Mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu tuttavien tervehtiminen ja vaikka kuulumisien vaihtaminen. Niin minut on kasvatettu. Vaikka minut jätettiin ja käskettiin lähteä kotoani niin nopeasti kuin mahdollista ilman mitään selittelyjä. Niin kaikesta huolimatta kun näen exmiestäni vaikka kaupassa, liikenteessä tai joudun olemaan tekemisissä lasten takia en tunne niin valtavaa vihaa tai pahaa oloa etten tervehtisi. Mutta hän ei kestä näkemistäni, sanokaa mistä se johtuu?? Onko hänellä jäljellä kumminkin tunteita tai jotain? Vai harmittaako se että erosta huolimatta voin hyvin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
miten käyttäydytte
syyspirpana
142112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
luulisin. Lisäksi sitä, että miehesi ei ole alkuunkaan tasapainossa tehdyn/tekemänsä ratkaisun/valinnan kanssa.
Erosimme muutama viikko sitten.En tunne vihaa häntä kohtaan.Ex- mieheni kyllä syyttä minua erosta.Mutta eiköhän riitoihin kuulu 2 osapuolta...(Eroomme ei liity 3:tta osapuolta).Voi olla että viha tulee myöhemmin. Tai sitten ei...Pystyn keskustelemaan lasten asioista, kuten ennenkin, ilman minkäänlaista narinaa.Ex-mieheltäni se ei juurikaan onnistu.Piti oikein pyytää häntä sanomaan 'heippa' myös minulle, kun se lapsista on niin tärkeää.Ja jos katse voisi tappaa, olisin jo vainaa...Ehkäpä me ollaan jollain tavalla hyväksytty asia mielessa, mutta nuo miehet ei. Päivänpaistetta sinulle!!
tervehtiminen. Tarina ei kuitenkaan kerro syytä miksi sinut jätettiin ja käskettiin lähteä kotoa ilman mitään selittelyjä. Ulkopuolisen silmin vaikuttaisi että olet tehnyt jotain niin pahaa mitä miehesi ei voi antaa anteeksi, miksi muuten juuri sinut olisi ajettu pois kotoa. Jos näin on , ymmärrän täysin miksei miehesi tervehdi sinua. Hänellä tunteita voi olla kovasti mutta ne saattavat olla vihaa ja halveksuntaa. Aikaa myöten tilanne muuttuu kun hän tajuaa että katkeruus myrkyttää vain hänen oman elämänsä ja lasten , ei suinkaan sinun. Jos olen väärässä ajatusteni suhteen pyydän nöyrimmästi anteeksi jo etukäteen. Olen vain itse kokenut tuon katkeruuden omaa ex-miestäni ja hänen uutta puolisoaan kohtaan ja siitä pääsin eroon vasta kun tajusin ketä oikein satutan sillä.
En todellakaan tehnyt mitään, mikä olisi aiheuttanut eron. Miehellä taisi olla jo uusi katsottuna siksi tämä kiire pois hänen elämästään. Asioita puhuminen ollut hänelle aina vaikeaa, joten emme ole ikinä puhuneet sanakaan mikä johti eroon.
on vieläkin sellainen kaunis hertta-sarja kuva että eron jälkeen voisi olla ystävä.Mitenhän se todellisuudessa menee?Jos avioliitossa ei voi puhua tai on muita murheita(pettäminen.epärehellisyys jne.)niin kysyn vaan miten sitä ystävänä pystyy olemaan.Mä en huolisi edes ulkopuolisia ihmisiä ystäväkseni noilla eväillä.Tervehtimen on sama asia,jos mun ex-vaimo tulisi vastaan nyk.miehensä kanssa(jonka hankki jo liiton aikana)en paljon kyllä tervehtis.Vika ei ole siinä uudessa miehessä ei se väkisin siihen väliin tullut.
sinulle ajatuksistani. Sitten hän varmaankin häpeää toimintaansa eikä siksi halua tervehtiä sinua. Sinä et ole tehnyt mitään joten katso vain häntä suoraan silmiin ja odota kyllä se tervehdys sieltä joskus tulee.
Eron alussa toivoin ystävyyttä, vaikka tulin jätetyksi. Nyt en halua sitä, vain asialliset välit lasten takia. Koska en kelvannut enään vaimona niin ystävyyttäkään ei voi ylläpitää. Mutta ei käden nosta tai hei sana luulisi olevan vaikeaa.
koska ex-miehen kanssa voi hyvin olla ystävä. Ja olisi hyvä ollakin jos on yhteisiä lapsia. Usein se ystävyys alkaa vasta avioliiton jälkeen jos entiset puolisot ymmärtäisivät keskustella yhteisestä ongelmastaan kun suurimmat tunnekuohut ovat ohi. Aikaa kuluu ja tilanteet muuttuvat. Uusia ihmisiä tulee kuvioihin ja entisiin ei suhtaudu yhtä katkerasti. Katkeruudesta kun pääset eroon se on puoli voittoa. Sillä satutat vain itseäsi, et entistä puolisoa. Hertta-sarja kuva tai ei siihen kannattaa pyrkiä. Kysyt miten se menee todellisuudessa? Vastaus on se että sinä itse teet sen todellisuuden ja sen "sovinnon" tai "välirauhan" ex-vaimosi kanssa. Ja silloin se on todellisuutta. Ja se todella voi myös onnistua mutta vain ilman katkeruutta.
Mielestäni ystävyys on aika rankka sana kuvaamaan ex-mieheen tai -vaimoon kohdisuvaa suhdetta. Minulle ystävyys ainakin on sitä, että nähdään, soitellaan, jutellaan, puhutaan kaikista asioista - siis avaudutaan puolin ja toisin, kerrotaan omia henk.koht. kipeitäkin asioita. Mielestäni ystävyys on rakkautta.
Jos niin lämmin suhde on exään, tuntuu, ettei liitosta ole päässyt oikeasti eroon, vaan pitää yrittää ystävyyden varjolla toisen "suosioon".
Ex:n kanssa kyllä meillä ihan kohteliaasti soitellaan lasten asiat ja muut sovittavat jutut. Mutta ei totisesti yleisiä kuulumisia, enkä elämääni enää ex:lle avaa. Se ovi on sulkeutunut.
jos sinulle ei merkitse pitkä yhteinen taival esim. 20 v. tuon enempää. Varsinkin jos tuota taivalta joutuu lasten takia vielä jatkamaan yhteistyön merkeissä ja keskustelun sävy on "kohtelias". Ystävyyttä on monenlaista et sinä voi pistää kahden ihmisen ystävyyttä mihinkään raameihin. Jopa pitkään yhdessä olleet avioparit ovat toistensa ystäviä. Ystävä voi myös olla naapurin iäkäs pappa jonka kanssa päivittäin vaihdetaan vaikka muutama sananen. Tai ihan mitä tahansa siltä väliltä. En minä kaikkia asioitani kerro kaikille ystävilleni, tuskin sinäkään niin teet. Nähdään soitellaan ja jutellaan kylläkin, avautuminen tapahtuu vain harvan ja valitun sydänystävän kanssa. Se on sama asia tuon rakkauden kanssa että sitäkin on aikasen monta laatua ja siihen väliin sopii myös se rakkaus "ystävään" mistä sinä puhuit.
Johon voi luottaa, jos luottamus on mennyt, kuinka helvetissä voit oikeasti olettaa että erotilanteessa jos jompikumpi on pettänyt toisen luottamuksen, se petetty ikäänkuin osoittakseen "aikuisuutta" voisi edes teeskennellä olevansa ex:än kanssa ystäviä, ei siinä kuule paljon paina onko takana kaksi vai kaksisataa vuotta yhteistä taivalta. Kamoon herätkää hölmöt, tekopyhää kirjoista luettua pullamössöä.
vastikään petetty. Todella kova katkeruus paistaa kirjoituksestasi. Oletko tosiaan sitä mieltä että jos luottamus kerran menee sitä ei koskaan saa takaisin? Kuinka pitkälle viet tämän luottamuspulan. Onko se aviorikos, valehtelu, valkoinen valhe, lavertelu, sovitusta asiasta poikkeaminen tai jotain vielä muuta. Jos sinä otat luottamuksen pois, ei siis ystävälläsi ole mitään , huomaa, ei siis mitään saumaa korjata asia. Ei olisi hyvä olla sinun ystäväsi. Miten ihmeessä jotkut sitten voivat jopa jatkaa avioliittoa, tottakai se on kovan työn tulos, mutta kyllä se luottamus VOI korjaantua pikkuhiljaa. Ja kyllä ajan kulumisella on merkitystä. Asioita tapahtuu eikä ne aina mene meidän mielemme mukaan, vaikka joskus voivatkin olla avain paljon parempaan. Näin se käy myös ystävyyssuhteessa jos sen eteen molemmat tekevät töitä. Eihän se tietysti mikään automaatti ole. Ehkä minä ja minun ex-mieheni olemme sitten todella outoja tapauksia, Meillä molemmilla on uusi kumppani. Toinen on aidosti antanut anteeksi ja toinen aidosti pyytänyt sitä ja ystäviä olemme aidosti, ihan vaikka mitä sanoisit ,tekemisissä yhteisen lapsen sekä myös sukujuhlien merkeissä ja muutenkin YYA sopimuksella, ilman ongelmia.PISTE:
Niin, siis sinä puhut ystävistä silloinkin kun minä puhun tutuista ja kavereista. Minulle ystäviä ovat harvat. Eikä se todella alenna tuttujen tai kavereiden arvoa! Millään muotoa en silti halua määrittää ystävyyttä pelkästään omista lähtökohdistani; jokainen tehkööt kuten tykkää. Eikä tulisi mieleenkään määrittää sinun ja exäsi suhdetta; mitäs minä siitä tiedän.
Mutta minun määritlmäni ovat minulle oikeat. Niitä tuntuu välillä olevan mahdoton tarpeeksi tarkasti tänne kirjata, jotta kaikki ymmärtävät.
Varmasti työllä voi eron jälkeen saada luottamuksen takaisin jne. En vain ymmärrä sitä kuviota. Siis on oltu yhdessä, toinen on mennyt vieraisiin tai muuten pettänyt luottamuksen. Toisen maailma romahtaa (ainakin hetkellisesti). Yritetään ja yritetään, mutta ero tulee - suhde ei enää toimi, luottamusta ei ole. Eron jälkeen aletaan työstämäänasiaa uudelleen!(?) miksi? Ihan kuin yrittäisi saada ystävyys-suhteen aikaiseksi ihmiseen, jonka kanssa se on mahdollisimman hankalaa.
se voi olla ihan vaan tuskaa. Ei välttämättä syyllisyyttä, häpeää, eikä vihaa tai rakkautta. Luulen, että eronaikaiset raskaat muistot aiheuttavat sen.