Peilit

ja yhtäläisyyksiltä ei ole voinut välttyä. Nuorekas, sporttinen, hoikka tai normaali vartalo, pituus ei ole ratkaiseva, tukka päässä (minullakin;), pilkettä silmäkulmassa, silmät ja ilme positiivinen, jollei peräti kaunis tai komea, nenä ei saa olla nöpö, ei ole nöpönenä minullakaan... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kyllä sen tietää, kun kohdalle sattuu;)

Tylsistyisin kuoliaaksi jos minulla olisi helppo suhde. Moni onkin kaatunut siihen, että on ollut liian helppoa. Siinä tunteet kuivuu kasaan aika nopeasti ja huomaan yhtäkkiä, että minähän vain olen tässä suhteessa.
Nykyisen kanssa olen seurustellut yli 2v ja hyvältä näyttää. Meillä ei todellakaan ole ollut helppoa. Mieheni sanoikin alussa, että jos haluan helpon suhteen, ei hän ole tyyppiäni. Kummatkin lähdemme erilaisista perheistä eikä elämämme, varsinkaan mieheni, ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. On ollut monia vastoinkäymisiä, mutta ne ovat vain vahvistaneet meitä entisestään.

Hyvä kysymys. Me olemme pitkä ja pätkä, hoikka ja paksu, tulinen ja rauhallinen, huutaja ja mököttäjä, haaveilija ja tässä hetkessä eläjä, suunnittelija ja aikatauluja inhoava, matkailija ja kotona viihtyvä, hiljainen ja taukoamaton puhekone, illantorkku ja uneton, harkitsija ja impulsiivinen, ateisti ja kristitty. Aika erilaisia siis. Syömme eri ruokia, pidämme eri tv-ohjelmista, emmekä oikein ymmärrä toistemme ammatteja (tai siis minun tapauksessani tulevaa ammattia). Se ei estä meitä rakastamasta ja kunnoittamasta toisiamme, eikä se myöskään estä yllättävän tasapainoista ja onnellista arkea.

En tiedä mikä on se meidän erikoisuus, mutta jos saisin paperimme sellaisina "deittiprofiileina" nenän eteen, niin en näitä kahta ihmistä yhdistäisi =) Lisäksi meillä on ikäeroakin yhdeksän vuotta. Jotenkin kaikki on vain alusta asti loksahtanut paikalleen, vaikka oikean riitelemistaidon oppiminen kyllä vei aikaa.

On meissä tietysti jotain samaakin. Molemmat viihtyvät arki-illat kotona ja arvostavat laiskoja aamuja. Leffat ovat yhteinen intohimomme. Mutta siinä ne ehkä onkin =) Tietysti tulevaisuuden haaveet (asunto, perhe yms.) ovat edes samansuuntaiset vaikkakin ehkä aikataulut eivät käy yksiin.

Mikä meitä pitää yhdessä? Enhän minä sitä osaa nimetä, mutta toivottavasti se on olemassa vielä kuudenkymmenen vuoden kuluttuakin =)

Se on aika kummallista, mutta minua on aina viehättänyt sellainen vaarallinen ja salaperäinenkin mies.
Olen aivan hulluna vankeihin ja vaarallisen näköisiin tyyppeihin.
Sama se on minun äidilläni.
Harmi vain että yleensä juuri rikollisista ja "vaarallisista" miehistä ei ole pitkäaikaiseksi kumppaniksi ja jos olisikin, olisi suhde yhtä vuoristorataa.

En ole koskaan olut kiinnostunut ns. kilteistä miehistä- kyllästyn helposti ilman toimintaa tai kaikenlaista muuta actionia...
Olen minä sitten outo.