutta joskus sekin aika tulee.
Onhan se niin että pääsääntöisesti kodinhoito kuuluu äidille, en sitä kielläkään..
Onhan se miehelläkin työssäkäynti raskasta..mutta voisi miehet silti ajatella että kun mies on töissä ja nainen hoitaa kodin ja lapset niin iltaisin sitä hoidettaisiin yhdessä..
Toki on "vanhoillisesti" ajattelevia että mies hoitaa työn ja nainen kodin.. mutta olisi se mukavaa jos nainen kävisi töissä ja mies hoitaisi kodin ja lapset... ja kysyisi sitten muutaman kuukauden päästä että kuinkas on sujunut..
Mutta epäilisin että joissain tapauksissa mies olisi hoitanut lapset ekä muuta vaan ne odottaisivat naista kotiin tultaessa...
Miesten pitäisi saada ymmärtämään myös kodin hoidon ja lasten hoidon tärkeys.. eikä vain ohittaa sitä..kun sinä olet KOTONA...
Mutta onneksi minulla on lupa olla väsynyt ja kiukkuinenkin.. Ja onneksi meillä myös sen mies toisinaan ymmärtääkin...
En vaihda miestä vaikka täällä puhunkin ja puran sydäntäni mieheni tekemättömyydestä tai tekemisistä.. Se onkuitenkin hän ja kaikkeni aina yritän että hänkin tekisi jotain..joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä...
Yhteiskunnan tulisi kuitenkin olla se joka ensin arvostaisi ja laittaisi kotiäitiyden kunniaan!
Minulla loppui kanssa ymmärrys ja jaksaminen tänä kesänä, meillä käydään molemmat töissä ja jälkikasvuakin on ihan riittävästi, mies tekee kotihommia todella paljon ja auttaa monessa asiassa..IHANNEMIES siis ja aivan ihana, mutta yksinkertaisesti homma oli sellainen etten kestänyt enää olla kotona, niinpä otin viikon lomaa kaikesta, jääkaapin ja pakastimen täytin viikon tarpeilla ja maitokaupassahan osaa isot ihmiset käydä itsekkin. Pakkasin autoon tavarat viikkoa varten,telttaa,makuupussia ja kaasukeitintä myöten ja "baanalle" tosin menin ihan tuttuun paikkaan ja hermolepoon mutta kummasti se vaan helpotti! Nyt jaksaa taas samat ympyrät;pyykit,astiat,siivoukset ja työt, lasten viennit ja haut;harrastukset ja jopa on aikaa itselle tässä kaiken tohinan keskellä!
*Talo ei kaatunut, kukaan ei kuollut nälkään,puhtaita vaatteita oli tullut pesukoneen kautta ja astiatkin oli pesty,lattiat imuroitu ja koirakin oli käynyt lenkillä joka päivä... tuettujakin lomia on olemassa ja jos ei ole niitä koskaan hakenut kannattaisi kokeilla; löytyvät lomaliiton sivuilta ja saahan aina lapsille mummun/kummin/naapurin/tädin/enon tms katsojaksi ja hoitajaksi EI MUUTA KUIN UUSIA TUULIA ja taas jaksetaan! Hyvää alkavaa syksyä!
Äiti on aina väsynyt. Kun saa kaiken huushollin tehdä. Tämähän se on se normaali tarina, joka meilläkin kuuluu.
Se huushollin raja vaan tuntuu rajoittuvan niihin talon seiniin. Liekö se äiti koskaan huomannut, että nurmikko pitää leikata, autot huoltaa, vaihtaa renkaat, öljyt sun muut, tehdä polttopuut ja tuoda ne sisään, puhdistaa uunit ja lämmittää talvella, nuohota öljypannu, rasvata narisevat saranat, korjata lasten rikki menneitä leluja, luoda lumet, leikata kuusiaita, maalata ikkunapokat. Asioita, jotka tulevat tehdyksi, mutta jokuhan nekin tekee. Eivätkö ne olekaan yhteistä huushollissa?
Kyllä, välin tiskaan (vaikka en siitä kovin koulumuistojen takia pidä) kun röykkiö tiskipöydällä on kaatumassa ja äiti parantelee väsymystään sohvalla lukemalla kirjaa. Toisinaan laitan viikonloppuisin lähinnä ruoat, siitä pidän enemmän kuin tiskaamisesta. Silti vaan jossain sivulauseessa tulee esille, että kun joku muukin tekisi näitä hommia.
Aiemmin yritin jopa opetella pyykkien laittamiset, mutta sitten kun tarpeeksi tuli noottia, että ne on väärin lajiteltu tai väärä ohjelma tai huonosti ripusteltu narulle, en ole koskenut enää tuohon puoleen. Onko mahtanut huomata asian? Vai onko sekin vain sitä, että kaikki jätetään äidin tehtäväksi...
Tämä ei sitten ollut yleistys vaan yksi tarina elävästä elämästä.
Nurmikon olen leikannut tänä kesänä 2 - 3 kertaa, lumitöitä teen talvisin, kuusiaitaa meillä ei ole, mutta orapihlaja-aidan leikkasin tänä kesänä itse. Perheellämme on 1 kpl autoja, jonka käytin syksyllä katsastuksessa ja keväällä huollossa. Itse vaihdoin sekä viime syksynä että tänä keväänä renkaat autoon ja polkupyöriin (ajamme talvisin nastarengaspyörillä) ja kumit lasten pyöristä paikkaan yleensä minä, mutta kaikesta huolimatta se siivous ja ruuanlaitto todella uuvuttavat eniten, sillä niitä töitä ei saa koskaan valmiiksi.
Tässä huushollissa nainen tekee myös ns. "miesten työt". Mies ei älyä autosta sen vertaa, että osaisi edes pestä sen. Kaikki korjaushommat on myös allekirjoittaneen tehtävä. Jos miehen pakottaa vaikkapa maalaamaan, työ tehdään mahdollisimman nopeasti, että on itse pakko tehdä perässä uusiksi. Ja ettei jäisi mitään epäselvyyksiä, "naisten töihin" mies ei todellakaan käy käsiksi. Ihana mies muuten, kiltti ja loistava lasten kanssa, mutta itse kuin yksi ylimääräinen lapsi.
Niin, onhan se valitettavaa, että sellaisiakin miehiä löytyy, jotka eivät tee mitään ja naisten täytyy heidänkin tonttinsa hoitaa. Sellaista käytöstä ei voi kuin hävetä. Siksipä halusinkin tuoda esille kuinka vaarallista onkaan lähteä tekemään yleistyksiä.