Olen erittäin masentunut, koska:
Huolimatta siitä, että tunnen paljon ihmisiä ja olen jatkuvasti pyrkinyt tutustumaan myös uusiin ihmisiin, en KOSKAAN tunnu tapaavan sellaista miestä, jonka kanssa olisi hyvä (tai edes siedettävä) olla. Yleensä suhteen alku sujuu hyvin, mutta erittäin nopeasti törmään seuraavanlaisiin ongelmiin:
- mies sanelee kaiken ajankäytöstä harrastuksiin, mielipiteistä pukeutumiseen.
- mies itse ei piittaa mistään, vaan pitää esim. pettämistä asiana, joka minun on syytä hymyillen hyväksyä.
- pahimmillaan mukaan tulee jonkinlaista fyysistä väkivaltaa.
Näitä kokeneena - liian monta kertaa - ihmettelen syvästi, löytyykö tästä maasta muunlaisia miehiä lainkaan?
Ikävintä on, että myös miespuoliset ystäväni ovat alkaneet tuntua minusta vastenmielisiltä/pelottavilta, koska epäilen heidän kohtelevan omia tyttöystäviään samalla tavoin, kuin päällepäin oikein mukava ja sosiaalinen poikaystäväni kohtelee minua. :(
Niin; en tiedä mihin tällä viestilläni oikeastaan pyrin, mutta kaipa vain halusin huokailla huoliani - ja kuulla kenties kohtalotovereiden kokemuksista - tai saada vinkkiä olisiko mahdollisesti muunkinlaista elämää OIKEASTI olemassa...
Huolimatta siitä, että tunnen paljon ihmisiä ja olen jatkuvasti pyrkinyt tutustumaan myös uusiin ihmisiin, en KOSKAAN tunnu tapaavan sellaista miestä, jonka kanssa olisi hyvä (tai edes siedettävä) olla. Yleensä suhteen alku sujuu hyvin, mutta erittäin nopeasti törmään seuraavanlaisiin ongelmiin:
- mies sanelee kaiken ajankäytöstä harrastuksiin, mielipiteistä pukeutumiseen.
- mies itse ei piittaa mistään, vaan pitää esim. pettämistä asiana, joka minun on syytä hymyillen hyväksyä.
- pahimmillaan mukaan tulee jonkinlaista fyysistä väkivaltaa.
Näitä kokeneena - liian monta kertaa - ihmettelen syvästi, löytyykö tästä maasta muunlaisia miehiä lainkaan?
Ikävintä on, että myös miespuoliset ystäväni ovat alkaneet tuntua minusta vastenmielisiltä/pelottavilta, koska epäilen heidän kohtelevan omia tyttöystäviään samalla tavoin, kuin päällepäin oikein mukava ja sosiaalinen poikaystäväni kohtelee minua. :(
Niin; en tiedä mihin tällä viestilläni oikeastaan pyrin, mutta kaipa vain halusin huokailla huoliani - ja kuulla kenties kohtalotovereiden kokemuksista - tai saada vinkkiä olisiko mahdollisesti muunkinlaista elämää OIKEASTI olemassa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sähläys maximus, anteeksi.
Mulla kans ollut tapa aina löytää sellaiset miehet jotka haluaa sanella mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kuten nytkin sellainen kaveri joka määrää millä värillä värjätä hiukset tai lakata kynnet ja jne....
Kai meillä vain niin huonoa tuuria noitten miesten kanssa. Maesennusta pukkaa mulle jo päälle mut sanon sulle et kyllä me pärjätään vai mitä?
Joo, on se ihmeellistä - jotenkin tuntuu, että niitä miehiä, joille on suurinta iloa ja onnea päästä pompottamaan ja alistamaan naisia on hämmästyttävän paljon! Miten voi joku saadakin niin suurta riemua toisen elämän kontrolloimisesta..?
Itse kyllä toivon päätyväni vielä joskus parempiin käsiin, en meinaan millään jaksa tätä nykyistä elämänmenoani. Mutta, kun niitä OIKEESTI kivoja miehiä ei tunnu olevan missään muualla, kuin mun omassa mielikuvituksessa. :(
Tsemppiä sulle ja toivottavasti myös sinä löytäisit miehen, joka pystyisi antamaan sun elämälle/tavoille/mielipiteille tilaa ja arvostusta! :)
paskamagneetti. Sorry, siskollani on sama mäihä (??) äijiensä kanssa. On ollut ja todennäköisesti aina oleva. Jotkut vaan hullaantuvat renttuihin.. *ei tajua miksi*
Toivotan sulle kans tsemmpiä ja kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin.... Mulla joskus tunne että mieheni haluaa vain alistaa mua ja siksi jo mietin että laitan kaverin kiertoon. Kyllä me vielä ne oikeat miehet löydetään kun vaan osataan mennä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.Tosin mä kyllä rakastan tätä kaveriani mutta liika on liikaa raja pitää jossain kulkea. Mutta eteenpäin mennään ja tiedä vaikka kaupan kassajonossa se unelmien mies osuisi kohdalle.
Niin; täytynee vaan yrittää olla toiveikas, että jostain se hyvä mies vielä löytyy (ennen eläkeikää tai sen jälkeen)! Liikaa ei tosiaan kannattais alistamista ja päähän potkimista jäädä kattelemaan, kun siitä vaan masentuu.
Nämä naiset, jotka valittavat, ettei "kunnon" miehiä ole, jättävät tällaiset miehet itse
järjestelmällisesti huomiotta ja lähtevät sitten ensimmäisen "itsevarman" kusipääöykkärin matkaan, joka tulee baarissa kehumaan persettä.
Niin makaa kuin petaa, valitettavasti.
Hmm... Minä en missään määrin noteeraa huonosti käyttäytyviä miehiä - ongelmat miesten kanssa ilmenevät vasta muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen - sitä ennen ollaan kovinkin herrasmiehiä. Miksi lähtisin miehen matkaan, joka jo ensi tapaamisella öykkäröi? Vai, onko niin, että nuo öykkärit muuttuvat muutaman kuukauden kuluttua kilteiksi; epäilen että eivät!! Enkä todellakaan halua kokeilla.
Tuntemani pahimmat sovinistit ovat usein hyvätapaisimpia herrasmiehiä. Minäkin avaan joskus oven naiselle ja autan kantamaan tavaroita. En kuitenkaan aina muista tai tule ajatelleeksi tuollaista. Eli saatan kävellä naisen vierellä ja jutella hänelle samalla, kun hän kantaa raskasta taakka. Sen sijaan nuo sovinistiherrasmiehet muistavat olla kohteliaita aina.
Kysehän on perusajattelutavasta. Minä pidän naisia täysin vertaisenani. En sinänsä tee eroa miesten ja naisten välille. Työpaikassamme on naisia korkeillakin palleilla, eli olen tottunut siihen, että nainen voi olla johtaja. Siksi en ajattele, että minun pitäisi aina avata naiselle ovi tai että minun pitäisi aina tarjota naiselle ravintolassa. Sen sijaan tuollainen ääliösovinisti pitää naisia alempina olentoina. Nainen on heikko, joten häntä pitää auttaa. Hän ei jaksa yksin, joten hänen puolestaan pitää kantaa raskaat taakat. Nainen ei ole kykenevä tekemään vaikeita päätöksiä, joten mies tekee ne hänen puolestaan.
Eli mieti, millaisiin miehiin tutustut mielelläsi. Tutustutko taviksiin, jotka suhtautuvat naisiin välittömästi, vai tutustutko herrasmiehiin, joille nainen on alempi olento? Kotioloissa herrasmiehestä tulee määräävä ja alistava. Eihän hänen mielestään nainen ole kykenevä itsenäiseen elämään.
Joo, tuossa on aivan varmasti perää, mitä viestissäsi sanoit!
Mä olenkin viime vuosina pyrkinyt suuntaamaan mielenkiintoni rennompiin tyyppeihin, niihin jotka eivät käyttäydy aivan viimeisen päälle huolitellusti etiketin mukaan, mutta:
Olen silti tällä hetkellä suhteessa, jossa mua alistetaan. :/
Noo... Täytyy vaan jatkaa ihmisiin tutustumista, kaipa osaan jossain vaiheessa tulkita ensivaikutelmaa oikein, ettei tarvii niin pitkän kaavan kautta aina näitä pettymyksiä hakea (ts. seurustella kuukausia, ja sitten jälleen huomata olevansa samassa jamassa).
Ajattelin tuon nimimerkki ´Gentlemanin´ viestistä, että hänen kanssaan ei maksa vaivaa yrittää ajatuksia vaihtaa, joten tyydyin vain totetamaan, että öykkärimiesten matkaan en lähde. Näin todellakaan en tee, enkä myöskään erityisesti etsiydy vanhanaikaisten herrasmiesten seuraan (lukuun ottamatta ekaa miesystävääni, joka osoittautui todelliseksi hirmuhallitsijaksi myöhemmin), mutta silti olen onnistunut tähän tilanteeseen päätymään, jälleen... On todella jännää, että mun nähdäkseni jotkut miehet ESITTÄVÄT naisiin tasa-arvoisesti suhtautuvaa tuttavuuden alkuvaiheessa, mutta sitten kun suhde on jossain määrin vakiintunut, muuttuu meininki aivan täysin. Kaipa tuo tasa-arvoisen esittäminen sitten on vaan jonkinlainen iskutaktiikka - aika lyhytnäköistä sinänsä, sillä eivät nuo miehet varmaan tuolla keinoin sitä itselleen sopivaa naista löydä. (Hmm... tuskin kylläkään vapaaehtoisesti alistumaan suostuvaa ihmistä löytyisi muillakaan keinoilla.)
Hienoa on, että nyt on ilmeisesti mahdollista todeta jonkun miehen AIDOSTI suhtautuvan naisiin tasa-arvoisesti - nimimerkki ´Jarski´ sen todisti! :)