Mieheltäni leikattiin kesällä hyvänlaatuinen kasvain aivoista. Kaikki meni hyvin, kasvain poistettiin ja odottelemme seuraavaa magneettia, joka on joskus talvella.
Kaikki meni niin hyvin, ettei minua pelottanut edes asia mitenkään niin dramaattisesti kuin voisi kuvitella. Nyt tuntuu, että asia on alkanut enemmän askarruttamaan. Oikeastaan se alkoi siitä kun sukulaiseni sanoi, että hänellä on paljon tuttuja, jotka on saatu leikattua ja kaikki mennyt hyvin, mutta pian on taas uusinut jne..
On paha olla kun pelkään todella, että mieheni sairastuu uudelleen. Kesken työpäivän saatan vaipua synkkiin ajatuksiin ja tekee mieli purskahtaa itkuun kesken kahvitauon. Välillä mielen valtaa pelottava ajatus. En oikein voi puhua asiasta, kun en halua puhua kuin läheisille, koska mieheni ei tahdo ihmisten tietävän.Eikä tallaisesta asiasta voikaan ihan kenelle tahansa puhua! Hän on tosin kertonut ystäville ja sukulaisille, mutta ei juurikaan tahdo puhua asiasta.
Tiedän, että minun pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen! Silti välillä lamaannun ja vaivun todella synkkiin ajatuksiin ja kauhukuviin. Aivan kuten silloin, kun ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia saimme kuulla mieheni kasvaimesta.
Miten itku loppuisi ja voisin katsoa elämää taas toiveikkaana eteenpäin? Jotenkin sitä on niin turtunut näihin vastoinkäymisiin...
aivokasvain
13
13581
Vastaukset
- tsemppiä
hei!
Kuulostaa siltä, että sinä nyt tarvitset apua jaksamiseesi. Mene juttelemaan vaikkapa työpaikkasi kautta psykologille, tai ehkä siellä sairaalassa on kuntoutushoitaja, jonka kanssa omainenkin voi käsitellä tilannetta. Ei kannata jäädä yksin nyt.
Luulen,että sen kasvaimen ja leikkauksen sinulle aiheuttama järkytys alkaa nyt purkautua. Seuraavan kerran kun itkettää, ajattele miten onnekkaita olitte; kasvainhan oli hyvänlaatuinen! Ja kaikki muu huolehtiminen on tyhmää, se tulevaisuuden ajatteleminen pelokkaasti. Ota itseäsi niskasta kiinni. Kiinnitä tulevaisuuteenne hyviä asioita!
Ja tue miestäsi omalla iloisella ja rohkealla asenteellasi. Kyllä niitä hyviä asioita löytyy, kunhan alat tietoisesti niitä hakea elämässäsi.
Teillä on nyt kaikki hyvin, kun leikkauskin on mennyt noin hienosti!
tsemppiä teille
hyväksynyt. Hän tukee minua valtavasti olemalla hyväntuulinen ja iloinenkin. Se on sallittua, jopa toivottua! Elämä tässä ja Nyt on parasta, kun teen siitä parasta.
tsemppiä teille- pojallani on aivokasvain
Niin minä tiedän että apua on saatavilla. Minun nyt 2,5v poika sairastui 5kk ikäisenä pahanlaatuiseen aivokasvaimeen ja se oli shokki meille vanhemmille. Ainakin Tays tarjoaa psykologin apua vanhemmille... Ja tiedän myös että pelon kanssa oppii elämään. Se vain vie aikaa ja itse voi saada myös erilaisia oireita, minä sain mahahaavan muutama kuukausi sen jälkeen kun päästiin pitkältä sairaalajaksolta kotiin... nyt kun poika voi hyvin niin mekin voimme!!! Voimia sinulle ja miehellesi!!
- leikattu
minulta on myös leikattu hyvänlaatuinen kasvain aivoista. totta on se että jotkut kasvaimet voivat uusia, mutta ei kannata alkaa etukäteen murehtimaan. sitä paitsi kun kasvaimia seurataan magneetissa niin muutokset voidaan havaita hyvinkin pian. ei välttämättä vaadi uusinta leikkausta jos voidaan käyttää esim. sädetystä. itse olen käynyt melkoista tunteiden vuoristorataa viime kuukausien aikana. paljon on tullut koettua ja kestettyä. jos haluat vaihtaa ajatuksia niin jätä vaikka s-postiosoite tänne!
- milla
hei!
haluaisin tietää että minkälaiset mahtoivat olla oireet?
minulla on itselläni lääkäri aika vasta edessä, röntgen, epätietoisuus on hirveä.
oireet viittaisivat mitä olen lukenut niin aivokasvaimeen..
takaraivosta on löytynyt sellainen puolen nyrkin kokoinen patti. hiukan huolestuttaa, ja ikääkään kun ei ole kertynyt vasta kuin hiukan yli 20.
toki toivon omasta puolestani että turhaan pelkään..
ja toivon myös teille kaikille ettei se vaan uusiudu..- pelko
Miehelläni oli kasvain pikkuaivoissa(takaraivossa).Oireita olivat huimaus, tasapaino-ongelmat, tuntopuutoksia ja puutumista esim. kasvoissa ja muistaakseni joskus kädessäkin. Kävely oli sellaista hoiperteulua ja hakevaa. Kaikki kumartuminen ja pään liikuttelu alkoi vihloa ja huimata. Painokin laski aikalailla. Ei nyt heti tule muuta mieleen. Ai niin, näkö alkoi loppuajasta sumentua, kun kasvain kerrytti nestettä, joka painoi näköhermoa.
Toki oireet voivat olla erilaisia, ihan kasvaimen sijainnista riippuen.
Onnea sinulle ja muista, että monet paranevat! Kyllä lääkärit ovat Suomessa niin ammattitaitoisia, että ei voi muuta kuin olla kiitollinen ja iloinen! - huolestunuttapaus
oliko hänellä oireita kaiken aikaa vai alkoiko ne päivän mittaan yö unien jälkeen pahenemaan?
- syksy
Niin, päivä kerrallaan. Itse sain kesällä epileptisen kohtauksen ihan yllättäen, kaaduin suorilta terveiltä jaloltani ja heräsin ambulanssissa matkalla sairaalaan ja olin aivan "pihalla". Ensiavussa otettiin kallon ct-kuva, jossa jo selvisi,että aivoissa on jotain poikkeavaa. Makasin viikon neurologisella, jossa sitten mangneettikuvassa selvisi, että oikean silmän takana on iso kasvain. Se leikattiin jo seuraavalla viikolla. Leikkauksen jälkeen lääkäri oli toiveikas kasvaimen hyvänlaatuisuudesta, mutta n. kolmen piivaavan viikon jälkeen selvisi, valitettavasti, että se onkin pahanlaatuinen. Nyt ensiviikolla alkaa hoidot,sädetys ym. Minusta sinun pitäisi olla onnellinen ,että miehesi kasvain oli hyvänlaatuinen ja että se pystyttiin leikkaamaan. Minun kasvaimen "luvattiin" kasvavan 100 prosenttisesti takaisin. Hoidoilla ilmeisesti yritetään vain hidastaa kasvua? Nyt hymy kasvoille ja nauttikaa syksystä,älkääkä murehtiko, seurataanhan sitä tilannetta koko ajan!
- paras hetki Nyt
hei syksy´
löysin itse syöpäuutisen jälkeen elämääni paljon lisää Laatua. Jopa Iloa, rauhoituin elämään enemmän juuri tässä hetkessä ja nauttimaan siitä. Onhan asioita, joille emme voi kerrassaan mitään, joten turha pilata elämäänsä niiden murehtimisella.
"En toivo mitään, en pelkää mitään. Olen vapaa" kirjoitti kreikkalainen Kazantsakis, kuinka viisaasti!
Olen löytänyt suurta iloa luonnosta - jotain pientä piha-puuhaa ja vaikka vain oleilua. Kaikkeen voi syventyä rauhaisin mielin, aikaa on, juuri Nyt. Monet asiat vievät ajatukset pois omasta olosta, sekin on oikein. Vaikka kirjat. Tai maalaaminen. Tai mikä vaan itsekullekin on se paras ja oma juttu.
Se mitä oletamme elämässämme itsestäänselväksi ja jatkuvaksi (vaikkapa terveytemme) onkin itseasiassa se kaikkein haurain ja muutokselle altis. Japanilainen estetiikka antaa suuren arvon juuri sille katoavalle, vaikkapa sumut, pilvet. NIin minäkin, ja nautin yhä enemmän kun silmäni aukesivat nykyhetkelle.
Sinulle, Syksy, toivotan mitä parhainta elämää tästä eteenpäin(kin). Pidä mieli korkealla edelleenkin!
Tsemppi - syksy
paras hetki Nyt kirjoitti:
hei syksy´
löysin itse syöpäuutisen jälkeen elämääni paljon lisää Laatua. Jopa Iloa, rauhoituin elämään enemmän juuri tässä hetkessä ja nauttimaan siitä. Onhan asioita, joille emme voi kerrassaan mitään, joten turha pilata elämäänsä niiden murehtimisella.
"En toivo mitään, en pelkää mitään. Olen vapaa" kirjoitti kreikkalainen Kazantsakis, kuinka viisaasti!
Olen löytänyt suurta iloa luonnosta - jotain pientä piha-puuhaa ja vaikka vain oleilua. Kaikkeen voi syventyä rauhaisin mielin, aikaa on, juuri Nyt. Monet asiat vievät ajatukset pois omasta olosta, sekin on oikein. Vaikka kirjat. Tai maalaaminen. Tai mikä vaan itsekullekin on se paras ja oma juttu.
Se mitä oletamme elämässämme itsestäänselväksi ja jatkuvaksi (vaikkapa terveytemme) onkin itseasiassa se kaikkein haurain ja muutokselle altis. Japanilainen estetiikka antaa suuren arvon juuri sille katoavalle, vaikkapa sumut, pilvet. NIin minäkin, ja nautin yhä enemmän kun silmäni aukesivat nykyhetkelle.
Sinulle, Syksy, toivotan mitä parhainta elämää tästä eteenpäin(kin). Pidä mieli korkealla edelleenkin!
TsemppiKiitos ihanista sanoistasi. Syksy on mun lempivuodenaika tällä kertaa se vain on tälläinen.
- oyks-89
syksy on myös minun... lempi vuoden aika!! joka kyllä on " ironisesti" päätyvää aikaa!!! ja niin myös mun aivokasvain saatiin leikattua pois 13.10.89!
- oyks-89
siis operoitu 13.9.-89 ja vielä täällä?? epäilen että myös ainoa??
- Raimo
Kertomasi ja tunteesi ovat tuttuja minullekin.
Ystävältäni leikattiin kaksi vuotta sitten hyvänlaatuinen kasvain aivoista. Kun kuulin asiasta, olin aluksi järkyttnyt, sitten ajattelin, että asiahan on nyt ok. Hän kertoi, että kaikkea ei voitu poistaa. Sitten asia alkoi askarruttamaan minuakin ja luin asiasta enemmän ja enemmän.
Olen nyt jäänyt sellaiseen käsitykseen, että selvärajaiset, hyvänlaatuiset kasvaimet (Gradus 1) voidaan poistaa, mutta epätarkkarajaisia (Gradus 2) ei kokonaan.
Aluksi ajattelin, että asiahan on nyt kunnossa, mutta nyttemmin olen päätynyt käsitykseen, että näin ei taida ollakaan, sillä se mikä on jäljellä, voi jatkaa kasvamistaan. Myös poistettu voi uusia.
Onhan toki myös sädehoitoa ja kemoterapiaa, jotka voivat tehota.
Minuakin pelottavat nuo magneettikuvaukset, koska ei ikinä tiedä, mitä sieltä löytyy. Se ahdistaa ja pelottaa.
En halua menettää häntä. Kaikista kauheinta on ajatus siitä, että hän kokisi kovia tuskia ja menettäisi pikkuhiljaa itsensä ja toimintakykynsä sairauden edetessä.
Haluan keskustella hänen ja lääkärinsä kanssa seuraavalla kerralla, koska haluan tietää missä mennään ja mikä on todennäköinen ennuste. Se auttaa minua ainakin valmistautumaan, jos pahin on edessä.
Kuitenkaan elämässä mikään ei ole muutenkaan varmaa eikä pysyvää. Me kaikki olemme täällä vain aikamme ja useat meistä saavat jossain vaiheessa vakavan sairauden.
Yritetään siis nauttia hetkistä! - VanhaAloitusTämä
Tämähän on 10 v vanha aloitus. Aloittakaa mieluummin uusi ketju aiheesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195963
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263724- 822577
- 392111
- 331892
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331448