Kaltaiseni vanhan rockabilly-miehen on hämmentävää lukea lehdistä juttuja siitä kuinka rokkarit vastustavat rasismia, kuinka rokkarit tukevat sivareita tai kuinka rokkarit vaativat kehitysmaiden velkojen anteeksiantamista. Itse nuoruuteni rokkarina olleena kutsuisin henkilöitä jotka edellä mainittua toimintaa harrastavat: hämyiksi, poppareiksi hipeiksi tai punkkareiksi, mutta taatusti en rokkareiksi.
Minulle ja uskon, että myös suurelle osalle muita, rokkari on henkilö joka kuuntele 1950-luku vaikutteista rock and rollia ja rockabillyä, heiluttaa Etelävaltioiden lippua ja on henkisesti punaniska.
Siteeraan Voima lehdessä (9/04) ollutta Julle Tuuliasen kirjotusta ns. diinareista eli rokkareista. Jokainen päätelköön itse olisivatko nämä henkilöt ensimmäisenä osallistumassa esim. ns. rasisminvastaiseen konserttiin.
”
Samaan aikaan, 1970-luvun lopulla, vaikutti pääkaupunkiseudulla omituinen diinariaalto. Monopoliasemassa oleva nuortenlehti innosti kakaroita diggailemaan 1950-luvun jenkkimusaa ja pukeutumaan samalla tavalla kuin rapakon takana oli pukeuduttu pari vuosikymmentä aiemmin. Sana ’diinari’ tuli siitä, että nämä yksilöt yrittivät kovasti muistuttaa James Deania.
Ilmiötä olisi voinut seurata huvittuneena sivusta, mutta liian moni joutui sen hampaisiin. Hyvin pian siihen alkoi liittyä yhä enemmän uusfasistisia piirteitä. Diinareiksi kutsuttujen nuorten mielestä kaikki erilaiset, kuten hipit, punkkarit, erirotuiset, prostituoidut, homot, pultsarit, pilvenpolttajat ja kommarit, piti karkottaa maasta alituisella väkivallan uhalla.
Ja väkivaltaa riitti. Lukemattomia vähemmistöjen edustajia pahoinpideltiin sairaalakuntoon, joitakin otettiin hengiltä. Iltaisin b-luokan kansalaisten piti kulkea kaupungilla sivukatuja pitkin ja välttää tiettyjä paikkoja, kuten julkisia liikennevälineitä.
Homojen kruisailupaikoilla käytiin hakkaamassa ja tekemässä ryöstöjä.
Entä suomalainen yhteiskunta? Ei Suosikki-lehti suinkaan jäänyt ainoaksi agitaattoriksi, vaan pian liittyi mukaan myös koko kansan Yleisradio. Useissa nuorille suunnatuissa radio- ja tv-ohjelmissa oli runsaasti tilaa näiden tervehenkisten nuorten rallatella natseja ihannoivia laulujaan ja selittää, kuinka "kaikki hämyt pitäisi panna kylmiksi".
Totta kai yhteiskunta hyväksyi tällaisen. Nämä nuorethan olivat huumeiden vastaisia, harrastivat liikuntaa (lähinnä taistelulajeja) ja kohdistivat aggressionsa ei-toivottuihin ihmisiin. Ja homma toimi. Muutama saatiin tapettua, mutta moni todella pakkasi kassinsa ja lähti Ruotsiin. Siellä ei tällaista ilmiötä ollut sen enempää kuin missään muuallakaan, ei edes kyseisen pukeutumis- ja musiikkimuodin alkuperämaassa USA:ssa.
Ilmiö eli viitisen vuotta, kunnes se sisällyksettömyydessään alkoi hajota. Äärimmäisimmät leikkasivat loputkin hiuksensa ja ryhtyivät Suomen ensimmäisiksi skineiksi. Lyhyt askel oli helppo ottaa.”
Minulle ja uskon, että myös suurelle osalle muita, rokkari on henkilö joka kuuntele 1950-luku vaikutteista rock and rollia ja rockabillyä, heiluttaa Etelävaltioiden lippua ja on henkisesti punaniska.
Siteeraan Voima lehdessä (9/04) ollutta Julle Tuuliasen kirjotusta ns. diinareista eli rokkareista. Jokainen päätelköön itse olisivatko nämä henkilöt ensimmäisenä osallistumassa esim. ns. rasisminvastaiseen konserttiin.
”
Samaan aikaan, 1970-luvun lopulla, vaikutti pääkaupunkiseudulla omituinen diinariaalto. Monopoliasemassa oleva nuortenlehti innosti kakaroita diggailemaan 1950-luvun jenkkimusaa ja pukeutumaan samalla tavalla kuin rapakon takana oli pukeuduttu pari vuosikymmentä aiemmin. Sana ’diinari’ tuli siitä, että nämä yksilöt yrittivät kovasti muistuttaa James Deania.
Ilmiötä olisi voinut seurata huvittuneena sivusta, mutta liian moni joutui sen hampaisiin. Hyvin pian siihen alkoi liittyä yhä enemmän uusfasistisia piirteitä. Diinareiksi kutsuttujen nuorten mielestä kaikki erilaiset, kuten hipit, punkkarit, erirotuiset, prostituoidut, homot, pultsarit, pilvenpolttajat ja kommarit, piti karkottaa maasta alituisella väkivallan uhalla.
Ja väkivaltaa riitti. Lukemattomia vähemmistöjen edustajia pahoinpideltiin sairaalakuntoon, joitakin otettiin hengiltä. Iltaisin b-luokan kansalaisten piti kulkea kaupungilla sivukatuja pitkin ja välttää tiettyjä paikkoja, kuten julkisia liikennevälineitä.
Homojen kruisailupaikoilla käytiin hakkaamassa ja tekemässä ryöstöjä.
Entä suomalainen yhteiskunta? Ei Suosikki-lehti suinkaan jäänyt ainoaksi agitaattoriksi, vaan pian liittyi mukaan myös koko kansan Yleisradio. Useissa nuorille suunnatuissa radio- ja tv-ohjelmissa oli runsaasti tilaa näiden tervehenkisten nuorten rallatella natseja ihannoivia laulujaan ja selittää, kuinka "kaikki hämyt pitäisi panna kylmiksi".
Totta kai yhteiskunta hyväksyi tällaisen. Nämä nuorethan olivat huumeiden vastaisia, harrastivat liikuntaa (lähinnä taistelulajeja) ja kohdistivat aggressionsa ei-toivottuihin ihmisiin. Ja homma toimi. Muutama saatiin tapettua, mutta moni todella pakkasi kassinsa ja lähti Ruotsiin. Siellä ei tällaista ilmiötä ollut sen enempää kuin missään muuallakaan, ei edes kyseisen pukeutumis- ja musiikkimuodin alkuperämaassa USA:ssa.
Ilmiö eli viitisen vuotta, kunnes se sisällyksettömyydessään alkoi hajota. Äärimmäisimmät leikkasivat loputkin hiuksensa ja ryhtyivät Suomen ensimmäisiksi skineiksi. Lyhyt askel oli helppo ottaa.”
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hevijengi on rokkareita, steeljengi on rokkareita, progejengi on rokkareita, speedjengi on rokkareita, punkjengi on rokkareita. Noita päätylirokkareita on toistakymmentä erilaista. Yhteensä noita erilaisia rokkarityylejä alalajeineen on lähes sata.
Harva kutsuu heavy-rockiin mieltynyttä populaa "hevijengiksi". Kyllä ne on hevareita. "Punkjengi" punkkareita ja rokkarit rokkareita.
älä jauha paskaa!!!
hevarit on hevareit.steeljengiläiset ei oo rokkareita, progejengiläiset ei oo rokkareita , speedjengiläiset ei oo rokkareita, punkjengiläiset ei oo mitä vitun rokkareit. vaan ROKKARIT ON ROKKAREITA! ja se on ihan eri asia!!!
Monet rokkarit kuuntelevat ja harrastavat useampiakin rock tyylejä ja aika moni festarirokkareista pitää itseään nimenomaan rokkareina. Jos joku pitää vaan oman genren rokkareita aitoina rokkareina sille ei tietenkään voi mitään. Jos teen jonkun rokkariohjelman suppeasta rokkarigenrestä, nimeän sen niin tarkasti että varmasti tiedetään mistä on kysymys. Rokkaripiireissä liikkuessa on kyllä selvinnyt, että kaikki eri rock musiikkilajien harrastajat käyttävät itsestään rokkari nimitystä.
Oli ihan mielenkiintoinen juttu!
Rokkarit on aitoja rebeleitä jotka ovat isänmaallisia ja rasistisia joka myös auttaa valkoista yhteiskuntaamme!
Rokki maailma alkoi 50 luvun puolessa välissä joka lähti usasta! Mutta kaiketi etelävaltiot on kaiken alku ja pointti. Myös pohjoisvaltiot!
Jos taas rockabilly-rock n roll historiaa ruvetaan kirjoittamaan niin saapi monelaista ja erinlaista mielipiteitä ja yleensä joukosta löydetään oikea totuus!
Rokkarit ei ole hevareita eikä punkkareita kuten tuo yksi tuolla väittää!
Rokkarit on niitä jotka pukeutuvat 50s rockabilly kuteisiin ja kuuntelevat rockabilly-neobilly-country ja rock n roll musiikkia!
Aika TODELLA harva meikäläisen tuntemista rokuista on kuitenkaan rasisti. ..Ja suhteellisen paljon on kuitenkin tullu bileissä, keskustelupalstoilla ja piireissä jengin kanssa pyörittyä. Tietysti rasistejakin löytyy, kuten muistakin genreistä. Ja niin.. eipä tuo etelävaltioiden lippukaan nykyään enää niin rasistinen ole merkitykseltään. Kunhan on semmoinen roketti-symboli. Minä en kyllä hihassani lippua kantaisi, koska teidän, että moni genren ulkopuolinen sen ymmärtää rasistisesti, ja itse en kuitenkaan rasisti ole.
Ja nyt jos joku tulee väittämään, että minä ja monet monet muut rokut ei ollakaan aitoja genren edustajia, niin painukoon hevon vittuun rasistisine aatteineen ja typerine yleistyksineen. Rokut on monipuolista, iloista ja sosiaallista porukkaa, eivätkä kaikki edes jaksa aina sitä tukkaa tortulle vääntää.. Tärkeintä on se, mitä löytyy sydämestä..(musamaku, jenkkiraudat, prätkärotsit, vaatteet, 50's meiningit, psycho-meinigit... kuka mistäkin tykkää)
Olen itse rockari vuodesta 1981, jolloin rupesin kuuntelemaan Stray Catsiä ja sillä tiellä olen edelleen ! Ja myöhemmin olen siirtynyt 50-lukuun
muutenkin eli sisustus ym.
Olen isänmaallinen ihminen (esim. Mannerheim-fani), enkä mielestäni ole rasisti !
Olen tykännyt vuodesta 1981 lähtien USA:n Etelä-
valtioiden lipusta (KAUNIS !), enkä väheksy USA:n lippuakaan.
Mielestäni olisi parempi käyttää nimitystä FIFTARI niistä henkilöistä, jotka ovat rockareita. Koska tuntuu, että sana "rokkari" voidaan mieltää valtaväestön keskuudessa ilm. minkä tahansa rock-musiikin kuuntelijaksi/kannattajaksi.
Suvaitsevaisuuttaa tarvittaisiin paljon, ainakin
tämän palstan mielipiteiden perusteella !
ANTAKAA jokaisen ihmisen olla sellainen kuin on ja olla siinä tyylissä ulkoisesti kuin haluaa !
Sisäinen puoli on tärkein eli rockari/fiftari voi olla vaikkapa vain mieleltäänkin. Eli EI välttämättä tarvitse olla kyseisessä tyylissä ulkoisesti. Ja kyllähän toinen fiftari toisen tunnistaa, vaikkei siitä olisikaan mitään ulkoisia merkkejä nähtävillä.
Mielenkiintoisen artikkelin olet saanut käsiisi. Jos rokkareista(rock and rollin ja rockabillyn ystävistä) ollaan AINA sormella osoittamassa siihen suuntaan,että he ovat jälkeen jäÄnnyttä porukkaa niin tuon artikkelin lukaistua tluee oiko päätä sama käsite Julle Tuuliaisen "kirjoitelmasta" mitä / mikä on diinari ja mitä se edustaa ( siis Tuuliaisen mukaan) jokainenhan voi olla omaa mieltä. Eikös?.Ensinnä se nimitys "diinari" on helvetin typerä ja toiseksi setä Tuuliainen luulee tietävänsä mistä se nimitys tulee. Siis taliaivo Tuuliainen ei ole käsittänyt sitä,että sehän lehdistön antama nimi.Niin mitä tulee Suosikkiin se on paikkansa pitävä kommentti sillä se Jyräys Hämäläisen "mikä menee teidän kaaliin" suosikki kirjoitti aikansa rockabillynsä,kun se myi ,mutta heti aallon laskeutuessa pohja mutiin(=ts. kun sillä ei saanut enään rahaa)ja kun futuristit/sun muut uus romantikot polkivat päälle puhumatta dingo hysteriasta ei ollut rockabillylle tilaa.
Silti Hämäläisen oli kerran vuoteen laitettava yksi onneton juttu jo moneen kertaan kolutusta Elviksestä,jotta arvostus säilyisi(hah!).Tuo lause "kaikki hämyt pitäisi laittaa kylmiksi" juontaa eräästä nuorten ohjelmasta 70-luvun lopusta jossa esiintyivÄt silloiset teini bändit Ducktails ja Teddy & The Tigers. Edellä mainittu lauselma kuullostaa kuullostaa helvetin typerältä,mutta Tuuliainen on ilmeisesti selvittänyt itselleen,että kaikki hänen "diinarinsa" ovat samanlaisia...Sitten se ,että osa porukasta meni skini mukaan ryhmittymään. Hah saanen mä nauraa!.Tuon asiakin lienee oikein tutkinut,mitä?..Tosiasiassa jos joku tekee tuollaisen jutun ja joku toinen julkaisee sen ihmisten ilmoille on kyseessä se tosiasia,että niin jutun kirjoittaja kuin sen julkaisija ovat saaneet jossain vaiheessa elämäänsä kunnolla pesäpallo mailalla päähänsä eikä muistelmat niiltä osin ole unhoittuneet,mutta vittuako siitä syyttämään koko joukkoa.Vitun yleistäjä?!.
Outo juttu sinänsä tämä "rokkari" käsite nykyään.. onko joku him vai mikä himmeli ny olikin rokkia? no ei v*ttussa ole ja silti kuulee söpötettävän rokkareista kun puhutaan kuitenkin teinipurkkapoppihevareista jotka soitaa pikkulikoille ja rytmi tajuttomille.. no eipä asia minua liikuta mutta totuushan on että harvoin rokut keskenään tappeleen ja siitähän se "huono" maine syntyy kun puolustetaan omia koska varsinkin näil rättipöksyillä tuntuu olevan aina jotain rokkareita vastaan ja kun sitten saadan turpaan ja tunteella niin ollaan selittämässä häirikkö rokuista ja siitä kun ne aina haastaa riitaa.. Ps. psykot ja rasvikset lienee niitä pahimpia "räyhäreitä"...
Pyrin tietoisesti teksteissäni välttämään rokkari kasitteen käyttöä, koska se on käytösssä noin parissakymmenessä rock genressä. Saatan artikkelien alussa käyttää rock 'n' rollaaja käsitettä ja sitten myöhemmin tekstissä jotain lyhyempää nimitystä.